Suomen kunnat

Suomen kunnat ovat Suomen paikallishallinnon yksiköitä. Suomen vuoden 2000 perustuslain (121 §) mukaan ”Suomi jakaantuu kuntiin, joiden hallinnon tulee perustua kunnan asukkaiden itsehallintoon”.

Suomen kunnat vuodesta 2021 alkaen, kaupungit lihavoituna.

Valtio valvoo kuntien toimintaa aluehallintovirastojen kautta. Kuntien oma edunvalvontajärjestö on Suomen Kuntaliitto.

Kuntalain 4 §:n mukaan ”kunta voi käyttää nimitystä kaupunki, kun se katsoo täyttävänsä kaupunkimaiselle yhdyskunnalle asetettavat vaatimukset”. Aiemmin kaupunkioikeudet myönsi hallitsija, ja kaupunkiasemalla on ollut juridista merkitystä.

Vuonna 2024 Suomessa on 309 kuntaa.

Luettelo kunnista

Luetteloita Suomen kunnista löytyy seuraavista artikkeleista

• Luettelo Suomen kunnista
• Luettelo Suomen kunnista väkiluvun mukaan
• Luettelo Suomen kunnista pinta-alan mukaan
• Luettelo Suomen kunnista väestötiheyden mukaan
• Luettelo Suomen kunnista perustamisvuoden mukaan
• Luettelo Suomen kaupungeista
• Luettelo Suomen kauppaloista
• Luettelo Suomen entisistä kunnista
• Luettelo Suomen kunnista vuonna 2008

Kuntien tehtävät

Kunnan rooleja suomalaisessa yhteiskunnassa on olla palveluiden tuottaja, elinvoiman kehittäjä, paikallisen itsehallinnon toteuttaja ja identiteetin luoja.

Kuntalain (1995) 2 §:n mukaan:

»Kunta hoitaa itsehallinnon nojalla itselleen ottamansa ja sille laissa säädetyt tehtävät. Kunnille ei saa antaa uusia tehtäviä tai velvollisuuksia taikka ottaa pois tehtäviä tai oikeuksia muuten kuin säätämällä siitä lailla.

Kunta voi sopimuksen nojalla ottaa hoitaakseen muitakin kuin itsehallintoonsa kuuluvia julkisia tehtäviä.

Kunta hoitaa sille laissa säädetyt tehtävät itse tai yhteistoiminnassa muiden kuntien kanssa. Tehtävien hoidon edellyttämiä palveluja kunta voi hankkia myös muilta palvelujen tuottajilta.»

Valtionvarainministeriön selvityksen mukaan kunnilla on 535 pakollista tehtävää (esimerkiksi solariumlaitteiden valvonta) ja tehtävien hoitamiseen on 935 velvoitetta. Vuonna 2014 hallitus päätti vähentää kuntien tehtäviä ja velvoitteita miljardin euron edestä, mutta tulos oli vaatimaton, esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriön vähennyslistan vaikutus olisi korkeintaan vain 60 miljoonaa euroa, vaikka sen hallinnonala kuluttaa kuntien menoista puolet. Samaan aikaan valtio on säätänyt kunnille yhä uusia tehtäviä.

Suomen Yrittäjien mukaan vuoteen 1990 verrattuna lakisääteisten tehtävien määrä on kaksinkertaistunut (535). SY:n varatoimitusjohtajan mukaan liiallinen säätely häiritsee yritystoimintaa ja häiritsee välttämätöntä palvelujen ulkoistamista.

Kuntien pakollisia palveluja ovat esimerkiksi päivähoito, perusopetus, terveydenhuolto, sosiaalihuolto ja vanhustenhuolto. Lisäksi muun muassa kirjasto- ja tietopalvelut, lastensuojelu, vammaisten- ja päihdehuolto sekä toimeentulotuki kuuluvat kuntien tehtäviin. Teknisellä puolella kunnan tulee huolehtia paloturvallisuudesta, teiden ja katujen ylläpidosta, väestönsuojelusta ja kaavoituksesta. Vesi-, jäte- ja energiahuolto ovat perinteisesti olleet kuntien omia palveluita, mutta nykyisin myös yksityiset yritykset ovat tulleet toimintaan.^lähde?

