Intian kongressipuolue

intialainen poliittinen puolue

Intian kongressipuolue on intialainen poliittinen puolue, viralliselta nimeltään Intian kansalliskongressi (hindiksi भारतीय राष्ट्रीय कांग्रेस, Bhāratīya Rāṣṭrīya Kaṃgres, engl. Indian National Congress), lyhenteenä INC.[2] Puolue on perustettu vuonna 1885, ja sen perustajana pidetään brittivirkamies Allan Octavian Humea.

Intian kongressipuolue

Perustettu 1885
Ideologia sosiaalidemokratia[1]
sekularismi[1]
Äänenkannattaja Congress Sandesh
Lok Sabha
103 / 545
Rajya Sabha
40 / 245
Nuorisojärjestö Indian Youth Congress
Kotisivu www.inc.in

Puolueen johtaja oli heinäkuun 2019 alkupäiviin saakka Rahul Gandhi. Hän erosi puolueen kärsimän vaalitappion vuoksi.[3]. Intian edellinen pääministeri Manmohan Singh (2004–2014) oli kongressipuolueesta.

Puolue oli keskeisessä roolissa Intian itsenäistymisessä vuonna 1947. Sen tuolloinen johtaja Jawaharlal Nehru toimi maan ensimmäisenä pääministerinä, ja myös hänen tyttärensä Indira Gandhi ja tämän poika Rajiv Gandhi ovat olleet pääministereitä. Myös maailmansotien välisen ajan Intian itsenäisyysliikkeen johtaja Mahatma Gandhi toimi kongressipuolueessa. Hän ei ole sukua Indira Gandhille[4].

Puolue on vaaliliitossa nimeltä Yhdistynyt edistyksellinen allianssi (United Progressive Alliance, lyh. UPA). Viime aikoina kongressipuolue on kokenut suuria vaalitappioita Intian kansanpuolueelle. Puolueen kaikkien aikojen surkein vaalitulos 44 paikkaa parlamentin alahuoneessa tapahtui vuonna 2014. Vuoden 2019 parlamenttivaaleissa kongressipuolue nosti paikkamääräänsä kahdeksalla.[5]

Ideologia

muokkaa

Puolue syntyi vuonna 1885 maltillisen nationalistisena. Ajatuksen kansalliskongressista sanotaan syntyneen 17 miehen kokoontumisessa Chennain teosofisen kongressin yhteydessä joulukuussa 1884. A. O. Hume oli pääroolissa kongressin luomisessa, ja maaliskuussa 1885 alettiin kutsua väkeä liikkeen ensimmäiseen kongressiin Poonaan joulukuuksi (aluksi nimellä Indian National Union).[6]

Itsenäistymisen aikoihin ja jälkeen puolueen politiikka oli pitkään lähellä sosialismia ja suunnitelmataloutta. Valtiolla on suuri rooli (mm. kaivokset, suurteollisuus ja sähköntuotanto olivat sosialistisia, ja esimerkiksi hintoja säänneltiin) mutta jonkin verran kapitalismiakin sallittiin. Nehru omaksui Neuvostoliitosta viisivuotissuunnitelmat.[7]

Vuodesta 1981 puolue on tehnyt talousliberaaleja uudistuksia maan köyhyyden vähentämiseksi. Vuonna 1991 pääministeri P. V. Narasimha Rao käynnisti laajan uudistusohjelman. Valtionyhtiöitä yksityistettiin ja talous avattiin vapaakaupalle, joka pelasti konkurssin partaalla olleen valtion romahtamiselta. Raoa on kutsuttu myös talousuudistusten isäksi.[8]

Erityisesti tunnetaan Indira Gandhin käynnistämä vihreä vallankumous. Se sai nimensä Intian vehnäsadon lisäämisohjelmasta, jossa tuotanto kohosi 12,3 miljoonasta tonnista 20 miljoonaan tonniin vuosina 1964–1970. Uudistus vaati myös maareformia. Bengalissa osavaltioparlamentti hyväksyi zamindar-reformin jo vuonna 1953. Maatila sai olla enintään 10 hehtaarin kokoinen. Valtion oli määrä ottaa ylijäämämaata jaettavaksi tilattomille omaksi, elinikäiseksi vuokramaaksi tai sopimusviljelysmaaksi. Maareformin toteutus on kuitenkin viivästynyt.[9]

