Avaa päävalikko

Islamin kritiikki on islamin arvostelua moraalisin, poliittisin tai uskonnollis-teologisin perustein. Islaminuskoon kohdistuva historiatieteellinen kritiikki arvostelee islamin omaa käsitystä uskonnon syntymisestä ja sen varhaisista vaiheista. Islamin sisällä esiintyy lisäksi toisiin islamilaisiin suuntauksiin kohdistuvaa arvostelua. Merkittävin jakolinjoista on sunnien ja šiiojen välinen juopa.

Islamin kriitikkoja eri vuosisadoillaMuokkaa

600- ja 700-lukuMuokkaa

Arabit olivat 600-luvun loppuun mennessä valloittaneet koko Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan yhden jättivaltakunnan alaisuuteen, jota johdettiin Syyrian Damaskoksesta. Islamilaisen 800-luvulla muistiin kirjatun suullisen perimätiedon mukaan valtakunnan ytimen oli perustanut Muhammed vuonna 622 pienelle autiomaan keitaalle Arabian niemimaalle. Muhammed olisi myös perustanut uuden uskonnon, islamin, joka oli levinnyt uuden jättivaltakunnan myötä sen virallisena uskontona. Arabivallan alaisuuteen oli jäänyt valtava kristillinen, juutalainen ja zarathustralainen väestö.

islamista ei vielä puhuta missään 600-luvun historiallisessa lähteessä.[1] Varhaisimmat arabiuskontoa koskevat kristilliset kirjoitukset ovat 700-luvun puolivälistä tai sen jälkeen. Niissäkään ei vielä puhuta islamista. [1] [2]

 
Johannes Damaskolainen syyrialainen munkki ja varhainen kirkkoisä, ikoni 1800-luvulta
  • Varhaisin "ismaeliittien taikauskoa" (superstition of ishmaelites) koskeva kristillinen teksti sisältyy teoksen Tiedon lähde lukuun ”Harhaopeista”.[3] Kirjoitus on peräisin 740-luvulta tai pian sen jälkeen. Sen kirjoittaja on mahdollisesti Johannes Damaskolainen, varhainen kirkkoisä, joka ennen luostariin karkottamistaan toimi virkamiehenä kalifien hovissa Damaskoksessa.[4][5] Teksti osoittaa, että kirjoittaja tunsi arabien perinteitä, mutta ei Koraania valmiina kirjana, sillä suurat 2-5 mainitaan itsenäisinä teoksina.[6] Kirjoitus kertoo, että Muhammed oli keskustellut areiolaisen munkin kanssa ja tutustunut myös Vanhaan ja Uuteen Testamenttiin. Kirjoittaja arvostelee Muhammedia neljän vaimon ja "tuhannen jalkavaimon" ottamisesta ja kertoo ottopoika Zaidiin liittyneen vaimon anastuksen, mikä tarina löytyy myös Koraanista. [3][7]
  • Bysantin keisarin Leo III:n (717–741) ja kalifi Umar II:n (717–720) kirjeenvaihdosta löytyy kohta, jossa keisari pilkkaa arabeja siitä, että Persian kuvernööri Hajjaj olisi väärentänyt osia heidän pyhästä kirjastaan.[8][5] Kirje viittaa siihen, että arabien pyhiä kirjoituksia toimitettiin tai jopa kirjoitettiin uusiksi raakuudestaan tunnetun kuvernöörin johdolla. Arabilähteissä hänen kehutaan olleen vastuussa yli 100 000:n vääräuskoisen tappamisesta.[9] Arabilähteiden mukaan hän oli vastuussa myös Kaaban hävityksestä vuonna 692, jolloin Kaaban (mahdollisesti kristillinen) temppeli "palautettiin" takaisin alkuperäiseen abrahamilaiseen asuun.[10] Kaaban temppelin puhdistus pantiin myöhemmin profeetta Muhammedin tiliin.[11]

800- ja 900-luvutMuokkaa

Vasta 800-luvulla sanat islam, Koraani ja muslimi ilmestyvät kirjallisuuteen. Islamilainen kirjallisuus alkaa tällöin ja kasvaa pian jättimäisiin mittoihin.[2] Ibn Hishamin Muhammed-elämäkerta 800-luvun alussa oli ensimmäinen teos, joka kertoi Muhammedista. [11] Samalla alkavat islamin sisäiset oppiriidat. 800-luvun alussa Bagdadissa vaikuttivat mutaziliitit, joka oli kalifien tukema vapaamielinen islamin ajatussuunta. Se vastusti islamin dogmaattista tulkintaa ja vaati järjen käyttöä uskonasioissa.[12]

  • Eulogius -niminen munkki löysi - tai väitti löytäneensä - vuonna 848 navarralaisesta Leiren luostarista käsikirjoituksen ”Muhammedin elämä”. Se on hävytön ivamukaelma profeetan elämästä, ja Eulogius teloitettiin lopulta Córdobassa. [13][14]
  • Abu Isa al-Warraq, (k. 861?)[15] Bagdadissa vaikuttanut muslimi ja islamin kriitikko, jonka teokset tunnetaan toissijaisista lähteistä.[16] Hän kuului mutazilitteihin. Kriitikko teloitettiin vääräoppisena.[15]
  • Ibn al-Rawandi, (k. 860?) kuului Bagdadissa mutaziliitteihin, joista sitemmin erkani ja muutti Iraniin. Kirjoittajan huono maine voi johtua panettelusta. Orientalistien mielipiteet eroavat siinä, oliko hän jumalankieltäjä vai ainoastaan omaperäinen oman tiensä kulkija muslimina.[17]
  • Abū Bakr al-Rāzī (k. 925) oli persialainen oppinut, joka teologiassa kielsi ihmeet ja profeettojen saamat ilmestykset.

1000 - 1200 -luvutMuokkaa

Vapaa-ajattelu muuttui islamilaisissa maissa mahdottomaksi 900-luvulta alkaen, kun islamilainen papisto alkoi saada pitävän otteen yhteiskunnasta. Kritiikki siirtyi tällöin kirjallisuuden puolelle.[18]

  • al-Ma’arri, (k. 1057) syyrialainen sokea runoilija. Hänen maineensa islamin kriitikkona syntyi muun muassa balladista, missä runoilija nousee Paratiisiin ja löytää sieltä pakanakirjailijoita, joille Jumala on antanut anteeksi.[19][18]
  • Omar Khaijam (k. 1131) oli persialainen matemaatikko ja tähtitieteilijä, jonka runoja on julkaistu myös suomeksi (mm. Teltantekijä). Monet runot ovat elämäniloisia ja torjuvat ahtaan uskonnollisuuden. On epäilty, että niiden tekijät ovat tuntemattomia, ja runot pantu varmuudeksi Omar Khaijamin nimiin tämän nauttiman korkean arvostuksen takia.[20]

Toisen vuosituhannen alussa Euroopassa alkoi ilmestyä useita eurooppalaisia Muhammed-elämäkertoja mahdollisesti ristiretkien innoittamana. Keskiajan historian professorin John V. Tolanin mukaan ne kuvasivat Muhammedia tarkoituksellisen kielteisesti ja vääristellen.[21]

1300-lukuMuokkaa

  • Dante sijoitti Jumalaisessa näytelmässä Muhammedin helvettin, vieläpä sen toiseksi alimpaan piiriin, missä kärsivät ikuista rangaistusta riidankylväjät ja harhaoppiset ("seminator di scandalo e di scisma"). Muhammedin maha on leikattu auki niin, että sisälmykset roikkuvat ulkona. Hän kertoo Vergiliukselle, että haavojen umpeutuessa piru leikkaa miekalla ruumiin uudelleen auki. Muhammedin edellä kävelee Ali (šiialaisten ensimmäinen imaami), jonka kasvot on vastaavasti halkaistu miekalla.[22][23]
  • Bysantin keisari Manuel II Palaiologos. Bysantin keisarin keskustelu vuonna 1391 persialaisen oppineen kanssa tuli kuuluisaksi vuonna 2006, kun Paavi Benedictus XVI lainasi keisarin sanoja vuonna 2006 Regensburgin puheessaan: [24]

    Osoita minulle, mitä uutta Muhammed toi ja tulet löytämään vain julmia ja epäinhimillisiä asioita kuten hänen määräyksensä levittää miekalla oppia, jota hän saarnasi. [...] Veri ei miellytä Jumalaa, ja se että toimii järjettömästi on Jumalalle vierasta. [...] Usko syntyy sielusta, ei ruumiista. Kuka ikinä johtaakaan ihmisiä uskoon tarvitsee kykyä puhua hyvin ja järkeillä asianmukaisesti ilman väkivaltaa ja uhkauksia. [...] [V]akuuttaakseen järkevän sielun ei tarvita vahvaa kättä tai aseita tai mitään muita keinoja uhata henkilöä kuolemalla.[25][24]

1500-lukuMuokkaa

Turkkilaiset uhkasivat Eurooppaa ja heidän sotaretkensä ulottui Wieniin saakka vuonna 1529, jolloin koettiin Wienin piiritys. Nämä tapahtumat vaikuttivat eurooppalaisen sivistyneistön näkemyksiin islamista.

