Meghalaya
Meghalaya on Intian osavaltio maan koillisosassa Bangladeshin vastaisella rajalla. Alueen asukkaita ovat heimot, kuten khasit, garot ja jaintiat. Osavaltion valtausko on kristinusko. Suurin osa osavaltion asukkaista asuu maaseudulla. Pääkaupunki Shillong on myös osavaltion suurin kaupunki. Meghalaya oli Intian itsenäistyttyä osa Assamia. Siitä tuli oma osavaltionsa 21. tammikuuta 1972. Meghalayan asukasluku oli vuoden 2011 väestönlaskennan mukaan 2 966 889.
| Meghalaya | |
|---|---|
 Vaakuna |
|
.svg) Meghalayan sijainti Intian kartalla. |
|
| Valtio |
 Intia |
| Perustettu | 21. tammikuuta 1972 |
| Hallinto | |
| – hallinnollinen keskus | Shillong |
| Pinta-ala | 22 429 km² |
| Väkiluku (2011) | 2 966 889 (23.) |
| – väestötiheys | 132 as./km² |
| Kielet | garo, khasi, jaintia ja englanti |
| http://meghalaya.gov.in/ | |
Maantiede muokkaa
Meghalayan pinta-ala on 22 429 km².[1] Leveyttä alueella on noin 300 kilometriä ja pituutta noin 100 kilometriä.[2] Osavaltion alue rajautuu etelässä ja lounaassa Intian Bangladeshin vastaiseen rajaan ja pohjoisessa naapuriosavaltio Assamin rajaan. Osavaltion alue koostuu vuoristoisesta ylängöstä, joka on erillinen osa Deccanin ylänköä. Garo Hills vuoret kohoavat Brahmaputrajoen laaksosta liittyen myöhemmin Khasi Hills ja Jaintia Hills-vuoriin. Osavaltion vuorten keskikorkeus vaihtelee 1 220 metristä 1 830 metrin korkeuteen merenpinnasta. Vuorten kokonaisuus muodostaa pöytävuorien massiivin, jota halkovat pääasiassa itä-länsi suuntaiset harjanteet. Alueen useat joet ovat kaivertaneet vuoriin syviä laaksoja. Joista ehkä huomattavin on Umiam-Barapani.[3] Alueella on useita vesiputouksia ja se on myös altis maanjäristyksille.[4]
Meghalayan sää vaihtelee korkeuden mukaan. Khasi ja Jaintia Hillsin seuduilla sää on leuto, kun taas matalampien Garo Hills -vuorten seudulla ilma on kuumempaa ja kosteampaa.[2] Pääkaupunki Shillongissa osavaltion keskiosasta itään keskilämpötila on elokuisin keskimäärin 21–23 °C ja tammikuisin 8–10 °C. Meghalayassa vallitsee monsuuni-ilmasto ja monsuunikausi kestää toukokuusta syyskuuhun.[3] Vuotuinen keskimääräinen sadanta on noin 2 600 mm. Sadanta vaihtelee jonkin verran paikan mukaan.[2] Meghalayassa sijaitseva Cherrapunji on yksi maailman sateisimmista paikoista. Enimmillään sadetta on mitattu jopa 17 800 mm vuodessa.[3]
Suuret osat Meghalayaa ovat metsien peitossa. Metsien puita ovat esimerkiksi männyt, magnoliat, intianmerantipuu ja bambut. Alueen eläimistöön lukeutuvat esimerkiksi aasiannorsu, intiantiikeri, kauriit, sambarhirvi villisiat, gauri, apinat, riikinkukko ja sarvinokat.[3] Puuleopardi on Meghalayan tunnuseläin, pyhämaina tunnuslintu, intianjemane (Gmelina arborea) tunnuspuu ja Cypripedium calceolus tunnuskukka.[5]
Historia muokkaa
