Wikipedia

Faktantarkistus

journalistinen lähestymistapa lähteeseen

Faktantarkistus on journalistinen lähestymistapa, jossa analysoidaan yhden tai useamman henkilön lausuntoja perustuen todistettavissa oleviin, rationaalisiin ja objektiivisiin tosiasioihin. Ohessa voidaan tutkia myös sanallisia tai kirjallisia lausuntoja tosiasioihin rinnastamalla. Faktantarkistukseen voidaan ottaa mukaan myös poliittisten prosessien tieteellisiä analyysejä.[1][2]

Termiä käytetään tutkimalla paitsi journalismia, myös esimerkiksi viranomaisia[3]tai yhteiskunnallisia ryhmiä tai puolueita[4] medioissa, vaikka tutkimusten todistettavuus ei ole välttämättä taattu.

Taustaa muokkaa

Yhdysvalloissa ensimmäiset poliittisten väitteiden totuudellisuutta arvioivat organisaatiot syntyivät 2000-luvun alussa. Ensimmäinen faktantarkistukseen erikoistunut verkkosivusto FactCheck.org aloitti toimintansa vuonna 2003. Faktantarkistusorganisaatiot alkoivat tukea myöhemmin poliittiseen raportointiin liitettyä toimintaa lähes kaikilla Yhdysvaltain uutiskanavilla. 2010-luvulla riippumattomia faktantarkistajia on syntynyt yli 50 maassa, ja niiden toiminta ulottuu jokaiselle mantereelle. Näistä ryhmistä on aktiivisia 113 (2016). Niistä yli 90 prosenttia on perustettu vuoden 2010 jälkeen, ja vuosien 2014–2016 aikana käynnistyi noin 50.[5][6]

Euroopassa ensimmäinen säännöllinen poliittisen faktantarkistuksen lähde on Britanniassa vuonna 2005 käynnistynyt The FactCheck -blogi, jonka tarkistus kattoi parlamenttivaaleja. Vastaavia syntyi vuonna 2008 Ranskassa ja Alankomaissa. Vuonna 2016 arvioitiin, että eri puolilla Eurooppaa oli syntynyt yhteensä yli 50 faktantarkistukseen erikoistunutta toimijaa, vaikka noin kolmannes niistä on joko sulkenut ovensa tai toimii satunnaisesti.lähde?

Menetelmät muokkaa

Faktantarkistus voidaan tehdä joko ennen (ante hoc) kuin teksti on julkaistu tai levitetty tai sen jälkeen (post hoc).[7]

Ennen levittämistä tapahtuva faktantarkistus pyrkii poistamaan virheitä ja mahdollistamaan tekstin levittämisen jatkamista, tai hylkäämistä, jos tekstin faktoja ei pystytä vahvistamaan.[8]

Post hoc -tarkistuksen yhteydessä julkaistaan usein kirjallinen raportti epätarkkuuksista tai joskus tarkistavan organisaation visuaalinen mittari (esimerkiksi Washington Postin faktantarkistaja ”Pinocchio” tai PolitiFactin ”truth-o-meter”-arvosanat ).[8] Useat järjestöt, esimerkiksi FactCheck, PolitiFact, ja NewsTrustin Truth Squad keskittyvät post hoc -faktantarkistukseen.lähde?

Ennen julkaisemista tapahtuva tarkistus muokkaa

Journalismissa ensimmäinen faktantarkistaja on kirjoittaja itse. Kirjassaan Varmistusjournalismin työkäytännöt Heikki Kuutti toteaa, että itsestäänselvästä tarkistusvaatimuksestaan huolimatta toimitukset eivät ole kiinnittäneet riittävästi huomiota kertomiensa tietojen paikkansapitävyyteen. Jos tietojen tarkkuus ja varmistaminen ylipäätään olisivat saaneet ansaitsemansa aseman, toimittajat suhtautuisivat nykyistä kriittisemmin käyttämiinsä lähteisiin, myös muualla julkaistuja tietoja tarkistettaisiin pelkän siteeraamisen sijasta ja oikaistavia virheitä julkaistaisiin nykyistä vähemmän.[9]

Journalistien tulisi kiinnittää faktapohjalta esitettyjen väitteiden tarkistamisessa huomiota seuraaviin seikkoihin:

