Avaa päävalikko

Mizoram on Intian osavaltio maan koillisosassa. Nimensä alue on saanut sen valtaväestö mizojen mukaan. Alueen pääkaupunki ja suurin kaupunki on Aizawl. Mizoram liitettiin kiinteästi brittiläiseen Intiaan 1890-luvulla. Sittemmin itsenäisessä Intiassa mizojen aseelliset liikkeet ajoivat itsenäisen valtion perustamista. Vuonna 1987 Mizoramista tuli oma osavaltionsa. Alueen asukkaista suurin osa on kristittyjä. Mizoramin asukasluku oli vuoden 2011 väestönlaskennan mukaan 1 097 206.

Mizoram
Vaakuna
Vaakuna
Mizoramin sijainti Intian kartalla.
Mizoramin sijainti Intian kartalla.
Valtio Intia
Perustettu 1987
Hallinto
 – hallinnollinen keskus Aizawl
Pinta-ala 21 081 km²
Väkiluku (2011) 1 097 206 (29.)
 – väestötiheys 52 as./km²
Kielet mizo, englanti
https://mizoram.gov.in/

Sisällysluettelo

MaantiedeMuokkaa

 
Näkymää Mizoramissa.

Mizoramin osavaltion pinta-ala on 21 081 km2[1] ja se sijaitsee Intian koillisosassa. Osavaltio rajautuu etelässä Bangladeshiin ja idässä Myanmariin. Sen naapuriosavaltioita ovat Tripura luoteessa, Assam pohjoisessa ja Manipur koillisessa. Mizoramin Mizo Hills -kukkulat tunnettiin aikanaan nimellä Lushai Hills ja ne ovat osa Arakanvuoria. Mizoramin vuoret kohoavat korkeimmillaan noin 2 100 metrin korkeuteen merenpinnasta.[2] Osavaltion korkein kohta on Phawngpui Tlang eli Sininen vuori Mizoramin kaakkoisosassa on korkeudeltaan 2 210 metriä.[3] Harjanteiden väliin jää kapeita jokilaaksoja. Kaladanjoki laskee alueen eteläosista kohti Myanmaria. Dhaleswari (Tlawng) ja Sonai (Tuirail) joet laskevat puolestaan Assamiin.[2] Alueen suurin järvi on Palakjärvi Mizoramin eteläosassa. Kokoa järvellä on noin 30 hehtaaria ja järvi on saanut alkunsa mahdollisesti maanjäristyksen tai tulvan seurauksena. Mizoramin alue on suhteellisen altis maanjäristyksille.[3]

Vuoden kylmin kausi ajoittuu marraskuun ja helmikuun välille. Kylmänä kautena lämpötilat vaihtelevat 10–20°C välillä. Lämpimin kausi kestää puolestaan kesäkuusta elokuuhun ja tuolloin lämpötilat vaihtelevat 20–30 °C välillä. Suurin osa sateista saadaan monsuunikaudella toukokuun ja syyskuun välisenä aikana, Keskimäärin vuotuinen sadanta on noin 2 500 mm.[2]

Suurin osa tai noin kolme neljäsosaa Mizoramin pinta-alasta on metsien peitossa. Metsissä on puolestaan rikas eläimistö, johon lukeutuvat esimerkiksi aasiannorsu, intiantiikeri, kauriit ja apinat.[2] Mizoramin tunnuseläin on serovi, tunnuslintu burmanfasaani, tunnuskukka Renanthera imschootiana ja tunnuspuu Mesual ferrea.[3] Osavaltion alueella on useita kansallispuistoja ja muita suojelualueita.[2]

HistoriaMuokkaa

 
Ennallistettu sahlam eli puu, johon mizot aikanaan ripustivat surmattujen vihollistensa päät.[4]

