Wikipedia

Formula 1 ja suomalaiset

Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 8. tammikuuta 2008 kello 17.24 käyttäjän JannE (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.

Tämä artikkeli kertoo suomalaisten osallistumisesta Formula 1 -sarjaan. Näkyvimmässä roolissa suomalaiset ovat olleet kuljettajina. Suomalaisia F1-kuljettajia on ollut sarjan historiassa kaikkiaan kahdeksan, joiden lisäksi Nico Rosberg on puoliksi suomalainen. Suomalaisista menestynein on kaksinkertainen maailmanmestari Mika Häkkinen.

Tätä artikkelia on ehdotettu suositelluksi artikkeliksi.
Suositeltu artikkeli -laatumerkinnän on tarkoitus kertoa, että artikkeli yhteisön mielestä on erityisen hyvin kirjoitettu ja kattava. Artikkelin ehdokassivulla voit ottaa asiaan kantaa.
Formula 1 ja suomalaiset
Suomi
Kuljettajia 8 (9)
Mestaruuksia 4
Mestareita 3
Voittoja 40
Voittajia 3

Kuljettajien lisäksi suomalainen Ossi Oikarinen on toiminut insinöörinä F1-sarjan eri talleissa. Kaudella 1974 sarjassa oli suomalainen talli, ja suomalaiset yritykset ovat toimineet sarjan sponsoreina.

Kimi Räikkösestä tuli kolmas suomalainen maailmanmestari, kun hän voitti kauden 2007 päätöskilpailun Brasilian GP:n.

Suomalaiskuljettajat

Ensimmäinen suomalainen Formula 1 -kuljettaja oli Leo Kinnunen vuonna 1974, ja ensimmäinen suomalainen maailmanmestari oli Keke Rosberg vuonna 1982. Hallitseva maailmanmestari on suomalainen Kimi Räikkönen, mutta suomalaisista F1-kuljettajista menestynein on kaksinkertainen maailmanmestari Mika Häkkinen. Yhteensä suomalaisia F1-kuljettajia on ollut yhdeksän.[1] [2] Keke Rosbergin poika Nico Rosberg lasketaan tässä mukaan, sillä hän on sekä Saksan että Suomen kansalainen, vaikka kilpaileekin Saksan lipun alla.[3]

Suomalaiset ovat voittaneet neljä maailmanmestaruutta, saaneet hopeaa kolme kertaa ja pronssia yhden kerran. Erikoista on, että kaikki suomalaisten voittamat mestaruudet ovat ratkenneet vasta kauden päättäneessä kilpailussa. Sauber- ja McLaren-talleissa on kilpaillut eniten suomalaisia kuljettajia, kolme kummassakin. Heikki Kovalaisella on kaudeksi 2008 ajosopimus McLarenin kanssa, joten hänestä tullee tallin neljäs suomalainen kuljettaja.[4]

Suomalaisia lupaavia autourheilijoita, joista voi tulla F1-kuljettajia, ovat muun muassa GP2-kuljettaja Markus Niemelä ja Britannian Formula 3 -sarjassa ajava Atte Mustonen.[5] GP2 on osoittautunut hyväksi askeleeksi kohti F1-sarjaa, sillä muun muassa Kovalainen ja Nico Rosberg ovat ennen F1-uraansa ajaneet kyseisessä sarjassa kilpaa.

Leo Kinnunen ja Mikko Kozarowitzky

Leo Kinnunen oli ensimmäinen F1:n MM-sarjaan osallistunut suomalainen kuljettaja. Hän ajoi suomalaisen yksityistallin AAW Racing Teamin Surtees TS16 -autolla. Kinnunen osallistui kuuteen GP:hen ja pääsi kerran lähtöruutuun asti. Tämä ainoa kilpailu, johon hän selviytyi esikarsinnoista ja aika-ajoista, oli Ruotsin Grand Prix 1974.[1]

Muutama vuosi Kinnusen jälkeen Mikko Kozarowitzky osallistui RAM-tallissa kahteen Grand Prix -viikonloppuun, joista toisessa hän onnistui pääsemään esikarsinnoista aika-ajoihin.[6] Aika-ajoissa hän kuitenkin karsiutui, joten hän ei osallistunut kertaakaan itse kilpailun lähtöön. Kozarowitzkyn F1-saavutuksiksi jäi siis kaksi GP:tä, mutta ei yhtään lähtöä.[6]

Keke Rosberg

Kolmas suomalainen F1-kuljettaja oli Keke Rosberg. Kaudella 1978 hän selviytyi aika-ajoista kilpailuun Theodore-tallin autolla, joten hänestä tuli toinen lähtöruutuun asti päässyt suomalaiskuljettaja. Saman kauden puolivälissä hänestä tuli ensimmäinen maaliin asti ajanut suomalainen, kun hän sijoittui Ruotsin Grand Prix'ssa kymmenenneksi. Samana vuonna Rosberg voitti MM-sarjan ulkopuolisen kilpailun, joka ajettiin Silverstonen radalla.[7] Kaudella 1979 hän ajoi Walter Wolf Racingillä ja sijoittui parhaimmillaan yhdeksänneksi.

Kauden 1980 ensimmäisessä kilpailussa Rosberg ajoi Fittipaldi-tallin autolla kolmanneksi.[7] Hän on siis ensimmäinen MM-sarjan kilpailussa pistesijalle ja myös palkintosijalle ajanut suomalainen. Seuraavalla kaudella 1981 Rosberg ajoi vain kolmesti maaliin, ja Suomen media alkoi pitää häntä ainaisena keskeyttäjänä. Rosbergin mukaan käsitys syntyi siitä, että laji ei ollut Suomessa kovin tunnettu eikä tekniikan tärkeyttä ymmärretty.[8]

 
Keke Rosbergin Williams FW09, jolla hän kilpaili kaudella 1984.