Meghalayan alueen varhaisesta historiasta tiedetään vain hyvin vähän. Joitakin mainintoja paikasta tehtiin ahomien ja kacharien kuningaskuntien aikaisissa lähteissä. Tuolloin alueella oli useita khasien kuningaskuntia. Britit alkoivat vaikuttaa alueella 1800-luvun alkupuolella. Vuonna 1827 britit solmivat sopimuksen Nonkhlaw-nimisen khasivaltion hallitsijan (syiem) kanssa rautatien rakentamiseksi tämän maiden poikki Bengalin ja Assamin välille. Sopimuksella oli kuitenkin vastustajansa, jotka alkoivat tehdä iskuja brittejä vastaan. Khasien hyökkäykset johtivat puolestaan brittien vastahyökkäyksiin. Lopulta 1830-luvulle tultaessa britit olivat alistaneet pääosan alueen heimoista. Heimojen annettiin kuitenkin pitkään hallita itseään brittien alaisuudessa brittien juuri puuttumatta sisäisiin asioihin.[3] Shillongista tuli Assamin pääkaupunki vuonna 1874. Kaupunki kärsi mittavia tuhoja maanjäristyksessä kesäkuussa 1897.[4]
Intian itsenäistyessä vuonna 1947 nykyisen Meghalayan alueesta tuli osa Intiaa osana Assamin aluetta. Khasien ja garojen perustamat järjestöt, kuten Khasi-Jaintia Association, Hills Union ja Garo National Conference olivat alkaneet vaatia itsehallintoa vuodesta 1946 alkaen. Sittemmin perustettiin useita poliittisia puolueita, joiden tavoitteena oli Assamista itsenäisen osavaltion luominen.[4] Liikkeiden suosio lisääntyi etenkin vuodesta 1960, jolloin assamista tehtiin Assamin virallinen kieli. Joistakin muista Intian koillisista alueista poiketen tilanne Meghalayassa ei kuitenkaan kärjistynyt aseelliseksi liikehdinnäksi.[3] Meghalayasta tuli ensin 2. huhtikuuta 1970 autonominen osavaltio Assamin alaisuudessa ja oma itsenäinen osavaltionsa 21. tammikuuta 1972.[4]
Talous muokkaa
Maatalous muodostaa Meghalayan osavaltion talouden kulmakiven.[3] Noin 80% osavaltion asukkaista saa pääelinkeinonsa maataloudesta. Pääasiallisia viljelykasveja alueella ovat riisi ja maissi, mutta alueella kasvatetaan myös esimerkiksi appelsiinia, sitruunaa, ananasta, guavaa, banaaneja ja muita trooppisia hedelmiä. Tärkeitä rahakasveja ovat esimerkiksi puuvilla, sinappi, juutti, peruna, mustapippuri ja betelpähkinä.[2] Maatalouden ohella Meghalayan alueella on runsaita luonnonvarojen esiintymiä, joiden laajamittaista hyödyntämistä ei kuitenkaan olla vielä aloitettu.[3] Osavaltion eteläosissa on kivihiili ja kalkkikiviesiintymiä.[2] Alueella on myös esimerkiksi kvartsia, kipsiä, fosforiittia[2] ja bauksiittia. Osavaltion alueelta kaivetaan sillimaniittia, jota käytetään korkealaatuisen keraamisen saven valmistamiseen.[3] Meghalayassa tuotetaan sähköä vesivoiman avulla ja osavaltio on yksi harvoista Intian alueista, jossa sähköä tuotetaan käyttöä enemmän.[2] Kuivana kautena sähköä joudutaan kuitenkin ostamaan ulkopuolelta. Osavaltion teollinen tuotanto on vain hyvin pienimuotoista.[3]
Väestö muokkaa
Meghalayan asukasluku oli Intian vuoden 2011 väestönlaskennan mukaan 2 966 889. Vuoden 2001 vastaavassa laskennassa asukasluku oli 2 318 822.[1] Meghalayan heimot muodostavat alueen asukkaiden valtaosan.[3] Suurimmat ryhmät ovat garot osavaltion länsiosassa, khasit keskiosissa ja jaintiat itäosissa.[2]