  • Martti Luther. Turkkilaisten hyökkäys sai Martti Lutherin näkemään islamin apokalyptisena uhkana ja enteenä lopun ajoista.[26] Vuonna 1542 Luther käänsi saksaksi vuonna 1300 kirjoitetun latinankielisen kiistakirjoituksen Koraanista "jotta myös meillä Saksassa tiedettäisiin, miten alhainen usko Mahometin usko on." [27] Seuraavana vuonna hän kirjoitti esipuheen Biblianderin latinankieliseen Koraanin käännöksen. [28] Luther laati useita jyrkästi "muhamettilaisuutta" arvostelevia kirjoituksia. Hän piti muslimien uskoa paholaisen aseena ja nimitti Muhammedia ”piruksi ja Saatanan esikoiseksi”. Lutherin mukaan tämä "tappoi sielut valheillaan ja murhasi ruumiit miekallaan." [29] Luther suhtautui kuitenkin suvaitsevasti islamin harjoittamiseen: ”Annettakoon turkkilaisen uskoa ja elää kuten tahtoo, aivan kuten paaviuden ja valekristittyjen annetaan elää.”[30] Uskonpuhdistaja kannatti Koraanin julkaisemista latinaksi, sillä hän halusi sen olevan saatavilla varoittavana esimerkkinä.[28]

1700-lukuMuokkaa

Valistuksen vuosisadalla myös islam joutui ryöpytyksen kohteeksi Euroopassa.

  • David Hume (1711-1776). Esseessään Of the Standard of Taste empiristinen filosofi David Hume kuvaa Koraania "villiksi ja mielettömäksi" teokseksi, ja kysyy puuttuuko Koraanin kirjoittajalta ”oikeudenmukainen moraalitunto” (”a just sentiment of morals”)? Hume kehottaa lukijoita kiinnittämään huomiota (Koraanin) selostukseen, "jolloin huomataan pian, että kirjoittaja ylistää sellaisia petollisuuden, epäinhimillisyyden, julmuuden, koston tai kiihkoilun ilmentymiä, jotka ovat täysin yhteensopimattomia sivistyneen yhteiskunnan kanssa.”[31] Hume kirjoittaa, että "Mitään oikeudenmukaisuuden periaatetta ei näytetä noudatettavan, vaan jokainen teko on moitittava tai kiitettävä vain sillä perusteella onko se hyödyllinen vai haitallinen uskoville." [31]

1800-lukuMuokkaa

Tällä vuosisadalla länsimaissa alkoi tieteellinen orientalistinen islamin tutkimus, jonka muutamia tunnettuja nimiä ovat Gustav Weill ja Ignaz Goldziher. Tutkimus kohdistui Koraaniin sekä keskiaikaisen hadith-kirjallisuuden tieteelliseen arvoon.

  • Karl Marx kirjoitti islamista vähän. Lehtiartikkelissa "itämaisesta kysymyksestä" vuonna 1854 hän piti islamia aggressiivisena oppina, joka halveksi vääräuskoisia ja rakensi pysyvää riitaa näitä vastaan. Jopa berberivaltioiden merirosvolaivat olivat tässä suhteessa osa pyhää uskontoa, kirjoitti Marx ironisesti.[32]
  • Ranskalainen Ernest Renan (1823-1892) kirjoitti tunnetun esseen L'islamisme et les sciences (Islam ja tieteet), jossa hän väitti, että islamilaisen maailman sivistyksellinen ja tiedollinen alennustila johtui nimenomaan islamista. Renanin mukaan keskiajan islamilaisen kulttuurin kukoistus ei johtunut islamista, vaan tapahtui siitä huolimatta ja oli itse asiassa olennaisesti islamille vastaisten kulttuuristen virtausten aikaansaannosta. Islamilaiset valloitukset merkitsivät sassanidi-imperiumin romahtamista, mutta abbasidit onnistuivat vallankaappauksellaan palauttamaan imperiumin kukoistuksen. Renan kutsui tätä nykyään "islamin kultakautena" tunnettua ajanjaksoa persialaiseksi renessanssiksi ja näki sen perusolemukseltaan olennaisesti epäislamilaisena, paluuna sassanidi-imperiumin Khosrau I: aikaiseen kukoistukseen:

    "Islamin kauhistuttava puhuri pysähdytti, noin sadan vuoden ajaksi, kaiken tämän kauniin iranilaisen kehityksen. Mutta Abbasidien saapuminen muistutti Khosraun kukoistuksen uudestisyntymää. Vallankumous, joka nosti tämän dynastian valtaistuimelle koostui persialaisista joukoista persialaisine päällikköineen. [...Bagdadista tuli tämä persialaisen renessanssin pääkaupunki. Valloittajien kieltä, arabiaa, ei voitu syrjäyttää kuten ei uskonnostakaan voitu kauttaaltaan luopua; mutta uuden sivilisaation henki on oli olennaisesti sekoittunut. Parsit, kristityt, johtivat sitä; hallinto, poliisi erityisesti, olivat kristittyjen käsissä."[33][34]

    Vastaavasti Renan katsoi, että juuri islam oli syy tämän kukoistuksen päättymisen. Islam suvaitsi filosofiaa ja tiedettä vain koska se oli liian heikko ja hajanainen ja "huonosti varustautunut terroriin" tehdäkseen niistä lopun, missä se onnistui abbasidi-imperiumin kukistuttua. Renanin mukaan

    "liberaalit, jotka puolustavat islamia, eivät sitä tunne. Islam on hengellisen ja ajallisen erottamaton liitto, se on dogman valtakunta, se on raskain kahle, minkä ihmiskunta on koskaan synnyttänyt."[35][36]

    Renanin mukaan islamille on leimaa antavaa viha tiedettä kohtaan ja kaiken tutkimuksen pitäminen "jonninjoutavana ja lähestulkoon jumalattomana". Luonnontiede on islamin näkökulmasta kilpailua Jumalan kanssa, ja historia, kun sitä sovelletaan islamia edeltävään aikaan, arveluttavaa, koska se palauttaisi mieliin muinaiset virhekäsitykset.[37]
  • Winston Churchill arvosteli islamia vuonna 1899 ilmestyneessä kirjassaan The River War. Usein siteerattu kohta teoksessa sanoi muun muassa seuraavaa:

»"Kuinka kauhistuttavia ovatkaan kiroukset, joita muhamettilaisuus langettaa kannattajilleen! Fanaattisen vimman lisäksi, joka ihmisessä on yhtä vaarallista kuin vesikauhu koirassa, tulee vielä tämä pelottava fatalistinen apatia. Islamin vaikutukset ovat ilmeisiä kaikissa maissa, missä profeetan seuraajat hallitsevat tai asuvat. Niihin kuuluvat huonot tottumukset, heikosti toimiva maatalous, kaupan kankeus ja omaisuudensuojan puutteet... Yksittäisillä muslimeilla voi olla loistavia ominaisuuksia, mutta uskonnon vaikutus halvauttaa sitä seuraavien sosiaalisen kehityksen.[38]»

Lainaus jätettiin pois muutamaa vuotta myöhemmin ilmestyneestä teoksen lyhennetystä versiosta, mikä on saanut jotkut virheellisesti kiistämään lainauksen autenttisuuden.[39]

1900-lukuMuokkaa

Perinteinen käsitys islamin varhaishistoriasta alko lisääntyvästi joutua 1900-luvulla historiatieteellisen kritiikin kohteeksi. Toisaalta länsimaissa alkoi siirtomaajärjestelmän hajottua kehittyä "poliittisesti korrekti" tapa suhtautua islamiin, missä kritiikin asemesta islamiin alettiin suhtautua suopeasti tai jopa ihaillen.

  • L.I. Klimovitsh, nuori neuvostoliittolainen orientalisti, väitti vuonna 1930, että kaikki lähteet olivat niin myöhäisiä, ettei Muhammedin historiallisuutta voitu tieteen keinoin vahvistaa. Muhammed seurueineen oli myyttinen hahmo, joka keksittiin, koska jokainen uskonto tarvitsi profeettansa. [40] Klimovitshin kanta on saanut lisääntyvää kannatusta vuosien mittaan orientalistien keskuudessa.
  • Hillaire Belloc, englantilainen katolinen kirjailija, ennusti 1900-luvun alkupuolella, että islamilaiset maat saattavat tulevaisuudessa kuroa kiinni Euroopan etumatkan, mikä johtaisi kristityn lännen ja islamilaisen idän konfliktin uusiutumiseen. [41]

2000-lukuMuokkaa

Länsimainen islamin arvostelu on kohdistunut etenkin kysymyksiin ihmisoikeuksista. Islamia on kritisoitu länsimaisten arvojen kanssa ristiriitaisena oppina ja uhkana länsimaisille arvoille. Kritiikin kohteena ovat olleet naisten oikeuksien loukkaaminen, islamin pyrkimys poliittiseen valtaan sekä uskonnon väkivaltaisuus.

