Pyhäjärvi

kaupunki Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa
Tämä artikkeli käsittelee kaupunkia Pohjois-Pohjanmaalla. Sanan muista merkityksistä katso Pyhäjärvi (täsmennyssivu)

Pyhäjärvi (vuoteen 1968 virallisissa yhteyksissä usein Pyhäjärvi Ol (Oulun lääni) erotukseksi muista samannimisistä kunnista, vuosina 1993–1995 Pyhäsalmi) on Suomen kaupunki, joka sijaitsee Pohjois-Pohjanmaan maakunnan eteläosassa. Kaupungissa asuu 4 756 ihmistä[2] ja sen pinta-ala on 1 459,00 km², josta 148,69 km² on vesistöjä.[1] Väestötiheys on 3,63 asukasta/km². Pyhäjärven naapurikuntia ja -kaupunkeja ovat Haapajärvi, Kiuruvesi, Kärsämäki, Pielavesi, Pihtipudas ja Pyhäntä. Pyhäjärvestä tuli vuoden 2017 alussa väkiluvultaan Suomen toiseksi pienin kaupunki Kaskisten jälkeen Juankosken liityttyä Kuopioon.

Pyhäjärvi

vaakuna

sijainti

Pyhäjärven kirkko
Pyhäjärven kirkko
Sijainti 63°40′55″N, 025°58′40″E
Maakunta Pohjois-Pohjanmaan maakunta
Seutukunta Nivala–Haapajärven seutukunta
Kuntanumero 626
Hallinnollinen keskus Pyhäsalmi
Perustettu 1866
– kaupungiksi 1993
Kokonaispinta-ala 1 459,00 km²
76:nneksi suurin 2022 [1]
– maa 1 310,31 km²
– sisävesi 148,69 km²
Väkiluku 4 756
173:nneksi suurin 31.12.2023 [2]
väestötiheys 3,63 as./km² (31.12.2023)
Ikäjakauma 2020 [3]
– 0–14-v. 14,2 %
– 15–64-v. 50,3 %
– yli 64-v. 35,5 %
Äidinkieli 2022 [4]
suomenkielisiä 98,4 %
ruotsinkielisiä 0,2 %
– muut 1,4 %
Kunnallisvero 9,10 %
106:nneksi suurin 2024 [5]
Kaupunginjohtaja Henrik Kiviniemi
Kaupunginvaltuusto 27 paikkaa
  2021–2025[6]
 • Kesk.
 • PS
 • Vas.
 • SDP

12
7
7
1
www.pyhajarvi.fi

Pyhäjärven kunta oli vuoteen 1968 saakka virallisissa yhteyksissä Pyhäjärvi Ol-niminen, vuosina 1969–1992 Pyhäjärvi, vuosina 1993–1995 Pyhäsalmi ja taas vuodesta 1996 Pyhäjärvi-niminen.[7] Pyhäjärvestä tuli kaupunki vuonna 1993.

Pielavedelle vievän seututien 560 varrella sijaitsee suuri siirtolohkare Rillankivi, jossa yhtyvät kolmen kunnan − Pyhäjärven, Pielaveden ja Pihtiputaan − sekä kolmen maakunnan − Pohjois-Pohjanmaan, Pohjois-Savon ja Keski-Suomen − rajat. Vuoteen 1997 saakka kivi oli Oulun, Keski-Suomen ja Kuopion läänien yhteinen rajamerkki. Pyhäjärvellä on kanadalaisen First Quantum Minerals -yhtiön omistama Euroopan syvin (1,4 km) ja nykyaikaisin metallikaivos, josta louhitaan sinkkiä ja kuparia sisältävää malmia. Pyhäjärvellä on vuoteen 2023 saakka järjestetty Täydenkuun Tanssit -festivaali, joka oli merkittävin nykytanssin tapahtuma Suomessa. Festivaalia ei järjestetä enää vuonna 2024.

Historia muokkaa

Ensimmäiset jääkauden jälkeiset ihmiset saapuivat Pyhäjoen latvoille ja Pyhäjärven rannoille noin 5000 eaa. Huomattavin kivikautinen asuinpaikka on löydetty Rajahoikasta Kotajärven rannalta. Muinais-Päijänne ulottui aikoinaan Kotajärvelle ja laski Pohjanlahteen Hinkuanjokea pitkin Haapajärven tienoille. Rajahoikan runsas esineistö kuuluu Suomusjärven kulttuuriin. Muita esikeraamisia asuinpaikkoja ovat Hietakylän Ketola ja Kuivaniemi. Kampakeraamisen kulttuurin esineistöä on löydetty Likolahdesta ja Kuivaniemestä. Sammallahdesta on löydetty rautakautinen kirves.

Seutua asuttivat pitkään lappalaiset, joista kertovat useat paikannimet. Keskiajalla alueen omistuksesta syntyi kiistaa karjalaisten, hämäläisten ja savolaisten erämiesten kesken. Hämäläisten ja savolaisten eräomistuksia alkoi selvittämään 1410-luvulla Haako Frille, jonka mukaan hämäläis-savolaisen eränautinta-alueen pohjoinen rajakivi nimettiin Rillankiveksi. Rillankivestä tuli myöhemmin kolmen maakunnan, Savon, Hämeen ja Pohjanmaan rajakohta. On myös esitetty, että Rillankivi olisi yksi Pähkinäsaaren rauhan rajakivistä ja että Pähkinäsaaren rauhan raja jatkui Pyhäjoen eteläpuolitse Pohjanlahteen jakaen Pyhäjärven kahtia. Rajankäynnistä huolimatta savolaisten ja hämäläisten välille syntyi kiistoja eräomistuksista, kun savolaiset alkoivat asuttaa Pyhäjärven seutua 1540-luvulla. Hämäläisten hävitysretkien vuoksi Pekka Rautio Kalajoelta ja Olli Tikka Pyhäjärveltä tekivät valitusretken kuninkaan luo. Kustaa Vaasa vahvistikin savolaisten oikeudet.[8]

Maakirjojen mukaan Pyhäjärvellä oli vuonna 1553 jo kuusi taloa. 1600-luvulta lähtien asutus eteni nopeasti. Vuonna 1749 asukkaita oli 740, 1805 3 670 ja 1920 6 424. Pyhäjärven seutu kuului Salon kirkkopitäjään vuoteen 1563 asti, jolloin Pyhäjokilaakso erotettiin Pyhäjoen seurakunnaksi. Pyhäjärvestä tuli Pyhäjoen kappeliseurakunta 1650. Kun Kärsämäki erotettiin 1856 omaksi kirkkopitäjäksi, Pyhäjärvi liitettiin siihen. Pyhäjärven seurakunta itsenäistyi kuitenkin jo 1861. Pyhäjärven ensimmäinen kirkko oli vuonna 1647 rakennettu vaatimaton puukirkko Rauhalahden talon lähellä. Uusi kirkko valmistui 1739 Väisälänmäelle. Kirkko paloi salaman sytyttämänä 1895 ja seuraava vuonna paloi myös lähes valmis kirkko. Sebastian Grinpenbergin suunnittelema kirkko valmistui 1897.[8]

Pyhäjärvi kohosi jo varhain huomattavaksi maatalouspitäjäksi, jonka voimakas karjatalous perustui luonnonlaitumiin. 1800-luvulla useita järviä kuivatettiin uusien niittymaiden saamiseksi. Maidon jalostamiseksi perustettiin kylämeijereitä, jotka liittyivät vuonna 1894 Kansallismeijeri-nimiseksi meijeriyhtiöksi. Pyhäjärven Vesikoskeen perustettiin 1843 rautaruukki järvimalmin jalostamiseksi. Ruukki myytiin 1856 Henrik Sjöbergille, joka uusi laitteistoa ja lisäsi kankiraudan tuotantoa. Ruukin toiminta loppui konkurssiin vuonna 1873. Vesikoskella on toiminut mylly ja olutpanimo.[8]

Pyhäjärvelle asutettiin alueluovutusten seurauksena soanlahtelaisia evakoita vuonna 1944. Pyhäsalmeen rakennettiin Suomen valtion varoilla ortodoksinen rukoushuone. Pyhäjärven ortodoksit kuuluvat Iisalmen ortodoksiseen seurakuntaan.

Pyhäjärven asukasluku nousi tasaisesti 1900-luvun alusta aina vuoteen 1962 saakka, jolloin asukkaita oli 9 823. Tämän jälkeen väestönkehitys kääntyi laskuun, joka pysähtyi vasta 1980-luvun alussa. Vuonna 1985 asukkaita oli 7 990. Maa- ja metsätalouden merkitys työllistäjänä väheni selvästi 1960- ja 1970-luvulla.[8]

Aikaisemmin kunnasta käytettiin nimitystä Pyhäjärvi Ol (Oulun läänin Pyhäjärvi) erotukseksi Uudenmaan ja Viipurin lääneissä sijainneista samannimisistä kunnista (Pyhäjärvi Ul ja Pyhäjärvi Vpl). Pyhäjärvi Vpl jäi kuitenkin sodan jälkeen luovutetulle alueelle, ja myöhemmin vuonna 1969 Pyhäjärvi Ul liitettiin Karkkilaan. Kun Oulun läänin Pyhäjärvi täten jäi Suomen ainoaksi tämännimiseksi kunnaksi, nimen yhteydessä käytetty tarkenne Ol jäi tarpeettomana pois käytöstä.

