Salaliittoteoria

Tämä artikkeli käsittelee itse teoriaa. Sanan muista merkityksistä katso täsmennyssivu.

Salaliittoteoria on teoria, jonka mukaan jonkin merkittävän tapahtuman, tapahtumasarjan tai kehityskulun takana on salaliitto, kahden tai useamman henkilön salainen sopimus jonkin tavoitteen saavuttamiseksi. Tyypillisiä salaliittoteorioita ovat oletukset vaikutusvaltaisten tahojen juonimista poliittisista rikoksista, epädemokraattisten salaseurojen valtapyrkimyksistä sekä salailuoperaatioista. Termiä salaliittoteoria käytetään yleensä väheksyvästi ja mitätöivästi sellaisista teorioista, joita pidetään virheellisinä.

Salaliittoteoria on pyrkimys selittää haitallisia tai traagisia tapahtumia pienen, voimakkaan ryhmän toiminnan seurauksiksi. Monessa salaliittoteoriassa oletetaan salaliittolaisten olevan hyvin vaikutusvaltaisia ja kieroja sekä taitavia salaliiton toteuttamisessa ja sen salaamisessa. Salaliittoteoreetikot etsivät tapahtumasta ja sen raportoinnista poikkeavuuksia, jotka he näkevät todisteina salaliitosta siinä kun muut voivat nähdä niissä vain tavanomaisia inhimillisiä virheitä tai sattumaa. Salaliittoteoriat hylkäävät tapahtumien ympärille hyväksytyn kertomuksen ja saattavat nähdä virallisen versionkin todisteena salaliitosta.[1]

Määritelmiä ja rajauksiaMuokkaa

Salaliittoteorian sanakirjamääritelmät ovat yleensä kirjaimellisia, ja ne mainitsevat vain oletuksen salaliiton olemassaolosta. Joskus niissä mainitaan, että väitetyt salaliittolaiset, kuten hallitus tai salainen järjestö, ovat vaikutusvaltaisia ja kieltävät kaiken vastuunsa tapahtumasta.[2][3][4]

Termiä ”salaliittoteoria” ei tutkijoiden mukaan kuitenkaan yleisessä kielenkäytössä käytetä minkä tahansa salaliiton oletuksen yhteydessä. Rikollisten tai suuryritysten tavanomaisista juonista ja salaisista suunnitelmista teoretisoiminen ei ole salaliittoteoria, sillä niissä ei katsota olevan mitään erikoista. Vaikutusvaltainen salaliittojen tutkija Richard Hofstadter puhuikin salaliittoteorioista selitysten ”tyylinä”.[2]

Jonkin teorian kutsuminen salaliittoteoriaksi on usein pyrkimys mitätöidä se.[5] Salaliittoteoria-sanassa on halventava sävy, ja sitä käytettäessä annetaan ymmärtää, että salaliittoteoriaksi leimattu näkemys on naurettava, väärä, vainoharhainen, perusteeton, kummallinen tai järjenvastainen.[6][7] Kielitieteilijä Noam Chomskyn mukaan ”salaliittoteoria” on eräs niistä termeistä, joita kohteliaat ihmiset käyttävät kirosanojen ja nyrkkien älyllisenä korvikkeena silloin kun kuulevat jotain, josta eivät pidä. Etenkin journalismissa, politiikassa ja osassa akateemista tutkimusta on yleistä kutsua salaliittoteorioiksi väitteitä, joita pidetään ilmiselvän harhaisina.[8]

Yhdysvaltain hallituksen julkaisemalla, siihen itseensä kohdistuvien salaliittoteorioiden vastaisella sivulla sanotaan: ”Salaliittoteoriat elävät myyttien maailmassa, missä mielikuvitus laukkaa, pelot ohittavat faktat ja todisteet sivuutetaan. Supervaltana Yhdysvallat nähdään usein näiden draamojen roistona.”[9]

Tutkija Daniel Pipesin mukaan salaliittoteoria tarkoittaa olemattoman, vain mielikuvituksessa olevan, salaliiton pelkoa, vaikka Pipesin mukaan oikeita salaliittoja toki myös on olemassa. Poliitiikan tutkijat Cass Sunstein ja Adrian Vermeule rajaavat omassa määritelmässään salaliittoteoriat sellaisiksi teorioiksi, jotka voidaan osoittaa valheellisiksi, mutta rajaavat ulkopuolelle sellaiset, jotka ovat totta tai joiden totuudellisuutta ei voi määrittää.[10] Tutkija Kathryn Olmstedin mukaan salaliittoteoria on ”salaliiton oletus, joka voi olla totta tai ei – sitä ei vielä ole todistettu”.[11]