Islamia ovat kritisoineet eri näkökulmista reformistiset muslimit, islamista luopuneet apostaatit, ateistit, kristityt fundamentalistit, sekulaarit humanistit, konservatiivit, seksuaalivähemmistöjen puolustajat, ihmisoikeusaktivistit, marxilaiset ja äärioikeistolaiset. Syyskuun 11. päivän terrori-isku lisäsi islam-kritiikkiä ja toi sen suuren yleisön tietoisuuteen, vaikka jo Salman Rushdien tapaus nostatti islamiin kriittisesti suhtautuvia puheenvuoroja. Toisaalta julkisuutta on länsimaissa entistä selvemmin hallinnut "poliittisesti korrekti" suhtautuminen islamiin, joka on tarkoittanut myönteistä ja hyväksyvää perusasennetta.

Uusi ilmiö on kritiikin painuminen maan alle ja sen julkaiseminen salanimillä ja omakustanteina.[42] [43][44] Ilmiö muistuttaa valistusaikana yleistynyttä "klandestiinikirjallisuutta", jossa kirkkoa vastaan hyökättiin salanimen suojassa. Vuonna 2005 Otava poisti Ayaan Hirsi Alin Neitsyhäkki-kirjasta sivun, joka käsitteli Muhammedin avioliittoa lapsen kanssa, mutta palautti tekstin asiasta nousseen kohun jälkeen.[45] Sittemmin Otava ei ole julkaissut Hirsi Alin kirjoja. Teoksen "Harhaoppinen" (2016) julkaisi pieni kuopiolainen kustantamo suomentajan esiintyessä salanimellä. Robert Spencerin teoksen on samoin julkaissut suomeksi toimintansa jo lopettanut pienkustantamo.

  • Ayaan Hirsi Ali on Somaliassa syntynyt entinen muslimi. Hän on poliitikko ja kirjailija, joka on asunut Hollannissa ja muutti Yhdysvaltoihin saatuaan tappouhkauksia. Ayaan Hirsi Ali on esittänyt islamille viisi muutosvaatimusta, joiden täyttäminen tekisi islamista moderniin maailmaan paremmin sopivan uskonnon. Ne ovat 1) Koraanin ja islamin ehdottomasta auktoriteetista luopuminen, 2) irtautuminen kuolemankultista, 3) luopuminen šariasta ja länsimaisen, maallisen oikeuskäsityksen omaksuminen, 4) luopuminen oman käden oikeudesta eli "hyvään käskemisen ja pahan kieltämisen" periaatteesta ja 5) luopuminen väkivaltaisesta jihadista.[46]
  • Oriana Fallaci on islamia arvosteleva italialainen toimittaja, jonka teoksesta La forza della ragione (2001) tuli bestseller.
  • Sam Harris on yhdysvaltalainen kirjailija ja neurotieteilijä, jonka kirja "Uskon loppu: Uskonto, terrori ja järjen tulevaisuus" ilmestyi vuonna 2007 suomeksi. Toinen suomennos on keskustelukirja "Islam ja suvaitsevaisuuden tulevaisuus" (2017) yhdessä muslimitaustaisen Nawazin kanssa.[47][48].
  • Lars Hedegaard on Tanskassa tunnettu vasemmistolainen islam-kriitikko, joka joutui murhayrityksen kohteeksi islam-kriitiikkinsä takia.
  • Carlo Panella on italialainen toimittaja, jonka teos, Islamin musta kirja, julkaistiin suomeksi vuonna 2009.[49]
  • Thilo Sarrazin on saksalainen poliitikko, joka on arvostellut Saksan islamisoitumista kirjassaan "Deutschland schafft sich ab" (2010).
  • Robert Spencer on yhdysvaltalainen besteller -kirjailija ja blogisti, joka pitää vuonna 2003 aloitettua Jihad Watch -sivustoa. Spencer on kirjoittanut useita kirjoja islamista.
  • Hege Storhaug on norjalainen vasemmistolainen toimittaja, joka julkaisi ensin omakustanteena myös suomeksi vuonna 2017 ilmestyneen kirjan "Islam - yhdestoista vitsaus".[50]
  • Wafa Sultan on Syyriassa syntynyt ex-muslimi, joka toimii psykiatrina Yhdysvalloissa. Hän on julkaissut kirjan "A God Who Hates" (2009), joka kertoo islamin luomasta uhasta läntisille arvoille.
  • Ibn Warraq on intialaistaustainen ex-muslimi, joka on kirjoittanut tai koonnut useita teoksia sekä islamin kritiikistä että kirjoja, joissa on julkaistu uudelleen klassisia eurooppalaisia tutkimuksia islamista. Hän käyttää turvallisuussyistä salanimeä.
  • Geert Wilders on hollantilainen poliitikko, joka elää poliisin suojeluksessa. Hän on kirjoittanut teoksen "Marked for Death. Islam's War Against the West and Me." (2012).
  • Muista ansioistaan tunnettuja henkilöitä,jotka ovat arvostelleet islamia tai islamilaista maahanmuuttoa, ovat muun muassa Michel Houllebecq (kirjailija), Richard Dawkins, (evoluutiobiologi), V.S. Naipaul (kirjailija), Éric Zemmour (ranskalainen esseisti ja konservatiivinen yhteiskuntakriitikko)[51] ja Douglas Murray (englantilainen esseisti). [52][53] Tunnetuista poliitikoista islamia on arvostellut esimerkiksi jihadistin murhaamaksi tullut Pim Fortuyn Hollannissa. Paavi Benedictus XVI:n Regensburgin puhe herätti huomiota, ja esimerkiksi Kansan Uutiset piti tyrmistyttävänä väitettä, että islam olisi sotaisa uskonto. [54]

Muutamat eurooppalaiset kansalaisjärjestöt ovat keskittyneet islamin vastustamiseen. Niihin kuuluu saksalainen Pegida (Patriotische Europäer gegen die Islamisierung des Abendlandes). Islaminvastaisen English Defence League -järjestön perustaja Tommy Robinson siirtyi brittiläiseen Pegidaan, koska vastusti perustamaansa järjestöön ilmaantunutta rasismia.[55] Suomessa on vaikuttanut islaminvastainen Finnish Defence League.

Myös islamin eri suuntaukset arvostelevat toistensa näkemyksiä. Esimerkiksi sunnit ja šiiat eivä rukoile yhdessä. Länsimaiseen arvomaailmaan perustuvaa ihmisoikeuskritiikkiä islamilaista fundamentalismia vastaan ovat esittäneen monet uudistushenkiset muslimit, kuten kanadalainen Irshad Manji, jonka kirja "Islamin kahdet kasvot" julkaistiin suomeksi 2004 sekä pakistanilainen brittimuslimi Maajid Nawaz[56][57].

Islamin arvostelu SuomessaMuokkaa

Suomessa islam-kriittisiä tietokirjoja on tehty monista lähtökohdista. Aktiivisimpia arvostelijoita on löytynyt herätysliikkeiden piiristä. Salanimellä ja omakustanteina julkaistuja teoksia on myös tehty.

Islamia ovat lisäksi arvostelleet monet blogistit joko nimellä tai nimimerkillä. Useita henkilöitä, myös poliitikkoja, on tuomittu uskonrauhan rikkomisesta tai kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, kun arvostelu on tulkittu herjaavaksi. Sellaisiksi on katsottu väitteet, että "kaikki muslimit eivät ole terroristeja, mutta kaikki terroristit ovat muslimeja"[58] tai että Muhammed on pedofiiliprofeetta.[59]

  • Martti Ahvenainen on helluntailiikkeeseen kuuluva pastori, joka on julkaissut islam-kriittiset teokset "Islam Raamatun valossa" (2014) ja "Kristinusko ja islam" (2017)
  • Jukka Ahvio, teologian tohtori, joka edustaa Patmos-lähetyssäätiötä, on kirjoittanut teoksen "Koraanin Allah vai Raamatun Jumala" (2016).
  • Ari Hukari on teologian tohtori ja hiippakuntadekaani, jonka kirja "Islam kuvastimessa" (2006) esittää varovaista islam-kritiikkiä.
  • Atte Kaleva on julkaissut vuonna 2018 teoksen "Jihad ja terrori". [60][61]

Yhteiskunnallinen ja poliittinen kritiikkiMuokkaa

Islamilainen lakiMuokkaa

 
”Ei moskeijaa”.

