Wikipedia

Islamofobia

Islamofobia tai islamkammo on käsite, jolla viitataan islamiin ja islaminuskoisiin kohdistuvaan vihamielisyyteen, ennakkoluuloisuuteen tai pelkoon.[2][3] Käsite yleistyi vuoden 1997 jälkeen, kun brittiläinen Runnymede Trust - ajatushautomo julkaisi dokumentin ”Islamophobia: A Challenge for Us All” (1997).[4][5] Ennen vuotta 1990 sanaa käytettiin harvoin.[6]

Burkakieltojen on katsottu leimaavan muslimeja ja lisäävän islamofobiaa.[1]

Islamilaisen yhteistyöjärjestön OIC:n johto vaati vuonna 2019 islamofobian kriminalisoimista ja maailmanlaajuista tehoiskua niitä yksilöitä ja järjestöjä vastaan, jotka loukkaavat uskontoja tai profeettoja.[7] Vuonna 2020 OIC ehdotti YK:lle, että maaliskuun 15. päivä julistettaisiin kansainväliseksi päiväksi islamofobiaa vastaan.[8]

Länsimaissa islamin vastaisuuden katsotaan lisääntyneen,[9] ja syynä on pidetty länsimaihin kohdistunutta islamilaista terroria. Syyskuun 11. päivän iskut 2001 Yhdysvalloissa sekä Madridin ja Lontoon pommi-iskut 2005 lisäsivät pelkoa ja epäluuloa muslimeja kohtaan.[10]

Käsitteen ”islamofobia” arvostelijat pitävät sanaa ivapuheena, jossa islamin arvostelu leimataan mielenterveyden häiriöksi. Arvostelijoiden mielestä näin pyritään tukahduttamaan myös asiallinen arvostelu.[11][12][13][14][15][16][17]

Määritelmiä muokkaa

Britannia muokkaa

Monikulttuuristista ja monietnistä Britanniaa ajava[18] Runnymede Trust -ajatushautomo julkaisi vuonna 1997 dokumentin "Islamophobia: A Challenge for Us All ".[4] Julkaisu sisälsi uudissanan "islamofobia", ja Runnymede Trustin on väitetty olleen yksi tärkeimmistä käsitteen esille tuojista.[18] Ajatushautomon mukaan islamofobian tunnusmerkeiksi voitiin luokitella seuraavat piirteet:[19]

  1. Islamia pidetään yhtenäisenä ilmiönä, joka on muuttumaton, taantumuksellinen ja paikalleen pysähtynyt.
  2. Islamia pidetään erillisenä ja ”toisena”. Islamin arvot eivät ole samanlaisia kuin muiden kulttuurien ja uskontojen, se ei omaksu vaikutteita niistä eikä anna vaikutteita niille.
  3. Islamilaista kulttuuria pidetään omaan kulttuuriin verrattuna huonompana tai alempiarvoisena. Islam nähdään raakana, järjettömänä, alkukantaisena ja sukupuolisyrjintää harjoittavana.
  4. Islamia pidetään väkivaltaisena, hyökkäävänä, sotaisana, terrorismia tukevana ja valloituksenhaluisena, maailmanvaltaan pyrkivänä uskontona.
  5. Islamia pidetään poliittisena aatteena, jota käytetään poliittisiin ja sotilaallisiin tarkoituksiin.
  6. Koetaan, että islam ei hyväksy arvostelua eikä huumoria, vaan vastaa väkivaltaisesti kaikkeen muualta tulevaan arvosteluun.
  7. Vihamielisyyttä islamia kohtaan käytetään oikeutuksena muslimeihin ja islamilaisiin maihin kohdistuvaan syrjintään ja kaiken islamilaisen torjuntaan.
  8. Islaminvastaista vihamielisyyttä pidetään luonnollisena ja normaalina asiantilana.

Britanniassa parlamentin komitea määritteli käsitteen seuraavasti: "Islamofobian juuret ovat rasismissa. Se on rasismin laji, jonka kohteena ovat muslimiuden tai sellaiseksi ymmärretyn osoitukset."[20] Komitean mukaan islamofobian määritelmällä ei pyritä suojelemaan islamia asialliselta ja perustellulta arvostelulta, vaan ainoastaan tunnistamaan ja huomioimaan rasistinen viha, jonka uhriksi moni brittimuslimi joutuu. Britannian hallitus torjui määritelmän sillä perusteella, että sen hyväksyminen voisi johtaa sananvapauden kapenemiseen. Myös Britannian poliisijohto varoitti, että määritelmä saattaisi vaikeuttaa esimerkiksi terrorisminvastaisia toimia.[2]

Yhdysvallat muokkaa

Yhdysvalloissa toimiva muslimien suurin kansalaisoikeusjärjestö CAIR määrittelee islamofobian seuraavasti: [21]

Islamofobia on muslimien vastaista rasismia. Islamofobia on pelkoa, vihaa tai ennakkoluuloisuutta islamia ja muslimeja kohtaan, mikä johtaa muslimien syrjintään ja sortoon. Islamofobia luo vääristyneen käsityksen islamista ja muslimeista. Se kaventaa islamin uskonnollisen perinteen ja muslimien rikkaan kulttuurisen ja etnisen monimuotoisuuden joukoksi stereotypioita, joissa keskeistä on väkivalta, alistaminen ja muista poikkeava toiseus. Islamofobia on sekä uskonnollista että rodullista vihamielisyyttä, jota esiintyy sekä yksilötasolla että kulttuurin ja politiikan rakenteissa.

CAIR katsoo, että organisaatio tai yksilö kuuluu islamofobiaverkostoon, jos se harjoittaa jotain seuraavista:

  • Väittää, että islam ja muslimit ovat luonnostaan tai ainoastaan väkivaltaisia, naisvihamielisiä, muita huonompia, suvaitsemattomia, alkeellisia, pysähtyneitä, autoritaarisia, homofobisia, manipuloivia, omahyväisiä, vilpillisiä tai että islam on sivistyksen vastakohta;
  • väittää, että islam on uhka Yhdysvalloille tai ”lännelle” ja että muslimit juonittelevat niiden kaatamiseksi;
  • tukee islamin tai muslimien eriarvoista kohtelua;
  • väittää, että väkivaltaisilla ryhmillä, jotka nurinkurisesti hakevat tukea uskonnosta, olisi oikea käsitys islamista.[22]

Suomi muokkaa

Suomessa valtioneuvosto hyväksyi joulukuussa 2019 väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin ennalta ehkäisyn toimenpideohjelman.[23] Muistion mukaan islamofobia on Suomessa lisääntynyt. Se määritellään muistiossa seuraavasti: Islamofobialla tarkoitetaan islaminuskoisiin kohdistuvaa vihamielisyyttä, ennakkoluuloisuutta tai syrjintää. Islamofobiaa käytetään usein välittäjänä antisemitismin levittämiseen.[23]

Oikeusministeriö ja yhdenvertaisuusvaltuutettu käynnistivät syyskuussa 2019 kampanjan Olen antirasisti. Sen käyttämässä määritelmässä Islamofobia on erityinen rasismin muoto, jolla tarkoitetaan muslimeihin tai muslimiksi oletettuihin henkilöihin, ryhmiin tai yhteisöihin kohdistuvia väkivallan tekoja, syrjintää ja rasistista vihapuhetta. [24]

ECRI muokkaa

Euroopan rasismin ja suvaitsemattomuuden vastainen komissio ECRI määritteli vuonna 2000 rasismin periaatteeksi, jonka mukaan rotu, ihonväri, kieli, uskonto, kansalaisuus, tai kansallinen tai etninen alkuperä oikeuttaisi henkilön tai ihmisryhmän halveksunnan tai käsityksen henkilön tai ihmisryhmän ylemmyydestä toisiin nähden. ECRI on korostanut suosituksissaan islamin myönteistä vaikutusta eurooppalaisten maiden jatkuvaan kehitykseen. Se on myös esittänyt joukon suosituksia muslimeihin kohdistuvan suvaitsemattomuuden ja syrjinnän poistamiseksi. Niihin kuuluu muun muassa kouluille ja yliopistoille annettu neuvo poistaa historian opetuksesta vääristyneet tulkinnat, joissa islam esitetään vihamielisenä tai uhkaavana voimana. [25]

Euroopan neuvosto muokkaa

Euroopan neuvoston suosituksessa 1927 (2010), jossa käsitellään islamofobiaa, kehotetaan Sveitsiä kumoaaman sen asettama minareettien rakentamiskielto. Euroopan neuvosto suosittelee myös, etteivät jäsenmaat kieltäisi kasvot kokonaan peittävän huivin eli niqabin käyttämistä.[26] Neuvosto hyväksyy Britanniassa toimivat shariatuomioistuimet mutta kehottaa varmistamaan, että ne toimivat lakien rajoissa etenkin mitä tulee naisten oikeuksiin.[27]

Ajatushautomo SETA muokkaa

Turkkilainen islamilainen ajatuspaja SETA (turk. Siyaset, Ekonomi ve Toplum Araştırmaları Vakfı) julkaisee vuosiraportteja islamofobian esiintymisestä Euroopassa. Islamofobiaksi katsotaan muun ohella islamilaisiin tapoihin kohdistuvat rajoitukset. Niiden kohteena voivat olla oikeus käyttää kasvot peittävää huivia eli niqabia tai säkkimäistä burkaa, oikeus teurastaa islamilaisen lain halal-teurastuksen mukaisesti, käyttää minareettia rukouskutsun kuuluttamiseen, oikeus tyttöjen ja poikien ympärileikkaukseen ja oikeus eri ammateissa rukoilla viisi kertaa päivässä.[28]

Islamofobia ja rasismi muokkaa

 
Islamilainen protesti Australian Sidneyssa 2012 on esimerkki ilmiöistä, jotka voivat herättää islamofobiaa.

Useat kirjoittajat pitävät islamofobiaa rasismin alalajina. Tutkijat Steve Garner ja Saher Selod perustelevat käsitystä, että islamofobia on rasismia eli rotusyrjintää seuraavasti:

  1. "Rotu" on todellisuudessa aina käsitetty sekä biologisena että kulttuurisena käsitteenä.
  2. "Rodullistetut" ihmisryhmät on pantu paremmuusjärjestykseen. Rodullistaminen sisältää erilaisten biologisten ja kulttuuristen ominaisuuksien tulkitsemista ryhmän muuttumattomiksi, luonnollisiksi ominaisuuksiksi. Sellaisia ovat biologisten ominaisuuksien ohella myös kulttuuriset asiat kuten kieli, pukeutuminen tai uskonnolliset tavat.
  3. Muslimit ovat historiallisesti ryhmä, joka on kokenut tällaista rotusyrjintää uskontonsa ja kulttuurinsa, kuten pukeutumisensa perusteella.
  4. Muslimeja on mahdollista rodullistaa yllä kuvatulla tavalla, ja tätä toimintaa voi kuvata sanalla islamofobia.
  5. Islamofobia on sen takia rotusyrjinnän erityinen muoto.[6]

Islamofobiaan yhdistettyjä tapauksia muokkaa

  • BBCn tutkimuksessa kesäkuussa 2004 havaittiin, että muslimityönhakijat (nimeltään Fatima Khan ja Nasser Hanif) pääsivät huomattavasti muita henkilöitä harvemmin työhaastatteluun. Tutkimus tehtiin käyttäen kuvitteellisia työnhakijoita, joilla oli täsmälleen sama koulutus ja ansiot, mutta joiden työhakemuksista paljastui heidän taustansa. Tutkimuksessa todettiin, että kun henkilöiltä, joilla oli valkoisen eurooppalaisen nimi (Jenny Hughes tai John Andrews) 23 % pääsi työhaastatteluun, vain 9 % musliminimisten hakijoiden (Abu Olasemi tai Fatima Khan) hakemuksista johti haastatteluun.[29] Britannian muslimineuvoston mielestä tämä oli todiste yhä laajemmalle levinneestä islamofobiasta.[30]
  • Amanda Wisen ja Ghali Hassanin mukaan Cronulla Beachin mellakat vuonna 2005 olivat yksi seuraus Australian islamofobisesta ilmapiiristä.[31]
  • Vuonna 2006 The Guardian raportoi Ceutassa Espanjassa tapahtuneesta moskeijan tuhopoltosta, joka kytkeytyi lehden mukaan islamofobiaan.[32]

