Avaa päävalikko

Khajuraho (hindiksi खजुराहो) on kaupunki Intian Madhya Pradeshin osavaltiossa. Kaupungissa on keskiaikaisia hindu- ja jainatemppeleitä, jotka ovat kuuluisia eroottisesta taiteestaan.[1] Nimi 'Khajuraho' tulee hindin sanasta khajur, joka tarkoittaa välimerentaatelia. Unesco lisäsi Khajurahon monumentit maailmanperintöluetteloonsa vuonna 1986.[2]

Khajuraho

Khajuraho

Koordinaatit: 24.85°N, 79.93°E

Valtio Intia
Osavaltio Madhya Pradesh
Piirikunta Chhatarpur
Korkeus 283 m
Väkiluku (2001) 19 282


















Sisällysluettelo

HistoriaMuokkaa

Khajuraho oli Chandellan valtakunnan pääkaupunki. Valtakunta hallitsi Intian tätä osaa 900-luvulta 1100-luvulle. Khajurahon temppelit rakennettiin noin sadan vuoden aikana 950–1050.[1]Chandellan pääkaupunki siirrettiin Mahoban tämän jälkeen, mutta Khajuraho jatkoi kukoistustaan vielä kuitenkin jonkun aikaa.

Koko temppelialue oli ympäröity muurilla, jossa oli kahdeksan porttia, joista jokaisen vieressä oli kaksi kultaista palmupuuta. Alueella oli alkujaan yli 80 temppeliä, mutta näistä vain 22 on säilynyt kohtuullisessa kunnossa. Temppelit ovat levittäytynyt noin 21 neliökilometrin alueelle.

ArkkitehtuuriMuokkaa

Khajurahon temppelit kunnioittavat pohjoisintialaista sikhara-temppelityyliä. Muutama temppeleistä on jainalaisia, mutta loput on pyhitetty hindulaisille jumalille: Brahmalle, Vishnulle, Shivalle ja Devin monille eri muodoille. Panchayatanan temppelissä on neljä pienempää temppeliä neljässä kulmassa ja pääpyhäkkö keskellä koroketta. Temppelit voidaan jakaa kolmeen maantieteelliseen ryhmään: läntiseen, itäiseen ja eteläiseen.

Temppeleille on tyypillistä sikharoiden (tornien) hiljattainen nouseminen pääsikharaan pyhätön päällä. Nämä sikharat antavat Khajurahon arkkitehtuurille oman leimansa. Sikharoiden korkeus nousee hiljalleen eteisestä, juhlasaliin, pääsaliin, eteishalliin ja lopulta pyhättöön. Tornit nousevat asteittain samaan tapaan kuin Himalajan vuoret. Kandariya Mahadeva koostuu 84 sikharasta, joista korkeimman huippu ylettyy noin 35 metriin maan pinnasta.

KuvagalleriaMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. a b Altman, Jack: Intia, s. 141. 2. painos; suomennos: Kaarina Turtia; päivitys: Susanna Lyytikäinen. Tammi, 2010. ISBN 9789513148546.
  2. Khajuraho Group of Monuments UNESCO World Heritage Centre. Viitattu 24.10.2011. (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa