Wikipedia

Suomen ralli

ralliautoilun MM-sarjan osakilpailu
(Ohjattu sivulta Rally Finland)

Suomen ralli on Jyväskylässä ajettava ralliautoilun MM-sarjan Suomen osakilpailu. Se on pidetty yhtäjaksoisesti vuodesta 1951 asti; poikkeuksena vuosi 2020, jolloin ei ajettu koronaviruspandemian takia. Vuodesta 2021 lähtien se on tunnettu pääsponsorinsa Secto Automotiven mukaan viralliselta nimeltään Secto Rally Finland.[1] Kilpailu on aiemmin tunnettu myös nimillä Jyväskylän Suurajot, Rally of the Thousand Lakes, 1000 Lakes Rally ja Neste Rally Finland. Tunnetuimpia erikoiskokeita ovat muun muassa Ouninpohja, Ruuhimäki ja Harju.

Suomi Secto Rally Finland
Sarja Rallin MM-sarja
Sijainti Jyväskylä, Suomi
Ensimmäinen tapahtuma 1951
Viimeisin tapahtuma 2023
Eniten voittoja
Kuljettajat Suomi Hannu Mikkola
Suomi Marcus Grönholm (7)
Tallit Ford (13)
Viimeisin kilpailu (2023):
Voittaja Iso-Britannia Elfyn Evans
Iso-Britannia Scott Martin
(Toyota Gazoo Racing WRT)
Voittoaika 2:33.11,3
Vuoden 2022 voittaja Ott Tänak

Historia

muokkaa

1950–1972

muokkaa

Suomen Autoklubin urheilujohtajat kaavailivat 1950-luvun alussa parituhatta kilometriä pitkää rallia, jonka lähtö- ja maalipaikaksi ajateltiin Helsinkiä. Ajoreitin oli tarkoitus kiertää Itä- ja Keski-Suomen järviseuduilla. Rallin ajankohdaksi suunniteltiin heinäkuun alkua, jolloin valoisat yöt olisivat tarjonneet kilpailijoille mahdollisuuden "ympärivuorokautiseen maisemien ihailuun". Helsingissä ei kuitenkaan vielä ehditty ryhtyä sanoista tekoihin, kun Autoklubin Jyväskylän paikallisosasto otti aloitteen käsiinsä.[2] Jyväskylän Suurajot järjestettiin ensimmäisen kerran 1. syyskuuta 1951. Se järjestettiin karsintakilpailuksi Monte Carlo -ralliin. Kilpailussa oli vain kaksi erikoiskoetta ja kaikki 26 matkaan lähtenyttä autoa selvisivät maaliin. Reitti kulki Lappiin, jossa Rovaniemellä oli kääntöpiste. Paluu tehtiin Kajaanin ja Kuopion kautta, jossa oli ensimmäinen erikoiskoe. Toinen erikoiskoe oli Jyväskylässä kisan maalisuoralla Yliopistonkadulla, jossa järjestettiin 250 metrin kiihtyvyys- ja jarrutuskoe. Kilpailun voitti Arvo Karlsson Austin A90 Atlanticilla.[3][4][5]

Vuonna 1952 järjestetyt toiset Jyväskylän Suurajot keräsi 44 osallistujaa ja seuraavana vuonna kilpailijoita oli jo 68. Vuonna 1954 kilpailu alkoi saada kansainvälisiä piirteitä, kun osallistujien joukossa oli kuusi ruotsalaista. Vuonna 1955 ralli rajattiin tapahtuvaksi kokonaan Keski-Suomen alueella. Jyväskylän Suurajojen ensimmäinen ulkomainen voittaja oli Saabilla ajanut ruotsalainen Erik Carlsson vuonna 1957. Tuolloin kymmenen parhaiten ajaneen kilpailijan joukossa oli peräti seitsemän ruotsalaista.[6]

Suurajot sai ensimmäisen kerran EM-osakilpailun arvon vuonna 1959.

