Länsi-Bengali

Intian osavaltio

Länsi-Bengali (bengaliksi পশ্চিমবঙ্গ, Pôścimbôṅgô) on osavaltio Intian itäosassa. Se muodostaa viereisen Bangladeshin kanssa Bengalin etnisesti ja kielellisesti yhtenäisen alueen. Länsi-Bengalin koillispuolella sijaitsevat Assamin ja Sikkimin osavaltiot sekä Bhutan, ja lounaispuolella Orissan osavaltio. Lännessä osavaltio rajautuu Jharkhandin ja Biharin osavaltioihin ja luoteessa Nepaliin.

Länsi-Bengali
Intian osavaltiot ja territoriot
Sijainti
Sijainti
Valtio Intia
Osavaltioksi 1. toukokuuta 1960
Hallinto
 – hallinnollinen keskus Kalkutta
 – suurin kaupunki Kalkutta
 – osavaltion pääministeri Mamata Banerjee
Pinta-ala 88 752 km² (13.)
Väkiluku (2011) 91 276 115[1] (4.)
 – väestötiheys 904 as./km²
Kielet bengali
Lyhenteet
 – ISO 3166 IN-WB
Verkkosivu

Alue, joka nykyään muodostaa Länsi-Bengalin, on kahden vuosituhannen aikana kuulunut useisiin eri valtakuntiin. Englannin Itä-Intian kauppakomppania vakiinnutti valtansa alueella Plasseyn taistelun jälkeen vuonna 1757, ja Kalkutan kaupunki toimi vuosien ajan brittiläisen Intian pääkaupunkina. 1900-luvun alussa Bengali oli Intian itsenäisyysliikkeen keskus; vuonna 1947 alue jaettiin kahtia, Intian hallinnoimaan Länsi-Bengaliin ja Itä-Pakistaniin, josta tuli uuden Pakistanin valtion osa.

Intian itsenäistyttyä vuonna 1947 Länsi-Bengalin politiikkaa ja taloutta hallitsivat vuosikymmenien ajan marxismi, naxaliittiliikkeet ja ammattiyhdistykset. 1990-luvun loppupuolella taloudellinen uudistuminen johti osavaltion talouden ja teollisuuden nopeaan kasvuun.[2] Länsi-Bengali on maataloudesta riippuvainen osavaltio, joka käsittää vain 2,7 prosenttia Intian pinta-alasta mutta jossa asuu yli 7,8 prosenttia Intian väestöstä. Osavaltio onkin Intian tiheimmin asuttu.[2] Länsi-Bengalia hallitsi pitkään Intian marxilaisen kommunistisen puolueen johtama vasemmistorintama, joka oli maailman pitkäaikaisin demokraattisesti valittu kommunistinen hallitus. Vuonna 2011 kommunistit hävisivät osavaltiovaalit, joiden seurauksena he menettivät Länsi-Bengalin All India Trinamool Congress -puolueelle.[3] Useat merkittävät runoilijat, kirjailijat ja taiteilijat ovat kotoisin Länsi-Bengalista.

Historia muokkaa

Jäänteet sivilisaatiosta laajemmalla Bengalin alueella ovat yli 4 000 vuotta vanhat.[4][5] Tällöin aluetta asuttivat dravidalaiset, tiibetiläis-burmalaiset ja austroaasialaiset kansat. Sanan Bangla tai Bengali tarkkaa alkuperää ei tiedetä, mutta sen uskotaan tulleen drvidakieltä puhuneelta Bang-heimolta, joka asettui alueelle noin vuonna 1 000 ennen ajanlaskun alkua.[6]Indo-arjalaisten saapumisen jälkeen 600-luvulla eaa. muodostui Bengalin ja Biharin alueet käsittänyt Magadhan kuningaskunta. Se oli yksi neljästä tärkeimmästä Buddhan elämän aikaisesta intialaisesta kuningaskunnasta, ja yksi kuudestatoista Mahajanapadasta. Chandragupta Mauryan perustaman Maurya-dynastian aikana Magadha-valtakunta käsitti lähes koko Etelä-Aasian – Ashokan valtakaudella kolmannella vuosisadalla eaa. siihen kuului osia Persiasta ja Afganistanista. Yksi varhaisimmista ulkopuolisista viittauksista Bengaliin on kreikkalaisten noin vuonna 100 eaa. mainitsema Gangaridai-niminen maa. Sanan on arveltu tulleen nimestä Gangahrd (Maa, jonka sydämessä on Ganges), joka viittasi Bengalin osaan.[7]

 
Robert Clive voitettuaan Plasseyn taistelun vuonna 1757.

200–500-luvuilla Magadhan kuningaskunta toimi Gupta-valtakunnan keskuksena. Ensimmäinen muistiin merkitty itsenäinen Bengalin kuningas oli Shashanka, jonka hallituskausi oli 600-luvun alussa.[8] Sekasortoisen kauden jälkeen buddhalainen Pala-dynastia hallitsi aluetta yli neljänsadan vuoden ajan. Tätä seurasi lyhytaikaisempi hindulaisen Sena-dynastian valtakausi. Islam saapui Bengaliin sufilaisten lähetyssaarnaajien mukana 1100-luvulla. Seuranneet muslimivalloitukset auttoivat uskonnon levittäytymistä koko alueelle.[9] Bakhtiyar Khalji, turkkilainen kenraali, voitti Sena-dynastian Lakshman Senin ja valloitti suuria alueita Bengalista. Seuraavan muutaman sadan vuoden ajan aluetta hallitsivatkin sulttaanien ja feodaaliharrojen dynastiat Delhin sultanaatin alaisuudessa. 1500-luvulla Mughal-kenraali Islam Khan valloitti Bengalin. Mughal-valtakunnan hovin nimittämien kuvernöörien hallinto antoi kuitenkin nyt tietä Murshidabadin kaupungin Nawabien puoli-itsenäiselle hallinnolle. Nawabit kunnioittivat nimellisesti Delhin Mughalien valta-asemaa.

