Salaliittoteoria

epäuskottava väite salaliitosta
Tämä artikkeli käsittelee yleisestä käsityksestä poikkeavia uskomuksia. Sanan muista merkityksistä katso täsmennyssivu.

Salaliittoteoriaksi kutsutaan yleisesti hyväksytystä näkemyksestä poikkeavaa uskomusta tai teoriaa, jonka mukaan jonkin merkittävän tapahtuman, tapahtumasarjan tai kehityskulun takana on salaliitto jonkin salaisen tavoitteen saavuttamiseksi. Tyypillisiä salaliittoteorioita ovat oletukset vaikutusvaltaisten tahojen juonimista poliittisista rikoksista, epädemokraattisten salaseurojen valtapyrkimyksistä sekä salailuoperaatioista. Kun jotain näkemystä nimitetään salaliittoteoriaksi, sitä pidetään yleisesti ottaen paikkaansapitämättömänä tai epäuskottavana.

Salaliittoteoria on pyrkimys selittää haitallisia tai traagisia tapahtumia pienen, voimakkaan ryhmän toiminnan seurauksiksi. Monessa salaliittoteoriassa oletetaan salaliittolaisten olevan hyvin vaikutusvaltaisia ja kieroja sekä taitavia salaliiton toteuttamisessa ja sen salaamisessa. Salaliittoteoreetikot etsivät tapahtumasta ja sen raportoinnista poikkeavuuksia, jotka he näkevät todisteina salaliitosta siinä kun muut voivat nähdä niissä vain tavanomaisia inhimillisiä virheitä tai sattumaa. Salaliittoteoriat hylkäävät tapahtumien ympärille hyväksytyn kertomuksen ja saattavat nähdä virallisen versionkin todisteena salaliitosta.[1]

Määritelmiä ja rajauksiaMuokkaa

Salaliittoteorian sanakirjamääritelmät ovat yleensä kirjaimellisia, ja ne mainitsevat vain oletuksen salaliiton olemassaolosta. Joskus niissä mainitaan, että väitetyt salaliittolaiset, kuten hallitus tai salainen järjestö, ovat vaikutusvaltaisia ja kieltävät kaiken vastuunsa tapahtumasta.[2][3][4]

Termiä ”salaliittoteoria” ei tutkijoiden mukaan kuitenkaan yleisessä kielenkäytössä käytetä minkä tahansa salaliiton oletuksen yhteydessä. Rikollisten tai suuryritysten tavanomaisista juonista ja salaisista suunnitelmista teoretisoiminen ei ole salaliittoteoria, sillä niissä ei katsota olevan mitään erikoista. Vaikutusvaltainen salaliittojen tutkija Richard Hofstadter puhuikin salaliittoteorioista selitysten ”tyylinä”.[2]

Jonkin teorian kutsuminen salaliittoteoriaksi on usein pyrkimys mitätöidä se.[5] Salaliittoteoria-sanassa on halventava sävy, ja sitä käytettäessä annetaan ymmärtää, että salaliittoteoriaksi leimattu näkemys on naurettava, väärä, vainoharhainen, perusteeton, kummallinen tai järjenvastainen.[6][7] Kielitieteilijä Noam Chomskyn mukaan ”salaliittoteoria” on eräs niistä termeistä, joita kohteliaat ihmiset käyttävät kirosanojen ja nyrkkien älyllisenä korvikkeena silloin kun kuulevat jotain, josta eivät pidä. Etenkin journalismissa, politiikassa ja osassa akateemista tutkimusta on yleistä kutsua salaliittoteorioiksi väitteitä, joita pidetään ilmiselvän harhaisina.[8]

Yhdysvaltain hallituksen julkaisemalla, siihen itseensä kohdistuvien salaliittoteorioiden vastaisella sivulla sanotaan: ”Salaliittoteoriat elävät myyttien maailmassa, missä mielikuvitus laukkaa, pelot ohittavat faktat ja todisteet sivuutetaan. Supervaltana Yhdysvallat nähdään usein näiden draamojen roistona.”[9]

Tutkija Daniel Pipesin mukaan salaliittoteoria tarkoittaa olemattoman, vain mielikuvituksessa olevan, salaliiton pelkoa, vaikka Pipesin mukaan oikeita salaliittoja toki myös on olemassa. Politiikan tutkijat Cass Sunstein ja Adrian Vermeule rajaavat omassa määritelmässään salaliittoteoriat sellaisiksi teorioiksi, jotka voidaan osoittaa valheellisiksi, mutta rajaavat ulkopuolelle sellaiset, jotka ovat totta tai joiden totuudellisuutta ei voi määrittää.[10] Tutkija Kathryn Olmstedin mukaan salaliittoteoria on ”salaliiton oletus, joka voi olla totta tai ei – sitä ei vielä ole todistettu”.[11]