  • Lähteen tunnistaminen. Kuka on tuottanut esitetyn informaation. Onko lähteellä laajempaa hyväksyntää, auktoriteettiasemaa ja asiantuntemusta. Kuinka lähdettä on hyödynnetty aiemmin journalistisessa toiminnassa ja millaisia kokemuksia tästä on kertynyt.
  • Lobbarirooli. Voiko tietoa tuottaneella lähteellä olla salattuja tavoitteita tai motiiveja esittämänsä informaation kertomiselle. Vaikka tiedot voivat olla sinällään paikkansapitäviä, niistä koostuvat väitteet voivat olla yksipuolista ja tuloksiltaan harhaanjohtavia. Journalistien olisi verrattava tietoja tästä syystä muista lähteistä hankittaviin tietoihin.
  • Paikkansapitävyyttä koskeva näyttö. Millaisilla menetelmillä lähde on hankkinut ja tuottanut kertomansa informaation. Missä määrin näin tuotettuihin tietoihin sisältyy epävarmuutta niiden todenmukaisuudesta. Miten selville saatuja tuloksia on tulkittu.
  • Hyödynnetty tieto. Kuinka ajankohtaista on informaation taustalla oleva tietoaines. Miten aineiston otanta on toteutettu, onko tulosten arvioinnissa ollut käytettävissä vertailuryhmää, voidaanko tulokset uusia ja sisältyykö niihin keskinäisiä ristiriitaisuuksia. Millaisia ennakko-oletuksia informaation kokoajilla on saattanut olla keräämistään tiedoista.[9]

Suurissa sanomalehdissä on faktantarkistusosastot. Esimerkiksi (vuonna 2010) The New Yorkerilla oli 16 faktantarkistajaa, kun taas The New York Timesin Magazinella oli edellistä vähemmän faktantarkistajia henkilökunnassaan, mutta se toimi yhteistyössä useiden freelancereiden kanssa. Der Spiegel aloitti faktantarkistuksen 1940-luvun lopulla. Lehden faktantarkistus vakiintui 1950-luvulla, kun lehden johto huomasi, että on tärkeää välttää virheitä ja että pitää olla mahdollista julkaista asioita, jotka tarkistetaan kahdesti, ja että tarkistaja ei ole vain kirjoittaja. Lehden julkaisemia faktoja tarkistaa 70 henkilöä, mutta joitakin henkilöitä toimii lehden tietokannan hallinnassa ja indeksoinnissa, joten faktantarkistajia on yhteensä noin 100, joista 80 on päätoimisia.[10]

Toimittaja ja tietokirjailija Tuomas Murajan mukaan suomalaisissa mediataloissa ei 2017 ollut erillisiä faktantarkistajia.[11]

Faktantarkistus julkaisemisen jälkeen muokkaa

Faktantarkistusororganisaatiot eivät ehkä pääse yhteisymmärrykseen tietojen oikeellisuudesta. Tutkimus tukee käsitystä siitä, että on tarpeellista kuulla enemmän kuin yhtä faktantarkastuksen lähdettä, jos halutaan saada aikaan yksimielisyys tarkistettavista lausunnoista.[12]

Suomalaisen Faktabaarin menetelmä on seuraava. Saatuaan vinkin tarkistettavasta faktasta vihjelomakkeesta tai sosiaalisen median kautta Faktabaarin toimitus ottaa yhteyttä dokumentointiammattilaiseen, jolta se saa linkit asiaa koskeviin lakeihin, säädöksiin tai muihin vastaaviin. Tavoitteena on saada kaksi toisistaan riippumatonta lähdettä. Tämän jälkeen toimitus ottaa yhteyttä yhteen tai useampaan asiantuntijaan verkostossaan ja pyytää tutkimaan väitteen paikkansapitävyyttä. Saatu vastaus muokataan helposti luettavaan muotoon ja muokattu teksti lähetetään asiantuntijalle uudelleen arvioitavaksi. Kun muokattu teksti on hyväksytty, lisätään vielä saadut linkit ja tarkistettu fakta julkaistaan Faktabaarin sivustolla. Faktabaari on sitoutunut kansainvälisen verkostonsa kanssa hyvään faktantarkistustapaan.[13]