Eurooppalaiset kauppiaat saapuivat Bengaliin 1400-luvun lopussa. Heidän vaikutusvaltansa kasvoi, ja lopulta Brittiläinen Itä-Intian kauppakomppania sai verotusoikeuden Bengalin subahissa eli provinssissa Plasseyn taistelun jälkeen vuonna 1757. Taistelussa britit voittivat Siraj ud-Daulahin, viimeisen itsenäisen Nawabin.[10] Bengalin hallintoalue perustettiin vuonna 1765, ja se käsitti lopulta kaikki Central Provinces and Berar -alueen (nykyään Madhya Pradesh) pohjoispuoliset brittiläiset territoriot, Gangesin suulta ja Brahmaputralta Himalajalle ja Punjabiin. Bengalin nälänhätä 1770 vaati miljoonia uhreja.[11] Kalkutasta tehtiin brittiläisen Intian pääkaupunki vuonna 1772. Bengalin renessanssin ja Brahmo Samajn sosiokulttuurisilla uudistusliikkeillä oli suuri vaikutus Bengalin kulttuuriseen ja taloudelliseen elämään. Epäonnistunut Sepoykapina sai alkunsa Kalkutassa ja johti vallan siirtymiseen Yhdistyneen kuningaskunnan kruunulle, jonka edustajana toimi Intian kenraalikuvernööri. Vuosina 1905–1911 Bengalia yritettiin jakaa kahteen eri hallintoalueeseen.

Bengalilla oli merkittävä rooli Intian itsenäisyysliikkeessä, jossa keskeistä osaa näyttelivät vallankumoukselliset ryhmät kuten Anushilan Samiti ja Jugantar. Aseistautuneet hyökkäykset Bengalista brittiläistä Rajta kohtaan saavuttivat huippunsa, kun Subhas Chandra Bose johti Intian kansallisarmeijan brittejä vastaan. Vuonna 1947 Bengali jaettiin uskonnollisten rajojen mukaan: läntinen osa jäi Intialle ja itäinen osa liittyi Pakistaniin Itä-Bengalin provinssina (joka nimettiin myöhemmin Itä-Pakistaniksi ja josta syntyi Bangladesh vuonna 1971).[12] 2. lokakuuta 1955 entinen ranskalainen Chandannagarin enklaavi, joka oli siirtynyt Intian hallintaan vuoden 1950 jälkeen, liitettiin Länsi-Bengaliin. Myöhemmin osavaltioon liitettiin myös osia Biharista.

1960- ja 1970-luvuilla vakava sähköpula, lakot ja väkivaltainen marxistinen naxaliittiliike vahingoittivat osavaltion infrastruktuuria, mikä johti taloudelliseen taantumiseen. Bangladeshin itsenäisyyssota vuonna 1971 johti miljoonien pakolaisten saapumiseen Länsi-Bengaliin, mikä myös rasitti osavaltion infrastruktuuria. Länsi-Bengalin politiikassa tapahtui merkittävä käänne, kun vasemmistorintama voitti vuoden 1977 vaaleissa Intian kongressipuolueen. Vasemmistorintama hallitsi osavaltiota Intian kommunistisen (marxistisen) puolueen johtamana kolme vuosikymmentä. Vuoden 2011 vaaleissa kommunistit kokivat tappion, jolloin heidän valtakautensa Länsi-Bengalissa päättyi.[13][3]

Osavaltion talous alkoi kohentua Intian keskushallituksen aloittamien talousuudistusten jälkeen 1990-luvun puolivälissä. Vuonna 2006 aseistautuneet maolaiset aktivistit ovat tehneet terrori-iskuja osavaltion joissakin osissa.[14]

Maantiede ja ilmasto muokkaa

 
Valtatie 31A noudattelee Tistā-joen rantoja Kalimpongin lähellä Darjeelingin alueella.

Länsi-Bengali sijaitsee Intian itäisellä "pullonkaulalla". Osavaltio ulottuu Himalajalta pohjoisessa Bengalinlahdelle etelässä. Länsi-Bengalin kokonaispinta-ala on 88,752 neliökilometriä.[15] Darjeelingin kukkula-alue osavaltion pohjoisimmassa osassa kuuluu itäiseen Himalajaan. Tällä alueella sijaitsee Sandakfu, joka on 3 636 metrin korkuisena osavaltion korkein vuorenhuippu. Kapea Terain alue erottaa tämän osan tasankoalueista, jotka vuorostaan muuttuvat etelämpänä Gangesin suistoksi. Osavaltion eteläisimmässä osassa on pieni rannikkoalue, kun taas Sundarbansin valtavat mangrovemetsät muodostavat merkittävän luontokohteen Gangesin suistossa.

Ganges on Länsi-Bengalin tärkein joki. Joen toinen haara virtaa Bangladeshiin Padma-jokena (bengaliksi পদ্মা, Pôdda), toinen vuorostaan virtaa Länsi-Bengalissa Bhagirathi- ja Hooghly-jokina. Tistā, Torsa, Jaldhaka ja Mahananda virtaavat pohjoisen kukkula-alueilla. Läntisen tasangon jokiin kuuluvat Damodar, Ajay ja Kangsabati. Gangesin suistossa Sundarbansin alueella on lukematon määrä jokia ja puroja. Gangesin saastuminen siihen heitetystä jätteestä on merkittävä ongelma Länsi-Bengalissa.[16] Ainakin yhdeksän osavaltion piirikuntaa kärsii pohjaveden korkeista arsenikkipitoisuuksista – arviolta 9,5 miljoonaa ihmistä on vaarassa juoda vettä, jonka arsenikkipitoisuus ylittää Maailman terveysjärjestön suositteleman 10 µg/litra.[17]