Myös joidenkin salaliittoteoreetikkojen, mukaan lukien vakavasti otettujen journalistien ja kirjailijoiden mielestä, osa salaliittoteorioista onkin ”kahjoja”, mutta että osa salaliiton olettavista teorioista on kuitenkin vakavasti otettavia, eivätkä ne siksi olekaan ”salaliittoteorioita”. Tähänkin määritelmään liittyy oletus siitä, että terminä salaliittoteoriaan kuuluu epätotuudellisuus.[10] Joskus salaliittojen olettajista käytetäänkin hyväksyvämpää ilmaisua ”totuudenetsijät”.[12]

Salaliittoteorioiden yleisiä piirteitäMuokkaa

Salaliittoteorioihin erikoistuneen psykologi Rob Brothertonin mukaan salaliittoteoriaan kuuluu se, että se on ”laadittu todistamattomaksi” (unproven by design), ja että se on ”vastaamaton kysymys”. Salaliittoteoria siis olettaa yhä meneillään olevan salaliiton, johon kuuluu luonteenomaisesti se, että se ei ole selvinnyt, vaan totuus on vielä paljastamatta ja salaliittolaiset punovat yhä juoniaan tekonsa salaamiseksi. Tutkija Mark Fensterin mukaan salaliittoteorioiden tarkoituksena ei olekaan ainoastaan kuvailla jotain tapahtunutta, vaan niihin kuuluu lupaus paljastaa toistaiseksi piiloon jääneitä juonia, jotta suuret kuulijajoukot saataisiin vakuuttuneeksi teoriasta.[13]

Salaliittoteorioihin kuuluu joskus oletus siitä, että mikään ei ole sitä, miltä se näyttää: ilmeisin selitys on aina väärä, ja piilossa on aina joitain asioita. Äärimmillään salaliittoteorioihin liittyy koko näkyvän todellisuuden kieltäminen ja oletus, että kaikki ovat kieroja ja toimivat rikollisesti Uuden maailmanjärjestyksen valmistelemiseksi.[14]

Salaliittoteorioiden mukaan salaliittolaiset ovat macchiavelliläisiä ja läpeensä pahoja ihmisiä, jotka tavoittelevat omaa etuaan kaikin keinoin. Jokainen tilanteesta hyötyvä voidaan nähdä salaliittolaisena, ja usein he ovat juuri niitä ihmisiä, joiden yleisesti kuvitellaan olevan yleisen edun asialla.[15]

Jotkin suositut salaliittoteoriat, kuten syyskuun 11. päivän terrori-iskuja koskevat, olettavat kyseessä olleen lavastetun hyökkäyksen, jossa hallinto hyökkää ulkopuoliseksi tekeytyen omia kansalaisaan vastaan päästäkseen aloittamaan sodan tai voidakseen laatia sortolakeja. Tällöin salaliittoteoreetikot puhuvat ”virallisesta totuudesta”, jota he pitävät täytenä valheena tai korkeintaan yhtenä mahdollisena teoriana. Toisinaan salaliittoteoria tosin syntyy jo nopeasti ennen minkään muun teorian tulemista julki.[14]