Ibn Warraq arvostelee islamilaisia maita siitä, että ne ovat pyrkineet muuttamaan kansainvälisen oikeuden normeja oman mielensä mukaiseksi. Muslimimaiden vaikutuksesta vuonna 1981 YK:n julistus uskonnollisen syrjinnän lopettamisesta muutettiin siten, että oikeus omaksua uskonto muutettiin oikeudeksi edustaa jotain uskontoa. Tämä heijastelee šariaa eli islamilaista lakia, jossa epäusko on suurin synti eli paha teko.[62]

SananvapausMuokkaa

Vuonna 2009 YK:n yleiskokouksessa hyväksyttiin ”uskontojen halventamisen” vastainen julkilausuma. Arvostelijoiden mukaan kyse on 57 islamilaisen valtion muodostaman Islamilaisen konferenssin pyrkimyksestä estää islamin arvostelu. Arvostelijoiden mukaan islamilaiset valtiot ovat hyväksyneet YK:n ihmisoikeusjulistuksen sijasta Kairon julistuksen, jossa islam menee ihmisoikeuksien edelle. Uskontokriitikko Jussi K. Niemelän mielestä ”YK järjestönä on tiensä päässä, jos ja kun sitä käytetään totalitaristisen valtiojärjestyksen puolustamiseen ja suojelemiseen sekä teokratian edistämiseen” ajatuksenvapauden ja sananvapauden sijasta.[63].

Vuonna 2009 järjestettiin 30. syyskuuta kansainvälinen jumalanpilkkapäivä. Kampanjan perustajien mukaan päivän tarkoitus on ”muistuttaa maailmaa siitä, että uskonnon ei tule enää koskaan olla avoimen ja rehellisen keskustelun ulkopuolella”. Päivä on eri puolilla maailmaa tapahtuneisiin mellakoihin johtaneiden Muhammad-pilapiirrosten julkaisun vuosipäivä.[64][65]

Naisen asemaMuokkaa

Ayaan Hirsi Ali on arvostellut erityisesti musliminaisten asemaa ja todennut että ”heidän uskonsa vie heiltä heidän ihmisoikeutensa”.[66]

 
Fatwakomitean päätös koskien kääntymistä kristinuskoon: ”Koska hän hylkäsi islamin, häntä pyydetään ilmaisemaan katumuksensa. Ellei hän kadu, hänet tapetaan islamilaisen lain oikeuksien ja velvoitteiden mukaisesti.”

ApostaasiMuokkaa

Esimerkiksi Ibn Warraq on esittänyt voimakasta arvostelua islamilaisten maiden uskosta luopuneiden kohtelua kohtaan. Hän on kerännyt laajan kokoelman kertomuksia ihmisiltä, jotka ovat joutuneet vainon kohteeksi vaihtaessaan uskontoa tai luovuttuaan islamista.[67] Koraanin, hadithien sekä Šarian mukaan rangaistus apostasiasta on kuolema.[68]

OrjuusMuokkaa

Eräät tutkijat ovat arvostelleet islamia siitä, että se salli orjuuden kauan sen jälkeen kun se oli kielletty länsimaissa. Esimerkiksi Rodney Starkin mukaan eräs ongelma oli Muhammadin asettama esikuva, jonka vuoksi ”islamilaisten teologien kohtaama perustava ongelma orjuuden moraalisuudessa on, että Muhammad osti, myi ja vangitsi orjia”.[69]

Keskiaikainen šariakäsikirja Umdat al-Salik kertoo Muhammedin antamista ohjeista orjuuden suhteen. Kirjan mukaan ”valloitetun maan naiset ja lapset ovat saalista ja orjia”. Kaikki kuuluu ensin imaamille, ja kun hän on ottanut oman viidenneksen osuutensa, loput annetaan niille sotilaille, jotka ovat osallistuneet sotaan (k32.1) Jos isä ja äiti on otettu orjiksi, myös kaikki lapset ovat orjia, sillä orjuus periytyy. Orjat ja orjattaret ovat heidän isäntänsä omaisuutta ja hän voi kohdella heitä haluamallaan tavalla. Orjan tyytyväisyydellä ei ole väliä (k32.2). Joka omistaa orjattaren voi käyttää häntä mielensä mukaan seksuaaliseen nautintoon. Orjattaren seksuaalinen tyydyttyminen ei ole tärkeää. Isäntä saa myös lainata orjatartaan toiselle miehelle seksuaalista kanssakäymistä varten ilman orjattaren suostumusta (k32.3).[70]

Muslimit ovat puolustaneet Muhammedia sillä, että hän kohteli orjia hyvin. Muhammedin sanotaan vapauttaneen Zayd ibn Harithah -nimisen orjan, josta myöhemmin tuli Muhammedin ystävä ja seuraaja. Useat muslimit ovat sanoneet, että seuraava hadith todistaa Muhammedin pitäneen kaikkia ihmisiä tasavertaisina Jumalan edessä:[71][72]

»Profeetta sanoi: Teidän ei tule sanoa ”orjani” tai ”orjattareni” eikä orjien tule sanoa ”mestarini” (rabbi). Orjan isännän tulee sanoa ”nuorukaiseni” ja ”neitokaiseni” ja orjan ”herrani” tai ”rouvani”, koska te kaikki olette Allahin orjia ja Allah on Herra»

Uskonnollinen kritiikkiMuokkaa

KoraaniMuokkaa

Warraqin mukaan Koraani ei voi olla kaikkitietävän jumalan teksti, vaan siinä on hänen mukaansa nähtävissä Muhammadin käden jälki kaikkialla. Tämä näkyy esimerkiksi Koraanin Raamattua muistuttavasta maailmankuvasta, joka on Warraqin mukaan ristiriidassa nykytietämyksen kanssa.[73] Warraq viittaa länsimaissa pitkään vallinneeseen käsitykseen, jonka mukaan Koraanista oli alun perin olemassa useita versioita, jotka vasta myöhemmin pyrittiin yhdistämään yhdeksi Koraaniksi. Tämä on vastoin muslimien yleistä kantaa, jonka mukaan Koraani on aina ollut yhtenäinen kerralla jumalalta saatu.[73]

Warraq viittaa tutkijoiden näkemyksiin, joissa Muhammadin nähdään saaneen usein Koraanin jakeiksi päätyviä ilmestyksiä, jotka palvelevat hänen kulloisia tarkoitusperiään. Lisäksi länsimainen tutkimus on selvittänyt Koraanin suurien aikajärjestystä, joka on tutkimusten mukaan eri kuin niiden järjestys itse kirjassa.[73] Koraania on muslimien piirissä usein pidetty täydellisenä puhtaan arabiankielisenä tekstinä. Warraq viittaa länsimaisiin tutkijoihin, jotka ovat pitäneet Koraania kielioppivirheitä sisältävänä, tyyliltään kömpelönä ja lainasanoja sekä asiavirheitä sisältävänä (väitettyihin asiavirheisiin kuuluvat Koraanin sekavaksi moitittu käsitys Aleksanteri Suuresta ja joidenkin Raamatussakin esiintyvien henkilöiden sekoittaminen toisiinsa).[73]

Islamin perusopitMuokkaa

Warraqin mielestä Koraanissa alati aiheena oleva helvetin kauhujen kuvaaminen viittaa siihen, että islam perustuu suureksi osaksi pelotteluun. Warraq pitää myös predestinaatiota (oppi, jonka mukaan pelastetut ja helvettiin joutuvat on etukäteen valittu) epäsopivana moraalisen vastuun kannalta. Predestinaatio tarkoittaa käytännössä sitä, että syyttömiä tuomitaan helvettiin. Warraq kysyy myös, millainen on sellaisen jumalan mieli, joka luo olentoja, joita hän käskee palvomaan itseään viisi kertaa päivässä.[73]

Muhammadin ilmestyksetMuokkaa

Ibn Warraq näkee hyvin ongelmallisena sen, että islam perustuu yhden ihmisen saamiin ilmestyksiin jumalalta. Hän kysyy, mistä voimme tietää, että Muhammad oli vilpitön. Monia ihmisiä, jotka nykyään väittävät saavansa viestejä jumalalta, pidetään mielenvikaisina.[73] Warraq korostaa, että myös Muhammadia puolustava tutkija William Montgomery Watt myöntää, että Muhammad sai ilmestyksiä omien tarkoitusperiensä mukaisesti, mistä Watt päättelee edelleen, että Muhammad oli joko vilpillinen tai kykenevä itsepetokseen.[74]

Muhammadin henkilöMuokkaa

Ayaan Hirsi Ali on kirjoittanut Muhammadin olevan nykykäsitysten valossa ”kieroutunut” viitaten hänen avioliittoonsa hyvin nuoren tytön, 9-vuotiaan Aishan, kanssa.

