Estonian uppoamisen salaliittoteoriat
Estonian uppoamisen salaliittoteoriat ovat onnettomuustutkintakomission lopullisesta raportista poikkeavia spekulatiivisia teorioita matkustaja-autolautta M/S Estonian uppoamisesta 28. syyskuuta 1994. Uppoamissyiksi on esimerkiksi ehdotettu venäläistä asemateriaalia, joka olisi räjähtäessään upottanut aluksen. Myös Venäjän mafian on epäilty upottaneen aluksen räjähteillä. Muutamien laivan miehistöön kuuluneiden henkilöiden on myös väitetty kadonneen pelastumisen jälkeen.
Onnettomuustutkintakeskus julkaisi vuonna 2006 muistion vastauksista joihinkin edellä mainittuihin väitteisiin. Väitteet ovat onnettomuustutkimuskeskuksen mukaan todistettu vääriksi. Räjähdeteoria on onnistuttu lisäksi todistamaan vääräksi Suomen Keskusrikospoliisin tutkimuksissa, joissa ei löydetty räjähdysainejäämiä keulan metalliosista. Räjähdyksiä ei myöskään ole tallentunut Helsingin yliopiston seismologian laitoksen Porkkalanniemen mittausaseman eikä Suomen merivalvontajärjestelmän laitteisiin.[1][2] Myös kaikissa muissa virallisissa tutkimustuloksissa räjähdysmahdollisuus on joko poissuljettu tai sitä ei ole näytetty toteen.
Kun Estonia oli uppoamassa, joissakin laivoissa havaittiin valaisematon tuntematon alus, joka kulki suoraan poispäin Estoniasta. Pelastuneiden silminnäkijähavaintojen mukaan alukseen olisi nostettu merestä tai pelastuslautalta kaksi ihmistä.[3]
Estonian salaperäinen lasti muokkaa
Estonian on väitetty myös kuljettaneen usein arkaluontoista lastia, kuten entisen Neuvostoliiton ydinasemateriaalia ja muuta asetekniikkaa Itämeren yli Ruotsiin ja edelleen länteen, ja siksi entiset KGB:n tai jonkin muun organisaation agentit olisivat asettaneet Estonian keulaan, visiirin lukkoihin ja vedenpinnan alle räjähteitä, jotka olisivat upottaneet aluksen. Viron parlamentti ja Ruotsin armeijan virkamieslähteet ovat myöntäneet, että Estonialla kuljetettiin aseita ainakin kahdesti ennen onnettomuutta,[4] mutta näiden lähteiden mukaan onnettomuusyönä ei olisi ollut vastaavia kuljetuksia.lähde?
Ennen laivan viimeiselle matkalle lähtöä sinne oli viety tullin ohi kaksi kuorma-autollista rahtia, jolla oli yhdysvaltalainen sotilassaattue. Lastiperämies lisäsi toisen kuorma-autoista Estonian lastiluetteloon käsin. Vuonna 1999 saksalaisen tutkimusryhmän johtava laiva-asiantuntija, onnettomuustutkija ja kapteeni Werner Hummel sai Viron laivaviranomaisilta kopion Estonian lastiluettelosta ja valvontakameran tallenteesta. Lastiluettelosta löytyi vielä kolmas käsin lisätty kuorma-auto, jota ei löytynyt Estlinen lastiluettelosta.[5] Käytännössä tämä on kuitenkin lauttaliikenteessä yleistä, sillä lastia voidaan kirjata laivaan vielä hieman ennen lähtöä, jolloin kaikkia dokumentteja ei välttämättä saada aina valmiiksi etukäteen.