Vaikutukset muokkaa

Tutkimukset jälkeenpäin tehtävästä faktantarkistuksesta ovat selvittäneet, että ne johtavat usein sekä puhujien (se saa aikaan varovaisempia julistuksia), että kuulijoiden tai lukijoiden (se saa heidät vaativammaksi sisällön tietojen oikeellisuudesta) käyttäytymisen muutoksiin. Havaintojen mukaan yleisöllä on taipumus olla täysin horjumaton sellaisia virheiden korjauksia kohtaan, jotka koskevat kaikkein eniten erimielisyyttä aiheuttavia aiheita, tai vakuuttua huomattavasti enemmän kielteisestä tiedottamisesta (esimerkiksi vaalimainoksista, joissa on henkilökohtaisia hyökkäyksiä). Mielipiteen muutoksia havaitaan myös, kun hairahtunut henkilö oli alun perinkin joku melko samanhenkinen.[8]

Vuonna 2014 kokeellisessa tutkimuksessa todettiin, että faktantarkistus saattaa auttaa parantamaan poliittista keskustelua lisäämällä maineeseen liittyviä kustannuksia tai riskejä levittää väärää tietoa poliittisille eliiteille. Tutkijat lähettivät ”sarjan kirjeitä vaaleihin liittyvistä maineenhallinnan turvallisuudesta ja riskeistä, jos ehdokkaat jäisivät kiinni kyseenalaisista lausunnoista. Lainsäätäjät, joille kirjeet lähetettiin, olivat huomattavasti vähemmän alttiita antamaan kielteisiä arvioita faktantarkistuksesta tai saattamaan tarkkuuttaan julkisesti kyseenalaisiksi. Tämä viittaa siihen, että faktantarkistus voi vähentää epätarkkuutta, jos se aiheuttaa merkittävää uhkaa.”[14]

Vuonna 2016 tehdyssä tutkimuksessa saatiin selville hyvin vähän todisteita ”takaiskuvaikutuksesta”, jonka mukaan väärän informaation korjaaminen saattaa aiheuttaa puolueellisten henkilöiden takertumista yhä vahvemmin näkemyksiinsä. Tutkimuksen mukaan ”Yleisesti ottaen kansalaiset ottavat onkeensa faktuaalisesta informaatiosta, jopa silloin kun sellainen informaatio haastaa heidän puolueellisia ja ideologisia sitoumuksiaan.”[15]

Eräs kokeellinen tutkimus osoitti, että vaalikeskustelujen aikaan tehty faktantarkistus vaikutti katsojien arvioon ehdokkaiden keskustelukyvyn tehokkuudesta ja ”lisäsi halukkuutta äänestää ehdokasta, jos faktantarkistus osoittaa että ehdokas on rehellinen”.[16]

Kritiikki muokkaa

Poliittista faktantarkistusta kritisoidaan usein siitä, että se on mielipidejournalismia.[17][18]

Syyskuussa 2016 Yhdysvalloissa tehdyn kyselytutkimuksen mukaan vain 29 prosenttia kaikista todennäköisistä yhdysvaltalaisista äänestäjistä luottavat medioiden tekemiin ehdokkaiden kommenttien faktantarkistuksiin. Sen sijaan 62 prosenttia uskoi, että uutisorganisaatiot vääristävät faktoja auttaakseen tukemiaan ehdokkaita.[19][20]

Faktantarkistusorganisaatioita muokkaa

Aasiassa muokkaa

  • Factcheker.in on intialainen, vuonna 2014 omaksi verkkosivustokseen eriytetty, hyväntekeväisyyssäätiöksi rekisteröityneen The Spending & Policy Research Foundationin aloite vuodelta 2013. Säätiön kotipaikka on Mumbai.[21][22]
  • South-Asia Check on poliittisesti riippumaton nepalilainen faktantarkistussivusto, joka on perustettu Panos South Asian aloitteesta. Sivusto keskittyy julkisuuden henkilöiden Nepalissa ja toisinaan muuallakin Etelä-Aasiassa esittämiin väittämiin ja arvioi niiden totuudenmukaisuutta.[22][23] Sivuston kotipaikka on Kathmandu.[24]

