Wikipedia

James Bond

romaani- ja elokuvasarja

Tämä artikkeli kertoo jännitysromaani- ja elokuvasarjasta. Muista James Bond -nimisistä asioista katso täsmennyssivu.

James Bond on kirjailija Ian Flemingin vuonna 1953 aloittama jännitysromaanien sarja, jonka pääosassa on brittiläinen vakooja ja salainen agentti nimeltä James Bond, koodinimeltään 007. Flemingin kuoltua vuonna 1964 romaanisarjaa ovat jatkaneet muut kirjailijat.

James Bond
James Bond -elokuvien aseenpiippukohtaus. Kohtaus videopelistä GoldenEye 007 (Wii, 2010).
James Bond -elokuvien aseenpiippukohtaus. Kohtaus videopelistä GoldenEye 007 (Wii, 2010).
Kirjailija Ian Fleming
Kieli englanti
Genre vakoilukirjallisuus
Julkaistu 1953–
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Romaanien lisäksi Bond on seikkailut vuodesta 1962 alkaen yli 20 elokuvassa, joista niin sanotussa virallisessa elokuvasarjassa häntä ovat esittäneet Sean Connery, George Lazenby, Roger Moore, Timothy Dalton, Pierce Brosnan ja Daniel Craig. Bond-sarja on yksi maailman tuottoisimmista elokuvasarjoista. James Bondista on julkaistu myös sarjakuvia ja videopelejä.

Ilmestyessään James Bond -kirjat uudistivat vakoilugenreä tuomalla siihen autenttisuutta, seksiä ja väkivaltaa. Ensimmäisinä vuosikymmeninään tarinat sijoittuivat keskelle kylmää sotaa, mutta vuodesta 2006 alkaen elokuvien Bond on nähty kylmän sodan jälkeisenä sankarina.

Kirjat

muokkaa

Kirjoitushistoria

muokkaa

James Bondin loi englantilainen Ian Fleming (1908–1964). Fleming työskenteli toisessa maailmansodassa Britannian merivoimien tiedusteluosaston johtajan avustajana ja kohosi sotilasarvoltaan komentajaksi. Sodan jälkeen hän ryhtyi toimittajaksi ja kirjoitti päätoimisesti useiden vuosien ajan The Sunday Timesiin.[1]

 
Goldeneye Jamaikalla, missä Fleming kirjoitti Bond-romaaninsa.

Fleming alkoi tammikuussa 1952 kirjoittaa ensimmäistä James Bond -tarinaa Casino Royale Jamaikan-lomakodissaan Goldeneyessa. Käsikirjoitus valmistui kahdessa kuukaudessa, ja kirja julkaistiin 13. huhtikuuta 1953.[2] Kirjansa päähenkilön nimen Fleming otti yleisen käsityksen mukaan samannimiseltä ornitologilta, jonka lintukirja Flemingillä oli.[3] Fleming kirjoitti seuraavien vuosien aikana uuden Bondin joka talvi Jamaikan-kodissaan. Casino Royale herätti ilmestyessään kohua, mutta se ei kuitenkaan nostanut seuraavien kolmen Bondin myyntiä. Kirjasarjan kaupallista menestystä auttoi julkisuus, jota Fleming sai pääministeri Anthony Edenin oleskeltua Goldeneyessa. Kun presidentti John F. Kennedy kertoi julkisuudessa pitävänsä Bondeista, niiden myynti kääntyi vahvaan nousuun. Fleming kirjoitti Bondeja kuolemaansa 1964 saakka.[4]

Sisältö

muokkaa

James Bond perustuu Flemingin omiin kokemuksiin tiedustelumaailmasta ja ulkomailla matkustelusta.[3] Sarjan päähenkilö on Britannian tiedustelupalvelun MI6:n salainen agentti James Bond, koodinimeltään 007. Fleming sijoitti Bondin keskelle juuri alkanutta kylmää sotaa, mutta vuodesta 2006 alkaen hänet on elokuvissa nähty kylmän sodan jälkeisenä sankarina. Flemingin tarinoissa miehekäs Bond saa tehtäviä, joissa hän nykyaikaisia vempaimia käyttäen torjuu neuvostoliittolaisia agentteja, tuo kansainvälisiä rikollisia oikeuden eteen ja saa kauniita naisia sänkyynsä.[5]

