Antti Vaheri

suomalainen lääketieteen tutkija

Antti Ilmari Vaheri (s. 24. syyskuuta 1938 Helsinki) on suomalainen lääketieteen tutkija. Hän toimi vuosina 1986–2003 Helsingin yliopiston virusopin professorina.[1] Vuonna 1980 Vaheri ja Markus Brummer-Korvenkontio löysivät Puumala-viruksen Suomesta. He myös keksivät menetelmän, jolla viruksen aiheuttama sairaus varmistetaan.

Vaheri valmistui lääketieteen lisensiaatiksi vuonna 1963 ja lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi Helsingin yliopistosta vuonna 1964.[2] Hän on toiminut kliinisen virologian apulaisprofessori vuodesta 1974 ja Suomen Akatemian tutkijaprofessorina vuosina 1979–1984[3]. Hän on myös toiminut monien tieteellisten julkaisusarjojen toimitusneuvostoissa ja seitsemän pohjoismaisen virologian/mikrobiologian professuurin asiantuntijana. Hän on ollut Euroopan Molecular Biology Organizationin jäsen vuodesta 1979 lähtien. Vaheri on toiminut virustautien tutkimussäätiön puheenjohtajana vuodesta 1992 lähtien. Hän on ohjannut lukuisia väitöskirjoja, ja hänellä on myös monia julkaisuja virustutkimuksen, muun muassa hantavirusten, retrovirusten ja virusdiagnostiikan sekä solu- ja syöpätutkimuksen alalta.

Vaheri sai vuonna 2010 Suomalaisen Tiedeakatemian kunniapalkinnon.[4] Hän sai Matti Äyräpään palkinnon vuonna 1985[3] ja Medix-palkinnon vuonna 1997.

Antti Vaherin isä oli korva-, nenä- ja kurkkutautiopin apulaisprofessori Eino Vaheri (1905–1991).[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 776. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
  2. Vaheri, Antti. Kuka kukin on 1978, s. 1039. (Runeberg.org.)
  3. a b Facta 2001, osa 17, p. 519. WSOY 1985.
  4. Antti Vaheri: Kunniapalkinto 2010.