Avaa päävalikko

Goa on osavaltio Intiassa. Goa on Intian pienin osavaltio maa-alueeltaan ja neljänneksi pienin asukasmäärältään. Se on myös Intian vaurain osavaltio BKT:lla mitattuna. Goa on Portugalin entinen siirtokunta. Portugali hallitsi Goan alueita vuodesta 1510 vuoteen 1961.[1] Useat goalaiset ovat katolisia. Goa tuli kuuluisaksi hippiliikkeen ja sen myötä myöhemmin syntyneen elektronisen Goa trance -musiikin vuoksi.[2]

Goa
Intian osavaltiot ja territoriot
Goa University, Goa.jpg
Sijainti
Sijainti
Valtio Intia
Osavaltioksi 30. toukokuuta 1987
Hallinto
 – hallinnollinen keskus Panaji
 – suurin kaupunki Vasco da Gama
 – osavaltion pääministeri Manohar Parrikar
Pinta-ala 3 702 km² (28.)
Väkiluku (2001) 1 400 000 (25.)
 – väestötiheys 363 as./km²
Kielet Konkani
Lyhenteet
 – ISO 3166 IN-GA
Verkkosivu

Sisällysluettelo

HistoriaMuokkaa

Goan historiaa on kyetty tutkimaan 2300 vuoden taakse. Nimen alkuperä on tuntematon, mutta se esiintyy hindujen ja buddhalaisten pyhissä kirjoituksissa.

EsihistoriaMuokkaa

 
Kallioon kaiverrettuja piirroksia Usgalimalissa

Vanhimpia säilyneitä merkkejä ihmisasutuksesta Goassa ovat sieltä löydetyt kalliokaiverrukset.[3] Smonoga-Goan viherkivialueella Länsi-Ghateilla sijaitsevasta Goasta on löydetty myös Acheulin kulttuurin jäänteitä.[4] Kalliokaiveruuksia eli petroglyfejä on lateriitti- ja graniittikallioissa Usgalimalissa länteen virtaavan Kushavati-joen varrella ja Kajurissa.[5] Kajurin graniittiin kaiverretut kuvat, joista monet esittävät eläimiä, on liitetty oletettuun megaliittiseen kiviympyrään, jonka keskipisteessä on pyöreä graniittikivi.[6] Noin 10 000 vuotta vanhoja petroglyfejä ja kivikirveitä on Goasta löydetty monesta paikasta kuten Kazurista, Mauximista ja Mandovin-Zuarin alangolta.[7] Todisteista paleoliittisesta elämästä on näkyvissä Dabolimissa, Adkonissa, Shigaossa, Fatorpassa, Arlissa, Maulinguinimissa, Diwarissa, Sanguemissa, Pilernessa ja Aquem-Margaonissa. Koska lateriittikiviä on vaikea ajoittaa radiohiilimenetelmällä, löydösten ikää ei useinkaan ole voitu selvittää kovin tarkoin.[8]

Goan yhteiskunnalliset olot muuttuivat perusteellisesti, kun indoarjalaiset ja dravidat saapuivat alueelle ja sekoittuivat paikallisten alkuperäisasukkaiden kanssa ja panivat täten alulle varhaisen goalaisen kulttuurin.[9]

VarhaishistoriaMuokkaa

 
Goan Dadamba-kuningas Shivachitta Paramadidevan lyömiä kultarahoja noin vuosilta 1147–1187
 