Kuntien vapaaehtoisia palveluita ovat esimerkiksi toisen asteen koulutus ja elinkeinopolitiikka.

Kotikunta

Pääartikkeli: Kotikunta

Suomessa vakituisesti asuvat ovat jonkin kunnan (kotikunta) jäseniä. Kotikuntaa ei voi vapaasti valita, vaan se määräytyy vakituisen asuinpaikan mukaan tiettyjen sääntöjen perusteella.

Kuntien määrä

Suomen kuntien lukumäärä 1900–2013.

Vuonna 2021 Suomessa on 309 kuntaa.

Vuosien 1900–2015 välisenä aikana Suomen kuntamäärä kasvoi vuoteen 1941 eli Pohjaslahden perustamiseen asti, jolloin maassa oli 603 kuntaa. Alueluovutusten myötä 45 kuntaa lakkautettiin vuonna 1945 ja vuonna 1946 lakkautettiin vielä kymmenen kuntaa lisää. Vuonna 1948 perustettiin kaksi uutta kuntaa (Imatran ja Paraisten kauppalat), vuonna 1951 myös kaksi uutta kuntaa (Järvenpään ja Karhulan kauppalat) ja vuonna 1957 vielä yksi uusi kunta (Kemijärven kauppala). Lisäksi lakkautettiin joitakin kuntia, mutta kuntien lukumäärä pysyi noin 550 kunnassa 1960-luvun puoliväliin asti. Tämän jälkeen ei ole perustettu uusia kuntia, vaan kuntien määrä on joko vähentynyt tai pysynyt ennallaan. Kuntien määrä väheni paljon etenkin kunnallisvaalien jälkeisinä vuosina 1969 (–15 kuntaa), 1973 (–29) ja 1977 (–11). Vuosina 1978–2002 ei toteutettu paljon kuntaliitoksia, mutta tämän jälkeen kuntien määrän väheneminen jatkui. Kuntien määrä väheni paljon etenkin vuosina 2005 (–12), 2007 (–15), 2009 (–67) ja 2013 (–16). Näistä vain vuonna 2007 ei ollut uuden kunnallisvaalikauden alkua.

Eri kuntamuotojen osalta Suomessa oli pitkään 38 kaupunkia, joista kolme (Käkisalmi, Sortavala ja Viipuri) jäi luovutetuille alueille. Kaupunkien määrä alkoi kasvaa vuonna 1960, jolloin perustettiin kuusi uutta kaupunkia. Erityisen paljon uusia kaupunkeja syntyi vuonna 1977, jolloin yhtä lukuun ottamatta kaikki 21 kauppalaa muutettiin kaupungeiksi. Myös vuosi 1986 on merkittävä, sillä silloin 10 kuntaa muuttui kaupungeiksi. Kaupunkien määrä oli suurimmillaan vuosina 2005 ja 2006, jolloin Suomessa oli 114 kaupunkia. Vuonna 2007 lakkautettiin yksi kaupunki (Suolahti) ja vuonna 2009 kuusi kaupunkia (Anjalankoski, Joutseno, Jämsänkoski, Karjaa, Tammisaari ja Kuusankoski).

Kauppaloiden lukumäärä kasvoi nopeammin: itsenäistymisen aikaan vuonna 1917 kauppaloita oli vain 4 kappaletta (Ikaalinen, Nurmes, Salo ja Vammala), vuonna 1927 niitä oli 16 kappaletta ja vuonna 1937 jo 27 kappaletta. Luovutetuille alueille jäi kaksi kauppalaa (Koivisto ja Lahdenpohja), mutta vuonna 1957 kauppaloita oli kuitenkin 32 kappaletta. Vuonna 1960 kauppaloiden määrä väheni kuudella. Tämän jälkeen kauppaloiden määrä kasvoi uudelleen vuoteen 1968, jolloin Suomessa oli 30 kauppalaa. Muutama uusi kauppala perustettiin vielä 1970-luvun alkupuolella, mutta muutoin kauppaloiden määrä väheni ja vuodesta 1977 lähtien Suomessa ei enää ole ollut kauppaloita.

Maalaiskuntien lukumäärä oli vuonna 1937 yhteensä 537 kappaletta, josta se alueluovutusten jälkeen laski 487 maalaiskuntaan vuonna 1947. Maalaiskuntien (myöhemmin muiden kuntien) määrä väheni niiden muuttuessa kaupungeiksi ja kauppaloiksi sekä kuntaliitosten myötä. Vuonna 2012 Suomessa oli 228 kuntaa, jotka eivät olleet kaupunkeja.

Kuntamuodot

Nykyään Suomessa on vain yksi kuntamuoto. Vuoteen 1977 asti Suomessa oli kolme eri kuntamuotoa: maalaiskunta, kauppala ja kaupunki. Kaupungeilla ja kauppaloilla oli joitakin tehtäviä, joita maalaiskunnilla ei ollut. Lisäksi maalaiskuntien alueella saattoi olla rajoitettua itse­hallinto-oikeutta nauttivia, vain tiettyjä hallinto­tehtäviä hoitavia erityis­kuntia, joita olivat taaja­väkiset yhdys­kunnat ja epä­itsenäiset kauppalat. Vuoden 1976 kunnallis­lain mukaan kauppalat muutettiin kaupungeiksi vuonna 1977. Siitä lähtien Suomessa on ollut vain yksi kuntamuoto, ja kaikilla kunnilla nimityksestä (kaupunki tai kunta) riippumatta samat tehtävät ja velvollisuudet. Vuodesta 1995 lähtien mikä tahansa kunta on halutessaan saanut käyttää itsestään nimitystä kaupunki. Nimityksellä ei kuitenkaan ole mitään juridista merkitystä.

Aiemmin kunnat ryhmiteltiin 70 seutukuntaan, mutta niistä luovuttiin virallisena aluejakona vuoden 2014 alussa.

Kuntakoko

Kunnista 16 sijaitsee Ahvenanmaalla, jossa kuntakoko on manner-Suomea pienempi. Ahvenanmaalla kunnan voivat muodostaa pienet saaret tai saariryhmät. Ahvenanmaalla ei ole tehty vielä ainuttakaan kuntaliitosta. Kunnat eroavat merkittävästi toisistaan väkiluvultaan ja pinta-alaltaan. Eniten asukkaita on Helsingissä ja vähiten Sottungalla (Manner-Suomen kunnista Luhangassa). Pinta-alaltaan pienin kunta on Kauniainen ja suurin kunta on Inari.

Kuntien määrän vähentäminen edelleen kuntaliitoksilla on ollut esillä poliittisessa keskustelussa, sillä etenkin pienten kuntien mahdollisuudet järjestää lakisääteiset palvelut ovat viime vuosina vaikeutuneet. Keskiväkiluvun perusteella Suomessa on nykyisin vähän kuntia moneen Euroopan maahan verrattuna. Ruotsiin ja Tanskaan verrattuna kuntia on edelleen paljon (kuitenkin vähemmän kuin Norjassa), ja niillä on lisäksi paljon tehtäviä. Joidenkin näkökantojen mukaan kuntien määrän vähentämisen katsotaan parantavan hallinnon tehokkuutta.

• 
  Suomen kuntarajat vuonna 1935.
• 
  Suomen kuntarajat vuonna 1947.
• 
  Suomen kuntarajat vuonna 1960.
• 
  Suomen kuntarajat vuonna 2007.
• 
  Suomen maakunta- ja kuntarajat vuonna 2013.

Kuntien hallinto

Kunnanvaltuusto

Kunnassa ylintä päätösvaltaa käyttää neljän vuoden välein yleisillä vaaleilla valittava kunnanvaltuusto. Kaupungeissa kunnallislain mukaisista kunnanvaltuustoista käytetään nimeä kaupunginvaltuusto. Kunnanvaltuustoissa istui vuoden 2021 alussa yhteensä 8 859 kunnanvaltuutettua. Vuonna 2021 puolueista Suomen Keskustalla oli eniten paikkoja valtuustoissa.

Valtuusto päättää esimerkiksi kunnan taloudesta, kaavoituksesta ja virastojensa toiminnasta. Valtuusto hyväksyy vuosittain talousarvion (ja tarvittaessa lisätalousarvion). Taloudelliseen valtaan kuuluvat myös päätökset määrärahoista, takaussitoumuksista, rahastojen perustamisesta ja kunnallisista maksuista.

Kunnan maankäytöstä valtuusto päättää kaavoituksella. Eräs valtuuston tehtävä on päättää kuntasuunnitelmasta vähintään viideksi vuodeksi eteenpäin. Suunnitelma on kunnan hallinnon, talouden, maankäytön ja muiden olojen kehittämistä, ja se tarkistetaan määräajoin.

Kunnan hallinnon järjestämiseen kuuluu muun muassa erilaisten ohje- ja johtosääntöjen antaminen, kuten virastojen toiminnan ja tehtävien määrittely. Ohjesääntö vaatii aina asianomaisen valtion viranomaisen vahvistuksen, johtosääntö ei. Vuonna 2003 voimaan astunut järjestyslaki on korvannut kuntien omat järjestyssäännöt.

Kunnanhallitus

Valtuuston ohella kunnanhallitus on tärkeä toimielin kunnan hallinnossa. Kunnanhallitus huolehtii kunnan hallinnosta sekä valtuuston päätösten toimeenpanosta. Kunnanhallituksen tehtävä on valvoa kunnan etuja sekä tehdä sopimuksia ja muita oikeustoimia kunnan puolesta. Kunnanvaltuusto voi tehdä päätöksiä vain kunnanhallituksen valmistelun pohjalta.

Kunnanhallituksen alaisena työskentelee kunnanjohtaja ja mahdolliset apulaiskunnanjohtajat. Heidän tehtävänsä on johtaa kunnan hallintoa. Johtosäännön nojalla kunnanhallituksessa voi olla asioiden valmisteluja ja muita tehtäviä varten jaostoja. Kunnanhallitus voi asettaa myös toimikuntia tilapäisiä tai pysyväisluontoisia tehtäviä varten.

Lautakunnat ja johtokunnat

Hallintotehtäviä varten kunnissa on kunnanhallituksen valvonnan alaisia lautakuntia ja johtokuntia. Aiemmin lakisääteisiä lautakuntia oli yli 20, mutta nykyisen kuntalain mukaan ainoa pakollinen lautakunta on hallinnon ja talouden tarkastamisesta vastaava tarkastuslautakunta. Vapaaehtoisia lautakuntia ovat esimerkiksi kulttuuri-, urheilu- ja matkailulautakunnat. Monissa kunnissa lautakuntien lukumäärä on alle kymmenen. Johtokuntien asettaminen on kuntien harkittavissa, ja joissakin kunnissa niistä on luovuttu.

Kuntatalous

Kunnallistalouden dosentti Heikki Helinin mukaan valtio on ajanjaksolla 1993–2008 heikentänyt kuntien veropohjaa tuloveronkevennyksillä ja yhteisöveron tuottoa supistamalla. Veropohjan kaventaminen on tarkoittanut kuntien itsehallinnon heikentymistä: mitä enemmän kunta on riippuvainen valtionosuuksista, sitä heikompaa on kunnan itsehallinto.

Helinin mukaan kuntien verotulot eivät heijasta kunnassa asuvien henkilöiden ja yhteisöjen veronmaksukyvyn kehitystä. Kuntaliitokset eivät Helinin mukaan tuo kuntatalouteen uutta rahaa. Liitosten myötä tilastot hieman kaunistuvat kun syömävelkaisia kuntia liittyy suurempiin kuntiin. Valtio on sälyttänyt kunnille velvoitteita mutta ei ole antanut kunnille rahaa.

Kunnan tulot

Kuntien talouden perustana toimii niiden verotusoikeus. Noin kaksi kolmasosaa kuntien rahoituksesta perustuu kunnallisveroon ja kiinteistöveroon sekä erilaisiin kuntalaisilta perittäviin maksuihin. Loput tulot muodostuvat valtionosuuksista. 1990- ja 2000-luvulla valtio on toteuttanut pienituloisten veronalennuksia korottamalla kunnallisverovähennystä, mutta samanaikaisesti kunnat ovat nostaneet veroprosenttiaan.

1990-luvulta valtio on maksanut 1/2–2/3 kunnille määräämistään uusista velvoitteista, mikä on johtanut kunnallisverojen nousuun. Tämä on aiheuttanut monille kunnille talousvaikeuksia. Näiden ja muiden syiden takia aiheutuneeseen rahapulaan valtio myöntää tarvittaessa harkinnanvaraista avustusta tarvittaessa. Joissakin kunnissa kuntatalouden tila on niin heikko, että nämä kunnat ovat niin sanottuja kriisikuntia.

Menot

Kuntien ja kuntayhtymien menot ovat 42 miljardia euroa vuodessa. Menoista noin 50 % rahoitetaan veroilla, alle 30 % toimintatuloilla ja maksuilla, alle 20 % valtionosuuksilla ja loput lainoilla.

Kunnissa työskenteli 510 000 ihmistä vuonna 2010, 77 % julkisen sektorin henkilöstöstä. Kuntien tuottavuus on alentunut prosentilla vuodessa vuosina 2000 - 2008. Elinkeinoelämän keskusliiton mielestä valtionosuusjärjestelmä tarjoaa valtion avoimen piikin, joka lannistaa pitämästä kuntatyöntekijöiden palkankorotuksia maltillisina.

Kunnallisen lainsäädännön kehitys

Autonomian aika

Pääartikkeli: Vuoden 1865 kunnallisasetus

Lainsäädännössä jako kaupunkeihin ja maaseutuun muodostui jo varhain, sillä kaupunkeja koski oma erikoislainsäädäntönsä keskiajalta lähtien. Vuoden 1734 lakiin saakka muun muassa rikoslaki ja kauppaoikeus olivat maalla ja kaupungissa erilaisia. Kaupunkeihin paikallinen itsehallinto raateineen ja maistraatteineen tuli Italiasta Saksan kautta.

Kunnallishallinto perustettiin Suomeen asetuksella kunnallishallinnosta maalla 6. helmikuuta 1865. Säädyille vuonna 1863 tehdyn esityksen pohjana oli hiljattain annettu Ruotsin kunnallisasetus. Kunnat muodostettiin seurakuntajaon perusteella. Kaupunkeja koskien 8. joulukuuta 1873 annettiin asetus kaupunkien kunnallishallituksesta. Kunnallishallintoon siirtymisessä oli 10 vuoden määräaika, joka päättyi vuonna 1875.

Maalaiskuntien osalta kuntajaon pohjana olivat evankelis-luterilaiset seurakunnat ja kappeliseurakunnat. Joissain tapauksissa myös seurakunnalle alisteisista kappelikunnista muodostettiin itsenäisiä kuntia. Rukoushuonekunnan, kappeliseurakunnan tai itsenäisen seurakunnan muodostuminen riippui alueen asukkaiden tahdosta ja kyvystä rakentaa itselleen rukoushuone, kappeli tai kirkko ja maksaa papiston apulaisen, kappalaisen tai kirkkoherran palkka. Vähävaraisilla ja harvaanasutuilla alueilla kuntien pinta-ala muodostui suureksi, kun taas tiheämmin asutuilla ja vauraammilla alueilla kuntia oli enemmän ja ne olivat kooltaan pienempiä.

Maalaiskunnat erosivat monin tavoin kaupungeista. Kaupungeissa esimerkiksi maistraatin ja poliisin toimintamenot maksettiin kaupungin varoista, kun taas maaseudulla vastaava hallinto ylläpidettiin valtion varoin kihlakunnissa. Vastuu maistraatin ylläpidosta siirtyi kaupungeissa valtiolle vasta vuonna 1965, muutama vuosi ensimmäisten uusien kaupunkien perustamisen jälkeen. Tällöin kynnys kaupungiksi muuttumiseen aleni ja ero suuren teollistuneen maalaiskunnan ja pienen kaupungin välillä pieneni.

Itsenäisyyden aika

Suomen itsenäistyttyä säädettiin vuosina 1917–1919 kuntalait ja perustuslait, jotka määrittelivät yleiset, yhtäläiset, salaiset ja suhteelliset vaalit myös kunnallishallinnon perustaksi. Aikaisemmin äänioikeus oli riippunut veronmaksukyvystä. Valtiollisissa vaaleissa vastaava uudistus oli toteutunut säätyvaltiopäivien lakkauttamiseen ja eduskunnan perustamiseen vuoden 1906 ensimmäisissä eduskuntavaaleissa.

Vuonna 1925 kuntajaotus säädettiin riippumattomaksi evankelis-luterilaisten seurakuntien alueista tai muista ulkoisista jaoista. Kuntien ja seurakuntien lukumäärä maassa tulivat näin riippumattomiksi toisistaan. Myöhemmin kirkkolaissa seurakuntajaotuksen pohjaksi on säädetty kuntajaotus. Koska kunnat osoittautuivat pieniksi joidenkin tehtäviensä suorittamiseksi, virallistettiin kuntien muodostamien yhteisöjen, kuntayhtymien muodostaminen, hallinto ja purkaminen lakiin 1932. Kuntayhtymiä on nykyään erityisesti terveydenhoidossa ja ammattikoulutuksessa.

Vuonna 1949 kunnallislaki uudistettiin ja kuntia koskevaa lainsäädäntöä yhtenäistettiin. Kaikkiin kuntatyyppeihin tuli pakolliseksi viraksi kunnanjohtaja. Vuonna 1970 perustettiin Kunnallinen työmarkkinalaitos palkkauksen yhtenäistämiseksi. Hyvinvointiyhteiskunnan mukana kunnat saivat valtiolta lisää tehtäviä ja valtionapuja.

Vuoden 1977 uudessa kunnallislaissa kaupunkien, kauppaloiden ja maalaiskuntien väliset juridiset erot poistettiin lähes kokonaan. Ennen vuotta 1977 kaupungin- tai kauppalanoikeudet saaneet kunnat erosivat vielä vuoden 1995 kuntalaissa lainsäädännöllisesti muista kunnista, mutta hyvin vähän. Kuntasuunnittelu tuli uudessa laissa pakolliseksi.

Vuonna 1989 alkoi vapaakuntakokeilu. Vuonna 1993 puolestaan luovuttiin kuntien menoja vastaavien valtionapujen tarkasta määrittelemisestä. Tämän myötä kunnat voivat käyttää laskennallisin perustein saamansa jako-osuudet vapaan harkintansa mukaan, mutta lakisääteiset velvoitteet tulee kuitenkin täyttää. Tämä uudistus auttoi saneeraamaan kuntataloutta laman olosuhteissa ilman suoranaisia valtiovarainministeriön ohjeita. Vuonna 1995 säädettiin uusi kuntalaki, joka lisäsi kuntien autonomiaa.

Kainuun hallintokokeilussa tavoitteena oli siirtää kahdeksan Kainuun kunnan- ja kaupunginvaltuustojen valtaa maakuntavaltuustolle palveluiden tuottamisen tehostamiseksi.