Mahdollisia tapauksia Suomessa muokkaa

  • Vuonna 2007 poliisin tietoon tuli Suomessa 14 rikosepäilyä, joiden motiivina tutkimusraportin kirjoittaja piti islamofobiaa. Näissä tapauksissa epäilty oli sanonut uhrille ennen pahoinpitelyä vihaavansa muslimeja tai muslimeja ja islamia oltiin solvattu yleisesti. Seitsemässä tapauksessa oli kyseessä pahoinpitely, yhdessä lievä pahoinpitely, kolmessa tapauksessa oli kyse kunnianloukkauksesta, yhdessä uskonrauhan rikkominen ja yhdessä tapauksessa rikosnimikkeenä oli vaaran aiheuttaminen. Viimeksi mainitussa tapauksessa epäilty oli heittänyt avoimesta ikkunasta ilotulitteen islamilaisen seurakunnan rukous- ja opetustiloihin. Yhdessä epäilyssä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan oli epäilty ripustanut lyhtypylväisiin islamia herjaavia julisteita. Raportissa luetellut epäilyt islamofobisista rikoksista olivat kirjoittajan tulkintoja, sillä käsite ei esiintynyt rikosnimikkeenä. Tiedossa ei ole kuinka moni epäillyistä tapauksista johti tuomioon.[33]
  • Vuosina 2015 ja 2016 yli 80 prosenttia eri uskontokuntien edustajiin kohdistuneista uskontoaiheisista pahoinpitelyistä ja valtaosa sanallisista solvauksista oli tutkijan mukaan muslimien tekemiä. Muslimeihin kohdistuneista pahoinpitelyistä 92 prosenttia oli toisten muslimien tekemiä, mikä viittasi siihen, että ne johtuivat islamin eri suuntausten välisistä erimielisyyksistä.[17]
  • Vuonna 2018 poliisille tehtiin yhteensä 53 rikosilmoitusta islaminuskoon tai muslimeihin kohdistuvista epäillyistä viharikoksista. Epäilyjä oli 100 kappaletta vähemmän kuin edellisenä vuonna.[34]
  • Suomessa asuva irakilaistaustainen kirjailija Hassan Blasim pitää islamofobiaa rasismin alalajina. ”Vaikka olen ateisti, joudun usein tämän ennakkokäsityksen uhriksi, sillä minua pidetään ulkonäköni tai nimeni perusteella muslimina”, hän sanoo. Kun Blasim on esimerkiksi lukenut Helsingon metrossa Franz Kafkaa arabiankielisen käännöksenä, häneltä on tultu kyselemään, lukeeko hän Koraania. [2]
  • Turkkilaisen SETA -ajatushautomon raportissa esitellään Suomessa vuonna 2018 tapahtuneita islamofobisia tekoja.[35] Niihin kuuluivat muiden ohella suunnitteilla ollut eläinsuojelulain tiukennus, pyrkimykset kieltää burkan käyttö julkisilla paikoilla ja Suomen Diakoniaopiston antama kielto käyttää niqabia tai burkaa. Helmikuussa poliisi ja terveystarkastajat tekivät muslimien suosimassa Puhoksen ostoskeskuksessa pistokokeita, jonka yhteydessä kysyttiin henkilöllisyystodistuksia, vaikka poliisi kielsi profilointia tapahtuneen. Marraskuussa 30 Odinin soturia provosoi Puhoksessa asiakkaita läsnäolollaan. Tiedotusvälineet, kuten Helsingin Sanomat, levittivät vuonna 2018 stereotyyppistä kuvaa muslimeista. Silloinen sisisäministeri Kai Mykkänen lausui, että Oulun seksuaalirikostapausten valossa valtiolla tulisi olla oikeus peruuttaa kansalaisuus, jos henkilö on tuomittu terrorismista tai vakavista rikoksista kuten seksirikoksista. Valtaosa Oulun seksuaalirikostapausten yhteydessä tuomituista oli muslimeja.[35]