1973–1996

muokkaa

Valmistajien MM-sarja käynnistyi vuonna 1973 ja kuljettajien vuonna 1979. Suurajot on kuulunut molempiin paria poikkeusta lukuunottamatta: vuonna 1980 kilpailtiin vain kuljettajien MM-pisteistä ja MM-ralleissa sovelletun vuorottelujärjestelmän aikana Suomen ralli oli vuonna 1995 vain kaksilitraisten kaksivetoisten autojen MM-osakilpailu.

1980-luvulla rallin kansainvälinen nimi sai vähitellen lyhyemmän muodon 1000 Lakes Rally, joskin vanha pitkä versio Rally of the Thousand Lakes säilyi virallisessa logossa.

Vuonna 1990 Espanjan Carlos Sainz voitti Jyväskylän Suurajot ensimmäisenä ei-pohjoismaalaisena kuljettajana.[7] Samaan suoritukseen ylsi Ranskan Didier Auriol vuonna 1992.[8] Juha Kankkunen puolestaan onnistui voittamaan kilpailun vasta 11. yrittämällään vuonna 1991.[9] Tommi Mäkinen puolestaan onnistui ensimmäisenä voittamaan kilpailun viidesti peräkkäin vuosina 1994-1998, vaikkakaan vuoden 1995 kilpailu ei ollut MM-arvoinen.[10]

  •  
    Ari Vatanen ja Ford Escort RS1800 vuonna 1978.
  •  
    Carlos Sainz vuonna 1996

1997–2019

muokkaa

Vuonna 1997 kilpailun järjestäminen siirtyi aivan uusiin puitteisiin, kun Autourheilun Kansallinen Keskusliitto AKK otti sen hoteisiinsa. Liiton markkinointiyhtiö AKK Sports sai vastuulleen järjestelytehtävät. AKK Sports otti päämääräkseen kehittää rallista selkeästi tunnistettava tuote. Suuri yleisö piti saada ymmärtämään, että kilpailun ympärillä oli tapahtunut perustavanlaatuinen muutos. Uusi organisaatio kohdisti huomiota varsinkin turvallisuuden ja tapahtuman markkinoinnin edistämiseen sekä ylipäänsä sen tason kohottamiseen entisestään.[11]

Vuonna 1997 myös tapahtuman nimeksi muuttui Rally Finland. Ralli oli saanut ensimmäisen nimisponsorinsa jo vuonna 1994, jolloin perinteisen nimen eteen liitettiin Neste, ja tämän myötä rallin nimi kokonaisuudessaan vuodesta 1997 eteenpäin oli Neste Rally Finland. Vuonna 2005 pääsponsorin toiminimen muututtua Neste Oiliksi myös rallin etuliitettä muokattiin. Vuoden 2016 alussa rallin nimi vaihdettiin takaisin Neste Rally Finlandiksi, koska rallin pääsponsori Neste Oil vaihtoi nimensä takaisin Nesteeksi vuoden 2015 kesäkuussa.[11]

2020–

muokkaa

Vuonna 2020 kilpailu peruttiin koronaviruspandemian vuoksi. [12] Seuraavana vuonna kilpailu ajettiin osittain samasta syystä vasta lokakuussa. [13] Samalla pääsponsori vaihtui Nesteestä Sectoon.[1]

Elokuussa 2023 kilpailun avajaisseremonian yhteydessä kerrottiin kilpailun jatkosopimuksesta MM-kalenteriin vuosille 2024, 2025 ja 2026. Sopimuksen tekivät AKK Sports Oy, Jyväskylän kaupunki ja MM-sarjan promootioyhtiö WRC Promoter GmbH.[14]

