Olli Lounasmaa
Olli Viktor Lounasmaa (20. elokuuta 1930 Turku – 27. joulukuuta 2002 Goa, Intia) oli suomalainen fyysikko ja akateemikko.[1]
| Olli Lounasmaa | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 20. elokuuta 1930 Turku |
| Kuollut | 27. joulukuuta 2002 (72 vuotta) Goa, Intia |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Oxfordin yliopisto |
| Instituutti | Teknillinen korkeakoulu |
| Tutkimusalue | Kryofysiikka |
Merkitys muokkaa
Lounasmaa perusti Teknillisen korkeakoulun Kylmälaboratorion vuonna 1965 ja toimi vuoteen 1996 sen johtajana. Hänen johdollaan kylmälaboratoriossa tehtiin Helium-3:n suprajuoksevuuden todentaminen vuonna 1973 ja laboratorio sai mainetta ytimien magneettisen järjestäytymisen tutkimisessa sekä aivojen magnetoenkefalografiassa. Näiden tutkimusten sivutuotteena laboratorio teki useita kylmyyden maailmanennätyksiä. Lounasmaa palkittiin tieteellisestä työstään useilla palkinnoilla. Akateemikon arvonimen hän sai vuonna 1997.[2] Lounasmaata pidetään Suomen kansainvälisesti tunnetuimpana fyysikkona.[3]
Koulutus muokkaa
Lounasmaa suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon Helsingin yliopistossa vuonna 1953 ja filosofian tohtorin tutkinnon Oxfordin yliopistossa vuonna 1958. Tämän jälkeen hän työskenteli Argonne National Laboratoryn tutkijana. Vuonna 1965 Lounasmaa nimitettiin Teknillisen korkeakoulun teknillisen fysiikan professoriksi.[1]
Yksityiselämä muokkaa
Olli Lounasmaa oli Albert von Hellensin (1879–1950) tyttären Inki Lounasmaan (1905–1990) poika. Lounasmaa oli naimisissa Inkeri Lounasmaan kanssa, ja heillä on kaksi tytärtä: edunvalvontajohtaja Marja Lounasmaa[4] ja neurologi Kiti Müller (s. 1954).[3] Lounasmaa kuoli sydänkohtaukseen ollessaan lomamatkalla Goassa vaimonsa ja kahden lapsenlapsensa kanssa.[2]
Palkintoja ja kunnianosoituksia muokkaa
- Fritz London Award (Yhdysvallat 1984)
- Forschungspreis, Alexander von Humboldt -säätiö (Saksa 1993)
- Kapitza gold medal (Venäjä 1994)[5]
- Akateemikon arvonimi (Suomi 1997)
- Yhdysvaltain kansallisen tiedeakatemian jäsenyys
- Ruotsin kuninkaallisen tiedeakatemian ulkomainen jäsenyys
- Teknillisen korkeakoulun, Tampereen Teknillisen korkeakoulun, sekä Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan ja Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan kunniatohtori
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 411–412. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
- ↑ a b Hari, Riitta – Krusius, Matti – Paalanen, Mikko – Berglund, Peter: Obituary. (Muistokirjoitus.) 2002. Teknillinen korkeakoulu. Viitattu 23.7.2013. (englanniksi)
- ↑ a b Jaakkola, Simo: Kylmä laboratorio, kuuma päällikkö. (Arvio muistelmista.) Helsingin Sanomat, 25.3.2008. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Lounasmaa, Olli V.: Curriculum vitae. elokuu 2002. Teknillinen korkeakoulu. Viitattu 23.7.2013. (englanniksi)
- ↑ http://ufn.ru/ru/articles/1994/12/d/
Kirjallisuutta muokkaa
- Lounasmaa, Olli V.: Täällä ei näperrellä! Kylmäfyysikon kuumat paikat. Toimittanut Kiti Müller. Suomen tiedeseura 2008.
- Markkanen, Tapio: ”Lounasmaa, Olli (1930–2002)”, Suomen kansallisbiografia, osa 6, s. 298–299. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-447-9. Teoksen verkkoversio.
Aiheesta muualla muokkaa
- Kotisivut.
- Lounasmaa, Olli hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)