Myös joidenkin salaliittoteoreetikkojen, mukaan lukien vakavasti otettujen journalistien ja kirjailijoiden mielestä, osa salaliittoteorioista onkin ”kahjoja”, mutta että osa salaliiton olettavista teorioista on kuitenkin vakavasti otettavia, eivätkä ne siksi olekaan ”salaliittoteorioita”. Tähänkin määritelmään liittyy oletus siitä, että terminä salaliittoteoriaan kuuluu epätotuudellisuus.[10] Joskus salaliittojen olettajista käytetäänkin hyväksyvämpää ilmaisua ”totuudenetsijät”.[12]

PiirteitäMuokkaa

Salaliittoteorioihin erikoistuneen psykologi Rob Brotertonin mukaan salaliittoteoriaan kuuluu se, että se on ”laadittu todistamattomaksi” (unproven by design), ja että se on ”vastaamaton kysymys”. Salaliittoteoria siis olettaa yhä meneillään olevan salaliiton, johon kuuluu luonteenomaisesti se, että se ei ole selvinnyt, vaan totuus on vielä paljastamatta ja salaliittolaiset punovat yhä juoniaan tekonsa salaamiseksi. Tutkija Mark Fensterin mukaan salaliittoteorioiden tarkoituksena ei olekaan ainoastaan kuvailla jotain tapahtunutta, vaan niihin kuuluu lupaus paljastaa toistaiseksi piiloon jääneitä juonia, jotta suuret kuulijajoukot saataisiin vakuuttuneeksi teoriasta.[13]

Salaliittoteorioihin kuuluu joskus oletus siitä, että mikään ei ole sitä, miltä se näyttää: ilmeisin selitys on aina väärä, ja piilossa on aina joitain asioita. Äärimmillään salaliittoteorioihin liittyy koko näkyvän todellisuuden kieltäminen ja oletus, että kaikki ovat kieroja ja toimivat rikollisesti Uuden maailmanjärjestyksen valmistelemiseksi.[14]

Salaliittoteorioiden mukaan salaliittolaiset ovat macchiavelliläisiä ja läpeensä pahoja ihmisiä, jotka tavoittelevat omaa etuaan kaikin keinoin. Jokainen tilanteesta hyötyvä voidaan nähdä salaliittolaisena, ja usein he ovat juuri niitä ihmisiä, joiden yleisesti kuvitellaan olevan yleisen edun asialla.[15]

Jotkin suositut salaliittoteoriat, kuten syyskuun 11. päivän terrori-iskuja koskevat, olettavat kyseessä olleen lavastetun hyökkäyksen, jossa hallinto hyökkää ulkopuoliseksi tekeytyen omia kansalaisaan vastaan päästäkseen aloittamaan sodan tai voidakseen laatia sortolakeja. Tällöin salaliittoteoreetikot puhuvat ”virallisesta totuudesta”, jota he pitävät täytenä valheena tai korkeintaan yhtenä mahdollisena teoriana. Toisinaan salaliittoteoria tosin syntyy jo nopeasti ennen minkään muun teorian tulemista julki.[14]

SalaliittoteoreetikotMuokkaa

LuonnehdintojaMuokkaa

Brittiläisen kirjailijan ja luennoitsijan Andy Thomasin mukaan akateemisen tutkimuksen valtavirran näkemys on se, että salaliittoteoreetikot ovat henkisesti tasapainottomia, ja heidän lapsuuden kokemuksensa ja perheongelmansa saavat heidät syyttelemään toisia ihmisiä ja epäilemään auktoriteetteja. Salaliittoteoreetikoilta puuttuu tämän käsityksen mukaan arvostelukykyä, ja he ovat herkkäuskoisia ja näkevät liian helposti yhtäläisyyksiä asioiden välillä tai vetävät yksittäistapauksista liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Heidän näkemyksensä vahvistuu todisteista riippumatta silloin, kun moni muukin ihminen on samaa mieltä. He liittyvät usein johonkin samanmielisten nettiyhteisöön, minkä seurauksena he välttyvät vastakkaisilta ajatuksilta ja todisteilta. He ovat myös taipuvaisia fanaattisuuteen, antisosiaalisuuteen ja äärimmäisessä tapauksessa jopa terrorismiin pyrkiessään ”korjaamaan” asiat.[16]

AjattelutapaMuokkaa

Salaliittoteoreetikot näkevät itsensä tutkijoina. Jotkut heistä ovat perehtyneet aiheeseensa hyvin yksityiskohtaisesti, ja he tuntevat aiheen perin pohjin. He kiinnittävät huomiota löytämiinsä lukuisiin poikkeavuuksiin, kuten inhimillisiin virheisiin, hätäisiin lausuntoihin, tiedollisiin aukkoihin ja ristiriitaisuuksiin, ja kutovat niistä yhtenäisen salaliittoteorian siinä missä muut ihmiset eivät näe tällaisissa tavanomaisissa epäsäännöllisyyksissä salaliiton todisteita. Ja jos tapahtuma ei näytä salaliitolta, se on salaliittoteoreetikoille merkki siitä, että salaliittolaiset ovat vaikutusvaltaisia, koska salaliitto on tehokkaasti salattu.[17]

