Kaavoitus
Kaavoitus on alueiden käytön ja rakentamisen sääntelyä, jolla päätetään eri toimintojen, kuten asumisen ja työpaikkojen, sijoittuminen kaupungin alueelle.[1] Kaavoitus on osa maankäytön suunnittelua.[2]
Suomessa kaavoitus jakaantuu eri kaavatasoihin, joita ovat maakuntakaava, yleiskaava ja asemakaava. Yksityiskohtaisin kaavoista on asemakaava, ja se on alisteinen yleiskaavalle. Yleiskaavaa ohjaa maakuntakaava.[2] Joissakin tapauksissa laaditaan myös kaavarunkoja yksityiskohtaisemman asemakaavoituksen pohjaksi, mutta ne eivät ole oikeusvaikutteisia.
Vaikutuksia muokkaa
Kaavoituksen vaikutuksia selvitetään laajasti kaavoitusprosessin aikana. Maankäyttö- ja rakennuslain mukaisesti kaavoitusprosessin aikana tutkitaan kaavan vaikutus kuuteen osa-alueeseen;
1) ihmisten elinoloihin ja elinympäristöön,
2) maa- ja kallioperään, veteen, ilmaan ja ilmastoon,
3) kasvi- ja eläinlajeihin, luonnon monimuotoisuuteen ja luonnonvaroihin,
4) alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, yhdyskunta- ja energiatalouteen sekä liikenteeseen,
5) kaupunkikuvaan, maisemaan, kulttuuriperintöön ja rakennettuun ympäristöön.
6) elinkeinoelämän toimivan kilpailun kehittymiseen.[3]
Klassisen taloustieteen edustajat ovat kritisoineet hidasta kaavoitusprosessia syynä asumiskustannusten korkeaan tasoon. Nordean pääekonomisti Aki Kangasharjun mukaan tonttien parempi saatavuus rakentamiseen olisi ratkaiseva keino asumiskulujen alentamiseen. Suomessa on hänen mukaansa euromaiden ja Pohjoismaiden korkeimmat asumiskulut.[4]
Lähteet muokkaa
- ↑ Kaavoituksen tasot Helsingin kaupunki. Viitattu 7.10.2016.
- ↑ a b Maankäytön suunnittelu www.ym.fi. Ympäristöministeriö. Arkistoitu 5.10.2016. Viitattu 7.10.2016.
- ↑ Ymparisto > Vaikutusten arviointi kaavoituksessa www.ymparisto.fi. Viitattu 27.3.2021.
- ↑ Nordean pääekonomisti huolestui rakentamisen kalleudesta ja esittää uutta lääkettä ongelmaan Helsingin Sanomat. 12.10.2018.