Apollo-ohjelmaa koskevat huijaussyytökset

Salaliittoteoria

Apollo-ohjelmaa koskevat huijaussyytökset ovat sarja väitteitä, joiden mukaan Apollo-avaruuslennoilla ei laskeuduttu Kuuhun, vaan NASA tai jokin muu ohjelmaan yhteydessä oleva taho väärensi lennot. Syytösten mukaan astronautit kävivät vain maatakiertävällä radalla, koska Van Allenin vyöhykkeiden ja auringonpurkausten säteily, sekä rakettiteknologian rajoitukset estivät kuulennot. Kuuvideot ja valokuvat lavastettiin maassa ja maata kiertävällä radalla. Motiivina oli Neuvostoliiton voittaminen kuukilvassa, Vietnamin sodan repimän yhteiskunnan rauhoittaminen ja NASAn alihankkijoina toimineiden yritysten voitot. Vuonna 1999 tehdyssä tutkimuksessa kuusi prosenttia amerikkalaisista uskoi lentojen olleen lavastettuja.[1]

Neil Armstrong ja Edwin Aldrin harjoittelemassa kuulentoa Maan pinnalla. Mahdollisuus simuloida kuulennon oloja maan päällä on saanut jotkut uskomaan, että kuulento olikin huijausta.

Tutkijat muokkaa

Kuuluisia Apollo-lentoja koskevan huijauksen tutkjoita ovat muun muassa rakettimoottoreita valmistaneella Rocketdynellä työskennellyt Bill Kaysing, joka kirjoitti kirjan We Never Went to the Moon: America’s Thirty Billion Dollar Swindle, elokuvaohjaaja Bart Sibrel, joka ohjasi dokumentit A Funny Thing Happened on the Way to the Moon ja Astronauts Gone Wild, Ralph Rene, joka kirjoitti kirjan NASA Mooned America! – How We Never Went to the Moon, and Why, David Percy ja Mary Bennet, jotka tekivät kirjan Dark Moon ja dokumentin What Happened on the Moon, sekä Moonfaker-sarjan tekijä, geologi Jarrah White.

Marraskuussa 2018 Venäjän avaruusjärjestö (Roskosmos) alkoi tutkia, ovatko Yhdysvaltojen kuulennot todella tapahtuneet. Venäjä lentää paikan päälle kuuhun tarkastamaan asian.[2]

Huijausteoria muokkaa

Tyypillisessä kuulentoa koskevassa huijausteoriassa esiintyy useimmiten ainakin seuraavat väitteet:

  • Astronautit eivät koskaan laskeutuneet Kuuhun, vaikka mahdollisesti lensivätkin raketilla tai käydä Maata kiertävällä radalla.
  • NASA ja ehkä jotkut muut pettivät tarkoituksella suurta yleisöä ja ehkä myös Yhdysvaltain johtoa tehtailemalla todisteet kuulennoille, jota ovat muun muassa telemetrianauhat, keskustelut kuualuksen ja maa-aseman välillä, valokuvat ja kuunäytteet. Vuonna 2009 NASA ilmoitti vahingossa tuhonneensa ensimmäisen kuukävelyn alkuperäisen kuvamateriaalin.[3]
  • NASA ja ehkä muut osanottajat jatkavat tänäkin päivänä huijauksen peittelyä.

Esimerkkejä väitteistä ja vastaväitteistä muokkaa

Ainakin nämä ovat klassisia kansanomaisia huijausteoriaa puoltavia argumentteja sekä ne epäpäteviksi osoittavia vasta-argumentteja:

 
Maa nousee Kuun pinnan yllä kuuta kiertävällä radalla. Tähtiä ei kuvassa näy, mikä on yksi klassisista argumenteista huijausteorian puolesta, mutta todellisuudessa se, ettei tähtiä kuvassa näy, johtuu siitä, että kameran valotusaika on hyvin lyhyt. Tähdille taas tarvitaan hyvin pitkiä valotusaikoja, mikä ylivalottaisi Maan ja Kuun niin, ettei niiden yksityiskohtia erottaisi.

Van Allenin vyöhykkeet sisältävät voimakasta säteilyä, joka olisi aiheuttanut oireita astronauteille, kuten pahoinvointia ja kuitenkin astronautit juuri kuulentojen jälkeen tehdyissä televisiohaastatteluissa vaikuttavat täysin terveiltä. Auringonpurkauksien säteily varsinkin Apollo 16- ja 17-lennoilla olisi ollut erittäin vaarallista.

Matka vyöhykkeiden halki kesti hyvin lyhyen aikaa. Lisäksi avaruusaluksen metallirunko torjui suuren osan haitallisesta säteilystä.[4] Siksi terveyshaitat jäivät hyvin vähäisiksi.

Kuvissa ei näy moottorin tuottamaa kraatteria laskeutumismoduulin alla, eikä edes pöly raketin alta ole lentänyt pois.

Laskeutumismoduulin moottori oli lähes sammuksissa laskeuduttaessa, joten se ei aiheuttanut kovin suurta jälkeä Kuun pintaan.[4]

Astronauttien pystyttämä Yhdysvaltain lippu liehuu, vaikka Kuulla ei ole kaasukehää.