Länsi-Bengalin ilmasto vaihtelee eteläosien trooppisesta savannista pohjoisen kosteaan, subtrooppiseen ilmastoon. Päävuodenajat ovat kesä, sadekausi, lyhyt syksy ja talvi. Vaikka suistoalueiden kesä tunnetaankin erityisen kosteana, osavaltion länsiosan ylämailla on samantapainen kuiva kesä kuin muuallakin Intiassa; korkeimmat päivälämpötilat ovat 38–45 °C:n välillä.[18] Öisin viileä etelätuuli tuo kosteutta Bengalinlahdelta. Alkukesästä on usein lyhyitä ukkospuuskia, jotka tunnetaan nimellä Kalbaisakhi.[19] Monsuunit tuovat sadetta koko osavaltioon kesäkuusta syyskuuhun. Talvi (joulukuusta tammikuuhun) on tasankoalueilla leuto, keskimääräisen alhaisimman lämpötilan ollessa 15 °C.[18] Talvella kosteutta vähentää kylmä ja kuiva pohjoistuuli. Darjeelingin kukkula-alueilla talvi on ankarampi, ja joillakin alueilla saattaa sataa ajoittain lunta.

Kasvillisuus ja eläimistö muokkaa

 
Bengalintiikeri.

Osavaltion kasvillisuus ja eläimistö ovat suurien korkeuserojen ansiosta monipuoliset. Metsät muodostavat 14 prosenttia Länsi-Bengalin pinta-alasta, mikä on vähemmän kuin Intian kansallinen keskiarvo, 23 prosenttia.[20] Suojellut metsät muodostavat 4 prosenttia pinta-alasta.[21] Osa maailman suurimmasta mangrovemetsästä, Sundarbansista, sijaitsee Länsi-Bengalin eteläosassa.

Kasvitieteellisestä näkökulmasta osavaltion eteläosa voidaan jakaa kahteen alueeseen: Gangesin tasankoon ja littoraalisiin Sundarbansin mangrovemetsiin. Tasangon tulvamaa yhdessä suotuisan sademäärän kanssa tekevät alueesta erityisen hedelmällisen. Osavaltion länsiosan kasvillisuudella on paljon yhtäläisyyksiä viereisen Jharkhandin osavaltion Chota Nagpurin tasangon kanssa. Tärkein kaupallisesti hyödynnettävä puulaji on Shorea robusta, joka tunnetaan nimellä sal. Purba Medinipurin rannikkoalueella on rannikkokasvillisuutta; vallitseva puulaji on Casuarina. Merkittävin puu Sundarbansin metsissä on laajalle levinnyt sundri (Heritiera fomes), josta metsä onkin saanut nimensä.[22] Kasvillisuus pohjoisessa Länsi-Bengalissa määräytyy sademäärän ja korkeuden mukaan. Esimerkiksi Himalajan edustan kukkuloilla, Duareilla, on tiheää salmetsää ja muita ikivihreitä trooppisia puita.[23] 1000 metrin yläpuolella metsätyyppi vaihtuu subtrooppiseksi. Darjeelingissa, yli 1500 metrin korkeudella, yleisiä lauhan metsävyöhykkeen puulajeja ovat tammet, havupuut ja alppiruusut.[23]

Sundarbans tunnetaan bengalintiikereiden suojeluhankkeesta. Yhteensä Länsi-Bengalin alueella on viisi kansallispuistoa[24]Sundarbanin kansallispuisto, Buxan tiikerinsuojelualue, Gorumaran kansallispuisto, Neoran laakson kansallispuisto ja Singalilan kansallispuisto. Osavaltion eläimistöön kuuluvat intiansarvikuono, intiannorsu, peura, leopardi, gauri ja krokotiilit. Länsi-Bengalissa on myös rikas linnusto; muuttolinnut saapuvat osavaltion alueelle talvella.[21] Korkealla kasvavissa metsissä, kuten Singalilan kansallispuistossa asuu muntjakkeja, kultapandoja, intiangaselleja, härkägemssejä, muurahaiskäpyjä, käpinkäisiä ja teräsfasaaneja. Bengalintiikerin lisäksi Sundarbansin alueella elää useita muita vaarantuneita lajeja, kuten gangesindelfiini. Mangrovemetsät toimivat myös luonnollisena "kalankasvattamona", ja tukevat Bengalinlahden alueen rannikoiden kalakantoja.

Hallinto ja politiikka muokkaa

 
Vasemmistorintaman poliittinen tapahtuma Kalkutassa

Länsi-Bengalia hallitaan parlamentaarisen, edustuksellisen demokratian kautta, kuten muitakin Intian osavaltioita. Asukkailla on yleinen äänioikeus. Hallinnossa on kolme haaraa – lainsäädäntövaltaa käyttää osavaltion lakiasäätävä kokous (engl. West Bengal Legislative Assembly), joka koostuu vaaleilla valituista jäsenistä sekä erityisviranhaltijoista kuten puhemiehestä ja varapuhemiehestä, jotka kokouksen jäsenet valitsevat. Tuomiovaltaa pitää hallussaan Kalkutan korkein oikeus sekä järjestelmä alempia oikeusistuimia. Toimeenpanovaltaa käyttää ministerineuvosto, jota johtaa pääministeri (engl. Chief Minister), vaikka hallituksen nimellinen päämies onkin Länsi-Bengalin kuvernööri. Kuvernöörin nimittää Intian presidentti, ja kuvernööri vuorostaan nimittää pääministeriksi lakiasäätävässä kokouksessa enemmistön saaneen puolueen tai koalition johtajan. Hän nimittää myös ministerineuvoston jäsenet päämisterin ehdotuksen mukaan. Ministerineuvoston täytyy nauttia lakiasäätävän kokouksen luottamusta. Kokous on yksikamarinen ja sillä on 295 jäsentä,[25] joihin kuuluu yksi edustaja anglointialaisesta yhteisöstä. Edustajat valitaan kokoukseen viiden vuoden välein, ellei kokousta hajoteta ennen vaalikauden loppua. Keskushallitusta tukee paikallishallintojärjestelmä, panchayat, jota varten pidetään säännöllisesti paikallisvaaleja. Länsi-Bengalista valitaan 42 edustajaa Intian parlamentin Lok Sabhaan (alahuoneeseen) ja 16 edustajaa Rajya Sabhaan (ylähuoneeseen).