Mahadevin temppeli, joka todennäköisesti rakennettiin Kadamba-kaudella

200-luvulla eKr. Goa oli osa Maurya-valtakuntaa, jota hallitsi magadhalainen buddhalainen hallitsija Asoka. Munkit levittivät tuolloin buddhalisuutta Goassa. Goan Bhoja-suku hallitsi pääosaa alueesta 100-luvulta eKr aina 500-luvulle saakka jKr. Karwarin Chutut hallitsivat kuitenkin osaa alueesta Kolhapurin Sātavāhana-dynastian vasalleina 100-luvulle jKr. saakka. Pienempiä alueita hallitsivat myös Läntinen Kshatrapas vuoden 150 jKr. aikoihin, Läntisen Maharashtran Abhirat, Gujaratin Yadav-klaanien Bhojat sekä Konkanin Mayryat Kalachurin vasalleina.[10] Myöhemmin alueella käyttivät korkeinta valtaa Badamin Chalukyat vuosina 578–753 ja Malkhedin Rashtrakutat vuosina 753–963. Vuosina 765–1016 Goaa hallitsivat Konkanin Eteläiset Silharat Chalkuyoiden ja Rashtrakutojen vasalleina.[11] Seuraavien vuosisatojen aikana Goaa hallitsivat Kadambasit Länsi-Chalukyan vasalleina. He suosivat jainalaisuutta.[12]

Vuonna 1312 Goa joutui Delhin sulttaanikunnan alaisuuteen. Sen valta alueella oli kuitenkin heikko, ja vuonna 1370 sen oli antauduttava Vijayanagara-valtakunnan Harihara I:lle. Vijayanagaran kuninkaat hallitsivat aluetta vuoteen 1469, jolloin sen valloittivat Gulbargan Bahmani-sulttaanit. Dynastian luhistuttua alue päätyi Bijapurin sulttaanikunnan Adil Shaheille, jotka perustivat alueelle varapääkaupungin, jolle portugalilaiset sittemmin antoivat nimen Velha Goa (Vanha Goa).[13]

 
Sen katedraali Velha Goassa edustaa portugalilaista arkkitehtuuria ja on yksi Aasian suurimmista kirkoista.

Portugalin valtakausiMuokkaa

Ensimmäinen eurooppalainen, jonka tiedetään vierailleen Goassa, on portugalilainen Vasco da Gama, joka löysi meritien Intiaan.[14]

Vuonna 1510 portugalilaiset voittivat Bijapurin hallitsevan sulttaani Yusuf Adil Shahin paikallisen liittolaisensa, Timayyan tuella. He perustivat pysyvän asutussirtolan Velha Goaan. Näin sai alkunsa Portugalin valtakausi Goassa, joka kesti neljä ja puoli vuosisataa, kunnes alue vuonna 1961 liitettiin Intiaan. Paikallinen tuomioistuin, Goan inkvisitio, perustettiin vuonna 1560 ja lakkautettiin lopullisesti vuonna 1812.[15]

Vuonna 1843 Portugali siirsi alueen pääkaupungin Velha Goasta Panajiin. Portugalin aluetta oli 1700-luvulla laajennettu niin, että se käsitti jo suurimman osan nykyisen Goan osavaltion alueesta. Samaan aikaan portugalilaiset kuitenkin menettivät enimmät muut Intiassa olleet alueensa, kunnes rajat vakiintuivat ja muodostettiin Estato da India Portuguesa, "Portugalin Intian valtio", johon kuuluneista alueista Goa oli laajin.

NykyaikaMuokkaa

Intia itsenäistyi brittiläisestä imperiumista vuonna 1947. Sen rannikoilla oli kuitenkin muutamia vanhastaan Portugalille ja myös Ranskalle kuuluneita alueita, joista Goa oli suurin. Jo 6. helmikuuta 1950 Intia vaati Portugalia luovuttamaan Goan.[16] Portugali kuitenkin kieltäytyi edes neuvottelemasta Intian rannikolla olevista enklaaveista. Mutta 19. joulukuuta 1961 Intian sotajoukot tunkeutuivat alueelle ja valtasivat sen, samoin kuin Damanin ja Diun, jotka valtauksen jälkeen liitettiin Intian liittovaltioon. Aluksi Goaa hallittiin yhdessä Damanin ja Diun kanssa keskitetysti hallittuna liittovaltion territoriona. Territorio jaettiin 30. toukokuuta 1987, jolloin Goasta tehtiin Intian 25. osavaltio, kun taas Daman ja Diu pysyivät liittovaltion territoriona.[17]

