Avaa päävalikko

Antero Jyränki

suomalainen oikeustieteen emeritusprofessori
Antero Jyränki Turun kirjamessuilla 2016.

Veli Orko Antero Jyränki (s. 9. elokuuta 1933 Hamina) on oikeustieteen emeritusprofessori.[1] Hän on puoluekannaltaan sosialidemokraatti.

ElämäkertaMuokkaa

Jyränki toimi valtiosääntö- ja kansainvälisen oikeuden professorina Turun yliopistossa vuosina 1980–1998. Hän on myös ollut vuodesta 1983 Suomen Akatemian tutkijaprofessorina.[2] Hän oli myös pitkään asiantuntijana eduskunnan perustuslakivaliokunnassa. Jyränki oli perustamassa Suomen valtiosääntöoikeudellista seuraa ja toimi sen ensimmäisenä puheenjohtajana vuosina 1982–1987. Lisäksi hänellä on ollut lukuisia puheenjohtajuuksia ja jäsenyyksiä alan komiteoissa ja toimikunnissa sekä kotimaisissa ja kansainvälisissä yhdistyksissä. Hän on kirjoittanut myös lukuisia kirjoja sekä osallistunut poliittiseen ja yhteiskunnalliseen keskusteluun. Poliittisesti hänet tunnetaan vasemmistolaisena ajattelijana, ja näissä merkeissä hän toimi aikoinaan muun muassa Demokraattiset Lakimiehet -yhdistyksessä. Hän on myös puolustanut Karl Marxin yhteiskunnallisia ajatuksia: hänen mukaansa Marx tulee elämään yhteiskunta- ja talousteoreetikkona.

Jyränki toimi tasavallan presidentin kansliapäällikkönä vuodesta 1970 vuoteen 1973,[2] jolloin hän pyysi eroa niin kutsutusta Zavidovo-vuodosta nousseen julkisen keskustelun takia.

Sekä yhteiskunnallisissa että tieteellisissä kannanotoissaan Antero Jyränki tunnetaan voimakkaana parlamentarismin kannattajana ja presidentin vallan vastustajana. Jyränki oli alusta lähtien ideoimassa ja edistämässä Suomen perustuslakien kokonaisuudistusta parlamentaarisempaan suuntaan. Tässä yhteydessä vasemmistolaisimmat uudistajat esittivät jopa presidentinvaalin lakkauttamista ja Korkeimman oikeuden tuomarien nimitysoikeuden siirtämistä eduskunnalle, mutta nämä muutokset eivät toteutuneet.

Jyränki valittiin Suomalaisen Tiedeakatemian jäseneksi vuonna 1987.[3]

TeoksiaMuokkaa

  • Sotavoiman ylin päällikkyys. Helsinki: Suomalainen Lakimiesyhdistys, 1967.
  • Yleisradio ja sananvapaus. Helsinki: Tammi, 1969.
  • Perustuslaki ja yhteiskunnan muutos. Helsinki: Tammi, 1971.
  • Miten professoria tehdään: Kiistakirjoitus akateemisesta nimitysjärjestelmästä. Helsinki: Otava, 1971.
  • Valta ja vallan siirto. Helsinki: Kirjayhtymä, 1971.
  • Perustuslakiuudistus. Helsinki: Tammi, 1974. ISBN 951-30-2945-X.
  • Presidentti. Helsinki: Suomalainen Lakimiesyhdistys, 1978.
  • Lakien laki. Lakimiesliiton kustannus, 1989. ISBN 951-640-438-3.
  • Kolme vuotta linnassa. Helsinki: WSOY, 1990. ISBN 951-0-16566-2.
  • Ahvenanmaan valtio-oikeudellisesta asemasta. Helsinki: Oikeusministeriön valmistelu-osasto, 2000.
  • Uusi perustuslakimme. Turku: Iura nova, 2000. ISBN 952-91-1788-4.
  • Jyränki, Antero – Nousiainen, Jaakko: Eduskunnan muuttuva asema. Suomen eduskunta 100 vuotta, 2. Julkaisija: Suomen eduskunta. Helsinki: Edita, 2006. ISBN 951-37-4542-2.
  • Valta ja vapaus: Valtiosääntöoikeuden yleisiä kysymyksiä. 3. laajennettu ja uudistettu laitos. Helsinki: Talentum: Lakimiesliiton kustannus, 2003. ISBN 952-14-0659-3.
  • Kouluajat 1940–1950. Turku: omakustanne, 2009. ISBN 978-952-92-5967-0.
  • Punainen hattu: 1950- ja 1960-luku mielessäni. Helsinki: Edita, 2009. ISBN 978-951-37-5357-3.
  • Jyränki, Antero & Husa, Jaakko: Valtiosääntöoikeus. Helsinki: Lakimiesliiton Kustannus, 2012.
  • Kansa kahtia, henki halpaa: Oikeus sisällissodan Suomessa?. Helsinki: Art House, 2014. ISBN 978-951-884-520-4.

LähteetMuokkaa

KirjallisuusMuokkaa

  • Sipponen, K.: Antero Jyränki 70 vuotta. Lakimies 101 (2003): 5, s. 900–903.
  • Tyynilä, Markku: Jyränki, Antero (1933–). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 13.10.2004. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  • Verstas: Vasemmistoliiton nettiuutisia 18.12.2007.lähde tarkemmin?

ViitteetMuokkaa

  1. Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 244. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
  2. a b Facta 2001, osa 7, p. 299. WSOY 1981.
  3. Suomalaisen Tiedeakatemian varsinaiset jäsenet 2.9.2014. Suomalainen Tiedeakatemia. Viitattu 2.7.2015.