Jyväskylän ammattikorkeakoulun tekemän tutkimuksen mukaan vuonna 2023 tapahtuma toi 19 miljoonaa euroa Jyväskylän talouteen. Tästä 14,6 miljoonaa euroa käyttivät alueen ulkopuolelta tulleet vierailijat ja tämä oli 51 prosentin nousu turismin tuottoon verrattuna vastaavaan vuoden 2017 tutkimukseen. Tapahtuman aikana lähes 270 000 katsojaa seurasi erikoiskokeilta, huoltoalueelta, lähtö- ja palkintoseremoniaa, joka on 16 prosentin nousu edelliseen vuoteen.[15]

  •  
    Kalle Rovanperä Rannankylän testierikoiskokeella
  •  
    Paviljongin huoltoalue

Voittajat

muokkaa

Useimmin rallin ovat voittaneet Hannu Mikkola ja Marcus Grönholm, kumpikin seitsemän kertaa. Markku Alenilla voittoja on kuusi, Tommi Mäkisellä viisi ja Timo Mäkisellä neljä. Kolme voittoa on Osmo Kalpalalla, Juha Kankkusella, Simo Lampisella, Jari-Matti Latvalalla, Sebastien Loebilla ja Ott Tänakilla.[16]

Kausi Kuljettaja Kartanlukija Auto Raportti
1951   Arvo Karlsson   Vilho Mattila Austin A90 Atlantic Raportti
1952   Eino Elo   Kai Nuortila Peugeot 203 Raportti
1953   Vilho Hietanen   Olof Hixén Allard Raportti
1954   Osmo Kalpala   Eino Kalpala Dyna Panhard Raportti
1955   Eino Elo   Kai Nuortila Peugeot 403 Raportti
1956   Osmo Kalpala   Eino Kalpala DKW Donau Raportti
1957   Erik Carlsson   Mario Pavoni Saab 93 Raportti
1958   Osmo Kalpala   Eino Kalpala Alfa Romeo Giulietta TI Raportti
1959   Gunnar Callbo   Väinö Nurmimaa Volvo PV544 Raportti
1960   Carl-Otto Bremer   Juhani Lampi Saab 96 Raportti
1961   Rauno Aaltonen   Väinö Nurmimaa Mercedes-Benz 220 Raportti
1962   Pauli Toivonen   Jaakko Kallio Citroën DS 19 Raportti
1963   Simo Lampinen   Jyrki Ahava Saab 96 Sport Raportti
1964 Raportti
1965   Timo Mäkinen   Pekka Keskitalo BMC Cooper S Raportti
1966 Morris Cooper Raportti
1967 BMC Cooper S Raportti
1968   Hannu Mikkola   Anssi Järvi Ford Escort TC Raportti
1969 Raportti
1970   Gunnar Palm Raportti
1971   Stig Blomqvist   Arne Hertz Saab 96 V4 Raportti
1972   Simo Lampinen   Klaus Sohlberg Raportti
1973   Timo Mäkinen   Henry Liddon Ford Escort RS Raportti
1974   Hannu Mikkola   John Davenport Raportti
1975   Atso Aho Toyota Corolla Levin Raportti
1976   Markku Alén   Ilkka Kivimäki Fiat 131 Abarth Raportti
1977   Kyösti Hämäläinen   Martti Tiukkanen Ford Escort RS Raportti
1978   Markku Alén   Ilkka Kivimäki Fiat 131 Abarth Raportti
1979 Raportti
1980 Raportti
1981   Ari Vatanen   David Richards Ford Escort RS Raportti
1982   Hannu Mikkola   Arne Hertz Audi quattro A2 Raportti
1983 Raportti
1984   Ari Vatanen   Terry Harryman Peugeot 205 T16 Raportti[17]
1985   Timo Salonen   Seppo Harjanne Peugeot 205 T16 E2 Raportti
1986 Raportti
1987   Markku Alén   Ilkka Kivimäki Lancia Delta 4WD Raportti
1988 Lancia Delta Integrale Raportti
1989   Mikael Ericsson   Claes Billstam Mitsubishi Galant VR-4 Raportti
1990   Carlos Sainz   Luis Moya Toyota Celica GT-4 Raportti
1991   Juha Kankkunen   Juha Piironen Lancia Delta HF Integrale 16v Raportti
1992   Didier Auriol   Bernard Occelli Lancia HF Integrale Raportti
1993   Juha Kankkunen   Denis Giraudet Toyota Celica Turbo 4WD Raportti
1994   Tommi Mäkinen   Seppo Harjanne Ford Escort RS Cosworth Raportti
1995 Mitsubishi Lancer Evolution III Raportti[18]
1996 Raportti
1997 Mitsubishi Lancer Evolution IV Raportti
1998   Risto Mannisenmäki Mitsubishi Lancer Evolution V Raportti
1999   Juha Kankkunen   Juha Repo Subaru Impreza WRC 99 Raportti
2000   Marcus Grönholm   Timo Rautiainen Peugeot 206 WRC Raportti
2001 Raportti
2002 Raportti
2003   Markko Märtin   Michael Park Ford Focus RS WRC 03 Raportti
2004   Marcus Grönholm   Timo Rautiainen Peugeot 307 WRC Raportti
2005 Raportti
2006 Ford Focus RS WRC 06 Raportti
2007 Ford Focus RS WRC 07 Raportti
2008   Sébastien Loeb   Daniel Elena Citroën C4 WRC Raportti
2009   Mikko Hirvonen   Jarmo Lehtinen Ford Focus RS WRC 09 Raportti
2010   Jari-Matti Latvala   Miikka Anttila Raportti
2011   Sébastien Loeb   Daniel Elena Citroën DS3 WRC Raportti
2012 Raportti
2013   Sébastien Ogier   Julien Ingrassia Volkswagen Polo R WRC Raportti
2014   Jari-Matti Latvala   Miikka Anttila Volkswagen Polo R WRC Raportti
2015 Raportti
2016   Kris Meeke   Paul Nagle Citroën DS3 WRC Raportti
2017   Esapekka Lappi   Janne Ferm Toyota Yaris WRC Raportti
2018   Ott Tänak   Martin Järveoja Raportti
2019 Raportti
2020 Ei ajettu
2021   Elfyn Evans   Scott Martin Toyota Yaris WRC Raportti
2022   Ott Tänak   Martin Järveoja Hyundai i20 N Rally1 Raportti
2023   Elfyn Evans   Scott Martin Toyota GR Yaris Rally1 Raportti
2024   Sébastien Ogier   Vincent Landais Toyota GR Yaris Rally1 Raportti