Yhdistäviä piirteitäMuokkaa

Salaliittoteorioihin uskovia ihmisiä yhdistää tutkimusten mukaan muun muassa se, että he ovat luonteeltaan keskimääräistä epäluuloisempia ja kyynisempiä, tyytymättömämpiä viranomaisten haluun toimia tavallisen ihmisen hyväksi sekä tyytymättömämpiä omaan elämäänsä ja omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa. Yhdysvalloissa salaliittoteoriat ovat keskimääräistä suositumpia myös rodullisten ja etnisen vähemmistöjen keskuudessa.[18]

Uskomisen yleisyysMuokkaa

Useissa kyselytutkimuksissa on havaittu, että yhteen salaliittoteoriaan uskova ihminen uskoo usein tavallista useammin myös muihin salaliittoteorioihin. Kun ihmisille annetaan luettelo salaliittoteorioista ja pyydetään heitä arvioimaan niiden uskottavuus jollain numeroasteikolla, saman vastaajan kaikkien vastausten on tapana kasaantua asteikon jompaan kumpaan päähän tai keskelle.[19]

Tutkimusten mukaan tunnetuimpiin salaliittoteorioihin uskoo suurin piirtein 10–30 prosenttia ihmisistä. Vuosina 2013 ja 2014 tehdyissä kyselytutkimuksissa, joissa vastaajille näytettiin lyhyt lista salaliittoteorioista, 63 prosenttia yhdysvaltalaisista kertoi uskovansa ainakin yhteen poliittiseen salaliittoteoriaan ja puolet ainakin yhteen lääketieteelliseen salaliittoteoriaan. Presidentti Kennedyn murhaan liittyvään salaliittoon uskoo jopa yli puolet yhdysvaltalaisista. Yksittäisten salaliittoteorioiden suosio tosin vaihtelee ajan myötä.[20]

Salaliittoihin uskovilla ihmisillä on kyselytutkimusten perusteella myös muita ihmisiä enemmän uskoa ja kiinnostusta muunkintyyppisiin epätavallisiin ja ”vääräoppisiin” käsityksiin ja ilmiöihin, kuten new ageen, homeopatiaan, yliluonnollisiin ilmiöihin ja taikauskoisuuteen.[21]

JärjestäytyminenMuokkaa

Salaliittoteoreetikoilla on järjestäytyneitä verkostoja, toisiinsa kytkeytyviä verkkosivustoja, konferensseja, kirjoja, dokumentteja ja PR-toimintaa. Ne kaikki muodostavat vaihtoehtoisen sosiaalisen maailman, jossa on omat sankarinsa, arvonsa, uskomuksensa ja tapansa.[22]

Tunnettuja salaliittoteorioitaMuokkaa

 
Uuden maailmanjärjestyksen ja Illuminatin vertauskuvaksi sanottu A-kirjainta muistuttava katkaistu pyramidi, jonka kuva on muun muassa Yhdysvaltain dollarin setelissä.

Moni salaliittoteoria kuvaa jonkin salaseuran tai vaikutusvaltaisen ryhmän valtapyrkimyksiä. Tunnetuimpia ovat:

Salamurhia ja muita kuolemantapauksia, joihin liittyy salaliittoteorioita:

Lääketieteeseen liittyvät salaliittoteoriat:

Muita tunnettuja salaliittoteorioita:

HenkilöitäMuokkaa

Jollain lailla salaliittoteorioihin liitettyjä henkilöitä.