Ibn Warraqin mukaan Muhammad syyllistyi salamurhiin, ryöstelyihin ja verilöylyihin vihollisia – erityisesti juutalaisia – kohtaan. Warraqin mukaan Muhammad saattoi hyökätä kyliin vain lisätäkseen valtaansa tappaen miehet, myyden naiset ja jakaen saaliin. Warraqin mukaan Muhammadia ei voida puolustaa sanomalla tämän olleen vain oman aikansa ja paikkansa edustaja muun muassa sen takia, että tuohon aikaan Arabiassa kyllä tunnettiin armo ja laupeus. Myös Warraq moittii Muhammadia kyseenalaisista seksuaalisuhteista, joista seuranneista skandaaleista on nähty jälkiä Koraanin jakeissa.[75]

Historiatieteellinen kritiikkiMuokkaa

Kristinuskon tavoin islam ankkuroituu historiallisiin tapahtumiin ja etenkin profeetta Muhammediin. Islamin mukaan Arabian niemimaalla elänyt Muhammed sai vuosien 610-632 välillä ilmestyksiä, jotka on täydellisinä koottu Koraaniin. Esikuvansa avulla hän osoitti Jumalan lain eli sharian, sisällön. Muhammed myös perusti islamilaisen valtion, joka pian kasvoi suurvallaksi. Islamin historiatieteellinen kritiikki käsittelee näiden kolmen väitteen todenperäisyyttä.

Historiallis-kriittinen islamintutkimusMuokkaa

Historiallis-kriittinen islamin tutkimus alkoi Euroopassa 1800-luvun alkupuolella, jolloin Gustav Weil alkoi asettaa kyseenalaiseksi islamin 800-luvulla kirjatun perimätiedon arvon tieteellisenä lähteenä. Vuosisadan lopulla Ignaz Goldziher päätyi arvioon, ettei yksikään hadith täyttänyt tieteellisen tiedon vaatimuksia. 2000-luvulla jo valtaosa länsimaisista islamintutkijoista on alkanut pitää islamilaista hadith-perinnettä suurelta osin epäluotettavana. Epävarmuus vallitsee siitä, mikä osa tiedosta on mahdollisesti totta.[76]

Koska Muhammedista ei ollut muutakaan aikalaistietoa esimerkiksi arkeologisista tai ei-islamilaisista lähteistä, eräiden orientalistien johtopäätös oli lopulta se, ettei Muhammed ollut historiallinen henkilö, vaan eräänlainen taruhahmo. Tämän näkemyksen esitti ensimmäiseksi neuvostoliittolainen orientalisti L.I. Klimovitsh vuonna 1930.[77]

Muhammedin osallisuuteen Koraanin, sharian ja islamilaisen umman luomisessa on sen jälkeen suhtautunut epäilevästi kasvava joukko orientalisteja ja historioitsijoita. [2] [78] Merkittävä historiallis-kriittinen islamin tutkimuksen keskus on Saarlandin yliopistossa vaikuttava Inārah-projekti, Sen edustajia ovat muun muassa Karl-Heiz Ohlig, Markus Gross, M.R. Kerr, Gerd R. Puin ja Christoph Luxenberg.

Kriitikot toteavat, että sana muhammad ilmestyy historiaan vasta 600-luvun lopulta alkaen kalifi Abd al-Malikin lyömissä kolikoissa. [79] Niissä sanan on katsottu tarkoittaneen gerundiivia "ylistetty" ja viitanneen todellisuudessa Jeesukseen, jonka kunniaksi kalifi rakensi vuonna 691 Jerusalemiin Kalliomoskeijan. [80]

Luxenbergin mukaan profeetta Muhammedin hahmo syntyi lukuvirheen tuloksena, kun Jeesuksen arabiankielinen kunnianimi "muhammad" eli "ylistetty" alettiin lukea Muhammed -nimiseksi henkilöksi.[2] Tämän teorian mukaan profeetta Muhammed tulee mukaan vasta 700- ja 800-lukujen taitteessa, jolloin alkaa massiivinen Muhammed-kirjallisuuden tuotanto.[81] Myös Muhammedin kotikaupunki Mekka puuttuu muuten runsaista historiallisista lähteistä 700-luvun puoliväliin saakka.[82]

Brittiorientalisti John Wansbrough (1928-2002) katsoi, että Koraani koottiin eri lähteistä vasta 800-luvun alkuun mennessä. Islam oli kehittynyt vähitellen, useiden vuosisatojen kuluessa, itäisestä juutalais-kristillisyydestä, joka omaksui vaikutteita paimentolaisuskonnoista. Islamin tulkinnat sen omasta historiasta olivat Wansbroughin mielestä myöhäisiä sepitelmiä, joiden tarkoitus oli korostaa islamin alkuperäisyyttä ja eheyttä. Muhammed oli myyttinen taruhenkilö, joka tarjosi arabialaisen vastineen Raamatun profeetoille [83]

Wansbroughn monet oppilaat, kuten Michael Cook (1940-) ja Patricia Crone (1945-2015) edustavat myös kriittistä tai "revisionistista" islamintutkimusta. Kirjassaan The Meccan Trade (1987) Crone osoitti, että Mekkaa ei mainita missään historiallisessa lähteessä ennen 700-lukua.[84] Crone osoitti myös, että Muhammed-tarinoiden sisältämä tietomäärä kasvoi jatkuvasti ajan kuluessa: uudemmat hadithit tiesivät enemmän kuin vanhemmat. Crone pitää kuitenkin Muhammedia historiallisena henkilönä erään 700-luvun kristillisen lähdeviitteen perusteella.[85]

Orientalisti Sven Kalisch (1966-) katsoo, että muslimit eivät koskaan ole olleet aidosti kiinnostuneita Muhammedin historiallisuudesta. Islam esittää Muhammedissa mielikuvan täydellisestä ihmisestä, joka on jäljittelemisen arvoinen. Jokainen projisioi tähän hahmoon sen, minkä haluaa. Muhammed on symboli eikä historiallinen henkilö.[86]

Orientalisti Hans Jansen (1942-2015) on ehdottanut, että Muhammedista kertovat varhaiset tarinat olisivat syntyneet kansanperinteenä etenkin sotilasleireissä, koska kertomusten sisällöissä korostuivat sotilaalliset toimet, kuten ryöstöretket tai saaliinjaot.[87] Jansen katsoo, että on mahdotonta osoittaa mitään Muhammedia koskevaa tietoa tieteellisesti luotettavaksi.[88]

Orientalisti Joseph Schacht (1902-1969) osoitti, että islamilainen lainsäädäntö ei ollut peräisin Muhammedilta vaan tuli paikallisten arabihallitsijoiden käytännöistä. [89] Isnad -ketjuja tutkimalla hän päätteli, että myös kaikkein luotettavimpina pidettyjen hadith-kokoelmien kertomukset olivat lähtöisin paljon Muhammedia myöhemmältä ajalta. Hänen mukaansa yksikään hadith ei varmuudella ollut peräisin 600-luvun alusta saakka. [90]

Arabiorientalisti Suliman Bashear (1947-1991) katsoi, että islam ei syntynyt Muhammedin saamien ilmestysten kautta, vaan kehittyi hitaasti juutalaisuuden ja kristinuskon pohjalta.[91]

Kriittisen historiantutkimuksen tulokset ovat kolaus islamille, jos uusi kuva on oikeampi kuin vanha. Jos Muhammedilla ei ollut osuutta islamin syntyyn ja Koraani onkin pääosin koostetta syyrialaisen kirkon liturgisista teksteistä (kts. esim suura al-Fil tai al-Masad), islam menettää historiallisen perustansa.

Salanimiä ja tutkimuksen popularisointiaMuokkaa

Kriittisen tai "revisionistisen" tutkimuksen tuloksia on popularisoitu useissa kirjoissa. Niihin kuuluu Norbert G.Pressburgin "Goodbye Mohammed" (2009) (saksaksi),[42] Robert Spencerin "Did Muhammad exist?" (2012)[92], Ilmari Hiidenlehdon "Profeetta Muhammedin haamu" (2018) [44] ja Peter Townsendin "The Mecca Mystery" (2018).[43] Kirjoista kaikki paitsi Spencer on julkaistu salanimellä ja omakustanteena. Myös alan tutkijoista osa on piiloutunut salanimen takse (esim. Christoph Luxenberg ja Ibn Warraq).