Vaalimenestys parlamenttivaaleissa

muokkaa
Vuosi Edustajat Äänet Viite
1951
364 / 489
44,99% [10]
1957
371 / 494
47,78% [11]
1962
361 / 494
47,72% [12]
1967
283 / 520
40,78% [13]
1971
352 / 518
43,68% [14]
1977
154 / 542
34,52% [15]
1980
353 / 542
42,69% [16]
1984
414 / 533
49,01% [17]
1989
197 / 545
39,53% [18]
1991
244 / 545
39,53% [19]
1996
140 / 545
28,80% [20]
1998
141 / 545
25,82% [21]
1999
114 / 545
28,30% [22]
2004
145 / 543
26,53% [23]
2009
206 / 543
28,55% [24]
2014
44 / 543
19,52% [25]
2019
52 / 542
? [26]
2024
103 / 543
22,53% [27]

Puheenjohtajat

muokkaa
Järjestys Puheenjohtaja Syntynyt-kuollut Puheenjohtaja kausi Puoluekokous jossa puheenjohtajuus vahvistettiin
1   Womesh Chandra Bannerjee 29. joulukuuta 1844 – 1906 1885 Bombay
2   Dadabhai Naoroji 4. syyskuuta 1825 – 1917 1886 Kalkutta
3   Badruddin Tyabji 10. lokakuuta 1844 – 1906 1887 Madras
4   George Yule 1829–1892 1888 Allahabad
5   William Wedderburn 1838–1918 1889 Bombay
6   Pherozeshah Mehta 4. elokuuta 1845 – 1915 1890 Kalkutta
7 Anandacharlu elokuu 1843 – 1908 1891 Nagpur


8   Womesh Chandra Bonnerjee 29. joulukuuta 1844 – 1906 1892 Allahabad
9   Dadabhai Naoroji 4. syyskuuta 1825 – 1917 1893 Lahore
10   Alfred Webb 1834–1908 1894 Madras
11 Surendranath Banerjee 10. marraskuuta 1848 – 1925 1895 Poona
12   Rahimtulla M. Sayani 5. huhtikuuta 1847 – 1902 1896 Kalkutta
13   C. Sankaran Nair 11. heinäkuuta 1857 – 1934 1897 Amravati
14   Anandamohan Bose 23. syyskuuta 1847 – 1906 1898 Madras
15   Romesh Chunder Dutt 13. elokuuta 1848 – 1909 1899 Lucknow
16   N. G. Chandavarkar 2. joulukuuta 1855 – 1923 1900 Lahore
17   Dinshaw Edulji Wacha 2. elokuuta 1844 – 1936 1901 Kalkutta
18 Surendranath Banerjee 10. marraskuuta 1825 – 1917 1902 Ahmedabad
19 Lalmohan Ghosh 1848–1909 1903 Madras
20   Henry Cotton 1845–1915 1904 Bombay
21   Gopal Krishna Gokhale 9. toukokuuta 1866 – 1915 1905 Benares
22   Dadabhai Naoroji 4. syyskuuta 1825 – 1917 1906 Kalkutta
23

 

Rashbihari Ghosh 23. joulukuuta 1845 – 1921 1907 Surat
24

 

Rashbihari Ghosh 23. joulukuuta 1845 – 1921 1908 Madras
25   Madan Mohan Malaviya 25. joulukuuta 1861 – 1946 1909 Lahore
26   William Wedderburn 1838–1918 1910 Allahabad
27 Bishan Narayan Dar 1864–1916 1911 Kalkutta
28 Raghunath Narasinha Mudholkar 1857–1921 1912 Bankipore
29 Nawab Syed Muhammad Bahadur ?–1919 1913 Karachi
30 Bhupendra Nath Bose 1859–1924 1914 Madras
31   Lord Satyendra Prasanna Sinha maaliskuu 1863–1928 1915 Bombay
32   Ambica Charan Mazumdar 1850–1922 1916 Lucknow
33   Annie Besant 1. lokakuuta 1847 – 1933 1917 Kalkutta
34   Madan Mohan Malaviya 25. joulukuuta 1861 – 1946 1918 Delhi
35   Syed Hasan Imam 31. elokuuta 1871 – 1933 1918 Bombay (ylimääräinen kokous)
36   Motilal Nehru 6. toukokuuta 1861 – 6. helmikuuta 1931 1919 Amritsar
37   Lala Lajpat Rai 28. tammikuuta 1865 – 17. marraskuuta 1928 1920 Kalkutta (erikoiskokous)
38 C. Vijayaraghavachariar 1852 – 19. huhtikuuta 1944 1920 Nagpur
39   Deshbandhu Chittaranjan Das (puheenjohtaja)