Teorioita islamofobiasta muokkaa

Tohtori O'Donnelly katsoo, että islamofobia Yhdysvalloissa on äärioikeistolainen salaliittoteoria, jonka mukaan muslimit eivät pysty kotoutumaan amerikkalaiseen yhteiskuntaan.[36] Professori Ivan Kalmarin mukaan islamofobia on väline laajempiin tavoitteisiin, ja sillä on joskus vain vähän tekemistä muslimien kanssa. "Islamofobia ilman muslimeja" osoittaa, että rasismi ei tarvitse todellista kohdetta. Se on valkoisen rasismin aineosa, joka periytyy kolonialismin ajalta myös niissä maissa, jotka virheellisesti väittävät olleensa ulkopuolisia kolonialistisessa riistossa. Poliittiset muutokset kuten "maahanmuuttokriisi" herättävät tämän piilevän rasismin. Ivan Kalmar arvioi, että ratkaiseva hetki käyttää hyväksi islamofobiaa tuli niin sanotun "maahanmuuttokriisin" yhteydessä 2015–2016 [37]

Käsitteen arvostelua muokkaa

Islamofobia-käsitteen arvostelijat katsovat, että sana yhdistää toisiinsa vihamielisyyden osoitukset ja islamin asiallisen arvostelun. Ne ovat kuitenkin eri asioita. Imhoff ja Recker löysivät aineistostaan kaksi faktoria, islamoprejudice ja secular islam critique. Nämä ulottuvuudet olivat toisistaan riippumattomia, mikä tarkoitti, että kaikki islamin arvostelu ei ollut ennakkoluuloisuutta.[38] Nikita Malik on katsonut, että islamofobian käsite, yhdistäessään kaiken kritiikin syrjintään, leimaa myös muslimeja itseään, sillä heidän keskuudessaan on erilaisia näkemyksiä.[39]

Brittiläinen kirjailija ja tutkija Kenan Malik väittää, että islamofobian käsite sekoittaa asiallisen islamin arvostelun ja henkilöihin kohdistuvan syrjinnän. Malikin mukaan tällä yritetään hiljentää islamin arvostelijat, joihin kuuluvat myös ne muslimit, jotka haluavat uudistaa uskontoaan.[11] Iranilainen poliitikko Maryam Namazie on väittänyt, että islamofobia ei ole rasismia, koska uskontojen ja aatteiden arvostelu ei ole rotusyrjintää. Uskomuksiin suhtautuminen on samoin eri asia kuin ihmisiin kohdistuva rasismi.[40] Esseisti ja uskontokriitikko Christopher Hitchens katsoo, että väite muslimeihin kohdistuvasta rasismista sekoittaa uskonnon ja etnisyyden. Ne ovat eri asioita, sillä uskonto on itse valittu, kun taas etnisyys on etukäteen annettu.[41]

Teologia tohtori Esko Kähkönen katsoo, että islamiin kohdistuvan kritiikin leimaaminen islamofobiaksi saattaa johtaa itsesensuuriin. Ihmiset alkavat varoa esittämästä mielipiteitä, jotka voivat haitata urakehitystä. Kähkösen mielestä islamiin liittyvien kielteisten asioiden tuomitseminen islamin vastaisuudeksi ei ole asiallista toimintaa. Toisaalta on tunnistettava aiheeton pelottelu islamilla.[17]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  • Enes Bayrakli & Farid Hafez (toim.): European Islamophobia Report 2018. SETA - Foundation for Political, Economic and Social Research, 2019. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Valenta, Markha: The success of Islamophobia Open Democracy. 30.9.2010.