Joillakin islam-kriitikoilla on huonoja kokemuksia omalla nimellä esiintymisestä. Saksalainen orientalistiprofessori Sven Kalisch kirjoittaa salaisessa osoitteessa poliisin vartioimana, koska pelkää šarialaissa määrättyä rangaistusta apostaasista. Palestiinassa opiskelijat heittivät professori Suliman Bashearin ulos oman luentosalinsa ikkunasta, kun hän oli väittänyt, ettei islam syntynyt Muhammedin saamista ilmoituksista, vaan kehittyi juutalaisuudesta ja kristinuskosta. [93] Robert Spencer epäilee, että hänet yritettiin Islannissa myrkyttää.[94]

Länsimaisia puheenvuoroja islamin puolestaMuokkaa

Monet länsimaiset vaikuttajat ovat vastanneet läntiseen kritiikkiin ja antaneet myönteisiä lausuntoja islamista. Näissä puheenvuoroissa on tuotu esiin islamin vaikutus eurooppalaisen sivistyksen syntyyn, islamin monimuotoisuus sekä islamin läheinen sukulaisuus länsimaisten arvojen kanssa. Islamin puolustajiin on kuulunut sekä tunnettuja ajattelijoita että näkyviä poliitikkoja.

  • Historioitsija Thomas Carlyle (1815-1881) oli varhainen eurooppalainen Muhammedin ihailija, vaikka pitikin Koraania äärimmäisen rasittavana kirjana. Carlyle oli vaikuttunut etenkin Muhammedin jättiläismäisistä saavutuksista.[95]
  • Johtavia 2000-luvun taitteen länsimaisia islamin puolustajia on washingtonilaisen Georgetown-yliopiston islamintutkimuksen professori John L. Esposito. Hänen mielestään islamiin suhtaudutaan liian usein monoliititisena oppina uskoen, että kaikki muslimit ovat samanlaisia. Hänen mielestään näkemys on naiivi ja epäoikeutettu ja hämärtää tärkeitä eroja.[96] Saudi-Arabia on rahoittanut Espositon tutkimuksia 20 miljoonalla dollarilla. [97]
  • Brittihistorioisija Bernard Lewis (1916-2018) katsoi, että islamin syntyaikaan kaikkien miespuolisten muslimien tasavertaisuus edusti suurta edistysaskelta aikakauden kreikkalais-roomalaiseen perinnölliseen ylimysvaltaan ja iranilaiseen feodalismiin verrattuna.[98]
  • Maineikkaan brittliäisen orientalisti William Montgomery Wattin (1909-2006) mielestä ketään historian kuuluisaa henkilöä ei ole mustamaalattu niin voimakkaasti kuin Muhammadia. Hänen mukaansa Muhammadia pitäisi arvostella oman aikansa eikä nykyisen länsimaalaisen moraalikäsityksen perusteella.[99] Watt kirjoitti Muhammedista laajan elämäkerran.
  • Brittiläinen tietokirjailija Karen Armstrong pitää Muhammadin teologisia näkemyksiä rauhanomaisina ja suvaitsevina. Armstrongin näkemyksen mukaan Koraanissa esiintyvä pyhä sota eli jihad tarkoittaa jokaisen muslimin velvollisuutta taistella oikeudenmukaisen valtion puolesta.[100] Myös Armstrong on kirjoittanut Muhammedin elämäkerran.
  • Antje Jackelén, Ruotsin kirkon nykyinen arkkipiispa, ei halunnut vastata kysymykseen, antaako Jeesus todemman kuvan Jumalasta kuin Muhammed. Hän katsoi, että teologiaa ei voi supistaa tällaiseen kyllä tai ei -jakoon, joka tekee vääryyttä uskontoihin sisältyvälle laajalle tiedolle ja kokemukselle. [101]
  • Tony Blair, Britannian entinen pääministeri, lukee joka päivä Koraania osittain ymmärtääkseen asioita, joita tapahtuu maailmassa, mutta "pääasiassa vain siksi, että se on erittäin opettavainen." [102]
  • Mary Robinson, Irlannin entinen presidentti ja YK:n ihmisoikeuskomissaari (1997-2002) kehotti vuonna 2002 taistelemaan islamofobiaa vastaan seuraavin sanoin:

»"On tärkeää tunnustaa islamin suuruus, sen sivilisaatiot ja sen valtava vaikutus ihmiskokemuksen rikkauteen paitsi syvän uskon ja teologian, myös tieteiden, kirjallisuuden ja taiteen kautta”, hän sanoi. Kukaan ei voi kiistää sitä, että ytimeltään islam on täysin yhteensopiva perustavien ihmisoikeuksien kanssa, ihmisarvo, suvaitsevaisuus, yhteisvastuu ja tasa-arvo mukaan lukien", komissaari julisti. "Kukaan ei voi kieltää historiallisesta näkökulmasta islamin vallankumouksellista voimaa, joka antoi oikeudet naisille ja lapsille kauan ennen kuin niistä puhuttiin muualla." [103]»

  • Federica Mogherini (1973-), EU:n ulkoministeri (2014-), katsoo, että myös poliittinen islam kuuluu Eurooppaan, jossa näkemysten erilaisuus muodostaa sen arvoperustan vahvuuden. [104]

Suomalaisia puheenvuoroja islamin puolestaMuokkaa

 
Professori Jaakko Hämeen-Anttila kirjoittaa islamin hyvistä puolista.
  • Suomessa on näkyvimmin puhunut islamin puolesta arabian kielen professori Jaakko Hämeen-Anttila. Hän kertoo, että haluaa kirjoittaa vain islamin myönteisistä puolista, koska "kielteiset puolet tulevat esiin omalla painollaan". [105] Hämeen-Anttila on mm. korostanut, että islam on "vahvasti rauhan uskonto. Valtaosa muslimeista kautta aikojen on elänyt rauhassa."[106] Hämeen-Anttilan mukaan länsi mieltää usein islamilaisen naisen alistetuksi uhriksi. Hän katsoo, että taustalla on kyllä ripaus totuutta, mutta runsain määrin katteettomia mielikuvia, jotka useimmiten perustuvat äärimmäisiin esimerkkeihin.[107] Hämeen-Anttila katsoo myös, että länsimainen kulttuuri ja islamilainen maailma ovat osa samaa kehityksen jatkumoa: "länsimainen ja islamilainen yhteiskunta eivät ole mitenkään perusluonteeltaan erilaisia saati sitten yhteensovittamattomia. Monet niistä eroista, jotka nykyään kiinnittävät huomiotamme Lähi-idän ja lännen välillä, aiheutuvat yhteiskunnallisen kehityksen vaiheesta eivätkä perustavaa laatua olevasta kulttuurisesta erosta.".[107] Hämeen-Anttilan mukaan tyttöjen ympärileikkaus ei ole islamiin, vaan heimokulttuuriin liittyvä tuomittava tapa. [107]
  • Toimittaja Elina Grundström kirjoitti 2009, että "islam hieno uskonto, suunnilleen yhtä hyvä kuin kristinusko. Se on hyvin lähellä vihreyttä ja pohjoismaista sosiaalidemokratiaa." [108]
  • Toimittaja Matti Virtanen on vuonna 2014 perustellut väitettä, että ISIS ei edusta oikeaa islamia [109] toisin kuin esimerkiksi professori Ella Landau-Tasseron on väittänyt.[110] [111] Virtanen nojautuu islamilaisiin lähteisiin, joiden mukaan Profeetta Muhammed on kieltänyt vankien teloittamisen, vanhusten, naisten ja lasten tappamisen, jumalanpalveluspaikkojen tuhoamisen ja paljon muuta, mihin Isis on syyllistynyt. [109]
  • Joukko kansalaisjärjestöjä, mm. Ihmisoikeusliitto, Suomen islamilainen yhdyskunta ja Plan Suomi, arvosteli vuonna 2013 Kennel-liiton "Koiramme" - jäsenlehteä vihapuheesta. Lehti oli julkaissut toimittaja Jorma Rotkon artikkelin "Koira on hylkiö islamin maailmassa". [112][113] Järjestöjen mukaan Koiramme-lehden julkaisema "Teksti rakentaa tarpeetonta vastakkainasettelua Suomessa asuvien koiranomistajien ja muslimien välille siltoja rakentavan ja ratkaisulähtöisen näkökulman sijaan."