Hakim Ajmal Khan (vt.puheenjohtaja)

1863 – 29. joulukuuta 1927 1921 Ahmedabad
40   Deshbandhu Chittaranjan Das 5. marraskuuta 1870 – 16. kesäkuuta 1925 1922 Gaya
41   Mohammad Ali Jouhar 10. joulukuuta 1878 – 4. tammikuuta 1931 1923 Kakinada
42   Abul Kalam Azad 1888 – 22. helmikuuta 1958 1923 Delhi (erikoiskokous)
43   Mohandas Gandhi 2. lokakuuta 1869 – 30. tammikuuta 1948 1924 Belgaum
44 Sarojini Naidu 13. helmikuuta 1879 – 2. maaliskuuta 1949 1925 Kanpur
45 S. Srinivasa Iyengar 11. syyskuuta 1874 – 19. toukokuuta 1941 1926 Gauhati
46   Mukhtar Ahmed Ansari 25. joulukuuta 1880 – 10. toukokuuta 1936 1927 Madras
47   Motilal Nehru 6. toukokuuta 1861 – 6. helmikuuta 1931 1928 Kalkutta
48   Jawaharlal Nehru 14. marraskuuta 1889 – 27. toukokuuta 1964 1929 & 30 Lahore
49   Vallabhbhai Patel 31. lokakuuta 1875 – 15. joulukuuta 1950 1931 Karachi
50   Madan Mohan Malaviya 25. joulukuuta 1861 – 1946 1932 Delhi
51 Nellie Sengupta 1886–1973 1933 Kalkutta
52   Rajendra Prasad 3. joulukuuta 1884 – 28. helmikuuta 1963 1934 & 35 Bombay
53   Jawaharlal Nehru 14. marraskuuta 1889 – 27. toukokuuta 1964 1936 Lucknow
54 14. marraskuuta 1889 – 27. toukokuuta 1964 1937 Faizpur
55   Subhas Chandra Bose 23. tammikuuta 1897 – 18. elokuuta 1945 1938 Haripura
56   Subhas Chandra Bose (erosi)
Rajendra Prasad korvasi Bosen uuden puoluekokouksen aikanaselvennä.
23. tammikuuta 1897 – 18. elokuuta 1945 1939 Jabalpur
57   Abul Kalam Azad 1888 – 22. helmikuuta 1958 1940–46 Ramgarh
58   J. B. Kripalani 1888 – 19. maaliskuuta 1982 1947 Meerut
59   Bhogaraju Pattabhi Sitaramayya 24. joulukuuta 1880 – 17. joulukuuta 1959 1948 & 1949 Jaipur
60 Purushottam Das Tandon 1. elokuuta 1882 – 1. heinäkuuta 1961 1950 Nasik
61   Jawaharlal Nehru 14. marraskuuta 1889 – 27. toukokuuta 1964 1951 & 52 Delhi
62 1953 Hyderabad
63 1954 Kalkutta
64 U. N. Dhebar 21. syyskuuta 1905 – 1977 1955 Avadi
65 1956 Amritsar
66 1957 Indore
67 1958 Gauhati
68 1959 Nagpur
69   Indira Gandhi 19. marraskuuta 1917 – 31. lokakuuta 1984 1959 Delhi (erikoiskokous)
70   Neelam Sanjiva Reddy 19. toukokuuta 1913 – 1. kesäkuuta 1996 1960 Bangalore
71 19. toukokuuta 1913 – 1. kesäkuuta 1996 1961 Bhavnagar
72 19. toukokuuta 1913 – 1. kesäkuuta 1996 1962 & 63 Patna
73   K. Kamaraj 15. heinäkuuta 1903 – 2. lokakuuta 1975 1964 Bhubaneswar
74 15. heinäkuuta 1903 – 2. lokakuuta 1975 1965 Durgapur
75 15. heinäkuuta 1903 – 2. lokakuuta 1975 1966 & 67 Jaipur
76   S. Nijalingappa 10. joulukuuta 1902 – 9. elokuuta 2000 1968-1969 Hyderabad
Faridabad
77 Jagjivan Ram 5. huhtikuuta 1908 – 6. heinäkuuta 1986 1970 & 71 Bombay
78   Shankar Dayal Sharma 19. elokuuta 1918 – 26. joulukuuta 1999 1972–74 Kalkutta
79   Devakanta Barua 22. helmikuuta 1914 – 1996 1975–77 Chandigarh
80   Kasu Brahmananda Reddy 28. heinäkuuta 1909 – 1994 1977–1978 Delhi
81   Indira Gandhi 19. marraskuuta 1917 – 31. lokakuuta 1984 1978–83 Delhi
82 1983 & 84 Kalkutta
83   Rajiv Gandhi 20. elokuuta 1944 – 21. toukokuuta 1991 1985–91 Bombay
84 P. V. Narasimha Rao 28. kesäkuuta 1921 – 23. joulukuuta 2004 1991–96 Tirupati
85 Sitaram Kesri marraskuu 1919 – 24. lokakuuta 2000 1996–98 Kalkutta
86   Sonia Gandhi 9. joulukuuta 1946 1998–2017 Kalkutta
87   Rahul Gandhi
19. kesäkuuta 1970 2017 – 2019 Delhi