Vuonna 2011 79,93 % osavaltion asukkaista asui maaseudulla ja vain 20,07 % kaupungeissa. Alueen suurin kaupunki on pääkaupunki Shillong, jonka asukasluku oli 143 229.[1] Muita kaupunkeja alueella ovat Tura, Mawlai, Nongthymmai ja Jowai.[3] Väestötiheys Meghalayassa on 132 as./km². Meghalayan asukkaista 1 491 832 oli miehiä ja 1 475 057 naisia. Lukutaitoisuus Meghalayassa oli 74,43 %.[1]
Meghalayan virallisia kieliä ovat garo, khasi, jaintia ja englanti.[3] Vuoden 2011 väestönlaskennan mukaan khasia puhui äidinkielenään 996 733 henkilöä, garoa 936 496 ja jaintiaa 316 863.[6] Suurin osa alueen kielistä kuuluu tiibetiläis-burmalaisiin kieliin. Suurin osa alueen kielistä on tiibetiläis-burmalaisia kieliä. Khasit puhuvat Intian ainutta mon-khmer-kieltä[3]
Vuonna 2011 kristityt muodostivat 74,59 % osavaltion väestöstä. Uskonnollisia vähemmistöjä olivat hindut (11,53 %), muslimit (4,4 %), buddhalaiset (0,33 %), sikhit (0,1 %), jainit (0,02 %) ja muut uskot (8,71 %).[1]
Kulttuuri muokkaa
Meghalayan kulttuuri muodostuu osavaltion eri heimojen kulttuurista ja perinteestä.[3] Khasit, jaintiat, warit ja bhoit kutsuvat itseään yhteisnimellä hynniewtrep. Garot kutsuvat itseään nimellä achik.[2] Eri heimoilla on omat tapanasa ja kulttuurinsa, mutta yksi niitä yhdistävä piirre ovat matrilineaariset suvut.[7]
Meghalayalaisen keittiön perusraaka-aine on riisi. Sika on suosittu liha. Lihaa ja kalaa säilötään usein kuivaamaalla tai savustamalla. Etenkin monsuunikauden alussa kerätään paikallisia sieniä.[8]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e Manipur Population 2011-2018 Census The Census 2011. Viitattu 24.2.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i About Meghalaya The official Web Portal of Government of Meghalaya. Government of Meghalaya. Viitattu 24.2.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o Deryck O. Lodrick ja Chakravarthi Raghavan: Meghalaya Encyclopædia Britannica. Viitattu 24.2.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c d Stanley Wolpert: Encyclopedia of India, s. 111. Volume 3. Thomson Gale, 2006. ISBN 0-684-31512-2. (englanniksi)
- ↑ State Symbols of India ENVIS Centre on Wildlife & Protected Areas. Viitattu 24.2.2019. (englanniksi)
- ↑ C-16 Population By Mother Tongue Office of the Registrar General & Census Commissioner. Viitattu 24.2.2019. (englanniksi)
- ↑ About Meghalaya Meghalaya Tourism. Department of Tourism, Government of Meghalaya. Arkistoitu 15.5.2009. Viitattu 24.2.2019. (englanniksi)
- ↑ Eating Joints Meghalaya Tourism. Department of Tourism, Government of Meghalaya. Arkistoitu 26.2.2019. Viitattu 24.2.2019. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Meghalaya Wikimedia Commonsissa
Osavaltiot: Andhra Pradesh | Arunachal Pradesh | Assam | Bihar | Chhattisgarh | Goa | Gujarat | Haryana | Himachal Pradesh | Jammu ja Kashmir | Jharkhand | Karnataka | Kerala | Länsi-Bengali | Madhya Pradesh | Maharashtra | Manipur | Meghalaya | Mizoram | Nagaland | Odisha | Punjab | Rajasthan | Sikkim | Tamil Nadu | Telangana | Tripura | Uttarakhand | Uttar Pradesh
Liittovaltion alueet: Andamaanit ja Nikobaarit | Chandigarh | Dadra ja Nagar Haveli ja Daman ja Diu | Lakshadweep | Puducherry
Pääkaupunkialue: Delhi