Ian Fleming

brittiläinen kirjailija

Ian Lancaster Fleming (28. toukokuuta 190812. elokuuta 1964) oli brittiläinen kirjailija, joka loi James Bond -vakoojahahmon ja kirjoitti vuosien 1952–1966 aikana 14 James Bond -romaania.

Ian Fleming
Anthony Smithin pronssiveistos Ian Flemingistä vuodelta 2008.
Anthony Smithin pronssiveistos Ian Flemingistä vuodelta 2008.
Henkilötiedot
Syntynyt28. toukokuuta 1908
Mayfair, Lontoo
Kuollut12. elokuuta 1964 (56 vuotta)
Canterbury, Kent
Kansalaisuus Iso-Britannia
Ammatti kirjailija
Kirjailija
Äidinkielienglanti
Aikakausi 1953–1966
Tyylilajit vakoojakirjallisuus
lastenkirjallisuus
matkakirjallisuus
Esikoisteos Casino Royale (1953)
Pääteokset James Bond -romaanisarja
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
www.ianfleming.com
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Elämä muokkaa

Nuoruus muokkaa

Ian Fleming syntyi Mayfairissa, Lontoossa. Hänen vanhempansa olivat Valentine Fleming, joka kuoli ensimmäisessä maailmansodassa, ja Evelyn St. Croix Rose Fleming. Flemingin isoisä oli rikas skottilainen pankkiiri Robert Fleming. Flemingin isoveljestä Peter Flemingistä tuli matkakirjailija.[1] Näyttelijä Christopher Lee oli Flemingin serkku.[2] Flemingin äiti peri puolisonsa kuoleman jälkeen tämän suuren omaisuuden. Fleming sai siitä eteenpäin osuutensa isänsä omaisuudesta vain äitinsä luvalla, mikä teki hänestä pitkäksi aikaa riippuvaisen äitinsä toiveista.[3]

Opinnot muokkaa

Fleming aloitti Durnfordin koulun Isle of Purbeckissa vuonna 1916 ja Eton Collegen sisäoppilaitoksen vuonna 1921. Hän menestyi koulussa hyvin urheilussa mutta vaatimattomasti opinnoissaan. Vuonna 1926 Flemingin äiti siirsi poikansa valmentavaan kouluun, jotta hän pääsisi Sandhurstin kuninkaalliseen sotakorkeakouluun ja sitä kautta upseerin uralle.[3]

Fleming ei koskaan sopeutunut Sandhurstin sotilaalliseen kuriin, ja hänellä oli tapana ottaa luvattomia vapaita. Saatuaan retkillään tippuritartunnan Fleming erosi koulusta syksyllä 1927. Sen jälkeen hän opiskeli Tennerhofin yksityiskoulussa Itävallan Alpeilla. Itävallassa oleskelunsa aikana Fleming luki paljon, opiskeli kieliä, kierteli Eurooppaa, harrasti laskettelua ja vuorikiipeilyä sekä viihtyi naisten seurassa.[3]

Toimittajana ja meklarina muokkaa

Fleming meni ulkoministeriön pääsykokeeseen vuonna 1931. Hänen koetuloksensa ei riittänyt valintaan, joten hän sai äitinsä suhteilla työpaikan toimittajana uutistoimisto Reutersilla. Fleming menestyi työssään ja pääsi vuonna 1933 työmatkalle Moskovaan raportoimaan kuuden brittiläisen insinöörin oikeudenkäynnistä. Palattuaan Englantiin Fleming sai Reutersilta tarjouksen ulkomaan kirjeenvaihtajan paikasta Shanghaissa Kiinassa. Fleming valitsi kuitenkin työn Lontoon finanssimaailmassa Cull and Company -yrityksessä. Vuonna 1935 hän siirtyi meklariyritys Rowe and Pitmanille hyväpalkkaiseen työhön.[3]

Tiedustelupalvelussa muokkaa

Juuri ennen toista maailmansotaa Fleming värvättiin laivaston tiedustelupalvelun vara-amiraali John Godfreyn henkilökohtaiseksi avustajaksi.[4] Fleming ylennettiin everstiluutnantiksi. Myöhemmin Fleming käytti sodanaikaisia kokemuksiaan kirjojensa lähteenä. Esimerkiksi vuonna 1941 Fleming oli Godfreyn mukana Yhdysvalloissa ja osallistui salaiseen operaation japanilaista salakirjoittajaa vastaan, mistä hän kertoo ensimmäisessä romaanissaan Casino Royale.[3]

Kirjailijana muokkaa

 
Goldeneye Jamaikalla, missä Fleming kirjoitti Bond-romaaninsa.