Tahallinen upotus? muokkaa
Joissain teorioissa Estonian upottajaksi on esitetty Venäjän mafiaa. Nordic Consulting-yhtiön johtaja Eugen Jushtshuk kertoi saksalaiselle tutkimusryhmälle, että varustamoa kiristettiin pommiuhkauksilla vuoteen 1994 asti ja varustamo maksoi suojelurahaa, kunnes Ruotsin ja Viron viranomaiset suosittelivat varustamoa lopettamaan niiden maksamisen. Suojelurahojen maksujen loputtua mafia uhkasi, että Estonialle tapahtuisi jotain ikävää. Viron poliisijohtaja Ain Seppikkin mukaan suojelurahoista ei ole näyttöä.[6]
Varsinkin myöhemmässä vaiheessa 2000-luvulla yhdeksi usein mainituksi teoriaksi Estonian uppoamiselle on esitetty törmäystä sukellusveneeseen. Teorian yksi merkittävimmistä esittäjistä on yhdysvaltalainen tutkiva journalisti ja kirjailija Drew Wilson, joka esittää teorian kirjassaan The Hole: Another Look at the Sinking of the Estonia Ferry on September 28th 1994. Toisena vaihtoehtona Wilson esittää pohjaan tai vesirajan alapuolelle asennetut räjähteet. Wilsonin mukaan Estoniassa on oltava pohjassa iso reikä. Muun muassa lukuisat Estonialta selvinneet ja alakansilla oleskelleet ovat kertoneet kuulusteluissa kuulleensa ääniä jotka kuulostivat siltä kuin jokin olisi raapinut laivan pohjaa ja kuin laiva olisi esimerkiksi törmännyt johonkin tai ajanut karille. Lisäksi useat silminnäkijät näkivät alapuolelta tullutta vettä autokantta alemmilla kansilla, mikä Wilsonin mielestä todistaa, että laivan pohja oli saanut osuman. Wilson kritisoi kansainvälistä tutkijalautakuntaa, joka ei ottanut juuri ollenkaan huomioon näitä silminnäkijähavaintoja. Hän perustelee teoriaa myös sillä, ettei mikään tunnettu alus Estoniaa lukuun ottamatta ole uponnut yhtä nopeasti, ellei ole saanut osumaa tai reikää vesirajan alapuolelle. Wilson sai mielestään teorioilleen lisää uskottavuutta, kun Yhdysvaltain kansallinen turvallisuusvirasto NSA epäsi häneltä vuonna 2004 kaikki tiedot kolmesta NSA:n hallussa olevasta Estonian turmaa koskevasta asiakirjasta perustellen epäämistä sillä, että asiakirjojen antaminen toimittajalle saattaisi aiheuttaa vakavaa vahinkoa ja vaarantaa kansallisen turvallisuuden.[7]
Epäilijöiden mukaan räjähdeteoriaa tukevat muun muassa sukeltajien kuvaamassa materiaalissa näkyvät merkit muun kuin merenkäynnin aiheuttamista vaurioista aluksen rungossa.lähde? Lisäksi laivan konemestari havaitsi vettä valvontamonitoriensa kautta jo kello 1.05, siis ennen metallisia kumahduksia, joista vahtimies Silver Linde raportoi.lähde? Kolmanneksi Estonia ei jäänyt kellumaan käännyttyään ylösalaisin, mikä viittaa reikiin aluksen pohjassa, joiden kautta ilma pääsi ulos upottaen aluksen.lähde? Ehkä kuuluisin räjähdysteorian kannattaja on saksalainen Jutta Rabe, joka on tutkimusryhmineen ollut kahdesti mukana Estonialle tehdyissä sukelluksissa. Hän kirjoitti teoriaa tukevan kirjan, jonka pohjalta tehtiin elokuva Itämeren arvoitus. Yhdysvaltalaisen seikkailijamiljonäärin ja harrastajatutkijan Gregg Bemis Jr.:n ja Raben tutkimusryhmän sukellusten mukaan laivan kyljessä vesirajan alapuolella on ainakin yksi reikä. Bemisin sukeltajat ottivat reiän ympäriltä kolme näytettä, ja Yhdysvalloissa ja Saksassa suoritetussa eri tutkimusyhtiöiden testeissä saatiin kaikista tulos, joiden mukaan koepaloista löydettiin räjähdysainejäämiä. Neljäs saksalainen tutkimusyhtiö ei saanut koepalasta samaa tulosta,[1] mutta Bemisin mukaan kyseessä ei ollut sama koepala kuin muilla tutkimusyhtiöillä. Bemisin mukaan hänellä on myös todisteet siitä, että keulavisiiri oli Estonian uppoamishetkellä kiinni laivassa.[8][9]
Törmäys sukellusveneeseen muokkaa
Estonian onnettomuustutkintaa Virossa johtanut, entinen valtakunnansyyttäjä Margus Kurm uskoo sukellusveneeseen törmäämisen olleen syynä uppoamiselle. Hän perustelee teoriaa aluksen kyljessä olevalla nelimetrisellä reiällä, joka paljastui myöhemmissä sukelluksissa ja joka tuotiin esiin syksyllä 2020 julkaistussa Dplayn dokumenttisarjassa.[10] Dokumentissa aluksen rungossa olevan repämän syntymissyyhyn ei oteta kantaa. Kurm syyttää Ruotsia onnettomuuteen liittyvien tietojen salailusta.[11]
Tutkijalautakunnan kritiikki muokkaa