Tyyli

muokkaa

Bond-kirjoillaan Fleming uudisti vakoilugenreä tuomalla siihen autenttisuutta, seksiä ja väkivaltaa.[6] Fleming teki paljon taustatyötä, minkä ansiosta Bond-kirjojen kuvaukset tiedustelualasta ovat tarkkoja.[3] Kirjailija W. Somerset Maughamin mukaan Flemingin esikoisromaanissa Casino Royalessa oli täydellinen jännityksen vivahde, ja Anthony Burgessin mukaan Bondeissa oli ”renessanssinomaista intoa”. Sinclair McKayn mukaan Fleming oli mukaansatempaavan juonen ja tarkkanäköisten kuvausten mestari, jonka proosa saa lukijan haluamaan lisää.[6]

Luettelo Flemingin Bond-kirjoista

muokkaa

Fleming kirjoitti kaksitoista Bond-romaania:

Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Vuosi Julkaisu Suomessa
Kustantaja Vuosi
Casino Royale Casino Royale 1953 Gummerus 1963
Elä ja anna toisten kuolla
Anna toisten kukkien kuolla		 Live and Let Die 1954 1966
Jalava 2003
Kuuraketti Moonraker 1955 Gummerus 1965
Timantit ovat ikuisia Diamonds Are Forever 1956 1966
James Bond Istanbulissa From Russia, with Love 1957
Tohtori Ei Dr. No 1958 1963
007 ja Kultasormi Goldfinger 1959 1965
Pallosalama Thunderball 1961 1962
007 rakastettuni The Spy Who Loved Me 1962 1966
Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa On Her Majesty’s Secret Service 1963 1964
Elät vain kahdesti You Only Live Twice 1964
007 ja kultainen ase The Man With The Golden Gun 1965 1965

Flemingin Bond-novellit on julkaistu kahdessa kokoelmassa:

Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Vuosi Julkaisu Suomessa Tarinat
Kustantaja Vuosi
Erittäin salainen For Your Eyes Only. Five Secret Occasions in the Life of James Bond 1960 Book Studio 1995 ”Saalis näkyvissä” (From a View to a Kill)
”Erittäin salainen” (For Your Eyes Only)
”Lohdun kvantumi” (Quantum of Solace)
”Riisikaapelia” (Risico)
”Hildebrandin harvinaisuus” (The Hildebrand Rarity)
Mustekala; Hetken huumaus; Smaragdipallo Octopussy and The Living Daylights 1966 Gummerus 1967 ”Mustekala” (Octopussy)
”Hetken huumaus” (The Living Daylights)
”Smaragdipallo” (The Property of a Lady)
'”007 in New York” (suomentamaton)

Kahdeksansivuinen novelli ”007 in New York” (1963) ilmestyi aluksi New York Herald Tribune -lehdessä ja liitettiin vasta vuonna 2002 Octopussy-kokoelmaan.[7] ”007 in New York” on viimeinen suomentamaton Fleming-Bond.

Muiden kirjoittamat Bond-tarinat

muokkaa

Flemingin kuoleman jälkeen Bond-kirjasarjaa ovat jatkaneet Kingsley Amis (1968), Christopher Wood (1977–1979), John Gardner (1981–1996), Raymond Benson (1997–2002), Sebastian Faulks (2008), Jeffery Deaver (2011), William Boyd (2013) ja Anthony Horowitz (2015).[8][9]

Charlie Higson kirjoitti vuosina 2005–2008 alle 14-vuotiaille suunnattua Young Bond -kirjasarjaa, jossa seikkailee nuori James Bond. Higson kirjoitti viisi romaania, joista ensimmäisessä Bond on 13-vuotias. Higsonin jälkeen sarjaa jatkoi vuosina 2014–2017 neljällä romaanilla Steve Cole.[10][11][12]

Vuosina 2005–2008 ilmestyi Samantha Weinbergin (salanimellä Kate Westbrook) kirjoittama Moneypenny Diaries -romaanitrilogia, jonka pääosassa seikkailee M:n sihteeri Moneypenny.[13]

Katso myös: luettelo James Bond -kirjoista

Sovitukset

muokkaa

Elokuvat

muokkaa

Historia

muokkaa

Ian Fleming myi vuonna 1960 tuottaja Harry Saltzmanille Casino Royalea lukuun ottamatta kaikkien olemassa olevien ja tulevien Bond-kirjojensa elokuvaoptiot. Saltzman sopi yhteistyöstä tuottaja Albert R. Broccolin kanssa. Kaksikko perusti Bond-elokuvia varten tuotantoyhtiön nimeltä Eon ja teki kesäkuussa 1961 tuotantosopimuksen United Artistsin kanssa. Eon valitsi ensimmäiseksi Bond-elokuvaksi ensin Pallosalaman, mutta pian ensimmäiseksi elokuvaksi vaihdettiin Tohtori No. Flemingillä ei ollut sopimuksen mukaan sananvaltaa elokuvien käsikirjoituksiin, mutta hän osallistui niiden tekemiseen.[14]