Afrikassa muokkaa

  • Africa Check on yleishyödyllinen ja riippumaton organisaatio, joka perustettiin vuonna 2012. Tavoitteena on parantaa ja tarkistaa Afrikassa tapahtuvaa faktantarkistusta ja uutisoimista. Sen verkkosivu on yhteydessä Witwatersrandin yliopiston journalismikoulutukseen Johannesburgissa Etelä-Afrikassa.[25][22]
  • Pesa Check on itäafrikkalainen, Kenian, Tansanian ja Ugandan alueita käsitteleviin talouslukuihin ja muihin tilastoihin keskittynyt faktantarkastussivusto.[22][26] Se on osa vuonna 2012 perustetun yhdysvaltalaisen A Medium Corporationin (kotipaikka Los Angeles) toimintoja,[26][27] joka on puolestaan vuonna 2003 perustetun yhdysvaltalaisen, Twitterin perustajien luoman verkkomediakonsernin ja yrityshautomon The Obvious Corporationin tytäryhtiö.[28][29]
  • FactCheck Nigeria [30][31] on eräs Nigerian faktantarkistussivustoista.

Pohjois-Amerikassa muokkaa

  • FactCheck.org on yleishyödyllinen verkkosivusto, joka kuvaa itseään riippumattomaksi ”äänestäjien kuluttaja-asiamieheksi, joka pyrkii vähentämään Yhdysvaltain politiikassa tapahtuvaa petosta ja sekaannusta”. Hanke liittyy Annenberg Public Policy Centeriin, joka on University of Pennsylvanian viestintäkoulutuksen osa. Sitä tukee taloudellisesti Annenberg Foundation. FactCheck.orgille on myönnetty neljä Webby Awards -palkintoa vuosina 2008, 2010, 2011 ja 2012.[32]
  • Hoax-Slayer.com on Brett Christensenin vuonna 2003 perustama verkkosivusto, joka oikoo urbaneja legendoja analysoimalla niitä kriittisesti. Se tunnetaan parhaiten valheellisten juttujen kumoamisesta, mutta sillä on myös verkkosivu, jossa luetellaan outoja, mutta tosia kaupunkitarinoita. Sen kumoamia tarinoita ovat olleet muun muassa valheelliset videot, joita väitettiin kuvaavan Malaysia Airlinesin lentoa 370, tarinoita siitä, että vuonna 2013 superkuu olisi suurempi kuin se todellisuudessa oli.[33]
  • PolitiFact.com on riippumattoman Tampa Bay Timesin sanomalehden hanke, jossa lehden ja muiden siihen liittyvien medioiden reportterit ja toimittajat tekevät Yhdysvaltain kongressin jäsenten, Valkoisen talon, lobbareiden ja eturyhmien faktantarkistusta. Asiantuntijoiden arvioita julkaistaan myös PunditFact-sivustossa. PolitiFact sivustolla julkaistaan alkuperäisiä lausuntoja, ja jokainen arvioidaan ”Truth-O-Meter”-mittarilla. Mittaukset vaihtelevat ”tosista” täysin tarkkoihin lausuntoihin tai arvioihin, ”Pants on Fire” (housut tulessa) valheellisiin tai naurettaviin väitteisiin. Vuonna 2009 PolitiFactille myönnettiin Pulitzer-palkinto.[34]
  • Snopes.com joka tunnetaan myös nimellä Urban Legends Reference Pages, kartoittaa urbaaneja legendoja, internetin huhuja, sähköpostien uudelleenohjauksia ja muita tarinoita, jotka ovat peräisin tuntemattomista tai kyseenalaisista tietolähteistä. Snopes on tunnettu hyväksymistään tai kumoamistaan tarinoista Yhdysvaltain populaarikulttuurissa.[35]
  • The Straight Dope verkossa oleva reaaliaikainen kysymysten ja vastausten sanomalehtikolumni, jota julkaistaan Chicago Readerissa ja siihen liittyvissä kahdeksassa sanomalehdessä Yhdysvalloissa.[36]
  • TruthOrFiction.com (myös TruthOrFiction.org) ”myyttejä murtava” verkkosivusto urbaaneista tarinoista, internethuhuista, sähköpostien uudelleenohjauksista ja muista kyseenalaisista kuvista tai tarinoista.[37]
  • FactsCan (factscan.ca) kanadalainen poliittisten väittämien tarkistukseen keskittyvä organisaatio verkkosivuineen.[38]