Kaudella 1982 Rosberg ajoi vapaastihengittävällä moottorilla toiminutta Williamsin autoa, mutta hän kilpaili silti maailmanmestaruudesta vahvoja turboahtimia käyttäneitä talleja vastaan. Itävallan GP:ssa voitto oli lähellä, mutta Rosberg hävisi lopulta viidellä sekunnin sadasosalla Elio de Angelisille, joka voitti uransa ensimmäisen kilpailun. Seuraavan kilpailun, Sveitsin GP:n, Rosberg voitti.[7] Kauden päättäneessä Las Vegasin Grand Prix'ssa Rosbergin piti sijoittua vähintään viidenneksi, jotta hän voittaisi mestaruuden. Rosberg ajoikin viidentenä maaliin ja pääsi juhlimaan F1:n maailmanmestaruutta ensimmäisenä suomalaisena ja myös ensimmäisenä pohjoismaalaisena. Rosberg kertoi, ettei hän kokenut voittaneensa mestaruutta Suomelle, vaan itselleen, koska hän ei saanut kovinkaan suurta tukea Suomen medialta.[8]

Kaudella 1983 Rosbergin Williamsissa oli yhä vapaastihengittävä moottori, joten taistelu turbomoottoreita vastaan koveni. Hän kuitenkin onnistui voittamaan Monacon GP:n, koska Monacon katuradalla moottorien tehot eivät ratkaise voittoa. Lisäksi hänellä oli oikea rengastaktiikka: hän oli ainoa kärkikuljettaja, joka lähti kilpailuun kuivankelin renkailla. Kaudet 1984 ja 1985 Rosberg ajoi vielä Williamsilla ja voitti kolme kertaa. Kauden 1986 hän ajoi McLarenin tallissa, minkä jälkeen hän lopetti uransa.[7]

Vaikka Keke Rosberg voittikin ensimmäisenä suomalaisena maailmanmestaruuden, hän ei ollut ensimmäinen maailmanmestaruuspokaalin vastaanottanut suomalainen. Kaudella 1970 mestaruuden voitti Jochen Rindt, mutta hän kuoli kesken kauden, joten hänen suomalainen vaimonsa Nina (os. Lincoln) otti palkinnon vastaan.[9] Lincoln on menestyneen kilpa-ajajan Curt Lincolnin tytär.

Jyrki Järvilehto, Mika Häkkinen ja Mika Salo

 
Mika Häkkinen McLaren-autollaan Britannian GP:ssä kaudella 1994. McLarenilla hän ajoi kausina 1993–2001.

Kun Rosberg lopetti urheilu-uransa, hän ryhtyi värväämään suomalaisia kuljettajia F1-sarjaan. Hänen suojattinsa Jyrki "JJ Lehto" Järvilehto osallistui kaudella 1989 ensimmäiseen kilpailuunsa. Järvilehto putosi usein jo aika-ajoissa tai esikarsinnoissa, kun hänen nopeutensa ei riittänyt kilpailuun. Ensimmäinen kilpailu, johon hän selviytyi mukaan, oli Espanjan GP kaudella 1989. Kaudella 1991 suomalaisia oli ensimmäistä kertaa mukana kaksi: kolmatta kauttaan ajava Järvilehto ja tulokas Mika Häkkinen, jonka managerina toimi myös Keke Rosberg. Häkkinen aloitti uransa Lotus-tallissa, mutta sitä ennen hän oli testannut Benettonin autoa.[10] Kauden 1991 kolmannessa kilpailussa, San Marinon GP:ssa, molemmat suomalaiset ajoivat pistesijoille.[11] Järvilehto sijoittui kolmanneksi, joten hänestä tuli toinen suomalainen palkintosijalle ajanut kuljettaja.

Häkkinen siirtyi Lotukselta McLarenin testikuljettajaksi kaudeksi 1993. Hän pääsi osallistumaan kauden kolmeen viimeiseen kilpailuun Ayrton Sennan tallikaverina, kun Michael Andretti joutui väistymään heikkojen suoritusten vuoksi.[12] Häkkinen herätti huomiota voittamalla heti ensimmäisissä aika-ajoissaan Portugalissa Sennan, jota pidettiin silloin parhaana aika-ajajana.[12] Itse kilpailun Häkkinen keskeytti, mutta jo seuraavassa kilpailussa Japanin GP:ssa hän ajoi ensimmäistä kertaa palkintosijalle.

 
Mika Salon ura alkoi kaudella 1994 Lotus-tallissa. Hänen F1-uransa huippuhetkiä olivat ne kauden 1999 kilpailut, joissa hän ajoi Ferrarilla.

Kaudella 1994 Järvilehto ajoi sekä Sauberilla että Benettonilla. Benettonilla hän oli tulevan maailmanmestarin Michael Schumacherin tallikaverina. Loukkaannuttuaan Silverstonen testeissä ennen kauden 1994 alkua hän joutui sivuun kahdesta ensimmäisestä kilpailusta ja menetti pian paikkansa tallissa Jos Verstappenille, vaikka saavuttikin Kanadan GP:ssa pisteen. Schumacherin saatua kahden kilpailun mittaisen kilpailukiellon Järvilehto nostettiin kilpakuljettajaksi siksi ajaksi. Pisteitä hän ei kuitenkaan enää saavuttanut. Lopulta Järvilehto joutui lopettamaan F1-uransa kauden 1994 päätteeksi ja siirtyi ajamaan muihin sarjoihin.

Kauden 1994 toiseksi viimeiseen kilpailuun Japanissa osallistui myös uusi kuljettaja Mika Salo.[13] Koska samassa kilpailussa olivat myös Häkkinen ja Järvilehto, suomalaisia oli yhteensä kolme. Kausilla 1995–1998 Salo onnistui ajamaan silloin tällöin pisteille.

Mika Häkkinen loukkaantui vakavasti kauden 1995 päättäneen Australian GP:n perjantain aika-ajoissa. Radalla annetun ensiavun jälkeen hänet vietiin Adelaiden radan lähellä olleeseen sairaalaan. Hän vaipui koomaan. Häkkisen tila parani, mutta monikaan ei uskonut hänen enää nousevan F1:n huipulle. Toisin kuitenkin kävi, sillä hän ajoi heti kauden 1996 ensimmäisessä kilpailussa Australiassa pisteille.[14]

Häkkisen ja Salon menestys

Kaudella 1997 Häkkinen pääsi ensimmäistä kertaa kunnolla taistelemaan kilpailun voitosta ja onnistui kerran ajamaan paalupaikalle. Hänen autonsa oli kuitenkin epäluotettava, minkä vuoksi hän menetti monta tilaisuutta hyvään sijoitukseen.[14] Kauden päättänyt Euroopan GP oli ensimmäinen kilpailu, jonka Häkkinen onnistui voittamaan. Hän ohitti viimeisellä kierroksella Jacques Villeneuven, josta tuli maailmanmestari.

 
Häkkinen kaudella 2000. Hän voitti mestaruutensa kausilla 1998 ja 1999, mutta jäi toiseksi kauden 2000 mestaruustaistelussa.