Mizoramin varhaisesta historiasta tiedetään vain hyvin vähän. Alue on saanut nimensä (suom. Mizojen maa) mizojen mukaan. Mizot saapuivat nykyisen Mizoramin alueelle Chin Hillsien alueelta kuitenkin vasta muuttoliikkeessä vuosien 1750 ja 1850 välillä. Muuttajat alistivat paikalla jo entuudestaan asuneet heimot, jotka sulautuivat osaksi mizojen yhteiskuntaa. Yhteiskunnallisesti mizoilla tiedetään olleen noin 300 päällikkökuntaa, joissa päällikkyys periytyi suvussa. Mizot joutuivat kosketuksiin brittien kanssa näiden liitettyä Assamin omiin alueisiinsa burmalaiset kanssa solmitun Yanbon sopimuksen jälkeen vuonna 1826. Mizot tulivat tunnetuiksi brittien alueille tekemistään sotaretkistä. Britit tyytyivät jonkin aikaa vain tekemään ajoittaisia kostoretkiä mizojen alueelle. Kiinteästi britit liittivät alueen valtapiiriinsä vasta 1870-luvulla. Virallisesti alue liitettiin brittiläiseen Intiaan vasta 1890-luvulla. Tuolloin alue oli jaettu kahtia. North Lushai Hills kuului Assamiin ja South Lushai Hills Bengaliin. Molemmat alueet yhdistettiin Assamiin kuuluvana alueena nimellä Lushai Hills vuonna 1898.

Toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1946 Mizoramissa perustettiin Mizo Common People’s Union (myöhemmin Mizo Union) ajamaan mizojen kansallisia oikeuksia. United Mizo Freedom Party vaati Intian itsenäistymisen kynnyksellä puolestaan alueen liittämistä Intian sijaan Burmaan eli nykyiseen Myanmariin.[5] Intian itsenäistyessä vuonna 1947 alueesta tuli kuitenkin osa Intian Assamia.[2] Vuonna 1952 alueesta tehtiin Lushai Hills Autonomous District Council. Itä-Intian useat eri vuoristoheimot perustivat vuonna 1955 järjestön Eastern India Union ja samana vuonna perustettiin myös Mizo Cultural Society. Järjestön puheenjohtajana toimi sittemmin mizojen politiikassa vaikuttanut Pu Laldenga. Vuonna 1959 Mizoramin aluetta koetteli ankara mautam, eli bambujen joukkokuolema. Mizo Cultural Societyn nimi muutettiin vuoinna 1960 muotoon Mizo National Famine Front ja seuraavana vuonna muotoon Mizo National Front.[5] Vuonna 1966 Mizo National Front antoi itsenäisyysjulistuksen[2] ja aloitti sissisodan hallituksen joukkoja vastaan. Järjestö kiellettiin vuonna 1967.[5] Kielto ei lopettanut väkivaltaisuuksia. Intian keskushallinto pyrki lievittämään tilannetta tekemällä Mizoramista ensin vuonna 1972 oman territorionsa[2] ja edelleen 20. huhtikuuta 1987 oman osavaltionsa Pu Laldengan ja pääministeri Rajiv Gandhin neuvottelujen tuloksena.[5]

VäestöMuokkaa

 
Mizoramilaisia koululaisia.

Mizoramin asukasluku oli Intian vuoden 2011 väestönlaskennan mukaan 1 097 206. Vuoden 2001 vastaavan laskennan asukasluku oli 888 573.[1] Mizoramin väestön suuri valtaosa kuuluu heimoihin, jotka ovat Intian perinteisen kastilaitoksen ulkopuolella. Mizot on varsinaisesti ylänimitys useille eri heimoille, jotka voidaan jakaa edelleen esimerkiksi kukiin, pawiin ja lakhereihin.[2] Kastilaitoksen ulkopuolisten heimojen osuus väestöstä on Mizoramissa korkeampi, kuin muilla Intian alueilla.[3]

Vuonna 2011 Mizoramin väestöstä 52,11 % asui kaupungeissa ja 47,89 % maaseudulla. Alueen suurin kaupunki on osavaltion pääkaupunki Aizawl, jonka asukasluku oli 293 416.[1] Alueen muita kaupunkeja ovat esimerkiksi Lunglei ja Champhai.[2] Mizoramin asukkaista miehiä oli 555 339 ja naisia 541 867. Väestöntiheys oli 52 as./km².[1] Mizoram on asuttu hyvin harvaan ja tiheimmin asutut alueet sijaitsevat osavaltion pohjoisosassa.[2] Lukutaitoisuus oli 91,33 %.[1] Lukutaitoisuus oli Intian osavaltioista Mizoramissa toiseksi korkein.[6]