MaantiedeMuokkaa

 
Goan kartta

Hallinnollinen jakoMuokkaa

Goa on jaettu kahteen piirikuntaan: Pohjois-Goaan ja Etelä-Goaan. Piirikunnat jakautuvat edelleen yhteentoista talukaan, jotka ovat Bardez, Bicholim, Pernem, Ponda, Sattari, Tiswadi pohjoisessa ja Canacona, Mormugao, Quepem, Salcete ja Sanguem etelässä.

Luettelo Goan rannoistaMuokkaa

Arambol beach Anjuna Beach Arossim beach Agonda Beach Baga beach Bambolim beach Baina beach Bogmalo beach Betalbatim beach Benaulim beach Betul beach Butterfly beach Chapora beach Calancute beach Candolim beach Coco beach Caranzalem beach Cansaulim beach Conaua beach Colva beach Cavelossim beach Canaiguimin beach Cabo de rama beach Cola beach Dona paula beach Dharvalrm beach Galgibag beach Kalacha beach Kakolem beach Kegdole beach Morjim beach Miramar beach Majorda beach Mobor beach Palolem beach Patnem beach Polem beach Vagator beach

VäestöMuokkaa

Goan väestönkehitys
Vuosi Väestö

Vuoden 2011 väestönlaskennan mukaan Goassa oli 1 459 tuhatta asukasta[18]. Väkiluvultaan se oli Intian neljänneksi pienin osavaltio Sikkimin, Mizoramin ja Arunachal Pradeshin jälkeen. Väestö oli kasvanut kymmenssä vuodessa 8,23 %.[18] Neliökilometria kohti asukkaita oli 394, mikä oli enemmän kuin Intiassa keskimäärin (382 asukasta/km2. Kaupungeissa asuvan väestön osuus oli Intian kaupungeista suurin, 62,17 %. Tuhatta miestä kohti Goassa asui 973 naista. Vuonna 2007 syntyvyys oli 15,70 lasta tuhatta henkilöä kohti. Kastittomien osuus väestöstä oli myös Intian osavaltioista pienin, 0,04 %.[19]

Portugalin valtakauden jäljiltä Goassa asuu yhä pienehkö sekarotuinen goalais-portugalilainen väestönosa. Erään arvion mukaan alle 100 mestiço-perhettä poistui maasta vuonna 1961, kun Portugali menetti siirtomaansa.[20] Arvioiden mukaan noin 20 prosenttia väestöstä on muualta muuttaneita, mutta erään virallisen ennusteen mukaan vuonna 2021 heitä olisi jo enemmän kuin alueen syntyperäisiä asukkaita.[21]

KieletMuokkaa

Vuonna 1987 säädetyn lain mukaan konkani kirjoitettuna devanagari-kirjaimilla on Goan ainoa virhallinen kirje, mutta myös marathin kieltä saa käyttää kaikkiin virallisiin tarkoituksiin. Portugalin valtakaudella portugali oli alueen ainoa virallinen kieli, mutta nykyisin sitä puhuu enää lähinnä vain vanhempi portugalin kielellä koulutuksensa saanut väestön­osa, eikä sillä ole enää virallisen kielen asemaa. Osavaltion hallitus on omaksunut käytännökseen vastata marathin­kielisiin kirjeisiin marathiksi.[22] Konkanin asema Goan ainoana virallisena kielenä on laajalti hyväksytty, mutta usein on esitetty toivomuksia, että myös konkanin latinalaisilla aakkosilla kirjoitettu muoto saisi virallisen aseman.[23]. Katolisen kirkon viestintä ja liturgia hoidetaankin Goassa yksinomaan latinalaisilla aakkosilla kirjoitetulla konkanin kielellä.