Kaudella 1998 Häkkinen sai kuudennen voittonsa Itävallan GP:ssa, joten hän ohitti Keke Rosbergin voittojen määrässä. Häkkinen oli koko kauden MM-sarjan pistejohdossa ja voitti kymmenen kilpailua. Hän taisteli maailmanmestaruudesta Ferrarilla ajanutta Michael Schumacheria vastaan ja varmisti mestaruutensa vasta kauden päättäneessä Japanin GP:ssa.[14]

Kausi 1999 oli Häkkiselle vaikeampi; MM-sarjan kärkikuljettaja vaihtui useaan otteeseen. Häkkinen voitti kaudella viisi kilpailua ja varmisti jälleen mestaruuden vasta kauden päätöskilpailussa Japanin GP:ssa, tällä kertaa Ferrarin Eddie Irvinea vastaan.[15] Häkkisestä tuli siis ensimmäinen ja tähän mennessä ainoa suomalainen, joka on voittanut mestaruuden kaksi kertaa. Hän taisteli mestaruudesta vielä kaudella 2000 mutta jäi MM-pisteissä toiseksi. Kausi 2001 sujui sen sijaan vaisusti, ja Häkkinen päätti lopettaa uransa kauden päätteeksi. Vuonna 2006 hän kuitenkin palasi F1-auton rattiin, kun hän testasi McLarenin autoa Barcelonan radalla Espanjassa.

Mika Salon uran kohokohta oli kaudella 1999, kun hänet palkattiin Ferrarin talliin loukkaantuneen Schumacherin tilalle. Salo ajoi Ferrarilla yhteensä kuusi osakilpailua, kohokohtanaan Saksan GP, jossa hän sijoittui toiseksi. Salo nousi palkintokorokkeelle vielä Italian GP:ssä, jossa hän sijoittui kolmanneksi.

 
Häkkisen lopetettua F1-uransa 2001 hänen tilalleen McLarenille palkattiin Kimi Räikkönen.

Kaudella 2000 Salo ajoi Sauber-tallissa, ja hän sijoittui parhaimmillaan Monacon ja Saksan GP:issä viidenneksi ja keräsi yhteensä kuusi MM-pistettä. Seuraavaksi kaudeksi 2001 hän siirtyi uuden Toyota-tallin testaajaksi.[16] Vuoden testaamisen jälkeen Toyota aloitti kilpailemisen kaudella 2002. Salo sai tallin ensimmäiset pisteet kauden avauskilpailussa Australiassa, minkä lisäksi hän sai vielä pisteen yhdessä kilpailussa. Salo lopetti uransa kauden 2002 jälkeen, kun Toyota päätti olla ajattamatta häntä enää seuraavalla kaudella, vaikka sopimusta olisi ollut vielä vuosi jäljellä.[16]

Kimi Räikkönen, Nico Rosberg, Heikki Kovalainen

 
Nico Rosberg kaudella 2006. Hän on ajanut Williamsilla kaudesta 2006 lähtien.

Kimi Räikkönen esiintyi ensimmäisen kerran F1:ssä kaudella 2001 Sauber-tallissa. Kun Häkkinen lopetti F1-uransa, Räikkönen siirtyi McLarenille kaudeksi 2002. Hän sijoittui useaan otteeseen palkintosijoille, ja ensimmäisen kerran hän onnistui voittamaan kilpailun kaudella 2003. Samalla kaudella hän sijoittui MM-sarjassa toiseksi. Kaudella 2005 hän taisteli Fernando Alonson kanssa maailmanmestaruudesta mutta joutui taas tyytymään MM-hopeaan, vaikka voitti kauden aikana seitsemän osakilpailua. McLaren-kausilla Räikkösen suorituksia hidastivat autojen luotettavuusongelmat. Moottori hajosi joskus jo aika-ajoissa pudottaen hänet lähtöruudukossa alaspäin. Kilpailuissakin hän joutui usein keskeyttämään auton hajottua.

Nico Rosberg palkattiin kaudeksi 2006 Williamsin kilpakuljettajaksi.[17] Rosberg ylsi heti ensimmäisessä kilpailussaan pistesijalle, sillä hän oli seitsemäs, ja lisäksi hän ajoi kilpailun nopeimman kierroksen.[17] Nico Rosbergin managerina toimii hänen isänsä Keke.

 
Heikki Kovalainen esikoiskilpailussaan Australiassa 2007. Ensimmäisellä kaudellaan hän saavutti yhden palkintosijan.

Heikki Kovalainen ajoi ensimmäistä kertaa F1:ssä Renault-tallissa kaudella 2007. Sitä ennen hän oli ollut tallin testikuljettaja kaudella 2006. Japanin GP:ssä hän sijoittui toiseksi, ja Ferrarille siirtynyt Räikkönen oli samassa kilpailussa kolmas. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun palkintokorokkeella oli kaksi suomalaista kuljettajaa. Räikkönen onnistui voittamaan kauden aikana kuusi kilpailua, ja hänestä tuli maailmanmestari vain pisteen erolla Lewis Hamiltoniin ja Alonsoon. Moni piti mestaruutta kauden loppupuolella mahdottomana, sillä piste-eroa kärkeen oli suurimmillaan 26 pistettä.[18]

Kautta 2007 pidettiin ennen kauden alkua ”kaikkien aikojen suomalaisena Formula 1 -kautena”. Monacossa joulukuussa 2007 järjestetyssä FIA:n palkintogaalassa Suomelle myönnettiin parhaan F1-maan palkinto, koska suomalaiset kuljettajat saivat kuluneella kaudella kansakunnista eniten pisteitä. Palkinnon vastaanotti AKK:n puheenjohtaja Kari O. Sohlberg. Myös kausi 2008 näyttää lupaavalta, sillä suomalaiset kuljettajat ovat hyvissä talleissa: Räikkönen jatkaa Ferrarilla ja Rosberg Williamsilla, ja Kovalainen siirtyy McLarenille.

Muut suomalaiset

Ossi Oikarinen

Insinööri Ossi Oikarinen on työskennellyt eri F1-talleissa vuodesta 1997 lähtien. Hänen ensimmäinen työnantajansa F1:ssä oli Arrows-talli, missä hän toimi datainsinöörinä kaudesta 1997 kauteen 2000. Kaudeksi 2001 hän siirtyi Toytota-talliin, jossa hän työskenteli muun muassa Jarno Trullin kilpailuinsinöörinä. Vuoden 2006 syyskuussa Oikarinen kertoi lähtevänsä Toyotalta ja siirtyvänsä johonkin toiseen talliin seuraavaksi kaudeksi. Vuoden 2007 alussa talliksi varmistui BMW Sauber, jossa hän aloitti huhtikuun alussa tallin päätesti-insinöörinä.[19] Samalla kaudella hän toimi lisäksi Yhdysvaltain GP:ssa Sebastian Vettelin kilpailuinsinöörinä,[20] ja sijaisjärjestelyjen vuoksi hän oli BMW-tallin pääinsinöörinä Japanin GP:n ajan.[21]