Kaikkien Bond-elokuvien alussa nähtävän ”aseenpiippukohtauksen” suunnitteli Maurice Binder.[15]

Saltzman jätti Bondin myöhemmin yksin Broccolille. Vuodesta 1995 alkaen Bond-elokuvia on tuottanut Broccolin tytär Barbara Broccoli.[16]

Vuonna 2022 Amazon osti osan elokuvasarjan oikeuksista ja niiden mukana elokuvastudio MGM:n[17][18]. Puolet elokuvien oikeuksista kuuluu edelleen Barbara Broccolille ja hänen velipuolelleen Michael G. Wilsonille.[17][19] Elokuvien taiteellinen kontrolli kuuluu sopimuksen mukaan yksinoikeudella Broccolille[20]. No Time to Dien jälkeen uusien elokuvien tuotanto on ollut seisahduksissa omistajien välisten riitojen vuoksi[20].

Pääosanäyttelijät

muokkaa
 
Sean Connery James Bondina ensimmäisessä Bond-elokuvassa Salainen agentti 007 ja tohtori No (1962).

James Bondin ensimmäiseksi esittäjäksi pyydettiin Cary Grantia, James Foxia ja Richard Johnsonia, jotka kaikki kuitenkin kieltäytyivät. Rooliin valittiin lopulta tuntematon skottinäyttelijä Sean Connery, vaikka tämä olikin hyvin erilainen kuin kirjojen James Bond ja herätti monissa epäilyksiä, myös Flemingissä.[21] Conneryn (1962–1967 ja 1971) jälkeen Bondia ovat esittäneet viralliseen Bond-elokuvasarjaan kuuluvissa teatterielokuvissa George Lazenby (1969), Roger Moore (1973–1985), Timothy Dalton (1987–1989), Pierce Brosnan (1995–2002) ja viimeisimpänä Daniel Craig (2006–2021).[22][23][24]

Vuosikymmenten kuluessa elokuvien Bond on muuttunut näyttelijänsä persoonan ja ajanjaksonsa hengen mukaan. Conneryn Bond sopi 1960-luvun tyyliin ja seksikkyyteen. Mooren Bond oli hienostunut ja hiukan koominen, ja 1970-luvun Bondit tarjosivatkin kevyttä viihdettä poliittisena ja vakavana aikana. Timothy Daltonin Bond oli uskollisin Flemingin kirjoille, mutta hahmon täytyi mukautua 1990-luvun taitteen poliittiseen korrektiuteen, alkoholin- ja tupakanvastaisuuteen ja sukupuolimoraaliin. Pierce Brosnanin aikana Bondin elämäntyylistä tehtiin jälleen loistelias. Daniel Craigin kovia kokenut ja moraaliltaan monikäsitteinen Bond taas heijastelee 2000-luvun epävarmuutta, ympäristökatastrofin uhkaa, terrorismia ja kansainvälistä gangsterismia.[25][23]

Musiikki

muokkaa
Pääartikkeli: James Bondin musiikki

James Bond -elokuvissa on omaleimainen musiikki. Jokaisella sarjan elokuvalla on oma tunnuskappaleensa, jotka ovat usein nousseet hiteiksi. Koko elokuvasarjan tunnusmusiikin ”James Bond Theme” sävelsi Monty Norman. Tunnuksen orkesterisovituksen teki John Barry, joka on säveltänyt musiikin kaikkiaan yhteentoista Bond-elokuvaan.[26]

Tuotot

muokkaa

James Bond -elokuvasarja on vuoden 2024 alkuun mennessä tuottanut lipputuloina maailmanlaajuisesti lähes kahdeksan miljardia Yhdysvaltain dollaria, mikä tekee siitä kaikkien aikojen viidenneksi tuottoisimman elokuvasarjan.[27]

Palkinnot

muokkaa

Bond-elokuville on myönnetty vuoteen 2017 mennessä viisi Oscar-palkintoa: parhaat äänitehosteet (007 ja Kultasormi, 1964), parhaat erikoistehosteet (Pallosalama, 1965), parhaat äänitehosteet ja paras laulu (007 Skyfall, 2012) sekä paras laulu (007 Spectre, 2015).[28][29] Golden Globe -palkintoja Bondit ovat saaneet kolme: parhaan uuden naisnäyttelijän palkinto Ursula Andressille (Salainen agentti 007 ja tohtori No) sekä parhaan kappaleen palkinto elokuville 007 Skyfall ja 007 Spectre.[30]

Luettelo elokuvista

muokkaa

Taulukossa kaikki Bond-elokuvat, niiden pääosan esittäjät ja rahallinen menestys miljoonissa dollareissa.[31] Casino Royale (1967) ja Älä kieltäydy kahdesti (1983) eivät lukeudu niin sanottuun viralliseen Bond-elokuvasarjaan.