Tapahtuman hiilijalanjälki

muokkaa

Rallin tavoite on olla hiilineutraali vuoteen 2030 mennessä. Vuoden 2021 rallin järjestäjäorganisaation ja kilpa-autojen muodostama hiilijalanjälki kompensoidaan metsää istuttamalla. Seuraavina vuosina istutettavan metsän määrä kasvatetaan kattamaan koko tapahtuman aiheuttama hiilijalanjälki.[19]

Palkinnot

muokkaa

Vuonna 1997 kilpailu sai MM-sarjaan rekisteröityjen tehdastallien päätöksellä ”Award of Excellence” -palkinnon erinomaisesta turvallisuustyöstään. Seuraavana vuonna tallit äänestivät Neste Rallin parhaaksi MM-ralliksi. Vuonna 1999 oli jälleen vuorossa ”Award of Excellence” – tällä kertaa markkinointiansioista. Tämän palkinnon toi Neste Rallille ennen kaikkea Hippoksen supererikoiskokeen rakentaminen VIP-kylineen. Neste Ralli nimettiin parhaaksi MM-osakilpailuksi toistamiseen vuonna 2002. Tallit mainitsivat perusteluissaan muun muassa, että ”Neste Ralli nosti MM-rallin urheilullisen, kaupallisen ja järjestelytason uudelle askelmalle”lähde?. Perusteluissa todettiin myös, että järjestäjät Suomessa osoittivat perusteellisesti ymmärtävänsä, mitä niin katsojat kuin kilpailijatkin odottavat nykyaikaiselta rallikilpailulta. Maailman parhaan MM-rallin titteli saavutettiin myös vuonna 2003, ja 2004 Neste Ralli teki historiallisen hattutempun: tapahtuma valittiin kolmatta kertaa peräkkäin parhaiten järjestetyksi MM-ralliksi. Saavutuksen suuruutta kuvastaa se, että mikään muu MM-ralli ei ole yltänyt samaan suoritukseen. Vuonna 2004 valintaan vaikutti muun muassa rallin kokonaiskonsepti, jota oli pystytty kehittämään entisestään. Lisäksi urheilun ja kaupallisuuden yhdistäminen oli onnistunut tapahtumassa esimerkillisellä tavalla.

