Salaseura

Salaseura on seura, joka edellyttää jäsentensä pitävän salassa tietyt järjestön toiminnot, kuten initiointiriitit ja muut seremoniat. Järjestön jäsenten voidaan vaatia kieltämään tai pitämään salassa jäsenyytensä, ja salaisuuksien pitämisestä saatetaan vaatia vala. Salaseurat voivat olla uskonnollisia tai puhtaasti maallisia. Osa on lainkuuliaisia, osa rikollisia.

Jo alkukantaisissa yhteisöissä oli salaseuroja. Vanhat salaseurat ovat sukulaisuuteen tai syntyperään perustuvia, yleensä miesten seuroja, joilla on omat arvojärjestyksensä, omat rituaalinsa, salaiset tunnuksensa ja jäseniä sitovat normit.

Jotkin salaseurat suojelevat yksityisyyttään käyttämällä salasanoja ja symboleita. Jotkin seuroista ovat esoteerisia, okkultistisia tai hermeettisiä, eli ne paljastavat salaisen tietonsa vain valitulle joukolle henkilöitä, jotka käyvät läpi initiaation. Toiset salaseurat ovat kiinnostuneita vallasta ja poliittisesta vaikuttamisesta. Tämänkaltaisiin salaseuroihin liitetään joskus salaliittoteorioita, joissa pisimmälle menevissä väitetään niiden suunnittelevan jopa maailmanvalloitusta.[1]

Salaseuroilla on salaperäinen maine, ja niihin liittyy monia mysteerejä, myyttejä ja väärinkäsityksiä. Salaseurojen on epäilty vaikuttaneen merkittävästi maailmanhistoriaan jo antiikin ajoista lähtien ja olleen mukana muun muassa kristinuskon syntymisessä, Ranskan ja Amerikan vallankumouksissa, Uuden maailman löytymisessä sekä syyskuun 2001 terrori-iskuissa.[1]

Joidenkin kuuluisien salaseurojen toiminta tunnetaan hyvin. Joitain oletettuja ja kuuluisia salaseuroja ei tiettävästi ole lainkaan olemassa.

EsimerkkejäMuokkaa

Salaseurat voidaan jakaa elitistisiin salaseuroihin, mystisiin ja okkultistisiin salaseuroihin, uskonnollisiin salaseuroihin, puolisotilaallisiin ja poliittisiin salaseuroihin sekä rikollisiin salaseuroihin.[2]

Tunnettuja eliitin salaseuroja ovat vapaamuurarit, Illuminati, Invisible College, Skull and Bones, Bilderberg-ryhmä, Bohemian Grove, MJ-12, Projekti MK-Ultra, John Birch Society ja Siionin viisaat.[2]

Mystillisiä ja okkultistisia salaseuroja ovat esimerkiksi ruusuristiläiset, Order of the Golden and Rosy Cross, Teosofinen Seura, Societas Rosicruciana, Hermetic Order of the Golden Dawn, Ordo Templi Orientis, Ordo Novi Templi, Alpha et Omega ja Stella Matutina, Thule-seura, druidit ja Vril-seura.[2]

Uskonnollisia salaseuroja ovat eleusiin mysteerit, mithralaisuus, Temppeliherrain ritarikunta, Siionin veljeskunta, Auringon temppeli, Opus Dei ja leopardimiehet.[2]

Puolisotilaallisia tai poliittisia salaseuroja ovat assassiinit, Club des Hashischins, ninjat, Sons of Liberty, Carbonari, Feeniläisveljeskunta, Molly Maguires, boksarit, Ku Klux Klan, Musta käsi, Odessa ja Operaatio Gladio, Propaganda Due, Korkein totuus ja al-Qaida.[2]

Rikollisia salaseuroja ovat tugeenit, triadi, yakuza, Cosa nostra, Camorra, ’Ndrangheta, Yhdysvaltain mafia ja Murder, Inc.[2]

FiktiossaMuokkaa

Salaseurat ovat nousseet suosituksi romaanien ja elokuvien aiheeksi. Ian Fleming, Robert Ludlum ja John Grisham kuvasivat romaaneissaan hämäriä salaseuroja, jotka pyrkivät hallitsemaan tavallisia ihmisiä. Flemingin James Bond -kirjojen SPECTRE käynnisti Hollywoodin kiinnostuksen salaseuroihin. Harry Potter -kirjoissa esiintyy vähintään kolme salaseuraa, kuten Feeniksin kilta. Simpsonit-animaatiosarjan ”kivenhakkaajien” seura on parodia vapaamuurareista. Tunnettuja salaseuroista kertovia teoksia ovat esimerkiksi Kummisetä-elokuvat ja Indiana Jones -elokuvat, romaaneista Umberto Econ Foucaultin heiluri, Michael Baigentin, Richard Leighin ja Henry Lincolnin Pyhä veri, pyhä Graal sekä Dan Brownin Enkelit ja demonit ja Da Vinci -koodi, ja videopeleistä Tomb Raider ja Deus Ex.[3]

LähteetMuokkaa

  • Levy, Joel: The Little Book of Secret Societies: 50 of the World's Most Notorious Organizations and How to Join Them. Metro Books, 2012. ISBN 9781435138995.
  • Reynolds, John Lawrence: Secret Societies. Arcade Publishing, 2006. ISBN 9781559708265.

ViitteetMuokkaa

  1. a b Levy 2012, s. 6–7.
  2. a b c d e f Levy 2012, s. 5.
  3. Reynolds 2006, s. 253–260.

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Bradley, Michael: Salaseurojen käsikirja. Suomentanut Annukka Kolehmainen. Helsinki: Helmi Kustannus, 2004. ISBN 951-556-058-6.
  • Reynolds, John Lawrence: Varjojen väki: Maailman salaseurojen historia. (alkuteos Shadow people: Inside history's most notorious societies, 2006.) Suomentanut J. V. Sappinen. Helsinki: Johnny Kniga, 2008. ISBN 978-951-0-33089-0.