Salaliittoteorian kannattamisen syitäMuokkaa

Yleinen syy kehitellä tai kannattaa jotain salaliittoteoriaa on se, että henkilö uskoo siihen liitettyihin väitteisiin ja pitää siksi teoriaa totena. Filosofi Juha Räikän mukaan kaikki tiettyä salaliittoteoriaa kannattavat henkilöt eivät kuitenkaan välttämättä itse usko kyseiseen teoriaan, vaikka tutkimuksissa näin yleensä oletetaankin. Räikkä erottaa kuusi muutakin syytä siihen, miksi jotain salaliittoteoriaa voidaan kehitellä ja levittää. Ensimmäinen syy on se, että salaliittoteoria on keksitty vitsin vuoksi, ja sitä levitetään vain siksi, että se on hauska. Toisekseen, joku voi levittää salaliittoteoriaa siksi, että hän voi ansaita sen avulla rahaa esimerkiksi kirjoittamalla sitä käsitteleviä kirjoja. Kolmas syy levittää väitteitä salaliitosta on oman nahan pelastamiseksi esimerkiksi silloin, kun henkilöä syytetään julkisesti jostain väärinkäytöksestä. Neljänneksi, salaliittoja voidaan keksiä propagandan tueksi, kun tarkoituksena on mustamaalata jotain poliittista tahoa tai valtiota. Viides salaliiton levittämisen syy voi olla salaliittoteoria yhtenä keinona pyrkimyksessä vaikeuttaa päätöksentekoa aiheuttamalla hämmennystä. Vaikka tällaisten salaliittoteorioiden keksijät eivät teorioihinsa uskoisikaan, niiden kuluttajat kuitenkin usein saadaan uskomaan niihin. Kuudes syy levittää salaliittoteoriaa voi olla todellisen salaliiton suojelu. Kun jostain tapahtumasta aletaan levittää ilmeisen virheellistä salaliittoteoriaa, ihmiset voidaan saada uskomaan, että mitään todellistakaan salaliittoa ei ole ollut.[16]

Salaliittoteorioihin uskovat ihmisetMuokkaa

Persoonallisuus ja luonneMuokkaa

Lantian ym. (2017) mukaan salaliittoteorioihin uskovia ihmisiä yhdistää avoimuus uusille kokemuksille, epäluottamus sekä machiavellismi. Heillä on usein epämiellyttävä luonne (engl. low agreeability), eli he eivät ole erityisen luotettavia, yhteistyökykyisiä ja/tai hyväntahtoisia. Machiavellismi tarkoittaa taas sitä, että he ovat niin keskittyneitä omiin päämääriinsä, että he ovat valmiita huijaamaan, hyväksikäyttämään ja manipuloimaan muita saavuttaakseen tavoitteensa. Salaliittoteorioihin uskovilla on keskivertoa todennäköisemmin narsistisia piirteitä sekä liioiteltu käsitys omasta itsestään.[17]

Lantian ym. (2017) mukaan salaliittoteorioihin vahvasti uskovat ihmiset ovat muita todennäköisempiä yliarvioimaan asioiden tapahtumisen todennäköisyyden, näkemään liian helposti asiayhteyksiä paikoissa, joissa niitä ei ole olemassa, sekä he ovat keskivertoa vähemmän analyyttisia ajattelussaan.[17] Salaliittoteorioihin uskovilta puuttuu Thomasin (2013) mukaan arvostelukykyä ja he ovat herkkäuskoisia ja vetävät yksittäistapauksista liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Heidän näkemyksensä vahvistuu todisteista riippumatta silloin, kun moni muukin ihminen on samaa mieltä.[18]

Salaliittoteorioihin vahvasti uskovilla on muita suurempi tarve kokea olevansa ainutlaatuisia ja he kokevat salaliittoteorioiden kautta olevansa muita tiedostavampia ajankohtaisista tapahtumista. Masonin (2002) mukaan salaliittoteorioihin uskovat näkevät asiat salaisen tiedon narratiivin eli kertomuksen kautta ja että he uskovat, että heillä on salaista tietoa, mitä muilla ei ole saatavilla. Lantian ym. mukaan tämä vahvistaa heidän omaa käsitystä omasta ainutlaatuisuudestaan, joka on taas yhteydessä korostuneeseen narsismiin. Cichocka ym. (2016) havaintojen mukaan paranoidiset ajatukset toimivat yhdistävänä välittäjänä salaliittoteorioiden ja yksilöllisen narsismin välillä salaliittoteorioihin uskovilla henkilöillä.[17]

Heillä on taipumus kokea maailma lähtökohtaisesti vaarallisena paikkana.[19] Moulding ym. (2016) mukaan salaliittoteorioihin uskovat kokevat muita todennäköisemmin voimattomuutta, sosiaalista eristäytymistä ja anomiaa eli irtautumista sosiaalisista normeista. Yhteiskunnan ulkopuolelle jääminen voi synnyttää salaliittoajattelua, kun ulkopuolisuus saa henkilön hakeutumaan esim. salaliittoteoriaryhmiin ja alakulttuureihin etsimään yhteenkuuluvuudentunnetta. Moulding ym. mukaan salaliittoteorioihin uskominen on myös yksilön tapa välttää tuntemasta ahdinkoa omasta tilanteestaan. Sen sijaan yksilö saa salaliittoteorioista voimaantumisen tunnetta ja turvaa vaaralliseksi kokemassaan maailmassa.[17] Samanmielisten nettiyhteisössä he välttyvät vastakkaisilta ajatuksilta ja todisteilta.[18] Salaliittoteorioihin uskovilla on tapana uskoa niihin salaliittoteorioihin, jotka vahvistavat heidän jo olemassaolevia poliittisia näkemyksiään.[19]