Viitteet muokkaa

  1. ↑ Eva Nilsson: Belgiasta eurooppalaisen islamofobian kehto. Kuka voittaa, kun burkat kielletään?. Voima, 9.4.2010. Artikkelin verkkoversio.
  2. ↑ a b c Huusko, Jukka: Islamofobia on tulenarka sananvapauskysymys Euroopassa – Kaksi entistä muslimia kertoo, miten islamia pitää voida arvostella Helsingin Sanomat. 10.6.2019. Viitattu 2.1.2020.
  3. ↑ Timo Makkonen ym.: Syrjinnän vastainen käsikirja, s. 18. Helsinki: Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö IOM, Baltian ja Pohjoismaiden aluetoimisto, 2003. ISBN 92-9068-168-3. Teoksen verkkoversio.
  4. ↑ a b Islamophobia: A Challenge for Us Allrunnymedetrust.org. 1997 Islamophobia: A Challenge for Us All. 1997. Runnymede Trust's Commission on British Muslims and Islamophobia. Arkistoitu 10.3.2019.
  5. ↑ Google Books Ngram Viewer books.google.com. 18.2.2020.
  6. ↑ a b Steve Garner & Saher Selod: The Racialization of Muslims: Empirical Studies of Islamophobia. Critical Sociology, Volume: 41 (1) s. 9–19, 2014. Artikkelin verkkoversio.
  7. ↑ OIC chief demands international law to criminalize Islamophobia 22.11.2019. Arab News.
  8. ↑ OIC wants March 15 to be observed as international day against Islamophobia Saudi Gazette. 14.3.2020. Viitattu 20.11.2020.
  9. ↑ Valenta 2010
  10. ↑ Dominic Casciani: 'Islamophobia' rises after 11 September news.bbc.co.uk. Thursday, 29 August, 2002. Viitattu 14.6.2007. (englanniksi)
    'Islamophobia' on the rise in Europe, report says International Herald Tribune. Viitattu 14.6.2007. (englanniksi)
  11. ↑ a b Malik, Kenan: Islamophobia myth 20.2.2005. Prospect. Viitattu 20.2.2020. (englanniksi)
  12. ↑ Douglas Murray: Forget "Islamophobia" – Let's Tackle Islamism Standpoint magazine. Arkistoitu 2.2.2017. (englanniksi)
  13. ↑ Tanya Basu: What Does 'Islamophobia' Actually Mean? A brief history of a provocative word The Atlantic. (englanniksi)
  14. ↑ Shawn Moksvold: Dear Liberals: Being Critical of Islam Is Not Racism Huffington Post. (englanniksi)
  15. ↑ Jackson Doughart & Faisal Saeed al-Mutar: Opinion: Stop calling criticism of Islam ‘Islamophobia’ National Post. (englanniksi)
  16. ↑ Robert Spencer: UK: More than 100 mosques demand watchdog probe Conservative Party for “Islamophobia” Juhad Watch. 26.5.2020.
  17. ↑ a b c Pesonen, Hannu: Viharikosten väärä kuva. Suomen Kuvalehti 11/2020, 13.3.2020. Artikkelin verkkoversio.
  18. ↑ a b http://blogs.telegraph.co.uk/news/edwest/100072712/baroness-warsi-the-best-way-to-counter-islamophobia-is-to-stop-talking-about-it/ (Arkistoitu – Internet Archive)
  19. ↑ Islamophobia: A Challenge for Us All (PDF) 1997. Runnymede Trust. Arkistoitu 26.9.2007. Viitattu 12.2.2008. (englanniksi)
  20. ↑ Report on the inquiry into a working definition of Islamophobia / anti-Muslim hatred ("Islamophobia is rooted in racism and is a type of racism that targets expressions of muslimness or perceived muslimness.") squarespace.com.
  21. ↑ Islamophobia 101 13.5.2019. http://www.islamophobia.org/research/islamophobia-101.html. Arkistoitu 28.4.2020.
  22. ↑ CAIR islamophobia.org. Arkistoitu 10.5.2020.