Konkania puhuu äidinkielenään noin 66,11 % osavaltion väestöstä, mutta sitä osaavat puhua ja ymmärtää lähes kaikki goalaiset. Muita kieli­vähemmistöjä olivat vuoden 2011 väestön­laskennan mukaan marathin (10,89%), hindin (10,29%), kannadan (4,66%) ja urdun puhujat.[24]

Ennen vuotta 1987 konkani ei ollut koskaan ollut Goan virallisena tai hallintokielenä. Kadambasien aikana (noin 960–1310) hovin kielenä oli dravida­kieliin kuuluva kannada, kun taas muslimien hallitessa vuosina 1312–1370 ja 1469–1510 virallisena ja kulttuuri­kielenä toimi persia; monet tältä kaudelta peräisin olevat kivitaulut Goan arkeologisessa museossa sisältävätkin sekä kannadan- että persian­kielisen tekstin.[25] Muslimien valtakausien väliin jääneenä aikana Vijayanagaran hallitessa virallisena kielenä toimi telugu, toinen dravidakieli.[25]

UskonnotMuokkaa

 
Hindujen ja kristittyjen yhteyden muistomerkki Miramarin rannalla Goassa

Vuoden 2011 väestönlaskennan mukaan Goan 1 458 545 asukkaista 66,1 % oli hinduja, 25,1 % kristittyjä ja 8,3 % muslimeja. Pienempiä vähemmistöjä olivat sikhit, buddhalaiset ja jainalaiset, joista jokaisen osuus väestöstä oli noin 0,1 %.[18]

Kun Portugalin Intia 1700-luvulta lähtien taantui taloudellisesti, suuri osa Goan katolisista muutti pois alueelta. Portugalilaiset käyttivät paikallisista intialaisista kristityistä nimitystä "indiacatos" ja sekoittuneesta väestöstä nimeä "mestiços". Vuonna 1851 Goan asukkaista oli 64,5 % kristittyjä ja 35 % hinduja, mutta vuonna 1900 kumpiakin oli noin 50 %, minkä jälkeen hindujen osuus alueen väestöstä on jatkuvasti kasvanut.[26]

Goan sekä Damanin ja Diun katoliset kuuluvat Goan ja Damanin roomalais­katoliseen arkki­hiippa­kuntaan, jonka arkkipiispa on samalla Intian priimas ja jolla on myös Itä-Intian patriarkan arvo.

LentokenttäMuokkaa

Goan ainoa lentokenttä Dabolim Airport (IATA: GOIICAO: VAGO) sijaitsee osavaltion suurimmassa kaupungissa Vasco da Gamassa. Kentälle lentää suuri määrä tilauslentoja Lähi-idästä ja Euroopasta turistisesonkina.

NähtävyydetMuokkaa

1900-luvun lopulta alkaen Goa on ollut suosittu matkailukohde, ja se on kansainvälisesti tunnettu trooppisista rannoistaan ja arkkitehtuuristaan. Goan kirkot ja luostarit ovat UNESCOn maailmanperintökohteita.[27]