AAW Racing Team

Formula 1 -sarjaan on osallistunut yksi suomalainen talli, AAW Racing Team, jolla Leo Kinnunen osallistui kaikkiin kuuteen kilpailuunsa kaudella 1974. Tallin nimi on muodostettu Antti Aarnio-Wihurin nimikirjaimista. Talli käytti Surtees-tallin TS16-autoa. 1950–1970-luvuilla oli nimittäin tavallista, että Formula 1-sarjassa oli pieniä yksityistalleja, jotka käyttivät jonkun muun valmistajan autoja. AAW:n autossa oli Ford Cosworthin moottori ja Firestonen renkaat.[22]

Kinnunen osti käyttämänsä auton itselleen, ja nykyään se on Turun Sanomien museossa.[23]

Suomalaiset sponsorit

Suomalaiset yritykset ovat tukeneet F1-talleja silloin, kun niillä on ollut suomalainen kuljettaja. Leo Kinnusta sponsoroi kaudella 1974 elektroniikkalaiteyritys Salora.[24] Keke Rosbergiä ja Williams-tallia sponsoroi kaudella 1985 huoltoasemaketju Neste.[25] Kaudella 1995, jolloin Mika Salo ajoi Tyrrell-tallissa, tallin pääsponsorina oli matkapuhelinvalmistaja Nokia. Nokian logo oli näyttävästi esillä Tyrrell-autojen reunoilla.[26] Finlandia Vodka sponsoroi McLarenia kausilla 1999–2001 yhteensä 50 kilpailussa.[27] Kausilla 2006–2007 energiajuomayhtiö Battery sponsoroi Williams-tallia, kun Nico Rosberg oli tallin toinen kuljettaja.[28]

F1-autoa kokeilleet

F1-autoja ovat ajaneet muutkin suomalaiset kuin F1-kuljettajat. Joukossa on ollut muiden luokkien kuljettajia, toimittajia ja yleisökilpailuvoittajia.[29] Tässä on mainittu muutamia:

  • Mauri Salo on tiettävästi ensimmäinen Formula 1 -autoa ajanut suomalainen. Hän ajoi Monzan radalla vuonna 1965 lähinnä parantaakseen ajotaitojaan.[29]
  • Ralliautoilija Henri Toivonen pääsi kokeilemaan March-tallin autoa Silverstonessa vuonna 1982. Hänen veljensä Harri Toivonen oli jopa allekirjoittanut ajosopimuksen Pacific-tallin kanssa kaudeksi 1995, mutta sponsorin vetäydyttyä sopimus raukesi eikä hän päässyt kilpailemaan. Vuonna 2002 järjestetyssä Euroboss-sarjassa, jossa ajettiin vanhoilla F1-autoilla, Harri Toivonen sijoittui neljänneksi ajamallaan vuoden 1997 Benetton-autolla.[29]
  • Naiskuljettaja Sanna Pinola pääsi vuonna 2000 kokeilemaan F1-autoa Kemoran radalla. Hänen lisäkseen Sirja Wilén, yksi kuudesta yleisökilpailun voittaneesta, pääsi kokeilemaan vuoden 2002 Renault-autoa Magny-Cours'n radalla vuonna 2005.[29]

Lajin seuraaminen Suomessa

Suosio Suomessa

1950-luku

Formula 1:n alkuaikoina 1950-luvulla lajista ei juurikaan edes uutisoitu sanomalehdissä. Karjalainen-lehdessä oli kuitenkin pieni uutinen, jossa kerrottiin Giuseppe Farinan voittaneen mestaruuden kauden 1950-päätteeksi. Helsingin sanomissa oli joskus mainintaa kuuluisimmista kuljettajista. Tietämättömyys ja kiinnostuksen puute johtivat kuitenkin varsin erikoisiin otsikoihin: ”Hawthorn voitti Fangion jännittävässä Ranskan GB:ssä” eli Grand Prix -sanan p-kirjain oli muuttunut b:ksi.[30] Kotkalainen Etelä-Suomi julkaisi ajoittain kuvia kilpailuista, mutta kuvien kuvateksteissä ei juurikaan kerrottu mitään mielekästä.[31]

1960-luku

F1:n uutisointi ei 1960-luvullakaan ollut Suomessa erityisen monipuolista, jos lehdet lajista ylipäätänsä uutisoivat. Helsingin Sanomat uutisoi kuitenkin edelleen melko aktiivisesti, mutta kiinnostus ehkä hieman heikkeni. Samalla jotkin muutkin lehdet alkoivat silloin tällöin uutisoida lajista. Jim Clarkin kuolema F2-kilpailussa sai palstatilaa useasta lehdestä. Seppo Pitkänen kommentoi Suomen Sosiaalidemokraatti -lehden palstoilla F1-tapahtumia ja -uutisia. Lehden katsaus F1:een oli paljon edellä muita, sillä moni muu kirjoitti vastaavia vasta 1980-luvulla.[32]

Vuonna 1965 Vauhdin Maailma -lehti alkoi kirjoitella moottoriurheilusta, mukaan lukien Formula 1:stä.[33]

1970-luku

1970-luvun alussa Jochen Rindtin kuolema vuonna 1970 sai paljon uutistilaa. Rindt oli ollut naimisissa suomalaisen kanssa, mikä toi F1:ä jonkin verran lähemmäs suomalaisia. Lajin uutisointi oli 1970-luvulla Suomessa eri luokka kuin 1960-luvulla. Nyt suuret nimet, kuten Niki Lauda ja Emerson Fittipaldi, olivat monen ison sanomalehden uutisissa.[34]

Kun Leo Kinnunen pääsi ensimmäisestä kertaa karsinnoista lähtöruudukkoon, asiasta ei juurikaan riemuittu Suomen mediassa. Lehdetkin mainitsivat hänet vain ohimennen – jos edes sitäkään.[35] Kun Mikko Kozarowitzky yritti päästä vuonna 1977 F1-kilpailuihin mukaan, Helsingin Sanomat uutisoi hänestä muun muassa seuraavasti: ”Kozarowitzky romutti autonsa” ja ”Kozarowitzky jäi rannalle”. HS uutisoikin hänestä kesä-heinäkuussa jonkin verran.[36]

Keke Rosbergin uutisoitiin 3. maaliskuuta 1978 päässeen ensimmäisenä suomalaisena mukaan F1 MM-osakilpailuun.[37] Tieto oli väärä, mutta myöhemmin Rosberg osoittautui ensimmäiseksi menestyneeksi suomalaiseksi F1-kuskiksi. Kaksi viikkoa ensimmäisen kilpailunsa jälkeen Rosberg voitti Silverstonen radalla ajetun MM-sarjan ulkopuolisen kilpailun Theodore-tallin autolla. Suomen lehdistö oli voitosta riemuissaan ja oletti kaiken olevan enää Rosbergista itsestään kiinni, vaikkakin tallin auto oli yhtä heikko kuin aikaisemminkin.[38] Kausi 1978 oli siihen asti seuratuin kausi Suomessa. Kilpailuista uutisoitiin jopa värikuvien kera, mutta tallien nimet puuttuivat usein kokonaan. Laji oli vieläkin varsin tuntematon Suomessa. Kansan Uutiset -lehti ei monen muun lehden tavoin juurikaan uutisoinut Rosbergistä.[39] Paljon huomiota Suomessa sai myös ruotsalaisen Ronnie Petersonin menehtyminen kilpailuonnettomuuden jälkeen. Kuolemasta uutisoitiin eräissä lehdissä laajoin artikkelein, joissa oli myös runsaasti kuvia.[40]

1980-luku

Suomen media piti Rosbergiä pitkään ikuisena keskeyttäjänä[41] ja selittäjänä,[42] mikä Rosbergin mukaan johtui siitä, ettei tekniikan tärkeyttä lajissa ymmärretty.[8] Hymy-lehtikin valitsi Rosbergin ”vuoden roskakuskiksi” keskeytysten takia.[43] Suomessa tosin oltiin innoissaan, kun Rosberg ylsi Belgian GP:ssa toiseksi. Vasta Rosbergin päästyä menestyneeseen Williams-talliin kaudella 1982 ajatukset muuttuivat. Yhtäkkiä häntä pidettiin Suomessa loistavana kuljettajana.[42] Käsitystä tukivat Rosbergin ensimmäinen voitto ja kauden päätteeksi saavutettu maailmanmestaruus.

 
Yksityiskohta maailmanmestaruuspokaalista. Keke Rosbergin nimikirjoitus on alhaalla keskellä. Rosberg valittiin mestaruusvuotenaan vuoden suomalaiseksi urheilijaksi.

Rosberg, hänen mestaruutensa ja F1 yleensäkin herättivät mestaruuden jälkeen Suomessa paljon keskustelua. Lehdissä pohdittiinkin, oliko F1 urheilua ja voitaisiinko Rosberg siten valita vuoden urheilijaksi. Mielipiteitä oli monenlaisia. F1 nähtiin vain ratinkääntämisenä, ei urheiluna. Rosbergiä ja hänen saavutuksiaan ivailtiin jonkin verran lehtien palstoilla, mutta tämäntyylisten tekstien kirjoittajat eivät juurikaan mitään lajista tienneet. Lopulta Rosberg voitti vuoden urheilija -tittelin ennen mäkihyppääjä Matti Nykästä. Rosbergin saatua vuoden urheilija -tittelin moottoriurheilua alettiin pitää urheiluna.[44] Rosbergille myönnettiin Suomen Valkoisen Ruusun ritaritarikunnan ensimmäisen luokan ritarimerkki. Lisäksi hänet kutsuttiin linnan juhliin, mutta hän ei ehtinyt niihin. Syksyllä 1982 ja keväällä 1983 suomalaiset lehdet julkaisivat ennennäkemättömän paljon F1-aiheista materiaalia.[45] Suomeksi selostettuja F1-kilpailuja alettiin näyttää televisiosta 1980-luvun alkupuolelta lähtien.

Suomen media seurasi Formula 1:ä runsaasti, vaikka Rosberg ei aina menestynytkään. Tietämys lajista oli kasvanut runsaasti, ja muun muassa Kansan Uutisissa protestoitiin lajin pistelaskujärjestelmää.[46] Rosbergin lopetettua F1-uransa kauden 1986 päätteeksi, Helsingin Sanomat uutisoi hänestä koko sivun artikkelilla. Rosbergistä julkaistiin 1980-luvulla kolme kirjaa.

Jyrki Järvilehdon osallistuttua ensimmäistä kertaa kilpailuun suomalaislehdet osasivat jo syyttää autoa huonosta menestyksestä, ja pitivät Järvilehtoa lupaavana kuljettajana.

1990-luku

Yleisradion ja MTV:n yhdessä omistama Kolmoskanava vuorottelivat 1990-luvun alkupuolella satunnaisista lähetyksissä, kun Kolmoskanava sai vuonna 1990 oikeudet näyttää kilpailuja. Niinpä YLE näytti muun muassa Mika Häkkisen ensimmäinen kilpailun suomeksi selostettuna. Vuodesta 1994 MTV3-kanava on televisioinut lähes kaikki F1-kilpailut suorina lähetyksinä.

Kaudella 1994 Formula 1:n suosio kasvoi dramatiikan myötä, kun kauden 1994 San Marinon GP vaati kaksi kuolonuhria. Kauden huippuna oli Kanadan GP, jota seurasi enimmillään lähes miljoona suomalaista.[47]

Lajin suosio oli Suomessa korkealla, kun Häkkinen voitti kaksi mestaruutta. Hänet valittiin vuonna 1998 vuoden urheilijaksi, aivan kuten Keke Rosbergikin voitettuaan maailmanmestaruutensa.

2000-luku

Vuonna 2003 uutisoitiin, että F1-kilpailuilla oli Suomessa eniten televisiokatsojia suhteessa väkilukuun. MTV3:n lähettämiä kilpailuja seurasi kyseisenä vuonna keskimäärin noin miljoona suomalaista eli noin viidennes koko väestöstä.[48] Saman selvityksen mukaan suurissa, noin 60 miljoonan asukkaan Euroopan maissa, katsojia oli suhteessa väkilukuun vähemmän: Ranskassa keskimäärin 3,6 miljoonaa, Italiassa 9,7 miljoonaa ja Isossa-Britanniassa 3,2 miljoonaa seurasi kilpailuja.[48] Suomessa katsojaluvut ovat suurimmillaan kohonneet lähelle kahta miljoonaa: kauden 2003 Yhdysvaltain GP:n lähtöä seurasi 1 911 000 katsojaa, mikä oli vain pari tuhatta katsojaa vähemmän kuin vuoden 2000 Brasilian GP:n lähdössä.[49] Kilpailujen katsojaluvut ovatkin usein nousseet Suomessa miljoonaan.

Suomalaisia on nykyään paljon myös paikan päällä seuraamassa kilpailuja. Erityisesti suomalaisia on ollut seuraamassa Unkarin Hungaroringillä Unkarin GP:tä, jota on jopa nimitetty "suomalaisten kotikilpailuksi".[50] Radalla onkin nähty kolme suomalaisvoittoa: Mika Häkkinen kausilla 1999 ja 2000 ja Kimi Räikkönen kaudella 2005.

 
MTV3 MAX alkoi kauden 2007 päätteeksi näyttää vanhoja, klassikkoina pidettyjä kilpailuja uusintoina. Lähetyksiä mainostettiin lauseella ”Formulat ei lopu koskaan”.

Kaudesta 2007 lähtien suorat kilpailulähetykset ovat tulleet maksulliselta MTV3 MAX -kanavalta, eikä niissä ole enää ollut mainoskatkoja. Lisäksi MTV3 on näyttänyt ilmaisella pääkanavalla kilpailuista jälkikäteen koostelähetykset. MTV3 MAX:n suosio on kasvanut, ja kanava on näyttänyt kauden 2007 jälkeen uusintalähetyksinä vanhoja kilpailuja, joista osan katsojat äänestivät.[51] Suurin osa uudelleen näytetyistä kilpailuista valittiin siksi, että ne olivat mieleenpainuvia erityisesti suomalaisten kannalta. Kilpailuja mainostettiin lauseella ”Formulat ei lopu koskaan” (kts. kuva). Jotkut niistä on selostettu uudelleen vanhalle kuvanauhalle.[51] Myös ulkomaalaiset televisiokanavat ovat tehneet vastaavasti: yhdysvaltalainen SPEED-televisiokanava näytti vuosina 2003–2005 Formula 1 Decade -ohjelmassaan vanhoja kilpailuja, jotka alkoivat kaudesta 1993.

Kimi Räikkönen ei mestaruudestaan huolimatta saanut vuoden urheilijan titteliä 2007, vaan hän jäi kolmannelle sijalle.[52]

Selostajat

1990-luvun alkupuolella kilpailujen selostajina oli muun muassa Markku Pentikäinen.[53] Lisäksi urheilutoimittaja Tapio Suominen selosti kilpailuja yhdessä Mika Sohlbergin kanssa.[54] Aikaisemmin Yleisradion F1-lähetyksiä kommentoinut Matti Kyllönen selosti myös Kolmoskanavan lähetyksiä, ja Keke Rosberg toimi usein kommentaattorina.

Vuodesta 1994 vuoteen 2000 MTV3:n selostajakaksikkona toimivat Matti Kyllönen ja Erkki Mustakari ja niin sanottuna varikkokommentaattorina oli Olli Koivusalo. Kommentoimassa oli silloin tällöin myös Keke Rosberg ja muutaman kerran Jukka Mildh ja Erkki Vanhanen.

MTV3:n selostajaksi vaihtui vuonna 2001 Tomi Tuominen, ja kommentaattorina oli Jyrki Järvilehto ja välillä myös Mika Arpiainen. Tuominen selosti muun muassa Mika Häkkisen viimeisen ja Kimi Räikkösen ensimmäisen voiton. Varikkokommentaattorin työ siirtyi kaudeksi 2001 aluksi Antti Haajaselle ja myöhemmin Timo Pulkkiselle.

Kaudesta 2004 eteenpäin kilpailuja on selostanut urheilutoimittaja Oskari Saari, jonka kanssa kilpailuja ovat kommentoineet varikkotoimittaja Timo Pulkkinen ja silloin tällöin Keke Rosberg, Jyrki Järvilehto ja Mika Salo. Erkki Mustakari on ollut mukana selostamassa vapaita harjoituksia ja aika-ajoja. Vuonna 2007 koostelähetyksiä ovat selostaneet Kyllönen, Mustakari ja välillä myös Järvilehto.[55]

F1-ajot Suomessa

MM-sarjan ulkopuoliset kilpailut

Suomessa on ajettu 1950-luvulla kaksi Formula 1 -kilpailua, joista kumpikaan ei kuulunut MM-sarjaan, eli niistä ei jaettu pisteitä. Kilpailut ajettiin Helsingin Eläintarhassa, ja niiden viralliset nimet olivat XIV Eläintarhanajot ja XV Eläintarhanajot. Kilpailut olivat 11. toukokuuta 1952 ja 10. toukokuuta 1953. Vuoden 1952 kilpailun voitti belgialainen Roger Laurent[56] ja vuoden 1953 kilpailun britti Rodney Nuckey[57]. Vuoden 1953 kilpailussa oli mukana myös Formula 2 -autoja.[58] Kilpailut olivat vain noin 50 kilometrin pituisia, ja ne kestivät noin puoli tuntia.

Helsinki City Grand Prix

 
Jarno Trulli Helsinki City Grand Prix'ssa.

Toyota-talli järjesti 12. elokuuta 2006 Helsinki City Grand Prix'ksi nimetyn näytösajon Helsingin keskustassa Rautatientorin tuntumassa. Toyotan autoa ajoi tallin kuljettaja Jarno Trulli,[59] ja mukana oli myös hänen silloinen kilpailuinsinöörinsä Ossi Oikarinen. Ratana oli 730 metriä pitkä rata, joka oli rakennettu Helsingin kaduille. Radassa oli muun muassa ”Casinon mutka”, jonka jälkeen käännyttiin Rautatientorille päin.[60]

Näytösajoa seuraamassa oli noin 50 000 ihmistä,[61] mikä oli tuplasti niin paljon kuin mitä Toyota oli toukokuussa odottanut paikalle.[60] Paikalla oli myös pieni mielenosoitus, jossa vastustettiin F1:n aiheuttamia ympäristöhaittoja.[61]

Toyota oli aiemmin järjestänyt Kölnissä näytösajon vuonna 2004, mikä oli niinikään kerännyt paikalle 50 000 katsojaa.[60]

Tilastot

Kauden 1991 Yhdysvaltain Grand Prix'sta lähtien suomalainen kuljettaja on osallistunut yhtä lukuun ottamatta jokaiseen F1:n Grand Prix -viikonloppuun. Poikkeus oli Unkarin GP 1994, jossa Mika Häkkinen ei voinut ajaa saatuaan kilpailukiellon Saksan GP:n lähtökolarista. Yhdysvaltain GP:hen 2005 ei startannut yksikään suomalainen, koska kaikki Michelin-renkaita käyttäneet tallit – myös Räikkösen McLaren – vetäytyivät kilpailusta. Lisäksi kaudesta 1993 lähtien suomalainen on joka kaudella sijoittunut vähintään kerran palkintosijalle.

McLaren-tallissa on ajanut suomalainen kuljettaja 15 kaudella yhteensä 237 kilpailussa. McLarenin suomalaiskuljettajia ovat olleet Keke Rosberg (16 kilpailua kaudella 1986), Mika Häkkinen (133 kilpailua kaudesta 1993 kauteen 2001 ja Kimi Räikkönen (88 kilpailua kaudesta 2002 kauteen 2006. McLaren on historiansa aikana osallistunut 631 kilpailuun (2007 loppuun mennessä), joten suomalainen kuljettaja on ollut mukana 38 prosentissa tallin kilpailuista.

