Khajuraho
Khajuraho (hindiksi खजुराहो) on kaupunki Intian Madhya Pradeshin osavaltiossa. Kaupungissa on keskiaikaisia hindu- ja jainatemppeleitä, jotka ovat kuuluisia eroottisesta taiteestaan.[1] Nimi 'Khajuraho' tulee hindin sanasta khajur, joka tarkoittaa välimerentaatelia. Khajurahon monumentit lisättiin Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1986.[2]
Khajuraho | |
---|---|
Khajuraho |
|
Koordinaatit: |
|
Valtio | Intia |
Osavaltio | Madhya Pradesh |
Piirikunta | Chhatarpur |
Korkeus | 283 m |
Väkiluku (2001) | 19 282 |
Historia
muokkaaKhajuraho oli Chandellan valtakunnan pääkaupunki. Valtakunta hallitsi Intian tätä osaa 900-luvulta 1100-luvulle. Khajurahon temppelit rakennettiin noin sadan vuoden aikana 950–1050.[1]Chandellan pääkaupunki siirrettiin Mahoban tämän jälkeen, mutta Khajuraho jatkoi kukoistustaan vielä kuitenkin jonkun aikaa.
Koko temppelialue oli ympäröity muurilla, jossa oli kahdeksan porttia, joista jokaisen vieressä oli kaksi kultaista palmupuuta. Alueella oli alkujaan yli 80 temppeliä, mutta näistä vain 22 on säilynyt kohtuullisessa kunnossa. Temppelit ovat levittäytynyt noin 21 neliökilometrin alueelle.
Arkkitehtuuri
muokkaaKhajurahon temppelit kunnioittavat pohjoisintialaista sikhara-temppelityyliä. Muutama temppeleistä on jainalaisia, mutta loput on pyhitetty hindulaisille jumalille: Brahmalle, Vishnulle, Shivalle ja Devin monille eri muodoille. Panchayatanan temppelissä on neljä pienempää temppeliä neljässä kulmassa ja pääpyhäkkö keskellä koroketta. Temppelit voidaan jakaa kolmeen maantieteelliseen ryhmään: läntiseen, itäiseen ja eteläiseen.
Temppeleille on tyypillistä sikharoiden (tornien) hiljattainen nouseminen pääsikharaan pyhätön päällä. Nämä sikharat antavat Khajurahon arkkitehtuurille oman leimansa. Sikharoiden korkeus nousee hiljalleen eteisestä, juhlasaliin, pääsaliin, eteishalliin ja lopulta pyhättöön. Tornit nousevat asteittain samaan tapaan kuin Himalajan vuoret. Kandariya Mahadeva koostuu 84 sikharasta, joista korkeimman huippu ylettyy noin 35 metriin maan pinnasta.
-
Lakshmanan temppeli
-
Temppelin veistoksia
-
Lähikuva eräästä eroottisesta veistoksesta
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Altman, Jack: Intia, s. 141. (2. painos; suomennos: Kaarina Turtia; päivitys: Susanna Lyytikäinen) Tammi, 2010. ISBN 9789513148546.
- ↑ Khajuraho Group of Monuments UNESCO World Heritage Centre. Viitattu 24.10.2011. (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaa- Khajurahon monumentit UNESCOn sivuilla (englanniksi) (ranskaksi)
- Virtuaalinen kierros kaupunkiin[vanhentunut linkki] (englanniksi)
- Matkakertomuksia kaupunkiin (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- Agran linnoitus
- Ajantan luolat
- Bhimbetkan kalliosuojat
- Champaner-Pavagadhin arkeologinen puisto
- Chhatrapati Shivaji Terminus
- Cholan elävät temppelit
- Darjeelingin ja Nilgirin vuoristorautatiet
- Elephantan luolat
- Elloran luolat
- Fatehpur Sikri
- Goan kirkot ja luostarit
- Great Himalayanin kansallispuisto
- Hampi
- Humayunin mausoleumi
- Jantar Mantar
- Kazirangan kansallispuisto
- Keoladeo
- Khajuraho
- Khangchendzonga
- Konarakin aurinkotemppeli
- Le Corbusierin arkkitehtoniset työt
- Länsi-Ghatit
- Mahabalipuram
- Mahabodhi-temppeli
- Manasin kansallispuisto
- Nanda Devi ja Valley of Flowers
- Pattadakal
- Punainen linnoitus
- Qutub Minar
- Rajasthanin kukkulalinnoitukset
- Rani ki vav (kuningattaren porraskaivo)
- Sanchi
- Sundarbanin kansallispuisto
- Taj Mahal