  • Alex Jones, salaliitto-radioshown juontaja
  • Paul Joseph Watson, YouTube-persoona, radiotoimittaja ja Infowars-verkkolehden toimittaja
  • David Icke, kuuluisa britti salaliittoteoreetikko, väittää maailman eliitin olevan muotoaan muuttavia olentoja, joiden suvut ovat hallinneet sukupolvesta toiseen
  • Louis Farrakhan, amerikkalainen islamilainen johtaja
  • Jim Marrs, teksasilainen uutistoimittaja ja kirjan Crossfire: The Plot that Killed Kennedy John F. Kennedyn murhasta kirjoittanut kirjailija, jota kirjaa ohjaaja Oliver Stone käytti yhtenä lähteenä elokuvaan JFK – avoin tapaus
  • Juhan af Grann, elokuvaohjaaja ja ufo-asiantuntija
  • Rauni-Leena Luukanen-Kilde, lääkäri, kirjailija ja ufo- sekä yliluonnollisten asioiden asiantuntija
  • Michael Moore, kuuluisa yhdysvaltalainen dokumentti-elokuvaohjaaja
  • Fritz Springmeier, paljastuskirjailija Illuminatin mielenhallinnasta
  • Eric Jon Phelps, jesuiittojen salaliitosta kertonut nettikirjoittaja
  • Doc Marquis, kirja: Secrets of the Illuminati (Illuminatin salaisuudet)
  • Aaron Russo, Vapaus fasismiin (Freedom to fascism)-elokuvan tekijä
  • Jesse Ventura, poliitikko ja salaliittoaiheisen tv-sarjan tekijä
  • Pekka Lahtinen, Maailman yhdentyminen -salaliitto kirjailija
  • Texe Marrs, kristillinen salaliittoteoreetikko
  • Janus Putkonen, Verkkomedian toimittaja
  • Lyndon LaRouche, LaRouche-liikkeen perustaja, poliittinen aktivisti
  • Henry Makow, nettiin kirjoittava salaliittoteoreetikko
  • Svali, sairaanhoitaja, illuminaatti-vapaamuurarien lapsi, joka oli mielenohjailu-ammattilainen, mutta ei kestänyt ko. touhua, vaan alkoi paljastaa netissä asioita, väittää muun muassa että kaikissa isoissa kaupungeissa johtaa illuminaatti-neuvosto. Uskaltaa käyttää vain nimimerkkiä nettijulkaisuissaan.
  • Jack Chick, (Jack T. Chick), kristillinen sarjakuvapiirtäjä ja katolisen kirkon arvostelija
  • Daniel Estulin, Bilderberg-ryhmän kokouksiin erikoistunut tutkija
  • Beppe Grillo, italialainen korruption vastainen poliitikko, joka julkaisee blogia
  • Antony C. Sutton, historioitsija, taloustieteilijä, Skull & Bones -salaseuran paljastaja, kirjailija.
  • John Todd
  • ’Doc Marquis’, eli Joseph ”Doc” Marquis (s. 1956) – kristillinen kirjailija, joka väittää kuuluneensa Illuminatiin
  • Riku Nieminen, näyttelijä, Suomen Zeitgeist-liikkeen jäsenenä on ollut osin leimautunut salaliittoteoreetikoksi.

Salaliittoteorioita populaarikulttuurissaMuokkaa

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  • Brotherton, Rob: Suspicious Minds: Why We Believe Conspiracy Theories. Bloomsbury Sigma, 2015. ISBN 9781472915610.
  • Thomas, Andy: Conspiracies: The Facts, The Theories, The Evidence. Watkins, 2013. ISBN 9781780285085.

ViitteetMuokkaa

  1. conspiracy theory | Definition, Examples, & Facts Encyclopedia Britannica. Viitattu 16.11.2020. (englanniksi)
  2. a b Brotherton 2015, s. 61–63.
  3. Kielitoimiston sanakirjan verkkoversio: salaliittoteoria. (Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja, 35.) Kotimaisten kielten keskus.
  4. Thomas 2013, s. 2.
  5. Brotherton 2015, s. 79.
  6. Ayto, John: 20th Century Words, s. 15. Oxford University Press, 1999.
  7. Birchall, Clare: Knowledge Goes Pop: From Conspiracy Theory to Gossip. Oxford University Press.
  8. Brotherton 2015, s. 63–64.
  9. Thomas 2013, s. 3.
  10. a b Brotherton 2015, s. 64.
  11. Brotherton 2015, s. 65.
  12. Thomas 2013, s. 4.
  13. Brotherton 2015, s. 65–66.
  14. a b Brotherton 2015, s. 66–69.
  15. Brotherton 2015, s. 72–73.
  16. Thomas 2013, s. 8–10.
  17. Brotherton 2015, s. 73–77.
  18. Brotherton 2015, s. 102–104.
  19. Brotherton 2015, s. 90–92.
  20. Brotherton 2015, s. 106–107.
  21. Brotherton 2015, s. 123–125.
  22. Brotherton 2015, s. 126.
  23. Nystén, Anja (toim. Tiina Raevaara): ”Rasvasodasta sitruunahappotaisteluihin”, Voiko se olla totta?, s. 103. Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 2017.

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Bugge, Lars: Parhaat salaliittoteoriat. Suomentanut Veijo Kiuru. Helsinki: Bazar, 2006. ISBN 951-9107-38-X.
  • Fenster, Mark: Conspiracy Theories: Secrecy and Power in American Culture Minneapolis: University of Minnesota Press, 1999.
  • Sivelä, Jonas: Kaiken takana on salaliitto: Tutkimusmatkoja epäilysten maailmaan. Jyväskylä: Atena, 2015. ISBN 978-952-300-170-1.

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Salaliittoteoria.