LähteetMuokkaa

  1. Otavan iso Fokus, 2. osa (Em-Io), s. 909, art. Goa. Otava, 1973. ISBN 951-1-00272-4.
  2. Goa Trance Goa Hotels
  3. Purātattva, Issue 36, s. 254. Indian Archaeological Society, 2006.
  4. Michael D. Petraglia, Bridget Allchin: The evolution and history of human populations in South Asia : inter-disciplinary studies in archaeology, biological anthropology, linguistics and genetics, s. 85. Springer, 2007. ISBN 9781402055621.
  5. Kalyan Kumar Chakravarty, Robert G. Bednarik, Indirā Gāndhī Rāshṭrīya Mānava Saṅgrahālaya: Indian rock art and its global context, s. 34. Delhi: Motilal Banarsidass Publishers, 1997. ISBN 9788120814646.
  6. Kalyan Kumar Chakravarty, Robert G. Bednarik, Indirā Gāndhī Rāshṭrīya Mānava Saṅgrahālaya: Indian rock art and its global context, s. 70. Delhi: Motilal Banarsidass Publishers, 1997. ISBN 9788120814646.
  7. C. R. Srinivasan, K. V. Ramesh, S. Subramonia Iyer: Śrī puṣpāñjali: Recent Researches in Prehistory, Protohistory, Art, Architecture, Numismatics, Iconography, and Epigraphy: Dr. C.R. Srinivasan commemoration volume, Volume 1, s. 4, 469. Bharatiya Kala Prakashan, 2004. ISBN 9788180900563.
  8. th National Conference on Marine Archaeology of Indian Ocean Countries, Session V: Heritage and history of Goa nio.org. Viitattu 20.2.2019.
  9. Anant Ramkrishna Dhume: The cultural history of Goa from 10000 BC – 1352 AD, s. 100–150, 355. Ramesh Anant S. Dhume, 1986.
  10. Teotonio R. de Souza: Goa Through the Ages: An economic history, s. 9. Concept Publishing Company, 1990. ISBN 978-81-7017-005-1. Teoksen verkkoversio.
  11. Teotonio R. de Souza: Goa Through the Ages: An economic history, s. 10. Concept Publishing Company, 1990. ISBN 978-81-7017-005-1. Teoksen verkkoversio.
  12. Teotonio R. de Souza: Goa Through the Ages: An economic history, s. 11. Concept Publishing Company, 1990. ISBN 978-81-7017-005-1. Teoksen verkkoversio.
  13. Aline Dobbie: India: The Elephant's Blessing, s. 220, 253. Melrose Press, 2006.
  14. Vasco da Gama through Portuguese eyes Goa Herald
  15. Anant Kakba Priolkar: The Goa Inquisition: Being a Quatercentenary Commemoration Study of the Inquisition in India, s. 3. Bombay University Press, 1961. Teoksen verkkoversio.
  16. Simonen, Salama: Mitä Missä Milloin 1951, s. 14. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1950.
  17. Prem Poddar: Historical Companion to Postcolonial Literatures - Continental Europe and its Empires. Edinburgh University Press, 2008. ISBN 9780748630271. Teoksen verkkoversio.
  18. a b c Goa Population 2011-2018 Census census2011.co.in. Viitattu 20.2.2019.
  19. Scheduled Casts & Scheduled Tribes Population Census Department of India. Viitattu 20.2.2019.
  20. Philip J. Havik, Malyn Newitt: Creole Societies in the Portuguese Colonial Empire, s. 203. Cambridge Scholars Publishing, 2015. ISBN 9781443884631. Teoksen verkkoversio.
  21. Mandrekar Dashmi, Elisha Diksha Mandrekar ym.: Walking the Tightrope: Exploitation of Migrant Children in Tourism in Goa, s. 10. Children's Rights in Goa, 2006. Teoksen verkkoversio.
  22. 42nd report: July 2003 – June 2004 (kohta 11.3.) Commissioner Linguistic Minorities. Viitattu 20.2.2019.
  23. {{verkkoviite < Osoite = http://www.navhindtimes.com/story.php?story=2008083147 | Nimeke = Solving the Language Imbroglio | Julkaisija = Navhind Times | Viitattu = 20.2.2019}}
  24. Census of India censusindia.gov.in.
  25. a b Luís Filipe F. R. Thomaz: The Socio-Linguistic Paradox of Goa. Human and Social Studies, 1.10.2016, 5. vsk, nro 3, s. 15–38. doi:10.1515/hssr-2016-0021.
  26. Alexander Henn: Hindu-Catholic encounters in Goa: religion, colonialism, and modernity. INdiana University Press, 2014. ISBN 9780253013002.
  27. Churches and Convents of Goa Unesco heritage

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Goa