Tärkeimmät poliittiset ryhmittymät Länsi-Bengalissa ovat Intian kommunistisen puolueen (marxilainen) johtama liittoutuma Left Front, All India Trinamool Congress, Intian kongressipuolue ja muut merkittävät puolueet. Länsi-Bengalin vuoden 2006 vaalien jälkeen valtaan nousi CPI(M):n Buddhadeb Bhattacharjeen johtama vasemmistorintama, jonka valta päättyi vuonna 2011 All India Trinamool Congress -puolueen voitettua vaalit. Left Front hallitsi osavaltiota 30 vuotta, mikä teki siitä maailman pitkäaikaisimman demokraattisesti valitun kommunistisen hallituksen.[13][3]

Osat muokkaa

 
Länsi-Bengalin piirikunnat

Länsi-Bengalissa on yhteensä 23 piirikuntaa – Alipurduar, Bankura, Birbhum, Cooch Behar, Darjeeling, Itä-Midnapore, Hooghly, Howrah, Jalpaiguri, Jhargram, Kalimpong, Kalkutta, Malda, Murshidabad, Nadia, North 24 Parganas, Paschim Bardhaman, Pohjois-Dinajpur, Purba Bardhaman, Purulia, South 24 Parganas, Dakshin Dinajpur ja Länsi-Midnapore.

Jokaista piirikuntaa hallinnoi district collector, jonka nimittää joko Indian Administrative Service tai West Bengal Civil Service. Piirikunnat jaetaan pienempiin osiin, joita hallinnoi alempi viranomainen, engl. Sub-Divisional Magistrate, ja tämän jälkeen vielä ”kortteleihin” (engl. Block). Nämä koostuvat panchayateista (kyläneuvostoista) ja kunnista (engl. Municipality).

Osavaltion pääkaupunki ja suurin kaupunki on Kalkutta – Intian kolmanneksi suurin kaupunkialue[26] ja neljänneksi suurin kaupunki.[27] Siliguri on taloudellisesti merkittävä kaupunki, joka sijaitsee strategisella paikalla kapealla Siligurin käytävällä Bangladeshin ja Nepalin välissä. Asansol, Durgapur ja Raniganj ovat kaupunkeja osavaltion läntisellä teollisuusvyöhykkeellä. Muita tärkeitä asutuskeskuksia ovat Howrah, Haldia, Kharagpur, Burdwan, Darjeeling, Midnapore, Tamluk, Malda sekä Cooch Behar.

Talous muokkaa

Osavaltion bruttokansantuote[28]

Luvut kymmenissä miljoonissa rupioissa (katso crore)

Vuosi Bruttokansantuote
1999–2000 126 834
2000–2001 139 863
2001–2002 153 865
2002–2003 165 419
2003–2004 186 429
2004–2005 206 881

Maatalous on Länsi-Bengalin tärkein elinkeino, ja riisi osavaltion tärkein viljelyskasvi. Muita tärkeitä viljelyskasveja ovat maissi, palkokasvit, vehnä, ohra, perunat ja erilaiset vihannekset. Juutti on alueen merkittävin myyntiin viljeltävä tuote. Myös teetä tuotetaan kaupallisesti; Länsi-Bengali tunnetaan laajalti muun muassa Darjeeling-teestä. Maailman toiseksi suurimman teetalon, esimerkiksi Tetley-teebrandiä tuottavan Tata Global Beverages -yhtiön kotipaikka on Kalkutassa.[29] Osavaltiossa kasvatetaan lisäksi tupakkaa ja sokeriruokoa.[30] Palvelusektori tuottaa kuitenkin suurimman osan osavaltion bruttokansantuotteesta: 51 prosenttia verrattuna maatalouden 27 prosenttiin ja teollisuuden 22 prosenttiin.[31] Länsi-Bengalin teollisuus on keskittynyt Kalkutan alueelle ja mineraalirikkaille läntisille ylängöille. Osavaltiossa on yhteensä yli 10 000 rekisteröitynyttä tehdasta.[30] Merkittäviä Länsi-Bengalissa valmistettavia tuotteita ovat elektroniikka, sähkölaitteet, kaapelit, teräs, nahka, tekstiilit, korut, fregatit, autot ja rautatievaunut.

 
Bengalilaista riisipeltoa, taustalla juuttitikkuja

Suuri osa Länsi-Bengalista on taloudellisesti kehittymätöntä aluetta, erityisesti kuusi pohjoista piirikuntaa (Cooch Behar, Darjeeling, Jalpaiguri, Malda, Pohjois-Dinajpur ja Etelä-Dinajpur), kolme läntistä piirikuntaa (Purulia, Bankura ja Birbhum) sekä Sundarbansin alue.[2] Länsi-Bengali oli vielä pitkään Intian itsenäistymisen jälkeen riippuvainen keskushallituksesta saadakseen tarpeeksi ruokaa asukkailleen: ruoantuotannon kasvu oli vaivalloista eikä osavaltiossa tapahtunut vihreää vallankumousta. 1980-luvulta lähtien tuotantomäärät ovat kuitenkin lisääntyneet huomattavasti ja osavaltio tuottaa nyt viljaa yli oman tarpeensa.[2] Osavaltion osuus koko Intian teollisuustuotannosta oli 9,8 prosenttia vuosina 1980–81, ja osuus laski 5 prosenttiin kauteen 1997–98 mennessä. Palvelusektori on kuitenkin kasvanut kansallista keskiarvoa nopeammin.[2]