Kuljettaja Tallit MM-1 MM-2 MM-3 GP:t Pisteet * Voitot Palkintosijat Paalupaikat Nopeimmat
kierrokset
Häkkinen, Mika Lotus, McLaren 2 1 0 162 420 20 51 26 25
Räikkönen, Kimi Sauber, McLaren, Ferrari 1 2 0 122 456 15 48 14 25
Rosberg, Keke Theodore, ATS, Wolf, Fittipaldi, Williams, McLaren 1 0 1 114 159,5 5 17 5 3
Salo, Mika Lotus, Tyrrell, Arrows, BAR, Ferrari, Sauber, Toyota 0 0 0 111 33 0 2 0 0
Lehto, JJ Onyx, Scuderia Italia, Sauber, Benetton 0 0 0 70 10 0 1 0 0
Kovalainen, Heikki Renault 0 0 0 17 30 0 1 0 0
Kinnunen, Leo AAW Racing Team 0 0 0 6 0 0 0 0 0
Kozarowitzky, Mikko RAM 0 0 0 2 0 0 0 0 0
Rosberg, Nico Williams 0 0 0 35 24 0 0 0 1
Yhteensä 4 3 1 639 1022,5 40 120 45 54

[62]

  • Kursiivilla kirjoitetut kilpailevat edelleen

* Pistejärjestelmä vuosina 1961–1990: 9–6–4–3–2–1, vuosina 1991–2002: 10–6–4–3–2–1, vuodesta 2003 eteenpäin: 10–8–6–5–4–3–2–1. Lisäksi joinain vuosina vain osa pisteistä laskettiin mukaan lopullisiin MM-pisteisiin. Tässä taulukossa on mukana kaikki pisteet. Pistelaskujärjestelmän erojen takia eri kuljettajien pistetilastoja ei voi täysin vertailla keskenään.

Hattutemput (voitto, paalupaikka ja nopein kierros)

  • Mika Häkkinen: 5
  • Kimi Räikkönen: 1

yhteensä: 6[63]

 

Karsiutumiset

  • Keke Rosberg: 14
  • JJ Lehto: 8
  • Leo Kinnunen: 5
  • Mika Häkkinen: 3
  • Mikko Kozarowitzky: 2

yhteensä: 32

 

Hylkäykset

  • Mika Salo: 3
  • Keke Rosberg: 2
  • Mika Häkkinen: 1

yhteensä: 6

 

Tallimitalit

  • Häkkinen: McLaren 1. (1998), 2. (1993, 1999–2001)
  • Räikkönen: Ferrari 1. (2007), McLaren 2. (2005), 3. (2002, 2003, 2006)
  • K. Rosberg: McLaren 2. (1986), Williams 3. (1985)
  • Järvilehto: Benetton 2. (1994)
  • Salo: Ferrari 1. (1999)
  • Kovalainen: Renault 3. (2007)

Tilastot päivitetty kauden 2007 jälkeen

Suomalaisittain merkittäviä kilpailuja

Eniten suomalaisvoittoja, neljä, on tullut Belgian ja Espanjan GP:istä. Häkkinen voitti Belgin GP:n vuonna 2000 ja Räikkönen vuosina 2004, 2005 ja 2007. Espanjan GP:n Häkkinen voitti vuosina 1998, 1999 ja 2000 ja Räikkönen vuonna 2005.

Kolme eri suomalaista on voittanut Australian ja Monacon GP:n. Monacossa Rosberg voitti vuonna 1983, Häkkinen vuonna 1998 ja Räikkönen vuonna 2005. Australiassa Rosberg voitti vuonna 1985, Häkkinen vuonna 1998 ja Räikkönen vuonna 2007.

Lähteet

Juha Kärkkäinen: Suomalainen Formula 1 -historia 1950–96. Hämeenlinna: Alfamer, 1996. 951-9153-98-5.