  23. ↑ a b Sisäministeriö: Kansallinen väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin ennalta ehkäisyn toimenpideohjelma 2019–2023 intermin.fi. 19.12.2918.
  24. ↑ Antirasistinen sanasto Yhdenvertaisuus.fi. Oikeusministeriö. Viitattu 30.1.2022.
  25. ↑ ECRI General Policy Recommendation No. 5 On Combating Intolerance and Discrimination against Muslims Adopted on 16 March 2000, s. 3 2000. European Commission against Racism and Intolerance (ECRI).
  26. ↑ Council of Europe: Islam, Islamism and Islamophobia in Europe. Recommendation 1927 (2010) Final version Parlamentary Assembly. 23.6. 2010.
  27. ↑ Council of Europe: Sharia, the Cairo Declaration and the European Convention on Human Rights. Resolution 2253 (2019). 22.1.2019.
  28. ↑ Enes Bayrakli & Farid HAfez (toim.): European Islamophobia Report 2018 2019. SETA - Foundation for Political, Economic and Social Research.
  29. ↑ Five Live survey suggests ethnic minority applicants still discriminated against in UK job market July 12, 2004. BBC News, Press Office. Viitattu 14.6.2005. (englanniksi)
  30. ↑ Is Islamophobia a myth? January 2005. Prospect. Arkistoitu . Viitattu 14.6.2005. (englanniksi)
  31. ↑ Racial unrest offers opportunity for discussion December 20, 2005. Australian Broadcasting Corporation. Viitattu 14.6.2005. (englanniksi)
    The Rise of Islamophobia in ‘White Australia’ 14.12.2005. Global Research. Viitattu 14.6.2005. (englanniksi)
  32. ↑ Burning of sanctuary stokes fears of Islamophobia in Spain April 18, 2006. The Guardian. Viitattu 14.6.2005. (englanniksi)
  33. ↑ Joronen, Mikko: Poliisin tietoon tullut rasistinen rikollisuus Suomessa 2007 (PDF) (Poliisiammattikorkeakoulun raportteja 72/2008) theseus.fi. Viitattu 5.1.2020.
  34. ↑ Jenita Rauta: Poliisin tietoon tullut viharikollisuus Suomessa 2018. Poliisiammattikorkeakoulun katsauksia 15/2019, 2019. Teoksen verkkoversio.
  35. ↑ a b SETA, 2019, s. 296–317
  36. ↑ S. Jonathon O'Donnelly: Islamophobic conspiracism and neoliberal subjectivity: the inassimilable society. Patterns of Prejudice, 2018, 52. vsk, nro 1, s. 1–23. doi:10.1080/0031322X.2017.1414473. Artikkelin verkkoversio.
  37. ↑ Ivan Kalmar: Islamophobia in the East of the European Union: an introduction. Patterns of Prejudice, 2018, 52. vsk, nro 5, s. 389–405. doi:10.1080/0031322X.2018.1512467. Artikkelin verkkoversio.
  38. ↑ Roland Imhoff & Julia Recker: Differentiating Islamophobia: Introducing a New Scale to Measure Islamoprejudice and Secular Islam Critique. Political Psychology, 33, 6, s.811-824, 2012. doi:https://doi.org/10.1111/j.1467-9221.2012.00911.x. Artikkelin verkkoversio.
  39. ↑ Malik, Nikita: Instead Of Islamophobia, We Should Focus On Defining Anti-Muslim Hatred. Forbes, 20.5.2019. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 21.11.2020.
  40. ↑ Namazie, Maryam: Sananvapaus: ei jossittelua. Rationalist International Uutiskooste 2006. Rationalist International. Arkistoitu 14.6.2007. Viitattu 13.6.2007.
  41. ↑ Lehtinen, Aki Petteri: Sanasota pahaa ja pyhää vastaan Helsingin Sanomat. 29.8.2010. Viitattu 2.9.2010.

Kirjallisuutta muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Islamofobia&oldid=22102797”