Länsi-Bengalilla on Intian kolmanneksi suurin talous (2003–2004), ja sen nettokansantuote on yhteensä 21,5 miljardia dollaria.[31] Vuosina 2001–2002 osavaltion kansantuote kasvoi 7,8 prosenttia, enemmän kuin Intiassa keskimäärin,[32] ja Länsi-Bengalin talous kasvaakin nyt Intian kolmanneksi nopeimmin.[33] Osavaltio on rohkaissut ulkomaisia sijoittajia, jotka investoivat pääasiassa ohjelmisto- ja elektroniikka-aloille;[34] Kalkutasta onkin tulossa tärkeä IT-teollisuuden keskus. Nopea teollistuminen on kuitenkin johtanut keskusteluun teollisuuden tarvitseman maan hankinnasta maatalousvaltaisessa osavaltiossa.[35] NASSCOMGartner on sijoittanut Länsi-Bengalin energiainfrastruktuurin Intian parhaaksi.[36]

Liikenne muokkaa

Länsi-Bengalissa on yhteensä yli 92 023 kilometriä teitä:[37] kansallisia valtateitä on 2 377 kilometriä[38] ja osavaltion valtateitä 2 393 kilometriä. Rautateitä Länsi-Bengalissa on 3 825 kilometriä.[39] Kalkutassa sijaitsee Intian rautateiden kahden osaston päämajat: Eastern Railwayn ja South Eastern Railwayn. Northeast Frontier Railway palvelee osavaltion koillisosaa. Kalkutan metro on Intian ensimmäinen maanalainen, ja Darjeeling Himalayan Railway Unescon maailmanperintökohde.

Osavaltion ainoa kansainvälinen lentokenttä on Netaji Subhas Chandra Bosen kansainvälinen lentoasema Dum Dumissa Kalkutassa. Bagdogran lentoasema Siligurin lähellä on toinen merkittävä lentokenttä Länsi-Bengalissa. Kalkutta toimii Itä-Intian tärkeänä jokisatamana. Kaupungista on matkustajayhteys Port Blairiin Andamaaneilla ja Nikobaareilla ja rahtilaivareittejä eri satamiin Intiassa ja ulkomailla Shipping Corporation of Indian operoimana. Osavaltion eteläosissa lautat ovat pääasiallinen liikkumismuoto, erityisesti Sundarbansin alueella. Kalkutta on Intian ainoa kaupunki, jossa liikennöi raitiovaunuja. Raitioliikennettä hoitaa Calcutta Tramways Company.

Linja-autoliikennettä Länsi-Bengalissa hoitavat useat valtion omistamat yhtiöt, kuten Calcutta State Transport Corporation, North Bengal State Transport Corporation, South Bengal State Transport Corporation ja West Bengal Surface Transport Corporation. Osavaltiossa on myös yksityisiä bussiliikennettä harjoittavia yrityksiä. Rautatieliikenne on kokonaisuudessaan valtion hallinnassa. Vuokrattavia kulkuvälineitä ovat taksit ja autorikšat, joilla on kaupungeissa usein ennalta määrättyjä reittejä. Suurimmassa osassa osavaltiota myös velotakseja ja Kalkutassa käsin vedettäviä rikšoja käytetään lyhyillä matkoilla.

Väestö muokkaa

 
Baul-laulajia Holi-juhlassa Shantiniketônin kaupungissa.

Suuri enemmistö Länsi-Bengalin 80 221 171 asukkaasta[40] on bengaleja. Biharivähemmistö on levittäytynyt osavaltion eri osiin ja šerpojen sekä tiibetiläisten yhteisöjä elää Sikkimiin rajautuvilla alueilla. Länsi-Bengalissa asuu myös alkuperäisväestö adivaseja (muun muassa santaleja ja koleja) pääasiassa osavaltion läntisissä piirikunnissa.

Osavaltion virallinen kieli on bengali. Myös hindiä ja englantia käytetään yleisesti. Nepalia puhuvat pääasiassa gurkhat Darjeelingin piirikunnassa. Tärkein uskonto on hindulaisuus, jota harjoittaa 72,5 prosenttia väestöstä. Muslimit muodostavat 25,2 prosenttia länsibengalilaisista; muiden uskonnon harjoittajia on suhteellisen vähän.[41]

Länsi-Bengalin väestötiheys on 904 henkeä neliökilometrillä, mikä tekee osavaltiosta Intian tiheimmin asutun.[42] Osavaltiossa asuu yhteensä 7,81 prosenttia Intian väestöstä.[43] Länsi-Bengalin vuosien 1991–2001 väestönkasvu, 17,84 prosenttia, on hieman matalampi kuin kansallinen keskiarvo 21,34 prosenttia.[40] Sukupuolijakauma on 934 naista 1000 miestä kohden.