Euroopassa muokkaa

Latinalaisessa Amerikassa muokkaa

Suomessa muokkaa

Suomessa toimiva faktantarkistuspalvelu Faktabaari syntyi talvella 2014. Sen esikuvia ovat amerikkalaiset Factcheck.org ja Politifact.com. Perustajat olivat sitä mieltä, että Suomeen piti saada vastaavanlainen palvelu vahtimaan poliitikkojen ja muiden poliittisten toimijoiden puheiden totuudenmukaisuutta sekä puuttumaan mediassa esitettyihin puolitotuuksiin, myytteihin ja urbaanilegendoihin.[60] Faktabaari on poliittisesti sitoutumaton ja kaikille avoin kansalaispalvelu, joka ei toimi minkään poliittisen puolueen puolesta tai puoluetta vastaan.lähde?

Faktabaarin toteutuksen taustalla on Avoin yhteiskunta ry. Yhdistyksen tarkoituksena on edistää avoimuutta keskeisenä yhteiskunnallisena perusarvona, tuoda yhteiskunnallinen päätöksenteko lähelle kansalaista sekä antaa kansalaisille entistä parempia mahdollisuuksia osallistua päätöksentekoon.[61]

Faktabaari sitoutuu julkistamaan kaikki rahoituslähteensä avoimesti verkkosivuillaan. Faktabaari ei voi hyväksyä sen toimituksellisia valintoja tai avoimuusperiaatteita rajoittavaa rahoitusta. Se on saanut taloudellista tukea muun muassa ulkoministeriön alaiselta Eurooppatiedotukselta, tiedonjulkistamisen neuvottelukunnalta, HS-säätiöltä, Tieteen tiedotus ry:ltä ja Tiina ja Antti Herlinin säätiöltä sekä liikenne- ja viestintäministeriöltä.[62]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. ↑ Lerch, David Christoph. "Faktencheck: Länderspezifische Befunde in acht Wahlkämpfen." Wahlkampf in den Bundesländern. Springer Fachmedien Wiesbaden, 2014. 229-278.
  2. ↑ Unnerstall, Thomas. Faktencheck Energiewende: Konzept, Umsetzung, Kosten–Antworten auf die 10 wichtigsten Fragen. Springer-Verlag, 2016.
  3. ↑ Münchner Polizei macht auf Twitter den Faktencheck. Stuttgarter Nachrichten, 24. Oktober 2016
  4. ↑ Faktencheck Innere Sicherheit. CDU/CSU-Fraktion, abgerufen am 22. November 2016
  5. ↑ Graves, Lucas & Cherubini, Federica: The rise of Fatct-checking Sites in Europe Reuters Institute. 2016. Reuters Institute for the Study of Journalism. Viitattu 27.2.2017. (englanniksi)
  6. ↑ Fact-check American Resource Center. Viitattu 20.5.2017. [vanhentunut linkki]
  7. ↑ Ante hoc Oxford Reference. Oxford University Press. Viitattu 26.2.2017. (englanniksi)
  8. ↑ a b c Amazeen, Michelle: Sometimes political fact-checking works. Sometimes it doesn’t. Here’s what can make the difference. The Washington Post. 3.6.2015. Viitattu 27.2.2017. (englanniksi)
  9. ↑ a b Kuutti, Heikki: Varmistusjournalismin työkäytännöt, s. 4, 13. Jyväskylän yliopisto, Viestintätieteiden laitos, 2015. ISBN 978-951-39-6195-4.
  10. ↑ Silverman, Graig: Inside the World’s Largest Fact Checking Operation Columbia Journalism Review. 9.4.2010. Viitattu 14.4.2017. (englanniksi)
  11. ↑ Koski, Ulla: Faktantarkistusta ja valemedioita Laatujournalismin ja sananvapauden puolesta, Ajankohtaista. 13.3.2017. Helsingin Sanomain säätiö. Viitattu 28.5.2017.