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. a b Hoyland, R. G.: Seeing Islam as other saw it. A survey and evaluation of Christian, Jewish and Zoroastrian writings on early Islam. Studies in Late Antiquity and Early Islam 13. The Darwin Press, 1997.
  2. a b c d K-H. Ohlig & G. Puin (toim.): The hidden origins of Islam, s. 125-151. Amherst, N.Y.: Prometheus Books, 2010.
  3. a b St. John of Damascus’s Critique of Islam Orthodox Christian Information Center. Viitattu 12.5. 2008. (englanniksi)
  4. Hoyland, R. G.: Seeing Islam as other saw it. A survey and evaluation of Christian, Jewish and Zoroastrian writings on early Islam. Studies in Late Antiquity and Early Islam 13, s. 485. The Darwin Press, 1997.
  5. a b R. G. Hoyland: Seeing Islam as others saw it. legrandsecretdelislam.files.wordpress.com. 1997.
  6. Nevo, Y. E. & Koren, J.: Crossroads to Islam. The origins of the Arab religion and the Arab state, s. 238. Prometheus, 2003.
  7. St. John Damascene. The Catholic Encyclopedia, 1914. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  8. Hoyland, 1997, 500
  9. Wellhausen, Julius: The Arab Kingdom and its Fall. Translated by Margaret Graham Weir., s. 256. University of Calcutta, 1927.
  10. Peters, F.E.: The Hajj: The Muslim Pilgrimage to Mecca and the Holy Places, s. 62. Princeton University Press, 1994.
  11. a b Ibn Hisham: Profeetta Muhammadin elämäkerta. Suomentanut Jaakko Hämeen-Anttila. Basam books, 1999.
  12. Bennison, A. K.: The Great Caliphs. The Golden Age of Abbasid Empire, s. 171-172. Tauris, 2011.
  13. Collins, R.: The Arab Conquest of Spain 710 - 797. Blackwell, 1989/1998.
  14. Thomas, J.: Frühe spanische Zeugnisse zum Islam.Teoksessa: M. Gross & K-H. Ohlig (toim.) Schlaglichter. Die beiden ersten islamischen Jahrhunderte, s. 93-186. Schiler, 2008.
  15. a b W. M. Watt: ABŪ ʿĪSĀ WARRĀQ Encyclopedia Iranica. lst updated 2011. Encyclopedia Iranica.
  16. David Thomas: ABŪ 'ĪSĀ AL-WARRĀQ AND THE HISTORY OF RELIGIONS. Journal of Semitic Studies, Volume XLI, Issue 2, AUTUMN 1996, Pages 275–290.
  17. Sarah Stroumsa: The Blinding Emerald: Ibn al-Rāwandī’s Kitāb al-Zumurrud Journal of the American Oriental Society 114:2 (April-June, s. 163–185. 1994.
  18. a b Ilkka Lidstedt: Ati-religious viewa in the works of Ibn al-Rāwandi and Abu l-ʿaLāʾ al-Maʿarr. Studia Orientalia 111, pp. 131–157, 2011.
  19. The Editors of Encyclopaedia Britannica: Al-Maʿarrī Encyclopaedia Britannica. ei vl..
  20. The Editors of Encyclopaedia Britannica: Omar Khayyam Encyclopaedia Britannica. ei vl..
  21. Tolan, John Victor: Saracens. Islam in the Medieval European imagination, s. 139. New York: Columbia University Press, 2002. ISBN 978-0-231-12332-7. (englanniksi)
  22. Dante Alighieri: La Divina Commedia, s. 180. Rl Gruppo Editoriale srl Santarcangelo di Romagna, 2009.
  23. Dante: The Divine Comedy, Canto XXVII (PDF) (The Project Gutenberg Etext of Dante’s Inferno [Divine Comedy]. Translated by Henry Wadsworth Longfellow) planolibraries.org. Viitattu 21.1.2017. (englanniksi)
  24. a b Paavi Benedict XVI: LECTURE OF THE HOLY FATHER Libreria Editrice Vaticana. 2006. (englanniksi)
  25. Manuel Paleologus: Dialogues with a Learned Moslem. Dialogue 7 chapters 1-18 (of 37), Controversy II 2c, Controversy III 3b & 3c . ccel.org. 1399/2009. (englanniksi)
  26. Adam S. Francisco: Martin Luther, Islam, and the Ottoman Turks Oxford Research Encyclopedias. 2016.
  27. Andrea van Dülmen: Martti Luther. Elämä, teot ja kirjoitukset, s. 367. Ideanova Oy, 1983.
  28. a b Sarah Henrich & James L. Boyce: Martin Luther—Translations of Two Prefaces on Islam: Preface to the Libellus de ritu et moribus Turcorum (1530), and Preface to Bibliander’s Edition of the Qur’an (1543) Word & World Volume XVI, Number 2. Spring 1996.
  29. "Mohammed and Mohammedanism", Catholic Encyclopedia, 1913
  30. From On war against the Turk, 1529, quoted in Roland E. Miller, Muslims and the Gospel, Minneapolis: Kirk House Publishers, 2006, ISBN 1932688072, 208.
  31. a b Hume, David: Of the Standard of Taste (kappale 4) 1757. Julie Van Camp. Viitattu 3.9.2017. (englanniksi)
  32. Islamkritik Zitate. Zitate, der zitate 33. Teil: Karl Marx und der Islam Faktum. Unabhängige kritische Magazin. 30.1.2017.
  33. "Le terrible coup de vent de l’islam arrêta net, pendant une centaine d’années, tout ce beau développement iranien. Mais l’avènement des Abbasides sembla une résurrection de l’éclat des Chosroès. La révolution qui porta cette dynastie au trône fut faite par des troupes persanes, ayant des chefs persans. [...] Bagdad s’éleva comme la capitale de cette Perse renaissante. La langue de la conquête, l’arabe, ne put être supplantée, non plus que la religion tout à fait reniée ; mais l’esprit de cette nouvelle civilisation fut essentiellement mixte. Les Parsis, les chrétiens, l’emportèrent ; l’administration, la police en particulier, fut entre les mains des chrétiens." Ernest Renan: L’islamisme et la science culture-islam.fr.
  34. Ernest Renan: Islam and Science, s. 4 mcgill.ca.
  35. "Les libéraux qui défendent l’islam ne le connaissent pas. L’islam, c’est l’union indiscernable du spirituel et du temporel, c’est le règne d’un dogme, c’est la chaîne la plus lourde que l’humanité ait jamais portée. Dans la première moitié du moyen âge, je le répète, l’islam a supporté la philosophie, parce qu’il n’a pas pu l’empêcher ; il n’a pas pu l’empêcher, car il était sans cohésion, peu outillé pour la terreur. La police était entre les mains des chrétiens et occupée principalement à poursuivre les tentatives des Alides." Ernest Renan: L'islamisme et les sciences culture-islam.fr.
  36. Ernest Renan: Islam and Science, s. 8-9 mcgill.ca.
  37. "Ce qui distingue, en effet, essentiellement le musulman, c’est la haine de la science, c’est la persuasion que la recherche est inutile, frivole, presque impie: la science de la nature, parce qu’elle est une concurrence faite à Dieu ; la science historique, parce que, s’appliquant à des temps antérieurs à l’islam, elle pourrait raviver d’anciennes erreurs." Ernest Renan: L'islamisme et les sciences culture-islam.fr.
  38. Churchill, Winston: The River War Vol. II (1st ed.). Longmans, Green & Co., 1899.
  39. Churchill on Islam Snopes.com.
  40. Kemper, M.: The Soviet Discourse on the Origin and Class Character of Islam 1923-1933. Die Welt des Islams, 49, 1-48, 2009. DOI: 10.1163/157006008X364677.
  41. Hillaire Belloc: The Great Heresies, Chapter 4. , 1936. Teoksen verkkoversio.
  42. a b Norbert G. Pressburg: Goodbye Mohammed. , 2009.
  43. a b Peter Townsend: The Meccan Mystery. Probing the Black Hole at the Heart of Muslim History. , 2018.
  44. a b Ilmari Hiidenlehto: Profeetta Muhammedin haamu. BoD, 2018.
  45. Anu Nousiainen: Kohukirjan käännöksestä puuttuu osa Helsingin Sanomat. 18.9.2005.
  46. Ayaan Hirsi Ali: Harhaoppinen. Miksi islam tarvitsee nyt uskonpuhdistusta, s. 27. Scanria, 2016.
  47. Maajid Nawaz: Stop the muslim onslaught against atheists and free thinkers The Daily Beast.
  48. Maajid Nawaz & Sam Harris: Islam and the Future of Tolerance: A Dialogue. Harvard UP, 2015.
  49. Juhana Lepoluoto: Islamin musta kirja, 1914/2000 sorto, fundamentalismi, terrori - Carlo Panella Keskisuomalainen. 29.4.2009.
