Sundarbansin kansallispuisto

Sundarbansin kansallispuisto sijaitsee puoliksi Intiassa, Länsi-Bengalin osavaltiossa, ja puoliksi Bangladeshissa. Se on maailman suurin mangrovemetsäalue ja yksi suurimmista bengalintiikerin suojelualueista. Sundarbansissa asuu myös lukuisia lintu- ja matelijalajeja, muun muassa suistokrokotiili. Puiston pinta-ala on 2585 neliökilometriä. Alueella on siltistä koostuvia saaria ja monin paikoin on magroverämeitä. Alueella elää yhdyskunnittain monia eläimiä, kuten reesusmakakeja, aksiskauriita, villisikoja, saukkoja ja varaaneja. Alueen vesistöjen ja rantojen eläimistöön kuuluvat kiviravut sekä liemi-, etelänbastardi- ja karettikilpikonnat.^[1]

Sundarbans muodostuu 54 pienestä saaresta Ganges- ja Brahmaputrajokien laajassa yhteisessä suistossa. Alueen ilmasto on trooppinen: keskimääräinen ylin lämpötila on 34 °C ja alin 20 °C. Talvella vallitsee pohjoisen ja koillisen välinen tuuli, kesällä lounaistuulet ovat yleisimpiä. Trooppiset hirmumyrskyt ja niitä heikommat matalapaineet ovat varsin yleisiä kahden sadekauden aikana toukokuussa ja lokakuussa.

Alueesta tuli luonnonsuojelualue 1974 ja kansallispuisto 1983. Vuodesta 1987 asti se on ollut Unescon maailmanperintökohde.^[2]

Sundarbans on saanut nimensä kaakaokasveihin kuuluvasta sundri-puusta, joka on yleinen kansallispuiston mangrovemetsissä. Sundrin hengitysjuuret nousevat korkealle, joten sen juuristo ei kuole hapenpuutteeseen tulvien aikana. Tulvantorjunta alueella on muuttanut alueen tasapainoa, ja sundrit saattavat olla vaarassa hävitä kilpailussa muille puille.^[3]

Sundarbansia uhkaavat myös vaatimukset alueen öljyvarojen hyödyntämisestä.^[4]