Salaliittoteorioihin uskovat ihmiset ovat tyytymättömämpiä viranomaisten haluun toimia tavallisen ihmisen hyväksi sekä tyytymättömämpiä omaan elämäänsä ja omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa.[20] Heidän lapsuuden kokemuksensa ja perheongelmansa saavat heidät syyttelemään toisia ihmisiä ja epäilemään auktoriteetteja. He ovat myös taipuvaisia fanaattisuuteen, antisosiaalisuuteen ja äärimmäisessä tapauksessa jopa terrorismiin pyrkiessään ”korjaamaan” asiat.[18]

Salaliittoteoreetikoiden oma näkemys itsestäänMuokkaa

Salaliittoteoreetikot näkevät itsensä tutkijoina. Jotkut heistä ovat perehtyneet aiheeseensa hyvin yksityiskohtaisesti, ja he tuntevat aiheen perin pohjin. He kiinnittävät huomiota löytämiinsä lukuisiin poikkeavuuksiin, kuten inhimillisiin virheisiin, hätäisiin lausuntoihin, tiedollisiin aukkoihin ja ristiriitaisuuksiin, ja kutovat niistä yhtenäisen salaliittoteorian siinä missä muut ihmiset eivät näe tällaisissa tavanomaisissa epäsäännöllisyyksissä salaliiton todisteita. Ja jos tapahtuma ei näytä salaliitolta, se on salaliittoteoreetikoille merkki siitä, että salaliittolaiset ovat vaikutusvaltaisia, koska salaliitto on tehokkaasti salattu.[21]

Salaliittoteoreetikoilla on järjestäytyneitä verkostoja, toisiinsa kytkeytyviä verkkosivustoja, konferensseja, kirjoja, dokumentteja ja PR-toimintaa. Ne kaikki muodostavat vaihtoehtoisen sosiaalisen maailman, jossa on omat sankarinsa, arvonsa, uskomuksensa ja tapansa.[22]

YleisyysMuokkaa

Useissa kyselytutkimuksissa on havaittu, että yhteen salaliittoteoriaan uskova ihminen uskoo usein tavallista useammin myös muihin salaliittoteorioihin. Kun ihmisille annetaan luettelo salaliittoteorioista ja pyydetään heitä arvioimaan niiden uskottavuus jollain numeroasteikolla, saman vastaajan kaikkien vastausten on tapana kasaantua asteikon jompaan kumpaan päähän tai keskelle.[23]

Tutkimusten mukaan tunnetuimpiin salaliittoteorioihin uskoo suurin piirtein 10–30 prosenttia ihmisistä. Vuosina 2013 ja 2014 tehdyissä kyselytutkimuksissa, joissa vastaajille näytettiin lyhyt lista salaliittoteorioista, 63 prosenttia yhdysvaltalaisista kertoi uskovansa ainakin yhteen poliittiseen salaliittoteoriaan ja puolet ainakin yhteen lääketieteelliseen salaliittoteoriaan. Presidentti Kennedyn murhaan liittyvään salaliittoon uskoo jopa yli puolet yhdysvaltalaisista. Yksittäisten salaliittoteorioiden suosio tosin vaihtelee ajan myötä.[24]

Salaliittoihin uskovilla ihmisillä on kyselytutkimusten perusteella myös muita ihmisiä enemmän uskoa ja kiinnostusta muunkintyyppisiin epätavallisiin ja ”vääräoppisiin” käsityksiin ja ilmiöihin, kuten new ageen, homeopatiaan, yliluonnollisiin ilmiöihin ja taikauskoisuuteen.[25]

Yhdysvalloissa salaliittoteoriat ovat keskimääräistä suositumpia myös rodullisten ja etnisen vähemmistöjen keskuudessa.[20]

Tunnettuja salaliittoteorioita ja niihin liittyviä henkilöitäMuokkaa

 
Uuden maailmanjärjestyksen ja Illuminatin vertauskuvaksi sanottu A-kirjainta muistuttava katkaistu pyramidi, jonka kuva on muun muassa Yhdysvaltain dollarin setelissä.