Pyhäjärvestä tuli kaupunki vuonna 1993. Se vaihtoi nimensä keskustaajamansa mukaan Pyhäsalmeksi 1. tammikuuta 1993 kaupungiksi julistamisensa yhteydessä, mutta aiempaan nimeen palattiin 1. tammikuuta 1996 alkaen.

Väestönkehitys muokkaa

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Pyhäjärven väestönkehitys 1980–2020
Vuosi Asukkaita
1980
  
7 992
1985
  
7 994
1990
  
7 663
1995
  
7 404
2000
  
6 734
2005
  
6 271
2010
  
5 946
2015
  
5 505
2020
  
5 107
Lähde: Tilastokeskus.[9]

Seurakunnat muokkaa

Evankelis-luterilaisen Pyhäjärven seurakunnan[10] lisäksi kaupungin alueella toimivat Pyhäjärven helluntaiseurakunta[11] ja Iisalmen ortodoksinen seurakunta.

Talous muokkaa

Pyhäjärvellä on kanadalaisen First Quantum Minerals -yhtiön omistama Euroopan syvin (1,4 km) ja nykyaikaisin metallikaivos, josta louhitaan sinkkiä ja kuparia sisältävää malmia.

Lisämalmin etsiminen ei ole tuottanut tulosta ja kaivos suljetaan.[12]

Luonto muokkaa

Pyhäjärven luonnonmaisemat ovat vaihtelevat. Kunnan itä- ja eteläosat ovat Järvi-Suomelle tyypillistä mäki- ja harjumaastoa, kun taas pohjoisosat ovat Suomenselän suolakeutta ja länsiosat pohjanmaata. Varsinkin Pyhäjärven ympärillä maisemat ovat vaihtelevammat kuin Keski-Pohjanmaalla yleensä. Maisemaa luonnehtivat vesistöjen elävöittämät laajat metsät ja suot sekä pienet peltoaukeamat.[8]

Kallioperä on pääasiassa graniittia ja granodioriittia. Pyhäjärven itäosa kuuluu Savon liuskejaksoon ja länsiosa Pohjanmaan liuskealueeseen. Ruotasen alueella on rikkikiisu-sinkkivälke-esiintymä, jota hyödyntää kanadalainen First Quantum -yhtiö. Yleisin kivennäismaalaji on moreeni. Vähäiset savikot ovat keskittyneet Pyhäjärven luoteisten lahtien perukoihin ja Pyhäjoen laaksoon. Pyhäjärven etelärantaa sivuaa Joensuun tienoilta alkunsa saava harjujakso, joka jatkuu Pyhäjärveltä Haapajärvelle Pitkänäkankaana. Pitkäkangas on yksi Suomen korkeimmista pitkittäisharjuista. Harjun korkeimmat kohoumat ovat Haaskanypäle ja Hautanypäle. Turvetta on eniten kunnan pohjois- ja luoteisosissa.[8]

Pyhäjärven länsipuolella maasto on tasaista. Sen sijaan Pyhäjärven etelä- ja itäpuolella laajat alueet kohoavat yli 200 metrin tason. Kunnan itäosa on nimetty pinnanmuotojensa perusteella Mäkikyläksi, jonka korkein kohouma on Vuohtomäen Loutemäki. Kunnan korkein mäki on Havukkamäki. Lähes yhtä korkeita mäkiä ovat Leppämäki ja Pitäjänmäen Kotamäki.[8]

Pyhäjärvi on vedenjakajaseutua. Kuntaa halkoo lounais-koillissuunnassa Suomenselän vedenjakaja. Pääosassa kuntaa vedet virtaavat Pyhäjoen kautta Perämereen. Kunnan itäosista vedet laskevat Saimaan vesistöön, etelästä Päijänteeseen ja lännestä Kalajoen vesistöön. Kunnan keskusjärvi on suuri ja rantaviivaltaan polveileva Pyhäjärvi, johon laskee useita pieniä jokia ja puroja. Järvi jakautuu viiteen altaaseen: Piiponselkään, Kesonselkään, Isoonselkään, Kirkkoselkään ja Junttiselkään. Iisalmi–Ylivieska-rautatie ja valtatie 27 ylittävät järven Pyhäsalmen taajaman luona. Pyhäjärven vedet virtaavat Junttiselän pohjoispäästä säännöstelypadon kautta Pyhäjokeen. Pyhäjoen koskista on valjastettu Vesikoski ja Kalliokoski. Pyhäjärven jälkeen suurimpia järviä ovat Komujärvi, Parkkimanjärvi ja osittain Haapajärven puolella sijaitseva Kuonanjärvi. Nurmesjärvi on kansainvälisesti merkittävä lintuvesi Pyhäjärven ja Kärsämäen rajalla. Merkittäviä lintuvesiä ovat myös Lohvanjärvi ja Särkijärvi.[8]

Suot peittävät puolet Pyhäjärven maa-alasta. Eniten soita on kunnan pohjois- ja luoteisosissa. Huomattavat luonnontilaiset suoalueet ovat Kärsämänjärvien ympäristössä sekä Tervaneva ja Iso Karsikkoneva Pitkänkankaan tuntumassa.[8]

Kylät muokkaa

 
Vanhan talon pihapiiriä kirkonkylässä kesällä 2011.