  50. Maria Asunta: Kirja-arvio: ”Yhdestoista vitsaus” on norjalaisen vasemmistotoimittajan hätkähdyttävä kuvaus ääri-islamin leviämisestä Eurooppaan 23.3.2018. Suomen Uutiset.
  51. Eric Zemmour: "La laïcité est incompatible avec l'islam" BFMTV. 3.10.2016.
  52. Douglas Murray: Neoconservatism: why we need it - a talk to the Manhattan Institute by Douglas Murray The Social Affairs Unit. 2005.
  53. NPR staff: Is Islam A Religion Of Peace? NPR: intelligence squared U.S.. 2010.
  54. Neljä syytä äänestää eurovasemmistoa Kansan Uutiset. 4.6.2009.
  55. Adrian Goldberg: Tommy Robinson: The man behind the British version of Pegida BBC. 2016.
  56. Maajid Nawaz: Stop the muslim onslaught against atheists and free thinkers The Daily Beast.
  57. Maajid Nawaz & Sam Harris: Islam and the Future of Tolerance: A Dialogue. Harvard UP, 2015.
  58. Mika Rinne: Teuvo Hakkarainen tuomittiin sakkoihin Iltalehti. 4.1.2017.
  59. Korkein Oikeus: Uskonrauhan rikkominen. Kiihottaminen kansanryhmää vastaan.Sananvapaus Finlex. 8.6.2012.
  60. Milla Suomio: Tutkija Atte Kaleva: ”Ei kannata valkopestä islamia” Seurakuntalainen.
  61. Rebekka Härkönen: Jihadismin tutkija: Islam-keskustelu kaipaa tervettä kritiikkiä Turun Sanomat.
  62. Ibn Warraq 1995, Why I am not a Muslim, prometheus books, luku 6, "The Totalitarian Nature of Islam".
  63. Niemelä, Jussi K.: Pääkirjoitus Humanisti. 2/2009. Suomen humanistiliitto ry. Viitattu 8.6.2010.
  64. Chivers, Tom: International Blasphemy Day: from Danish cartoons to Jerry Springer - The Opera Telegraph. 30.9.2009. Viitattu 2.10.2009. (englanniksi)
  65. International Blasphemy Day blasphemyday.com. Viitattu 2.10.2009. (englanniksi)
  66. Hirsi Ali, Ayaan: Unfree Under Islam 16.8.2005. The Wall Street Journal. Viitattu 26.6.2007. (englanniksi)
  67. Johdanto (s. 11-15) kirjaan Leaving Islam: Apostates Speak Out, Ibn Warraq (kirjan toimittaja, johdannon kirjoittaja), Prometheus Books, 1. painos 2003
  68. Apostasy in Islam www.thereligionofpeace.com. Viitattu 2.12.2017.
  69. Stark, Rodney: For the glory of God: How monotheism led to reformations, science, witch-hunts, and the end of slavery, s. 388. Princeton University Press, 2003. ISBN 0-691-11436-6. (englanniksi)
  70. Ahmad ibn Naqib al-Misri: Reliance of the Traveller (Umdat al-Salik), s. 459 (k32.2). amana publications, 2017.
  71. Ten Misconceptions About Islam USC-MSA Compendium of Muslim Texts. Viitattu 26.6.2007. (englanniksi)
  72. Sunan Abi Dawud: Book 42, Hadith 4957 sunnah.com. The Hadith of the Prophet Muhammad (صلى الله عليه و سلم) at your fingertips.
  73. a b c d e f Ibn Warraq 1995, Why I am not a Muslim, Prometheus books, luku 5, The Koran.
  74. Ibn Warraq 1995, Why I am not a Muslim, Prometheus books, luku 16 "Final Assessment of Muhammad"
  75. Ibn Warraq 1995, Why I am not a Muslim, prometheus books, luku 4, Muhammad and his Message.
  76. Jaakko Hämeen-Anttila: Koraanin selitysteos, s. 237. Basam Books, 2008.
  77. Ibn Warraq: Studies on Muhammad and the rise of islam. Teoksessa: Ibn Warraq (toim.) The quest for the historical Muhammad. (s. 15-88), s. 49. Prometheus Books, 2000.
  78. Gross, M. & Ohlig, K-H. (toim): Die Entstehung einer Weltreligion I-IV. Hans Schiler, 2010-2017.
  79. Nevo, Y. E. & Koren, J.: Crossroads to Islam. The origins of the Arab religion and the Arab state., s. 247. Prometheus Books, 2003.
  80. Luxenberg, Chr.: A new interpretation of the arabic inscription in Jerusalems’s Dome of the Rock, Teoksessa: K-H. Ohlig & G. Puin (toim.) The hidden origins of Islam. New research into its early history (s.125-151)., s. 130. Prometheus Books, 2010.
  81. Jaakko Hämeen-Anttila: Islamin käsikirja. Otava, 2012.
  82. Patricia Crone: Meccan trade and the rise of Islam. Gorgias Press, 1987/2004.
  83. Wansbrough, J.: Quranic Studies. Sources and methods of scriptural interpretation. Prometheus Books, 1977/2002.
  84. Crone, P.: Meccan trade and the rise of Islam. Gorgias Press, 1987/2004.
  85. Patricia Crone: What do we actually know about Mohammed? Open Democracy. 10.5.2008.
  86. Muhammad Kalisch: Islamische Theologie ohne historischen Muhammad? Anmerkungen zu den Herausforderungen der kritischen-historischen Methode für das islamische Denken. 2009. [internet].
  87. Jansen. H.: Mohammed. Eine Biographie, s. 20-21. Verlag C.H. Beck, 2008.
  88. Jansen, 2008, 13
  89. Joseph Schacht: The Origins of Muhammadan Jurisprudence. Clarendon Press, 1950.
  90. Jansen, 2008, 13
  91. Alexander Stille: Scholars Are Quietly Offering New Theories of the Koran The New York Times. 2.3.2002.
  92. Robert Spencer: Did Muhammad exist? An Inquiry into Islam's Obscure Origins.. ISI Books, 2012.
  93. Alexande Stille: Scholars Are Quietly Offering New Theories of the Koran The New York Times. 2.3.2002.
  94. Elías Þórsson: Islamophobe Robert Spencer Claims Young Leftist Poisoned Him The Reykjavik grapevine. 16.5.2017.
  95. Kecia Ali: The Lives of Muhammad, s.48 2014. Harward University Press.
  96. The Islamic Threat: Myth or Reality? s 225–28. ISBN 0-19-513076-6. 1999. Oxford University Press.
  97. Valerie Strauss: $20 Million Saudi Gift is Questioned. Washington Post, 12.2.2008.
  98. Lewis, Bernard: What went wrong?, s. 67. Harper Perennial, 2003. ISBN 0-06-051605-4. (englanniksi)
  99. Watt, William Montgomery: Muhammad: Prophet and Statesman, s. 229. New York: Oxford University Press, 1961. (englanniksi)
  100. Armstrong, Karen: Muhammad: A biography of the prophet, s. 165. HarperSanFrancisco, 1993. ISBN 0-06-250886-5. (englanniksi)
  101. Muhammed lika bra som Jesus enligt svenska biskopar 12.10.2013. Fria Tider.
  102. Tim Ross: Tony Blair reads Qur'an every day The Telegraph. 13.6.2011.
  103. UN’s top human rights official urges action to combat ‘Islamaphobia’ UN News. 15.3.2002.
  104. Federica Mogherini: Federica Mogherini’s remarks at “Call to Europe V: Islam in Europe”, FEPS conference" European Union External Action. 25.6.2015.
  105. Janne Sivonen: Armeliaan islamin äänitorvi Maailman Kuvalehti. 20.3.2002.
  106. Jaakko Hämeen-Anttila: Islamin käsikirja, s. 158. Otava, 2012.
  107. a b c Jaakko Hämeen-Anttila: Kulttuurien kollisio Oikeuslaitospäivä. 19.3.2010. Valtakunnansyyttäjänvirasto.
  108. Elina Grundström: Islam on hieno uskonto Vihreä lanka, pääkirjoitus. 9.10.2009.
  109. a b Matti Virtanen: Matti Virtanen: Ääliöidioottien Pyhäinhäväistysyhdistys 26.8.2014. YLE verkkosivusto.
  110. Ella Landau-Tesseron: Delegitimizing ISIS On Islamic Grounds: Criticism Of Abu Bakr Al-Baghdadi By Muslim Scholars Inquiry and Analysis #1205. 19.11.2015. Memri.
  111. Ella Landau-Tasseron: A Self-Profile Of The Islamic State: The Creedal Document Inquiry & Analysis Series. 2.6.2016. MEMRI The Middle East Media Research Institute.
  112. Ensi- ja turvakotien liiton Vauvaperhe turvapaikanhakijana -projekti, Ihmisoikeusliitto, Pelastakaa Lapset ry, Plan Suomen koordinoima Ei vihapuheelle -liike, Suomen Islamilainen yhdyskunta, Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi ry, Suomen Punaisen Ristin koordinoima Ei rasismille! -hanke: Vastine Koiramme -lehden artikkeliin “Koira on hylkiö islamin maailmassa” Ei vihapuheelle. 18.10.2013.
  113. Jorma Rotko: Koira on hylkiö islamin maailmassa Koiramme 9/2013.

KirjallisuuttaMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Islamin kritiikki.