Lukutaitoprosentti Länsi-Bengalissa on 69,22.[40] Elinajanodote on 63,4 vuotta, marginaalisesti korkeampi kuin kansallinen 61,7 vuoden keskiarvo.[44] Noin 72 prosenttia väestöstä asuu maaseudulla. Köyhyysrajan alapuolella elävän väestön osuus taas oli vuosina 1999–2000 31,85 prosenttia.[2] Määritellyt kastit ja heimot (engl. Scheduled Castes and Tribes) muodostavat väestöstä 28,6 prosenttia (kastit) ja 5,8 prosenttia (heimot) maaseutualueilla, ja vastaavasti 19,9 ja 1,5 prosenttia kaupunkialueilla.[2]

Rikosaste osavaltiossa oli 82,6 sataa tuhatta henkeä kohti vuonna 2004, noin puolet kansallisesta keskiarvosta.[45] Länsi-Bengalissa tehdään suhteellisesti neljänneksi vähiten rikoksia Intian 32 osavaltion ja territorion joukossa.[46] Naisiin kohdistuvissa rikoksissa osavaltion rikosaste oli 7,1, kun taas kansallisesti 14,1.[46] Länsi-Bengali on Intian ensimmäinen oman ihmisoikeuskomission perustanut osavaltio.[46]

Kulttuuri muokkaa

 
Durgan idoli, jossa hän ratsastaa leijonallaan ja hyökkää demoni Mahishasuraa vastaan.

Bengalinkielisellä kirjallisuudella on rikas perinne, Länsi-Bengalissa ja Bangladeshissa. Erityisesti kansankirjallisuuden perinne Länsi-Bengalissa on pitkä, jonka osoittavat teokset kuten Charyapada, Mangalkavya, Shreekrishna Kirtana, Thakurmar Jhuli sekä Gopal Bhariin liittyvät tarinat. 1800- ja 1900-luvuilla bengalinkielinen kirjallisuus modernisoitui Bankim Chandra Chattopadhyayn, Michael Madhusudan Duttin, Rabindranath Tagoren, Kazi Nazrul Islamin ja Sharat Chandra Chattopadhyayn teosten myötä.

Baul on Bengalin kansanmusiikin ainutlaatuinen perinne, johon ovat vaikuttaneet useat erilaiset uskonnolliset ja musiikilliset perinteet.[47] Muita kansanmusiikin muotoja ovat Gombhira ja Bhawaiya. Kansanmusiikkia säestää Länsi-Bengalissa usein ektara, yksikielinen soitin. Osavaltiolla on myös perinteitä pohjoisintialaisen klassisen musiikin alalla. 1990-luvun alusta lähtien Länsi-Bengalissa on yleistynyt ja syntynyt useita uusia musiikillisia genrejä, kuten baulin ja jazzin fuusioita sekä nimellä Jeebonmukhi Gaan kutsuttu tyyli, jota edustavat muun muassa Kabir Suman ja yhtye Chandrabindu. Bengalilainen tanssi on saanuyt vaikutteita kansantanssista, erityisesti erilaisten heimojen tanssiperinteistä, sekä myös yleisemmästä Intialaisesta tanssiperinteestä. Länsi-Bengalissa harjoitetaan yhtä harvinaisen Chau-naamiotanssin kolmesta muodosta.[48]

Tunnetut hindinkielisen elokuvateollisuuden filmit ovat Länsi-Bengalissa suosittuja, kuten myös osavaltion oman "Tollywoodiksi" nimetyn bengalinkielisen elokuvateollisuuden teokset.[49] Bengali tunnetaan myös taide-elokuvistaan. Osavaltion pitkä elokuvaperinne on tuonut maailmankartalle useita kehuttuja ohjaajia, kuten Satyajit Rayn, Mrinal Senin ja Ritwik Ghatakin. Nykyisiä nimiä ovat muun muassa Buddhadev Dasgupta, Goutam Ghose, Aparna Sen ja Rituparno Ghosh.

Länsi-Bengalin perinteisiä suosikkiruokia ovat riisi ja kala, mikä on johtanut sanontaan machhe bhate bangali, "kala ja riisi tekevät bengalilaisen".[50] Bengalissa valmistetaan maitotuotteista perinteisiä makeisia, joihin kuuluvat Rôshogolla, Chômchôm, Kalojam ja useat Pithen laadut. Bengalin laajaan valikoimaan kalaruokalajeja kuuluu kiinteänä osana bengalilaisten suosikkikala hilsa. Suosittuja katuruokalajeja ovat beguni, Kati-kääryleet ja puchka. Panta bhat, yön yli vedessä liotettu riisi, on perinteinen ruokalaji maaseudulla.

Bengalilaiset naiset käyttävät yleisesti saria ja salwar kameezia, jotka on usein suunniteltu paikallisten käytäntöjen mukaan. Myös miehet käyttävät usein perinteisiä asuja, kuten kurtaa yhdessä dhotin kanssa, erityisesti uskonnollisissa tilaisuuksissa. Kaupunkialueilla monet naiset ja miehet käyttävät länsimaisia vaatteita. Lokakuussa juhlittava Durga Puja on Länsi-Bengalin suosituin festivaali.[51] Pôila Boishakh (bengalilainen uusivuosi), Ratha Yatra, Dolyatra, Nobanno, Poush parbon (Poushin eli bengalilaisen kalenterin 9. kuukauden festivaali), joulu, Eid ul-Fitr ja Eid ul-Adha ovat muita merkittäviä juhlia. Buddha Purnima, jota julhitaan Gautama Buddhan syntymäpäivän kunniaksi, on yksi merkittävimmistä buddhalaisista festivaaleista, kun taas joulua (Bôŗodin, "Suuri päivä" bengaliksi) juhlii osavaltion kristitty vähemmistö. Länsi-Bengali on useiden tunnettujen uskonnollisten oppineiden, kuten Sri Chaitanyan, Sri Ramakrishnan ja Swami Vivekanandan syntypaikka.