Mizoramin virallisia kieliä ovat mizo ja englanti.[2] Vuonna 2011 äidinkielenään mizoa puhui 802 763 henkilöä.[7] Mizo on tiibetiläis-burmalaiset kieli. Suurin osa alueen asukkaista puhuu mizoa tai sille läheistä sukua olevia kieliä tai murteita. Alueella myös puhuttava chakman kieli kuuluu kuitenkin muista poiketen indoiranilaisiin kieliin.[2]

Mizoramin asukkaiden valtaosa (87,16 %) on uskonnoltaan kristittyjä. Pienempiä uskontoja olivat buddhalaisuus (8,51 %), hindulaisuus (2,75 %) ja islam (1,35 %).[1] Kristinuskon asema johtuu 1800-luvun lopulta lähtien alueella tehdystä lähetystyöstä. Suurin osa alueen kristityistä on protestantteja.[2] Suurimpia kirkkokuntia ovat presbyteriaanit alueen pohjoisosissa ja baptistit alueen eteläosissa.[3]

TalousMuokkaa

Maatalous muodostaa Mizoramin talouden kulmakiven. Ala työllistää noin kaksi kolmasosaa alueen työvoimasta.[2] Monsuunikauden ansiosta alueella voidaan kasvattaa riisiä.[5] Riisin ohella alueella kasvatetaan maissia, puuvillaa ja kasviksia. Viljely alueella tapahtuu joko pengerviljelynä kukkuloilla tai kaskiviljelynä (jhum).[2] Perinteinen kaskiviljely on vähentynyt ja viljelykasvien ohella merkittäväksi taloudelliseksi tekijäksi ovat nousseet bambutuotteet.[3] Teollinen tuotanto Mizoramin alueella on pienimuotoista. Alueella valmistetaan esimerkiksi silkkiä, muita kankaita, jauhoja ja käsitöitä. Alueella on myös öljynjalostusta.[2]

KulttuuriMuokkaa

 
Perinteinen tanssi.

Mizoramissa vietetään monia kristinuskoon liitettyjä uskonnollisia juhlia. Perinteisemmät juhlat liittyvät maatalouteen. Mim kut on elokuussa tai syyskuussa vietettävä vuoden ensimmäisen sadonkorjuun juhla. Pawl kut on toinen sadonkorjuujuhla, jota vietetään joulukuussa tai tammikuussa. Chapchar kut on puolestaan viljelykauden alkujuhla, jota vietetään tavallisesti maaliskuussa.[2] Juhlien oleellinen osa on tanssi. Mizojen tansseista ehkä tunnetuin on cheraw eli bambutanssi.[5]

Mizojen perinteinen kunniakäsitys tunnetaan nimellä tlawmngaihna. Tlawmngaihnaan liittyvät esimerkiksi vieraanvaraisuus, yleinen hyvyys ja toisten puolesta uhrautuminen. Miehet oppivat järjestelmää poikamiesten asuntoloissa (zawlbuk). Naimisiin mentäessä tapana on, että aviomies maksaa vaimonsa perheelle morsiuslunnaat.[5]

Mizoramilaisen keittiön perusraaka-aine on riisi. Riisistä valmistetaan myös riisiolutta, joka tunnetaan nimellä zu.[5]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f Mizoram Population 2011-2018 Census The Census 2011. Viitattu 23.2.2019. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h i j k l m n o p q r Deryck O. Lodrick: Mizoram Encyclopædia Britannica. Viitattu 23.2.2019. (englanniksi)
  3. a b c d e f Mizoram at a glance Mizoram Portal. Government of Mizoram. Viitattu 23.2.2019. (englanniksi)
  4. Homestay - Champhai District Mizoram Tourism. Department of Tourism, Goverment of Mizoram. Viitattu 23.2.2019. (englanniksi)
  5. a b c d e f g h Stanley Wolpert: Encyclopedia of India, s. 134. Volume 3. Thomson Gale, 2006. ISBN 0-684-31512-2. (englanniksi)
  6. Understanding the land of The Hill People Mizoram Portal. Government of Mizoram. Viitattu 23.2.2019. (englanniksi)
  7. C-16 Population By Mother Tongue Office of the Registrar General & Census Commissioner. Viitattu 23.2.2019. (englanniksi)