Viitteet

  1. ↑ a b Leo Kinnunen MTV3 Urheilu. Viitattu 21.12.2007.
  2. ↑ FIA Formula One World Drivers Champions 1950–2007 Formula1.com. Viitattu 21.12.2007. (englanniksi)
  3. ↑ Nico Rosberg MTV3 Urheilu. Viitattu 21.12.2007.
  4. ↑ Heikki Kovalaisen McLaren-siirto varmistui 14.12.2007. MTV3 Urheilu. Viitattu 21.12.2007.
  5. ↑ Kuka on mielestänne seuraava suomalainen formula 1 -kuski? 6.9.2007. MTV3 Urheilu. Viitattu 28.12.2007.
  6. ↑ a b Kazarowitsky, Mikko Formula1.com. Viitattu 21.12.2007. (englanniksi)
  7. ↑ a b c d Keke Rosberg MTV3 Urheilu. Viitattu 21.12.2007.
  8. ↑ a b c Mirja Pyykkö: Keke Rosberg haastateltavana 27.12.1998. YLE Elävä arkisto. Viitattu 25.12.2007.
  9. ↑ F1-historia MTV3 urheilu. Viitattu 3.1.2007.
  10. ↑ Juha Kärkkäinen: Formula 1 -tähdet: 1990-luvun kuljettajat, s. 69. Alfamer, 1997. 952-5089-18-5.
  11. ↑ 1991 San Marino Grand Prix Formula1.com. Viitattu 21.12.2007. (englanniksi)
  12. ↑ a b Drivers: Mika Häkkinen Grandprix.com. Viitattu 21.12.2007. (englanniksi)
  13. ↑ Japanin GP 1994 F1-ruutu. Viitattu 21.12.2007.
  14. ↑ a b c Mika Häkkinen 1.12.2007. MTV3 Urheilu. Viitattu 25.12.2007.
  15. ↑ Mika Häkkisen ura tilastoina 1.12.2006. MTV3 Urheilu. Viitattu 25.12.2007.
  16. ↑ a b Mika Salo 1.12.2006. MTV3 Urheilu. Viitattu 25.12.2007.
  17. ↑ a b Nico Rosberg 20.12.2006. MTV3 Urheilu. Viitattu 25.12.2007.
  18. ↑ Näin F1:n piste-ero kehittyi kauden aikana 22.10.2007. MTV3 Urheilu. Viitattu 4.1.2008.
  19. ↑ BMW-Sauber 6.3.2007. MTV3 Urheilu. Viitattu 21.12.2007.
  20. ↑ Oikarinen Vettelin kisainsinööri 15.6.2007. MTV3 Urheilu. Viitattu 21.12.2007.
  21. ↑ Oikarinen BMW-tallin pääinsinöörinä Japanissa 28.9.2007. MTV3 Urheilu. Viitattu 21.12.2007.
  22. ↑ AAW Racing Team ChicaneF1.com. Viitattu 18.12.2007. (englanniksi)
  23. ↑ Paluu Keimolaan Keimolan moottoristadion. Viitattu 18.12.2007.
  24. ↑ Who? – Leo Kinnunen 8W. Viitattu 21.12.2007. (englanniksi)
  25. ↑ Neste Finland ChicaneF1.com. Viitattu 25.12.2007. (englanniksi)
  26. ↑ Nokia Tyrrell Yamaha ChicaneF1.com. Viitattu 21.12.2007. (englanniksi)
  27. ↑ Finlandia ChicaneF1.com. Viitattu 25.12.2007. (englanniksi)
  28. ↑ Battery ChicaneF1.com. Viitattu 21.12.2007. (englanniksi)
  29. ↑ a b c d e Kymmeniä suomalaisia F1-ajajia Suomen urheilutietäjät. Viitattu 3.1.2008.
  30. ↑ Juha Kärkkäinen: Suomalainen Formula 1 -historia 1950–96, s. 6
  31. ↑ Juha Kärkkäinen: Suomalainen Formula 1 -historia 1950–96, s. 7
  32. ↑ Juha Kärkkäinen: Suomalainen Formula 1 -historia 1950–96, s. 15
  33. ↑ Juha Kärkkäinen: Suomalainen Formula 1 -historia 1950–96, s. 20
  34. ↑ Juha Kärkkäinen: Suomalainen Formula 1 -historia 1950–96, s. 25
  35. ↑ Juha Kärkkäinen: Suomalainen Formula 1 -historia 1950–96, s. 28
  36. ↑ Juha Kärkkäinen: Suomalainen Formula 1 -historia 1950–96, s. 31
  37. ↑ Juha Kärkkäinen: Suomalainen Formula 1 -historia 1950–96, s. 34
  38. ↑ Juha Kärkkäinen: Suomalainen Formula 1 -historia 1950–96, s. 35
  39. ↑ Juha Kärkkäinen: Suomalainen Formula 1 -historia 1950–96, s. 40
  40. ↑ Juha Kärkkäinen: Suomalainen Formula 1 -historia 1950–96, s. 39
  41. ↑ Juha Kärkkäinen: Suomalainen Formula 1 -historia 1950–96, s. 62
  42. ↑ a b Juha Kärkkäinen: Suomalainen Formula 1 -historia 1950–96, s. 66
  43. ↑ Juha Kärkkäinen: Suomalainen Formula 1 -historia 1950–96, s. 5
  44. ↑ Juha Kärkkäinen: Suomalainen Formula 1 -historia 1950–96, s. 72
  45. ↑ Juha Kärkkäinen: Suomalainen Formula 1 -historia 1950–96, s. 73
  46. ↑ Juha Kärkkäinen: Suomalainen Formula 1 -historia 1950–96, s. 104
  47. ↑ Formula ykkösten suljettu maailma 21.9.1994. Suomen Kuvalehti. Viitattu 3.1.2007.
  48. ↑ a b Suomi F1-katsojatilastojen ykkösmaa 3.10.2003. MTV3 Urheilu. Viitattu 1.1.2008.
  49. ↑ USA:n GP veti liki ennätysyleisön MTV3:lle 29.9.2003. MTV3 Urheilu. Viitattu 1.1.2008.
  50. ↑ Hungaroring F1-Online.fi. Viitattu 3.1.2008.
  51. ↑ a b F1 ei lopu koskaan MTV3 Urheilu. Viitattu 29.12.2007.
  52. ↑ Kimi jäi kolmoseksi 18.12.2007. Iltalehti. Viitattu 27.12.2007.
  53. ↑ F1-videoita, sivu 50 F1-forum. Viitattu 4.1.2008.
  54. ↑ F1-videoita, sivu 75 F1-forum. Viitattu 4.1.2008.
  55. ↑ F1-lähetykset MTV3:n kanavilla 2007 MTV3 Urheilu. Viitattu 3.1.2007.
  56. ↑ 1952 Eläintarhanajot fortunecity.com. Viitattu 28.12.2007.
  57. ↑ 1953 Eläintarhanajot fortunecity.com. Viitattu 28.12.2007. (englanniksi)
  58. ↑ 1953 Non-World Championship Grand Prix's fortunecity.com. Viitattu 28.12.2007. (englanniksi)
  59. ↑ Helsinki City Grand Prix 12.8.2006 – Toyotan F1-auton näytösajo: tapahtumatiedote (PDF) 3.8.2006. Helsinkicitygp.fi. Viitattu 28.12.2007.
  60. ↑ a b c F1-näytösajo Helsingissä 12. elokuuta 3.5.2006. MTV3 Urheilu. Viitattu 8.1.2008.
  61. ↑ a b Helsingin F1-tapahtuma väkimäärään nähden rauhallinen 12.8.2006. MTV3 urheilu. Viitattu 28.12.2007.
  62. ↑ F1-ruutu – kuljettajat F1-ruutu. Viitattu 5.12.2007.
  63. ↑ Kuljettajien hattutemput – voitto, paalupaikka ja nopein kierros F1-ruutu. Viitattu 21.12.2007.
  64. ↑ a b Kuljettajien sijoitukset 1974 F1-ruutu. Viitattu 3.1.2008.
  65. ↑ a b c Keke Rosberg – kuljettajat F1-ruutu. Viitattu 3.1.2008.
  66. ↑ Las Vegasin GP 1982 F1-ruutu. Viitattu 3.1.2008.
  67. ↑ Yhdysvaltojen GP 1991 F1-ruutu. Viitattu 3.1.2008.
  68. ↑ San Marinon GP 1991 F1-ruutu. Viitattu 3.1.2008.
  69. ↑ Japanin GP 1994 – kilpailu F1-ruutu. Viitattu 3.1.2008.
  70. ↑ Australian GP 1995 – aika-ajot F1-ruutu. Viitattu 3.1.2008.
  71. ↑ a b Mika Häkkinen – kuljettajat F1-ruutu. Viitattu 3.1.2008.
  72. ↑ Japanin GP 1998 F1-ruutu. Viitattu 3.1.2008.
  73. ↑ Helsingin Sanomat 2.8.1999
  74. ↑ Japanin GP 1999 F1-ruutu. Viitattu 3.1.2008.
  75. ↑ Malesian GP 2003 F1-ruutu. Viitattu 3.1.2008.
  76. ↑ Japanin GP 2007 – kilpailu F1-ruutu. Viitattu 3.1.2008.
  77. ↑ Brasilian GP 2007 F1-ruutu. Viitattu 3.1.2008.

Kirjallisuutta

  • Juha Kärkkäinen: Sinivalkoisia Formula 1 -hetkiä. Hämeenlinna: Alfamer, 1999. 952-5089-41-X.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Formula_1_ja_suomalaiset&oldid=4080095”