  12. ↑ Davis, Katy: Study: Fact-Checkers Disagree on Who Lies Most The Center for Media and Public Affairs at George Mason University. 22.10.2012. CMPA. Viitattu 27.2.2017. (englanniksi)
  13. ↑ Toimitusprosessi Faktabaari. Viitattu 27.2.2017.
  14. ↑ Brendan Nyhan, Brendan & Reifler, Jason: The Effect of Fact-Checking on Elites: A Field Experiment on U.S. State Legislators AJPS. 27.10.2014. Viitattu 26.2.2017. (englanniksi)
  15. ↑ Wood, Thomas & Porther, Ethan: The Elusive Backfire Effect: Mass Attitudes’ Steadfast Factual Adherence SSRN. 6.8.2016. Elsevier Inc.. Viitattu 26.2.2017. (englanniksi)
  16. ↑ Wintersieck, Amanda L.: Debating the Truth, The Impact of Fact-Checking During Electoral Debates American Politics Research. 5.1.2017. Sage Pubkications. Viitattu 26.2.2017. (englanniksi)
  17. ↑ Riddell, Kelly: Eight examples where ‘fact-checking’ became opinion journalism The Washington Times. 26.9.2016. The Washington Times, LLC. Viitattu 29.5.2017. (englanniksi)
  18. ↑ Graves, Lucas: Ink-Stained Fact-Checkers Deciding What's True: The Rise of Political Fact-Checking in American Journalism. 2016. s. 27: Columbia University Press. Viitattu 29.5.2017. (englanniksi)
  19. ↑ Voters Don’t Trust Media Fact-Checking Rasmussen Reports. 30.9.2016. Rasmussen Reports, LLC. Viitattu 29.5.2017. (englanniksi)
  20. ↑ Concha, Joe: Poll: Voters don't trust media fact-checkers The Hill. 30.9.2016. Capitol Hill Publishing Corp.. Viitattu 29.5.2017. (englanniksi)
  21. ↑ About us Factcheker.in. Viitattu 13.8.2017. (englanniksi)
  22. ↑ a b c d Glenn Kessler: Fact-checking organizations around the globe embrace code of principles The Washington Post, washingtonpost.com. 15.9.2016. Viitattu 16.8.2017. (englanniksi)
  23. ↑ About us South Asia Check, southasiacheck.org. Viitattu 16.8.2017. (englanniksi)
  24. ↑ Contact Us - Kathmandu (Regional Centre) Panos South Asia, panosa.org. Arkistoitu 16.8.2017. Viitattu 16.8.2017. (englanniksi)
  25. ↑ About us Africa Check. Viitattu 26.2.2017. (englanniksi) (ranskaksi)
  26. ↑ a b About (Kuuluminen A Medium Corporationiin ilmaistaan esimerkiksi Pesa Checkin kotisivun alalaidassa About Medium -linkillä) Pesa Check, pesacheck.org. A Medium Corporation, medium.com. Viitattu 16.8.2017. (englanniksi)
  27. ↑ Company Overview of A Medium Corporation bloomberg.com. Viitattu 16.8.2017. (englanniksi)
  28. ↑ Company Overview of The Obvious Corporation bloomberg.com. Viitattu 16.8.2017. (englanniksi)
  29. ↑ 5.4.2013: The Obvious Corp. Takes Backseat As Ev Williams, Biz Stone, And Jason Goldman Shift Focus To Individual Startups Colleen Taylor. techcrunch.com. Viitattu 16.8.2017. (englanniksi)
  30. ↑ Sherry Ricchiardi: Fact-checking around the world: Inside Nigeria's CrossCheck 20.12.2018. IJNet / International Center for Journalists, ijnet.org. Viitattu 7.3.2019. (englanniksi)
  31. ↑ About us Fact Check Nigeria, factchecknigeria.com. Arkistoitu 7.3.2019. Viitattu 7.3.2019. (englanniksi)
  32. ↑ Our Mission FactCheck.org. FactCheck.org. Viitattu 26.2.2017. (englanniksi)