Moni salaliittoteoria kuvaa jonkin salaseuran tai vaikutusvaltaisen ryhmän valtapyrkimyksiä. Tunnetuimpia ovat esimerkiksi Vapaamuurarit ja Illuminati. Myös salamurhiin ja kuolemantapauksiin liittyy salaliittoteorioita. Esimerkiksi John F. Kennedyn ja Marilyn Monroen kuolemiin on liitetty salaliittoteorioita.

Lääketieteeseen liitetään useita salaliittoteorioita, esimerkiksi vesijohtoveteen ja hammastahnaan lisätystä fluorista[26] ja rokotteista. Niitä liittyy myös ajankohtaisiin tapahtumiin ja onnettomuuksiin, kuten syyskuun 11. päivän terroritekoihin, koronaviruspandemiaan tai Estonian uppoamiseen.

Tunnettuja salaliittoteorioita on kehitetty myös avaruusolentojen vierailusta maan päällä, kuten Roswellin tapaus ja Area 51.

Osa salaliitoista on poliittisia, ja niillä pyritään olemaan eri mieltä vallitsevasta näkemyksestä. Tällaisia salaliittoja ovat muun muassa Holokaustin kiistäminen ja muut denialistiset salaliitot, kuten ilmastonmuutoksen kieltäminen, tai äärioikeiston levittämä salaliitto väestönvaihdosta, eli väitteestä että Euroopan väestö korvataan maahanmuuttajilla.

Suomessa tunnetuimpia hahmoja ovat olleet avaruusolentojen vierailusta puhuneet Juhan af Grann ja Rauni-Leena Luukanen-Kilde. Niitä on levitetty myös ahkerasti äärioikeistoon yhteydessä olevissa medioissa.

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. conspiracy theory | Definition, Examples, & Facts Encyclopedia Britannica. Viitattu 16.11.2020. (englanniksi)
  2. a b Brotherton 2015, s. 61–63.
  3. Kielitoimiston sanakirjan verkkoversio: salaliittoteoria. (Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja, 35.) Kotimaisten kielten keskus.
  4. Thomas 2013, s. 2.
  5. Brotherton 2015, s. 79.
  6. Ayto, John: 20th Century Words, s. 15. Oxford University Press, 1999.
  7. Birchall, Clare: Knowledge Goes Pop: From Conspiracy Theory to Gossip. Oxford University Press.
  8. Brotherton 2015, s. 63–64.
  9. Thomas 2013, s. 3.
  10. a b Brotherton 2015, s. 64.
  11. Brotherton 2015, s. 65.
  12. Thomas 2013, s. 4.
  13. Brotherton 2015, s. 65–66.
  14. a b Brotherton 2015, s. 66–69.
  15. Brotherton 2015, s. 72–73.
  16. Räikkä 2021, s. 94–103.
  17. a b c d The Psychology of Conspiracy Theories: Why Do People Believe Them? Psych Central. 5.10.2017. Viitattu 29.1.2021. (englanniksi)
  18. a b c Thomas 2013, s. 8–10.
  19. a b Who believes in conspiracies? New research offers a theory: People with certain personality traits and cognitive styles are more likely to believe in conspiracy theories ScienceDaily. Viitattu 15.2.2021. (englanniksi)
  20. a b Brotherton 2015, s. 102–104.
  21. Brotherton 2015, s. 73–77.
  22. Brotherton 2015, s. 126.
  23. Brotherton 2015, s. 90–92.
  24. Brotherton 2015, s. 106–107.
  25. Brotherton 2015, s. 123–125.
  26. Nystén, Anja (toim. Tiina Raevaara): ”Rasvasodasta sitruunahappotaisteluihin”, Voiko se olla totta?, s. 103. Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 2017.

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Bugge, Lars: Parhaat salaliittoteoriat. Suomentanut Veijo Kiuru. Helsinki: Bazar, 2006. ISBN 951-9107-38-X.
  • Fenster, Mark: Conspiracy Theories: Secrecy and Power in American Culture. Minneapolis: University of Minnesota Press, 1999. (englanniksi)
  • Sivelä, Jonas: Kaiken takana on salaliitto: Tutkimusmatkoja epäilysten maailmaan. Jyväskylä: Atena, 2015. ISBN 978-952-300-170-1.
  • Newton, Michael: The Encyclopedia of Conspiracies and Conspiracy Theories. Facts on File, 2005. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Salaliittoteoria.