Kuntien aluerakenne

Useimmiten kunta koostuu yhdestä tai useammasta taajamasta ja niitä ympäröivästä maaseudusta. Useimmilla kunnilla on jokin selvästi muista erottuva keskustaajama ja pienempiä sivukyliä. Maaseutuvoittoisen pienehkön kunnan keskustaajamasta, jossa on kunnan pääkirkko on usein käytetty nimitystä kirkonkylä (lyhennetään "kk."). Monissa rautatien varrella olevissa kunnissa rautatieaseman ympärille on syntynyt toinen keskus, jota kutsutaan monesti asemaksi tai asemanseuduksi (lyhennetään "as.").

Katso myös

• Luettelo Suomen kunnista
• Luettelo Suomen kuntanumeroista
• Luettelo Suomen kuntaliitoksista
• Luettelo Suomen kaupungeista perustamisvuoden mukaan
• Luettelo Suomen kuntamuutoksista
• Suomen kunnanvaakunat
• Tilastollinen kuntaryhmitys
• Suunnitelma sosiaali- ja terveydenhuollon hyvinvointialueiden perustamisesta

Lähteet

• Kuntalaki (410/2015) Finlex. Arkistoitu 21.10.2020. Viitattu 15.1.2016.
• Ojakoski, Matti; Peltonen, Matti, Putus-Hilasvuori, Titta ja Ukkonen, Jari: Uusi ihmisen yhteiskunta. WSOY^{lähde tarkemmin?}
• Maanmittauslaitos ^{lähde tarkemmin?}

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Suomen kunnat Wikimedia Commonsissa

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Karttoja Suomen kunnista Wikimedia Commonsissa

• Kansalliskirjaston Doria-palvelu: Suomen kuntarajakartat 1935, 1947 ja 1960
• Suomen ajallinen paikkaontologia SAPO onki.fi. Viitattu 7. tammikuuta 2012.
• Kuntien rajat Suomen kartalla paikkatietoikkuna.fi. 14.5.2013.
• Kunnallisalan kehittämissäätiö

Suomen kunnat

Hallinto	Kuntavaalit Kunnanvaltuusto Suomessa Kunnanhallitus Suomessa Kunnanjohtaja Suomessa Kunnanvaltuuston puheenjohtaja Kunnanhallituksen puheenjohtaja Kuntayhtymä Suomen Kuntaliitto Suomen kunnanvaakunat Kuntanumero Pitäjänkokous Kuntakokous
Kuntaluettelot	Luettelo Suomen kunnista Luettelo Suomen entisistä kunnista Luettelo Suomen kunnista väkiluvun mukaan Luettelo Suomen kunnista pinta-alan mukaan Luettelo Suomen kunnista perustamisvuoden mukaan Luettelo Suomen kuntien koordinaateista Luettelo Suomen ruotsin- ja kaksikielisistä kunnista Luettelo Suomen kunnista postinumeropiireittäin Luettelo Suomen postinumeroista kunnittain Luettelo Suomen rannikkokunnista Luettelo Suomen kuntanumeroista Luettelo Suomen kunnista vuonna 2008
Kaupunkiluettelot	Suomen kaupungit Luettelo Suomen kaupungeista Luettelo Suomen entisistä kaupungeista Luettelo Suomen kaupungeista perustamisvuoden mukaan
Suomen kuntauudistukset	Vuoden 1865 kunnallisasetus Suuri kuntauudistus (1961–1982) Kunta- ja palvelurakenneuudistus (2005–2012) Sote-uudistus (2011–)
Kuntamuutokset	Kuntajakolaki Kuntaliitos Suomessa Luettelo kuntaliitoksista Suomessa kunnittain Kuntaliitokset Suomessa ilman yhteistä rajaa Luettelo Suomen kuntien nimenmuutoksista Alueliitos Luettelo osakuntaliitoksista Suomessa
Historialliset kuntamuodot	Suomen keskiaikaiset seurakunnat Luettelo Suomen kirkkopitäjistä Kaupunki Kauppala Luettelo Suomen kauppaloista Maalaiskunta Epäitsenäinen kauppala Taajaväkinen yhdyskunta Luettelo Suomen taajaväkisistä yhdyskunnista Vanhat kaupungit Suomessa Uudet kaupungit Suomessa Suomen laittomat kunnat