Virallinen kansainvälinen tutkijalautakunta on pysynyt kannassaan, ettei Estoniassa ole keulaa lukuun ottamatta reikiä, vaan se on ehjä ja ainoa reikä on keulan lähellä rungossa, jonka aiheutti keulavisiirin teräskoukku.[12] Vuonna 2007 kansainvälisen tutkijalautakunnan virallisia sukelluksia johtanut Ruotsin merenkulun tarkastuslaitoksen johtaja Johan Fransson kuitenkin myönsi, että sukellustutkimukset olivat suppeita ja puutteellisia ja niiden tehtävänä oli vain varmistaa kansainvälisen tutkijalautakunnan teoria uppoamisen syystä ja tutkia, olivatko ruumiit ja laiva nostettavissa.[13]
Epäluuloja on herättänyt myös kansainvälisen tutkijalautakunnan alkuperäisen puheenjohtajan, Viron entisen liikenne- ja viestintäministerin Andi Meisterin eroaminen. Meister väitti, että ruotsalaiset viranomaiset olivat painostaneet häntä jättämään erinäisiä asioita tutkimatta. Meister erosi lopulta itse ja kertoi syyksi eriävät intressit itsensä ja tutkimuksen tilanneiden valtioiden välillä. Meisterillä uskotaan myös olevan tietoa kahdeksasta Estonian miehistön jäsenestä, joiden on alun perin kerrottu pelastetun ja jotka kuitenkin salaliittoteoreetikkojen mielestä "katosivat" muutaman päivän kuluttua lopullisesti.[14]
Katoamiset ja muut epäselvyydet muokkaa
Tunnetuin "kadonnut" on laivalla ollut toinen päällikkö Avo Piht, joka oli Estonian viimeisellä matkalla mukana matkustajana.[15] Meisterin lisäksi eritoten Rabe on tutkinut tapausta. Piht on tuotu useiden eri lähteiden mukaan helikopterilla 28. syyskuuta 1994 ensimmäisten pelastuneiden joukossa Utöhön ja sieltä Turkuun sairaalaan. Tiedon vahvistivat muun muassa ruotsalainen helikopteripelastaja, Viron liikenneministeriö, viralliset listaukset eloonjääneistä, Estlinen osaomistajana vaikuttanut ruotsalaisyhtiö, Ruotsin merenkulkuviraston turvallisuuspäällikkö Bengt-Erik Stenmark, Reuters ja Viron silloisen pääministerin Mart Laarin edustaja. Baltic News Service uutisoi Mart Laarin jopa keskustelleen Turun sairaalassa Pihtin kanssa terrori-iskun mahdollisuudesta, jonka epäilyksen Piht oli tuonut pääministerin tietoon.lähde? Saksassa ja Virossa on nähty myös saksalaisen ZDF-televisiokanavan uutiskuvaa, jossa Pihtin tuttavien ja sukulaisten mukaan on varmuudella näkynyt Pihtin sairaalaan tuonti. Uutiskuvamateriaali on sittemmin ilmoitettu kadonneeksi. Piht kuitenkin katosi seuraavien päivien aikana jäljettömiin, eikä häntä ole löydetty. Myöhemmin Interpol etsintäkuulutti hänet. Hurjimpien tarinoiden mukaan joku olisi surmannut Pihtin Turun sairaalassa.[8] Vuonna 2006 Viron parlamentin asettama Estonia-komitea suositteli Viroa edelleen jatkamaan Pihtin ja muiden kadonneiden etsintää, vaikka komitea ei tällä tiedolla varmistanutkaan sitä, että kadonneita välttämättä olisi olemassa tai elossa.[16]
Toinen merkittävä tapaus on Estonian ruorimies Kalev Vahtrasin katoaminen ja kuolema. Kansainvälisen tutkijalautakunnan merkittävä todistaja, Estonian matruusi Silver Linde, oli Turun sairaalassa samassa huoneessa alilämmöstä kärsineen Vahtrasin kanssa. Kun Linde meni tapaamaan muita pelastuneita, oli Vahtras kadonnut huoneesta sänkyineen päivineen. Sairaalan henkilökunnan mukaan Vahtras oli siirretty toiseen turkulaiseen sairaalaan. Kun Vahtrasin vaimo meni Turun sairaalaan, hänelle ilmoitettiin, että Vahtras oli siirretty sairaalaan Ruotsiin. Viroon palannut Vahtrasin vaimo kutsuttiin myöhemmin poliisiasemalle, jossa hänelle ilmoitettiin, että Kalev Vahtras oli löydetty Suomen rannikolta hukkuneena. Vahtrasin vaimo ja omaiset vaativat tapahtuneesta selvitystä, mutta Viron turvallisuuspoliisi varoitti omaisten mukaan heitä sotkeentumasta asiaan, koska se olisi liian vaarallista. Viranomaisten yleisimmän kannan mukaan Kalev Vahtras hukkui Estonian uppoamisyönä.[8][17]
Ruotsin valtio on teettänyt uusia tutkimuksia epäselvyyksien selvittämiseksi.[18] Tutkimuksissa on muun muassa havaittu Estonian uponneen 10 minuuttia luultua aiemmin.[19] Onnettomuustutkintakeskus julkaisi vuonna 2006 muistion vastauksista joihinkin edellä mainittuihin väitteisiin. Väitteet on onnettomuustutkimuskeskuksen mukaan todistettu vääriksi.[1] Osaa väitteistä Onnettomuustutkimuskeskus tai kansainvälinen tutkimuskomissio ei ole käsitellyt ollenkaan. Myös muun muassa eri viralliset tutkimuskomissiot Ruotsista ovat tulleet johtopäätökseen, että onnettomuustutkintaa ei ole aiheellista käynnistää uudestaan.