Lipussa oli yläosassa tukipalkki, joka piti lippua levällään, ja alalaidassa rautalanka, jolla lippu saatiin näyttämään ikään kuin tuulessa hulmuavalta. Videokuvassa esiintyvä heiluminen johtuu siitä, että juuri ennen kuvausta lippu oli isketty tangostaan Kuun pintaan niin kovalla voimalla, että Kuun heikossa painovoimassa se riitti heiluttamaan lippua reilusti.[5]

Eräissä valokuvissa olevissa kivissä näkyy selkeästi "C"-kirjain, joka osoittaa, että ne ovat rekvisiittaa.

Kyseisen kuvan suurennoksesta saatiin selville, että kyseessä on negatiivia duplikoitaessa tai jossain vaiheessa suurennettaessa negatiivin päällä ollut karva. Alkuperäisestä negatiivista tehdyssä uudessa kopiossa "C":tä ei näy.

Todisteet sen puolesta, että kuulennot tehtiin muokkaa

Vuonna 2001 oli elossa yhdeksän Kuussa käynyttä astronauttia, jotka todistivat käyneensä kuussa kameroineen. Kuusta tuotiin 381 kiloa kiviä, joiden mineraalikoostumus ja rakenne on erilainen kuin Maasta löydettyjen kivien. Niitä ovat tutkineet riippumattomat tiedemiehet monista maista.[5] Kuulennoilla astronautit jättivät Kuun pinnalle erilaisia instrumentteja, joiden avulla on myöhemmin havainnoitu esimerkiksi Kuun seismistä toimintaa.[6] Kuun pinnalle jätettiin myös kolme peiliä, joihin suunnattavilla lasersäteillä nykyisinkin määritetään Kuun ja Maan välinen etäisyys.[7] Kuuta kiertävä yhdysvaltalainen avaruusluotain onnistui vuonna 2011 ottamaan tarkkoja kuvia Kuun pinnasta. Näissä valokuvissa näkyvät esimerkiksi kuukapselien laskeutumispaikat, astronauttien jalanjäljet ja kuuauton renkaanjäljet.[8]

Elokuvia muokkaa

Huijausväitteiden inspiroimat elokuvat, kuten Capricorn yksi (1978) ovat herättäneet epävarmuutta laajemminkin.[9]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Elokuvassa avaruusalus Capricornin on tarkoitus lähteä Marsiin. Elossapitojärjestelmään tulee vika ja raketti lähtee miehittämättömänä kohti Marsia astronauttien poistuessa salaa kapselista ennen raketin laukaisua. Tämän jälkeen astronautit viettävät aikaa muun muassa Marsia jäljittelevässä studiossa. Kun miehittämätön alus tuhoutuu palatessaan, päätetään astronautit surmata. Alkaa ajojahti yhdysvaltalaisella aavikolla. Yksi astronauteista selviää hengissä ja paljastaa Mars-huijauksen.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Elokuvan todellista tarkoitusta ei voitane epäillä. Marsiin laskeutuva alus muistuttaa kovin paljon Apollo-ohjelman kuualusta.

Eräiden väitteiden mukaan Stanley Kubrick, joka vastikään oli saanut elokuvan 2001: Avaruusseikkailu valmiiksi, olisi auttanut NASAa lavastamaan kuulennot elokuvan lavasteissa.

Väitteitä on myös parodioitu. Ranskalainen valedokumentti Opération Lune (esitetty Suomessa televisiossa nimellä Kuun pimeä puoli) vuodelta 2002 lähtee käsittelemään Kubrick-yhteyttä ja haastattelee useita arvovaltaisia henkilöitä, esimerkiksi Donald Rumsfeldiä ja Henry Kissingeriä. Dokumentin edetessä kuitenkin esitetään aina vain entistä absurdimpia väitteitä.

Lähteet muokkaa

  1. Landing a Man on the Moon: The Public's View 1999. Gallup. Viitattu 3.3.2013. (englanniksi)
  2. Was Moon Landing Real? Russia Plans New Flight to Find Out Newsweek. 24.11.2018. Viitattu 21.1.2020. (englanniksi)
  3. Nasa tuhosi vahingossa alkuperäiset kuukävelykuvat Helsingin Sanomat. 16.7.2009. Sanoma News. Viitattu 26.9.2010.
  4. a b Apollo 11 Moon landing: conspiracy theories debunked The Telegraph. 15.7.2009. Viitattu 21.1.2020. (englanniksi)
  5. a b Great Moon Hoax NASA. Arkistoitu 1.8.2012. Viitattu 3.3.2013. (englanniksi)
  6. Kettunen, Niko: Apollo-astronauttien vanhat mittalaitteet paljastavat, että Kuussakin järisee, ja syy on kutistuminen Helsingin Sanomat. 15.5.2019. Viitattu 15.5.2019.
  7. Lasermittaus kertoo Kuun etäisyyden Tieteen Kuvalehti. 1.9.2009. Viitattu 15.5.2019.
  8. Uusissa kuukuvissa näkyvät astronauttien jalanjäljet Ilta-Sanomat. 6.9.2011. Viitattu 15.5.2019.
  9. Lagerstedt, Ilpo: Rakettimiehiä. Luku ”Niin katoaa kunnia Kuun”, s. 383.

Aiheesta muualla muokkaa