Sodan jälkeen Fleming sai paikan ulkomaantoimittajien päällikkönä Kemsley Newspapersilta, joka omisti muun muassa The Sunday Timesin. Hän sai pitää joka talvi kahden kuukauden palkallisen vapaan, jonka aikana hän asui Jamaikalla.[5] Sieltä hän oli ostanut rantatontin, jonka nimesi ”Goldeneyeksi”, ja rakensi sinne talon. Fleming kirjoitti tilallaan kaikki James Bond -vakoiluromaaninsa.[3]

Ensimmäisen romaaninsa Casino Royale Fleming sai valmiiksi maaliskuussa 1952. Fleming lähetti kirjansa ystävälleen, runoilija William Plomerille, joka suositteli sitä kustantaja Jonathan Capelle. Romaani julkaistiin, ja kuukaudessa sitä oli myyty 4 750 kappaletta.[6]

Seuraavana vuonna julkaistiin Elä ja anna toisten kuolla, ja vuonna 1954 julkaistiin jo kolmas Bond-kirja Kuuraketti. Romaanien myynti kasvoi tasaisesti. Muutos tapahtui, kun Tohtori Ei julkaistiin. Kriitikot eivät kiittäneet romaania entisten tapaan vaan syyttivät Flemingiä sadismista ja snobbailusta.[6] Flemingiä on myös arvosteltu kirjojensa ylenmääräisestä seksistä ja naisten esineellistämisestä. Toisaalta Bondeja on kutsuttu hyvin jännittäviksi ja viihdyttäviksi.[3]

Fleming kirjoitti samankaltaisella reseptillä yhdeksän ensimmäistä Bond-romaania. Hänen kymmenes julkaistu romaaninsa, 007 rakastettuni koetti muuttaa kirjoitustyyliä. Kirja on kerrottu ensimmäisen persoonan näkökulmasta. Lukijakunta ei pitänyt uudesta tyylistä, eikä romaani saanut hyvää vastaanottoa. Tämän seurauksena Fleming palasi vanhaan tyyliinsä.[6]

Bondien lopullinen menestys oli taattu kahden asian seurauksena. Yhdysvaltain silloinen presidentti John F. Kennedy nimesi James Bond Istanbulissa -romaanin kymmenen lempikirjansa joukkoon Life-lehdessä, mikä johti Flemingin kirjojen myynnin huimaan kasvuun. Toinen syy oli vuonna 1962 ensi-iltansa saanut ensimmäinen Bond-elokuva Salainen agentti 007 ja tohtori No.[6]

Vuosien 1952–1966 aikana Fleming kirjoitti kaikkiaan 14 James Bond -romaania. Niiden lisäksi Fleming kirjoitti lastenkirjan Chitty Chitty Bang Bang (1964), tietokirjan The Diamond Smugglers (1957) timanttien salakuljetuksesta[3] sekä matkakirjan Syntiset kaupungit (1963).

Viimeiset vuodet ja kuolema muokkaa

 
Ian Flemingin hauta ja muistomerkki Sevenhamptonissa.

Fleming sai vakavan sydänkohtauksen huhtikuussa 1961. Toipumiseen kului useita kuukausia, ja lääkärit kehottivat Flemingiä vähentämään tupakointiaan ja juomistaan.[7] Seuraavien kolmen vuoden aikana Flemingin terveys jatkoi heikkenemistään, ja hän joutui muun muassa vähentämään golfinpeluutaan.[8]

Fleming kuoli sydänkohtaukseen vuonna 1964.[3] Hänet on haudattu Sevenhamptonin kylän hautausmaalle lähelle Swindonia vaimonsa Annen ja poikansa Casperin viereen.[1]

Yksityiselämä muokkaa

Fleming meni vuonna 1952 naimisiin seurapiireissä tunnetun Ann Charterisin kanssa. He olivat alkaneet seurustella jo Annin ollessa naimisissa. Heidän poikansa syntyi vuonna 1952. Pariskunta asui Lontoossa ja Kentissä silloin, kun Fleming ei ollut Jamaikalla kirjoittamassa. Avioliittonsa aikana Flemingillä oli muitakin naissuhteita.[9]

Suomennetut teokset muokkaa

James Bond -kirjat muokkaa

Muut kirjat muokkaa

  • Ihmeauto Chitty-Chitty-Bang-Bang (Gummerus 1968; myös nimellä Chitty Chitty Bang Bang, Art House 2003) (Chitty Chitty Bang Bang, 1964)
  • Syntiset kaupungit (Gummerus 1965) (Thrilling Cities, 1963)

Lähteet muokkaa

  • Buckton, Oliver: The World Is Not Enough. Rowman & Littlefield, 2021. ISBN 9781538138571.

Viitteet muokkaa

  1. a b Cork, John: The Life of Ian Fleming (1908-1964) Klast.net. 1995. Arkistoitu 7.12.2013. Viitattu 21.7.2009. (englanniksi)
  2. Prepolec, Charles: From Fleming to Film: The Search for Scaramanga bakerstreetdozen.com. 2000. Viitattu 1.9.2009. (englanniksi)
  3. a b c d e f g h i Hacht, Anne Marie & Hayes, Dwayne D.: ”Ian Fleming”, Gale Contextual Encyclopedia of World Literature, osa 2, s. 601–604. Gale, 2009. ISBN 978-1-4144-4870-1.
  4. Liukkonen, Petri: Ian (Lancaster) Fleming (1908-1964) - pseudonym Atticus authorscalendar.info. 2008. Viitattu 1.9.2009. (englanniksi)
  5. Buckton 2021, s. 135–139.
  6. a b c d Literary Career Ian Fleming Publications. Viitattu 10.10.2009. (englanniksi)
  7. Buckton 2021, s. 314.
  8. Buckton 2021, s. 325–326.
  9. Natalie Clarke: Drugs, guns and the torment of his only son: As James Bond author Ian Fleming's life is dramatized, the TRUE story of his family proves just as fascinating Daily Mail. 28.2.2014. Viitattu 30.6.2023.

Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ian Fleming.
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Ian Fleming.