Koulutus muokkaa

Länsi-Bengalin kouluja hoitavat osavaltio tai yksityiset tahot, joihin kuuluu myös uskonnollisia järjestöjä. Opetus tapahtuu pääasiassa englanniksi tai bengaliksi, tosin myös hindiä ja urdua käytetään. Toisen asteen oppilaitokset noudattavat Council for the Indian School Certificate Examinationsin, Central Board for Secondary Educationin tai West Bengal Board of Secondary Educationin opetusohjelmia. "10+2+3 -suunnitelman" mukaan toisen asteen jälkeen oppilaat tyypillisesti käyvät kahden vuoden junior collegen, esi-yliopiston, tai siirtyvät West Bengal Council of Higher Secondary Educationin tai muun keskuslautakunnan hallinoimaan korkeamman asteen oppilaitokseen. Opiskelijat valitsevat yhden kolmesta linjasta: vapaat taiteet, kauppa tai tiede. Suoritettuaan vaaditut kurssit opiskelijat voivat jatkaa general degree tai professional degree -tutkinto-ohjelmilla.

Länsi-Bengalissa on kahdeksantoista yliopistoa.[52][53] Kalkutan yliopisto on yksi Intian vanhimmista ja suurimmista yliopistoista. Bengal Engineering & Science University sekä Jadavpurin yliopisto ovat arvostettuja teknillisiä oppilaitoksia.[54] Osavaltiossa on useita kansallisesti tärkeitä korkeakouluja, kuten Indian Institute of Technology Kharagpur, Indian Institute of Management Calcutta, Saha Institute of Nuclear Physics, Asiatic Society, Indian Statistical Institute ja Marine Engineering and Research Institute.

Tiedotusvälineet muokkaa

Vuonna 2005 Länsi-Bengalissa julkaistiin 559 sanomalehteä, joista 430 oli bengalinkielisiä.[55] Kalkutassa julkaistava Ananda Bazar Patrika on 1 130 167 kappaleen päivittäisellä painoksellaan Intian suurin alueellisella kielellä painettu (kertapainoksinen) sanomalehti.[55] Muita merkittäviä bengalinkielisiä sanomalehtiä ovat Aajkaal, Bartaman, Sangbad Pratidin ja Ganashakti. The Telegraph, The Statesman, Asian Age, Hindustan Times ja The Times of India ovat englanniksi julkaistavia lehtiä. Myös hindiksi, gudžaratiksi, orijaksi, urduksi, pandžabiksi ja nepaliksi painettavilla lehdillä on oma lukijakuntansa Länsi-Bengalissa.

Durdarshan on osavaltion julkinen televisiokanava. Länsi-Bengalissa on saatavilla valikoima bengalin, nepalin, hindin ja englanninkielisiä sekä kansainvälisiä kanavia kaapelitelevision välityksellä. 24-tunnin bengalinkielisiä uutiskanavia ovat STAR Ananda ja Kolkata TV. All India Radio on julkinen radioasema, yksityisiä FM-asemia on vain kaupungeissa. BSNL, Reliance Infocomm, Tata Indicom, Hutch ja Airtel ovat osavaltiossa toimivia matkapuhelinoperaattoreita. Laajakaista on saatavilla muutamissa kaupungeissa julkisen BSNL:n ja yksityisten yhtiöiden toimittamana.