Emolahti, Emoniemi-Kirkonkylä, Haapamäki, Hietakylä, Hiidenkylä, Jokikylä, Komu, Kuusenmäki, Köpsi, Lamminaho, Latvanen, Liittoperä, Lohvanperä, Niinimäki, Parkkima, Pitäjänmäki, Rannankylä, Nurmesperä (osin Kärsämäen puolella), Ruotanen, Salmenkylä, Sammallahti, Särkiperä, Vuohtomäki, Vuohtoniemi ja Kuona, joka on osittain myös Haapajärven puolella.

Taajamat muokkaa

Vuoden 2017 lopussa Pyhäjärvellä oli 5 337 asukasta, joista 2 869 asui taajamissa, 2 436 haja-asutusalueilla ja 32:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Pyhäjärven taajama-aste on 54,1 %.[13] Pyhäjärven taajamaväestö jakautuu kahden eri taajaman kesken:[14]

# Taajama Väkiluku
(31.12.2017)
1 Pyhäsalmi 2 436
2 Ruotanen 433

Kaupungin keskustaajama on lihavoitu.

Liikenneyhteydet muokkaa

Pyhäjärvellä risteävät valtatiet 4 ja 27. Kaupungin läpi kulkee Iisalmi–Ylivieska-rautatie ja sitä pitkin kulkevat taajamajunat pysähtyvät Pyhäsalmen rautatieasemalla. Rautatie- ja linja-autoasema sijaitsevat Pyhäsalmen keskustassa.

Välimatkat suurimpiin kaupunkeihin maanteitse muokkaa

Hallinto muokkaa

Pyhäjärven kaupunginjohtaja on Henrik Kiviniemi.

Kaupunginvaltuusto muokkaa

Kaupunginvaltuustossa paikat jakautuvat kunnallisvaalien 2017 jälkeen seuraavasti:

Ruokakulttuuri muokkaa

Pyhäjärven pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla muikkupotut, nyrkkirieska ja ruismarjapuuro.[15]

Tunnettuja pyhäjärvisiä muokkaa

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2022 1.1.2022. Maanmittauslaitos. Viitattu 29.1.2022.
  2. a b Väkiluku kasvoi eniten Uudellamaalla vuonna 2023 31.12.2023. Tilastokeskus. Viitattu 26.1.2024.
  3. Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
  4. Väestörakenne 26.5.2022. Tilastokeskus. Viitattu 12.9.2023.
  5. Kuntien ja seurakuntien tuloveroprosentit vuonna 2024 22.11.2023. Verohallinto. Viitattu 23.1.2024.
  6. Kuntavaalit 2021, Pyhäjärvi Oikeusministeriö. Viitattu 8.12.2021.
  7. Kuntien nimenmuutokset vrk.fi. Väestörekisterikeskus. Arkistoitu 31.12.2013. Viitattu 31.12.2013.
  8. a b c d e f g h i Kalevi Rikkinen ym.: Finlandia, Otavan iso maammekirja 8. Helsinki: Otava, 1986. ISBN 951-1-09142-5.
  9. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 17.6.2018. Viitattu 11.1.2018.
  10. Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Arkistoitu 23.8.2018. Viitattu 23.8.2018.
  11. Seurakunnat Suomen helluntaikirkko. Arkistoitu 6.9.2021. Viitattu 6.9.2021.
  12. https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/201801302200704544
  13. Taajama-aste alueittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 16.7.2019. Viitattu 5.12.2018.
  14. Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 14.7.2019. Viitattu 5.12.2018.
  15. Kolmonen, Jaakko (toim.): Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 174. Helsinki: Patakolmonen, 1988. ISBN 951-96047-3-1.
  16. Kangosjärvi, Jaakko: Tuhansien julkkisten maa. Helsingin Sanomat, 5.7.2008. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 12.3.2024.

Kirjallisuutta muokkaa

  • Shemeikka, Laimi & Oertel, Anitta (toim.): Yksi raitti .... monta kulkijaa : Pyhäjärven KK:n historia, 1866–2008. Pyhäjärven KolmiKanta, 2008. ISBN 978-952-92-4771-4.

Aiheesta muualla muokkaa