Lähteet muokkaa
- Rabe, Jutta: Estonia: tragedia Itämerellä. Helsinki: Alfamer, 2002. ISBN 952-5089-82-7.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c Muistio Viron hallituksen M/V Estonian kansainvälisen tutkintakomission (JAIC) entisille jäsenille esittämistä kysymyksistä (Internet Archive) Onnettomuustutkintakeskus. Arkistoitu 12.4.2010. Viitattu 22.8.2015.
- ↑ Muistio Viron hallituksen M/V Estonian kansainvälisen tutkintakomission (JAIC) entisille jäsenille esittämistä kysymyksistä (Arkistoitu sivu) Onnettomuustutkintakeskus. Arkistoitu 12.4.2010. Viitattu 22.8.2015.
- ↑ Rabe 2002, s. 58.
- ↑ Virolaiset kuljettivat Estonialla aseita Yle Uutiset. 19.12.2006. Yleisradio. Viitattu 12.7.2016.
- ↑ Rabe 2002, s. 34–35, 193–195.
- ↑ Rabe 2002, s. 180–181.
- ↑ Wilson, Drew: The Hole: Another Look at the Sinking of the Estonia Ferry on September 28th 1994. Exposure Publishing, 2006. ISBN 978-184-68513-2-2. (englanniksi)
- ↑ a b c Rabe 2002.
- ↑ Estonian sukellukset ovat päättyneet tältä päivältä MTV Uutiset. 22.8.2000. Viitattu 4.7.2010.
- ↑ Virolaistutkija syyttää Ruotsia Estonian uppoamissyyn salailusta – suomalaistutkijat uskovat, että pelastuneet olisivat kertoneet rungon repeytymisen äänestä Yle Uutiset. 29.9.2020. Viitattu 5.10.2020.
- ↑ Virolainen Estonia-tutkija sai uutuusdokumentista pontta rajulle väitteelleen: laivan upotti ruotsalainen sukellusvene – ”Kyse voi olla vain törmäyksestä” Iltalehti. 28.9.2020. Viitattu 5.10.2020.
- ↑ Tausta: Estonian tuho lietsoi salaliittoteorioita Yle Uutiset. 29.9.2004. Yleisradio Oy. Viitattu 4.7.2010.
- ↑ Viranomainen myöntää Estonia-tutkimusten puutteellisuuden Yle Uutiset. 27.5.2007. Yleisradio Oy. Viitattu 4.7.2010.
- ↑ Andi Meister viitab kaheksa inimese salapärasele kadumisele Öhtuleht. 18.8.1997. Viitattu 4.7.2010. (viroksi)
- ↑ Pelastuiko Estonia-laivan kapteeni Avo Piht? “Varmasti pelastui, mutta hänet on jo tapettu”, sanoo toimittaja Andres Raid Yle Uutiset. 28.2.2021. Viitattu 16.2.2024.
- ↑ Estonia-komitea: Viro ei tiennyt Estonian sotatarvikelasteista Ilta-Sanomat. 19.12.2006. Viitattu 4.7.2010. [vanhentunut linkki]
- ↑ Jutta Rabe: Estonia meeskonnaliige Kalev Vahtras mõrvati Eesti Päevaleht. 28.2.2002. Viitattu 4.7.2010. (viroksi)
- ↑ Ruotsi tutkii jälleen Estonian turmaa Yle Uutiset. 13.6.2006. Yleisradio. Viitattu 4.11.2009.
- ↑ Ruotsalaistutkimuksen mukaan Estonia upposi luultua aiemmin Yle Uutiset. 28.11.2007. Yleisradio. Viitattu 4.11.2009.