  33. ↑ Press - Information for Journalists Hoax-Slayer. Christensen, Brett M.. Arkistoitu 5.2.2017. Viitattu 26.2.2017. (englanniksi)
  34. ↑ Adair, Bill & Drobnic Holan, Angie: The Principles of PolitiFact, PunditFact and the Truth-O-Meter PolitiFact. 1.11.2013. Tampa Bay Times. Arkistoitu 18.4.2014. Viitattu 26.2.2017. (englanniksi)
  35. ↑ About Snopes Snopes. snopes.com. Viitattu 26.2.2017. (englanniksi)
  36. ↑ Who is Cecil Adams? The Straight Dope. Sun-Times Media, LLC. Viitattu 26.2.2017. (englanniksi)
  37. ↑ etusivu TruthOrFiction.com. TruthOrFiction.com. Viitattu 26.2.2017. (englanniksi)
  38. ↑ Kady O'Malley: FactsCan plans to test political claims during election 10.2.2015. cbc.ca. Viitattu 13.8.2017. (englanniksi)
  39. ↑ etusivu demadog.sk. Viitattu 27.2.2017.
  40. ↑ etusivu demagog.cz. Viitattu 27.2.2017.
  41. ↑ etusivu idemagog.hu. Viitattu 27.2.2017.
  42. ↑ etusivu demagog.org.pl. Viitattu 27.2.2017.
  43. ↑ about FactcheckEU. Arkistoitu 11.3.2017. Viitattu 27.2.2017. (englanniksi)
  44. ↑ About Full Fact. Viitattu 27.2.2017. (englanniksi)
  45. ↑ Fact Check Channel 4. Viitattu 27.2.2017. (englanniksi)
  46. ↑ Bamat, Joseph: Fact-checking blogs turn up heat on French candidates France24. 6.3.2012. Viitattu 27.2.2017. (englanniksi)
  47. ↑ J. H.: Pinocchio's heirs The Economist. 22.2.2013. Viitattu 27.2.2017.
  48. ↑ Ries, Brian: StopFake.org Is Like a ’Snopes’ for Ukraine 5.3.2014. mashable.com. Viitattu 28.2.2017. (englanniksi)
  49. ↑ a b Arkistoitu kopioVapaaehtoiset korjaavat ja tarkistavat uutisten tietoja Krimillä 26.3.2014. mtv.fi. Arkistoitu 28.2.2017. Viitattu 28.2.2017.
  50. ↑ Sommerbauer, Jutta: Ukraine: Fakten-Check im Propagandakrieg 8.12.2014. diepresse.com. Viitattu 28.2.2017. (saksaksi)
  51. ↑ Lyushnevskaya, Yana: Social media shape Ukraine political debate 21.11.2014. BBC. Viitattu 28.2.2017. (englanniksi)
  52. ↑ a b News About Us StopFake. Viitattu 28.2.2017. (englanniksi)
  53. ↑ First Draft - Partner Network Members First Draft, firstdraftnews.com. Viitattu 16.8.2017 (päivitetty). (englanniksi)
  54. ↑ StopFake joins the global First Draft Partner Network 1.11.2016. StopFake. Viitattu 28.2.2017. (englanniksi)
  55. ↑ StopFake Launches Donbas Newspaper 31.12.2016. StopFake. Viitattu 28.2.2017. (englanniksi)
  56. ↑ Basavilbaso, Teodelina: Chequeado.com: Fiel defensor de los hechos La Nacion. 7.2.2012. Viitattu 27.2.2017.
  57. ↑ Del dicho al hecho deldichoalhecho.cl. Viitattu 1 Sep 2015.
  58. ↑ etusivu UYcheck.com. Arkistoitu 28.2.2017. Viitattu 27.2.2017.
  59. ↑ Ruitz, Gerardo R.: El Financiero lanzó aplicación para retar a los candidatos presidenciales EF. 18.11.2013. Grupo Nación S.A.. Viitattu 4.3.2017. (espanjaksi)
  60. ↑ Miten Faktabaari syntyi? FaktaBaari. Viitattu 26.2.2017.
  61. ↑ Kenen puolella Faktabaari on? Faktabaari. Viitattu 14.4.2017.
  62. ↑ Mistä Faktabaari saa rahaa palvelun pyörittämiseen? Faktabaari. Viitattu 14.4.2017.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Faktantarkistus&oldid=22159837”