Lähteet muokkaa

  1. Intian osavaltioiden väkiluvut www.citypopulations.de. Viitattu 6.7.2019.
  2. a b c d e f g West Bengal Human Development Report 2004: Introduction and Human Development Indices for West Bengal Development and Planning Department, Government of West Bengal. Arkistoitu 8.11.2006. Viitattu 14. marraskuuta 2006. , sivut 4–6
  3. a b c India: Mamata Banerjee routs communists in West Bengal BBC. 13.5.2011. Viitattu 6.7.2019.
  4. History of Bangladesh Bangladesh Student Association. Viitattu 15. marraskuuta 2006.
  5. 4000-year old settlement unearthed in Bangladesh Xinhua. Viitattu 15. marraskuuta 2006.
  6. James Heitzman ja Robert L. Worden: Bangladesh: A country study – Early History, 1000 B.C.-A.D. 1202 Library of Congress. Viitattu 15. marraskuuta 2006.
  7. Chowdhury, AM.: Gangaridai Banglapedia: Asiatic Society of Bangladesh. Viitattu 15. marraskuuta 2006.
  8. Shashanka Asiatic Society of Bangladesh: Banglapedia. Arkistoitu 29.8.2006. Viitattu 15. marraskuuta 2006.
  9. Islam (in Bengal) Asiatic Society of Bangladesh: Banglapedia. Arkistoitu 10.10.2007. Viitattu 15. marraskuuta 2006.
  10. Chaudhury, S ja Mohsin, KM: Sirajuddaula Asiatic Society of Bangladesh: Banglapedia. Viitattu 15. marraskuuta 2006.
  11. Fiske, John: The Famine of 1770 in Bengal University of Adelaide Library Electronic Texts Collection: The Unseen World, and other essays. Arkistoitu 5.12.2006. Viitattu 15. marraskuuta 2006.
  12. Harun-or-Rashid: Partition of Bengal, 1947 Asiatic Society of Bangladesh: Banglapedia. Viitattu 15. marraskuuta 2006.
  13. a b Soutik, Biswas: Calcutta's colourless campaign BBC. Viitattu 15. marraskuuta 2006.
  14. Ghosh Roy, Paramasish: Maoist on Rise in West Bengal Voice of America: VOA Bangla. Viitattu 15. marraskuuta 2006.
  15. http://www.indianmirror.com/geography/geo9.html Statistical Facts about India: www.indianmirror.com
  16. Alarming rise in bacterial percentage in Ganga waters The Hindu Business Line. Viitattu 17. marraskuuta 2006.
  17. Groundwater Arsenic Contamination Status in West Bengal School of Environmental Studies, Jadavpur University. Arkistoitu 28.12.2012. Viitattu 14.5.2008.
  18. a b West Bengal: Land – Climate Suni System (P) Ltd. Viitattu 17. marraskuuta 2006. [vanhentunut linkki]
  19. kal Baisakhi American Meteorological Society. Viitattu 17. marraskuuta 2006.
  20. West Bengal Human Development Report 2004: Environmental Issues Development and Planning Department, Government of West Bengal. Arkistoitu 8.11.2006. Viitattu 18. marraskuuta 2006. ; sivu 181
  21. a b West Bengal: General Information Federation of Indian Chambers of Commerce and Industry. Arkistoitu 25.3.2006. Viitattu 14.5.2008.
  22. Snedaker, Samuel: Notes on the Sundarbans with Emphasis on Geology, Hydrology, and Forestry A.K. Townsend. Arkistoitu 29.12.2006. Viitattu 18. marraskuuta 2006.
  23. a b West Bengal: Natural vegetation Suni System (P) Ltd. Viitattu 18. marraskuuta 2006.
  24. Directory of Wildlife Protected Areas in India: West Bengal Wildlife Institute of India. Viitattu 18. marraskuuta 2006.
  25. West Bengal Legislative Assembly: Legislative Bodies in India National Informatics Centre. Viitattu 19. marraskuuta 2006.
  26. India: metropolitan areas World Gazetteer. Arkistoitu 4.12.2012. Viitattu 24. marraskuuta 2006.
  27. India: largest cities and towns and statistics of their population World Gazetteer. Arkistoitu 17.11.2006. Viitattu 24. marraskuuta 2006.
  28. National Accounts Division: Press release & Statements. Gross State Domestic Product at Current Prices (93–94 Base) Ministry of Statistics and Programme Implementation, Government of India. Viitattu 25. marraskuuta 2006.
  29. Annual report 2013/14 - Making good business better Tata Global Beverages Ltd, tataglobalbeverages.com. Arkistoitu 14.4.2015. Viitattu 18.3.2015. (englanniksi)
  30. a b West Bengal: Economy Suni System (P) Ltd. Viitattu 25. marraskuuta 2006.
  31. a b Indian States Economy and Business: West Bengal India Brand Equity Foundation, Confederation of Indian Industry. Arkistoitu 21.9.2006. Viitattu 25. marraskuuta 2006. – sivu 9
  32. About West Bengal: Basic Information est Bengal Industrial Development Corporation. Arkistoitu 29.3.2006. Viitattu 14.5.2008.
  33. Consul General Henry V. Jardine to The Indo-American Chamber of Commerce, October 19, 2005 Yhdysvaltain konsulaatti Kolkatassa. Arkistoitu toukokuu 15, 2006. Viitattu 25. marraskuuta 2006.
  34. Dasgupta, 2002, Lizzie Finnegan (Linkki ei toimi, 29. heinäkuuta 2007)
  35. Ray Choudhury, R: A new dawn beckons West Bengal The Hindu Business Line. Viitattu 25. marraskuuta 2006.
  36. West Bengal Industrial Development Corporation Ltd. Engineering Export Promotion Council (EEPC), India. Arkistoitu 29.1.2007. Viitattu 14.5.2008. – sivu 303
  37. West Bengal: Infrastructure Dept of Economic Affairs, Ministry of Finance, Government of India. Arkistoitu 28.9.2007. Viitattu 30. marraskuuta 2006.
  38. List of State-wise National Highways in the Country Department of Road Transport and Highways; Ministry of Shipping, Road Transport and Highways; Government of India. Viitattu 14.5.2008.
  39. Indian States-A Profile Indian Investment Centre, Government of India. Arkistoitu 15.7.2007. Viitattu 30. marraskuuta 2006.
  40. a b c Provisional Population Totals: West Bengal. Census of India, 2001 Office of the Registrar General & Census Commissioner, India. Arkistoitu 3.2.2007. Viitattu 1. joulukuuta 2006.
  41. Data on Religion, Census of India (2001) Office of the Registrar General & Census Commissioner, India. Arkistoitu 1.12.2005. Viitattu 1. joulukuuta 2006.
  42. Press Release - Provisional Population Results - Census of India 2001 Office of the Registrar General & Census Commissioner, India. Viitattu 1. joulukuuta 2006.
  43. Census of India 2001: Provisional Population Totals Office of the Registrar General & Census Commissioner, India. Viitattu 1. joulukuuta 2006. – sivu 2
  44. An Indian life: Life expectancy in our nation Civil Society Information Exchange Pvt. Ltd. Viitattu 1. joulukuuta 2006.
  45. National Crime Records Bureau: Crime in India-2004: Crimes in Mega Cities Ministry of Home Affairs. Viitattu 1. joulukuuta 2006.
  46. a b c West Bengal Human Development Report 2004 Development and Planning Department, Government of West Bengal. Arkistoitu 8.11.2006. Viitattu 1. joulukuuta 2006. – sivut 167–172
  47. The Bauls of Bengal BengalOnline. Viitattu 3. joulukuuta 2006.
  48. Chau: The Rare Mask Dances Boloji.com. Arkistoitu 7.10.2006. Viitattu 3. joulukuuta 2006.
  49. Prasad, M: This thing called Bollywood Seminar (Web Edition). Viitattu 3. joulukuuta 2006.
  50. Development of freshwater fish farming and poverty alleviation: A case study from Bangladesh Aqua KE Government. Viitattu 3. joulukuuta 2006.
  51. Festivals of Bengal: Durga Puja West Bengal Tourism, Government of West Bengal. Arkistoitu 28.11.2006. Viitattu 3. joulukuuta 2006.
  52. UGC recognised Universities in West Bengal with NAAC accreditation status Education Observer. Viitattu 4. joulukuuta 2006.
  53. West Bengal University of Health Sciences West Bengal University of Health Sciences. Viitattu 4. joulukuuta 2006.
  54. Mitra, P: Waning interest The Telegraph. Viitattu 4. joulukuuta 2006.
  55. a b General Review Registrar of Newspapers for India. Viitattu 4. joulukuuta 2006.

Aiheesta muualla muokkaa