Lähteet

muokkaa
  1. a b Barrington, Lowell: Comparative Politics: Structures and Choices, s. 379. Boston: Wadsworth, 2009. Teoksen verkkoversio (viitattu 31.8.2020). (englanniksi)
  2. Kaisu-Maija Nenonen, Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 850. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2
  3. Raul Gandhi erosi puolueensa johdosta, Helsingin Sanomat 4.7.2019 A 25
  4. Indira Gandhi was not related to Mahatma Gandhi, here’s how she got the surname, The Free Press Journal 31.10.2018, viitattu 4.7.2019
  5. Safi, Michael: Rahul Gandhi loses his seat in Congress party landslide defeat The Guardian. 23.5.2019. Viitattu 13.6.2019. (englanniksi)
  6. Sitaramayya, B. Pattabhi. 1935. The History of the Indian National Congress. Working Committee of the Congress. Scanned version
  7. Läheinen suhde Neuvostoliittoon ilmenee esimerkiksi siinä, että ennen Intian itsenäistymistä Nehru tuki Terijoen hallitusta ja Neuvostoliiton talvisotaa "Suomen fasisteja vastaan" (HS 29.11.2009 "Terijoen hallitus sai outoa tukea") – (http://users.jyu.fi/~juklein/seminar_2.htm Kansan vallan vaihtoehto Terijoen hallituksen lehdistössä 1939-1940)
  8. India Profile 11.12.2013. BBC News. Viitattu 16.02.2014. (englanniksi)
  9. Indira Gandhi's death remembered 11.12.2013. BBC News. Viitattu 16.02.2014. (englanniksi)
  10. Election Commission of India - Statistical Report on General Elections, 1951, s. 50
  11. Election Commission of India - Statistical Report on General Elections, 1957, s. 37
  12. Election Commission of India - Statistical Report on General Elections, 1962, s. 63
  13. Election Commission of India - Statistical Report on General Elections, 1967, s. 84
  14. Election Commission of India - Statistical Report on General Elections, 1971, s. 85
  15. Election Commission of India - Statistical Report on General Elections, 1977, s. 93
  16. Election Commission of India - Statistical Report on General Elections, 1980, s. 91
  17. Election Commission of India - Statistical Report on General Elections, 1984, s. 85
  18. Election Commission of India - Statistical Report on General Elections, 1989, s. 94
  19. Election Commission of India - Statistical Report on General Elections, 1991, s. 64
  20. Election Commission of India - Statistical Report on General Elections, 1996, s. 100
  21. Election Commission of India - Statistical Report on General Elections, 1998, s. 101
  22. Election Commission of India - Statistical Report on General Elections, 1999, s. 100
  23. Election Commission of India - Statistical Report on General Elections, 2004, s. 110
  24. Election Commission of India - Performance of National Parties 2009
  25. Election Commission of India - Performance of National Parties 2014
  26. Election Commission of India - Trends and Results 2019
  27. Election Commission of India - Statistical Report on General Elections, 2004, s. 110

Aiheesta muualla

muokkaa