Dirtfish-julkaisun lukijat äänestivät vuonna 2023 Suomen MM-rallin kaikkien aikojen parhaaksi MM-ralliksi.[20]

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ a b Secto Automotive: Secto Automotive on Suomen MM-rallin uusi nimisponsori (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. ↑ Helge Nygren ja Juhani Melart: Rallin maailma, s. 43. Helsinki: Otava, 1967.
  3. ↑ "Matkailuajosta" Euroopanmestaruusralliksi. Keskisuomalainen, 18.8.1967, s. 21. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 2.1.2013. (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. ↑ Nygren & Melart, s. 138.
  5. ↑ Mäkinen, Marko: Kuvagalleria: 30 upeaa kuvaa klassikkoajoneuvoista Lahden Classic Motorshow’ssa!. Tekniikan Maailma, 5.5.2018. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 6.3.2022.
  6. ↑ Nygren & Melart, s. 45–49.
  7. ↑ teracat.com: News - Carlos Sainz www.carlos-sainz.com. Arkistoitu 21.8.2016. Viitattu 8.8.2016.
  8. ↑ juwra.com  |  Rallies - Finland 1992 final results www.juwra.com. Viitattu 8.8.2016.
  9. ↑ juwra.com  |  Drivers - Juha Kankkunen www.juwra.com. Viitattu 9.8.2016.
  10. ↑ juwra.com  |  Rallies - Finland www.juwra.com. Viitattu 9.8.2016.
  11. ↑ a b Suomen MM-ralli 70 vuotta Secto Rally Finland.
  12. ↑ YLE Uutiset yle.fi. 3.6.2020.
  13. ↑ YLE Uutiset yle.fi. 20.4.2021.
  14. ↑ Suomen MM-rallille 3-vuotinen jatkosopimus rallism.fi. 2.8.2023. Viitattu 6.8.2023.
  15. ↑ Secto Rally Finland brings €19m boost to Jyväskylä wrc.com. 14.12.2023. Viitattu 16.12.2023. (englanniksi)
  16. ↑ Shacki: eWRC-results.com - rally database eWRC-results.com. Viitattu 11.12.2023. (englanniksi)
  17. ↑ 1984: Peugeot 205 T16's first win WRC News. 26.9.1984. Autosport.com. Viitattu 20.3.2021. (englanniksi)
  18. ↑ 45. Neste 1000 Lakes Rally 1995 ewrc-results.com. Viitattu 6.11.2022. (englanniksi)
  19. ↑ Turvetuotannosta poistuneelle alueelle istutetaan metsää kompensoimaan Suomen MM-rallin hiilijalanjälkeä Maaseudun Tulevaisuus. Viitattu 21.9.2021.
  20. ↑ James Bowen: Your favorite rally ever: 5-1 DirtFish. 23.12.2023. Viitattu 27.12.2023. (englanti)

Aiheesta muualla

muokkaa
 
Rallin maailmanmestaruussarjan Suomen rallit
1970-luku
1980-luku
1990-luku
2000-luku
2010-luku
2020-luku
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Suomen_ralli&oldid=22697420”