Johanna Mappes
Riitta Johanna Mappes (s. 13. lokakuuta 1965 Valkeakoski) on suomalainen evoluutioekologi ja professori. Hän toimii ekologian professorina Helsingin yliopistossa. Mappes keskittyy tutkimuksessaan lajienvälisiin vuorovaikutussuhteisiin, erityisesti kemiallisesti puolustautuvien saaliseläinten varoitussignaalien ja mimikrian evoluutioon mutta myös suvullisen ja suvuttoman lisääntymisen sekä bakteerien virulenssin evoluutioon.[1]
Akateeminen ura muokkaa
Mappes valmistui Jyväskylän yliopistosta filosofian maisteriksi 1991 ja filosofian tohtoriksi 1994. Hänen väitöskirjatyönsä käsitteli koivuluteiden (Elasmucha grisea) lisääntymistaktiikkaa ja jälkeläisten hoitoa. Hänen muita tutkimuslajejaan ovat muun muassa täpläsiilikäs (Parasemia plantaginis), kyy, koloradonkuoriainen (Leptinotarsa decemlineata) ja Hygrolycosa rubrofasciata –hämähäkki.[1]
Mappes on valmistumisensa jälkeen toiminut tutkijana Jyväskylän yliopiston bio- ja ympäristötieteiden laitoksella. Hän toimi vuosina 1996–2004 myös Suomen Akatemian akatemiatutkijana.[2] Vuonna 2002 hänet nimitettiin ekologian ja ympäristönhoidon määräaikaiseksi professoriksi Jyväskylän yliopistoon.[2] Mappes sai vuonna 2003 Suomen Akatemian kannustuspalkinnon (“Young Dynamic Researcher Award”) tutkimusansioistaan, erityisesti nk. keinomaailmamenetelmän (novel world) käytöstä varoitussignaalien evoluution tutkimuksessa.[3]
Mappes on toimi evoluutioekologian vakinaisena professorina Jyväskylän yliopistossa vuosina 2008-2020 .[2] Yliopistoviran ohella hän toimi Suomen Akatemian määräaikaisena akatemiaprofessorina toimikaudella 2009–2013.[4] Mappes johti vuosina 2012–2017 Suomen Akatemian nimeämää biologisten vuorovaikutusten huippututkimusyksikköä.[5]
Vuonna 2020 Mappes siirtyi Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellisen tiedekuntaan ekologian professoriksi[6]
Mappes on Suomen Tiedeseuran jäsen[7].
Tutkimusalana peto-saalis -vuorovaikutussuhde muokkaa
Saalistaminen tai loisinta aiheuttaa saaliseliölle painetta kehittää puolustuskeinoja, kuten myrkkyjä, käyttäytymistä tai suojaväritystä. Saalistaja puolestaan joutuu reagoimaan näihin suojautumisstrategioihin. Mappes on selvittänyt, miten saaliin ja saalistajan tai loisen ja isäntäeliön vuorovaikutus kehittyy. Lajien keskinäisen vuorovaikutuksen lisäksi myös taudit ja pedot vaikuttavat saalistaja-saalis -parin evolutiiviseen kehitykseen. Mappesin tutkimuksella pedon ja saaliin suhteesta voi olla huomattavia taloudellisia tai terveydellisiä merkityksiä, sillä esimerkiksi mikrobit voivat suojakeinona kehittää virulentin kannan eli ne voivat alkaa aiheuttamaan tauteja.[4]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Publications by Johanna Mappes Helsingin yliopisto. Viitattu 28.2.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c Uudet professorit astuivat virkaan (Arkistoitu – Internet Archive) 2008. Jyväskylän yliopisto. Viitattu 23.11.2015
- ↑ Akatemia palkitsi lupaavia tutkijoita 18.11.2003. Suomen Akatemia. Arkistoitu 23.3.2016. Viitattu 17.3.2013.
- ↑ a b Leena Lindström: Ystävänä akatemiaprofessori Annual Report 2010[vanhentunut linkki] Jyväskylän yliopiston matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta. Viitattu 10.11.2015
- ↑ Biologisten vuorovaikutusten huippututkimysyksikkö Jyväskylän yliopisto. Arkistoitu 9.4.2014. Viitattu 16.1.2013.
- ↑ Ekologian professori Johanna Mappes: on jännittävää viedä evoluutionäkökulma käytäntöön 23.12.2020. Helsingin yliopisto. Viitattu 28.2.2024.
- ↑ http://scientiarum.fi/fin/wp-content/uploads/sites/2/2019/02/Ordinarie-ledam%C3%B6ter.pdf (Arkistoitu – Internet Archive)