Sari (vaate)

Sari tai saree tai shari on Intiassa, Bangladeshissä, Sri Lankassa ja Nepalissa naisten käyttämä kansallisvaate. Sari on noin neljästä yhdeksään metriä pitkä kankaansuikale, joka kiedotaan päälle siten, että se peittää koko vartalon.

Naisia pukeutuneena sareihin

Sari avattuna pesua varten

Erilaisia sarimuunnoksia on satoja. Yleisin tapa pukea sari on kietoa se vyötärön ympärille ja nostaa toiselle olalle. Saria käytetään tavallisesti alushameen (pavada tai pavadai etelässä, tai shaya Itä-Intiassa) ja choli-paidan kanssa. Yleensä sari-kangas on näyttävästi kuvioitu. Kuvioalueet jaetaan päätyyn, tai päätyihin, reunoihin ja kenttään. Sarin materiaali, malli ja pukemistapa kertovat naisen etnisestä ryhmästä, siviilisäädystä, uskonnollisesta taustasta ja kastista. Väreihin liittyy symboliikkaa, ja tiettyjä värejä käytetään tietyissä tilanteissa.

Historiaa

Sana 'sari' kehittyi Prakritin kielen sanasta 'sattika', mikä mainitaan vanhimmissa buddhalaisissa kirjoituksissa.

Sarin juuret ylettyvät aina Indus-laakson sivilisaation aikaan (n. 2800–1800 eaa.). Induslaakson alueelta on löytynyt pappeja esittäviä patsaita, joilla on yllään sarin tapainen, laskostettu vaate.

Muinaisessa tamileiden runoudessa (kuten Silappadhikaramissa ja Banabhattan Kadambarissa kuvaillaan naisten kauniita, sarin mallisia vaatteita. Muinaista perinnettä kuvataan vanhassa, vaatteita ja tanssia selvittävässä tekstissä, Natya Shastrassa. Sen mukaan sari jättää vastanseudun paljaaksi symbolisista syistä, koska kohtua pidetään elämän ja luovuuden lähteenä.

Jotkut pukuhistorioitsijat uskovat miesten dhotin olleen sarin edelläkävijä. He sanovat, että ennen 1300-lukua dhotia käyttivät sekä miehet että naiset.

Gandhara-, Mathura- ja Gupta-veistokset, jotka sijoittuvat 100–600-luvuille, esittävät jumalattaria ja tanssijoita, joilla näyttää olevan yllään dhoti. Kyseiset asut ovat puettu "kalanpyrstö"-tyyliin, jossa asu peittää jalat roikkuvasti ja joka on taitettu edestä pitkään, liehuvaan ja näyttävään tapaan. Veistoksilla ei ole yllään yläosaa.

Toiset lähteet sanovat jokapäiväisen vaatteen koostuneen dhotista ja lungista (myös sarong) yhdistettynä rinnat peittävään, toppimaiseen kappaleeseen ja kankaaseen tai huntuun, jota käytettiin peittämään ylävartaloa tai päätä. Kaksiosainen mundum neryathum on jäänne muinaisista intialaisista vaatteista. Nykyisen mallinen sari muodostui mundum neryathumin inspiroimana, kun kaksi kappaletta päätettiin yhdistää yhdeksi.

On yleisesti hyväksytty näkemys, että kiedotut sarin tyyppiset asut, shaalit ja hunnut ovat kuuluneet naisten asuun jo pitkään ja että ne ovat säilyneet satoja vuosia jotakuinkin nykyisessä muodossaan.

Yksi arvoitus on cholin (sarin puseron) ja alushameen historia. Jotkut tutkijat sanovat, ettei niitä tunnettu ennen kuin britannialaiset saapuivat Intiaan, vaan että niitä alettiin käyttää viktoriaanisten siveysaatteiden myötä. Naisten sanotaan siis käyttäneen ennen vain pitkää, taiteltua kangasta ja paljastaneen rintansa. Useissa kankaiden ja muinaisen taiteen jäännöksissä näkyy kuitenkin toppimainen, rinnat peittävä vaate tai ylävartalon peittävä shaali.

Etelä-Intiassa naiset käyttivät todistetusti ylävartalon paljastavaa vaatetta ennen 1800-lukua. Runolliset lähteet kuten Shilappadikaram todistavat, että sangam-kauden aikana naisilla oli yllään vain yksi vaatekappale, joka peitti alavartalon ja pään muttei keskivartaloa ja rintoja. Keralassa on useita viittauksia paljasrintaisiin naisiin. Vielä nykypäivänäkään naiset eivät joillakin eristäytyneillä maaseutualueilla käytä sarin kanssa cholia.

Lähteet

• Lynton, Linda: The Sari. Thames Hudson Ltd, 2002. ISBN 9780500283783.
• Alkazi Roshan: Ancient Indian Costume.. National Book Trust, 1993. ISBN 9788123716879.
• Mohapatra R.P: Fashion styles of ancient India. BR Publishing Corporation, 2003. ISBN 8170187230.

Aiheesta muualla

• http://www.idcw.org.uk/IDC.html (Arkistoitu – Internet Archive)