Vuosi Elokuva Pääosa Budjetti
(milj. $) 		Tuotto
(milj. $) 		Lähde
Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi
1962 Salainen agentti 007 ja tohtori No Dr. No Connery, SeanSean Connery &&&&&&&&&&&&&&01.&&&&001,0 &&&&&&&&&&&&&059.060000059,6 [32]
1963 Salainen agentti 007 Istanbulissa From Russia with Love &&&&&&&&&&&&&&02.&&&&002,0 &&&&&&&&&&&&&078.090000078,9 [33]
1964 007 ja Kultasormi Goldfinger &&&&&&&&&&&&&&03.&&&&003,0 &&&&&&&&&&&&0124.0900000124,9 [34]
1965 Pallosalama Thunderball &&&&&&&&&&&&&&09.&&&&009,0 &&&&&&&&&&&&0141.0200000141,2 [35]
1967 Elät vain kahdesti You Only Live Twice &&&&&&&&&&&&&&09.05000009,5 &&&&&&&&&&&&0111.0600000111,6 [36]
Casino Royale Casino Royale Niven, DavidDavid Niven &&&&&&&&&&&&&012.&&&&0012,0 &&&&&&&&&&&&&041.070000041,7 [37]
1969 Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa On Her Majesty’s Secret Service Lazenby, GeorgeGeorge Lazenby &&&&&&&&&&&&&&08.&&&&008,0 &&&&&&&&&&&&&082.&&&&0082,0 [38]
1971 Timantit ovat ikuisia Diamonds Are Forever Connery, SeanSean Connery &&&&&&&&&&&&&&07.02000007,2 &&&&&&&&&&&&0116.&&&&00116,0 [39]
1973 Elä ja anna toisten kuolla Live and Let Die Moore, RogerRoger Moore &&&&&&&&&&&&&&07.&&&&007,0 &&&&&&&&&&&&0161.0800000161,8 [40]
1974 007 ja kultainen ase The Man with the Golden Gun &&&&&&&&&&&&&&07.&&&&007,0 &&&&&&&&&&&&&097.060000097,6 [41]
1977 007 rakastettuni The Spy Who Loved Me &&&&&&&&&&&&&014.&&&&0014,0 &&&&&&&&&&&&0185.0400000185,4 [42]
1979 Kuuraketti Moonraker &&&&&&&&&&&&&031.&&&&0031,0 &&&&&&&&&&&&0210.0300000210,3 [43]
1981 Erittäin salainen For Your Eyes Only &&&&&&&&&&&&&028.&&&&0028,0 &&&&&&&&&&&&0195.0300000195,3 [44]
1983 Octopussy – mustekala Octopussy &&&&&&&&&&&&&027.050000027,5 &&&&&&&&&&&&0187.0500000187,5 [45]
Älä kieltäydy kahdesti Never Say Never Again Connery, SeanSean Connery &&&&&&&&&&&&&036.&&&&0036,0 &&&&&&&&&&&&0160.&&&&00160,0 [46]
1985 007 ja kuoleman katse A View to a Kill Moore, RogerRoger Moore &&&&&&&&&&&&&030.&&&&0030,0 &&&&&&&&&&&&0152.0600000152,6 [47]
1987 007 vaaran vyöhykkeellä The Living Daylights Dalton, TimothyTimothy Dalton &&&&&&&&&&&&&040.&&&&0040,0 &&&&&&&&&&&&0191.0200000191,2 [48]
1989 007 ja lupa tappaa Licence to Kill &&&&&&&&&&&&&042.&&&&0042,0 &&&&&&&&&&&&0156.0200000156,2 [49]
1995 007 ja kultainen silmä GoldenEye Brosnan, PiercePierce Brosnan &&&&&&&&&&&&&060.&&&&0060,0 &&&&&&&&&&&&0350.0700000350,7 [50]
1997 Huominen ei koskaan kuole Tomorrow Never Dies &&&&&&&&&&&&0110.&&&&00110,0 &&&&&&&&&&&&0339.0500000339,5 [51]
1999 Kun maailma ei riitä The World Is Not Enough &&&&&&&&&&&&0135.&&&&00135,0 &&&&&&&&&&&&0361.0700000361,7 [52]
2002 Kuolema saa odottaa Die Another Day &&&&&&&&&&&&0142.&&&&00142,0 &&&&&&&&&&&&0431.0900000431,9 [53]
2006 Casino Royale Casino Royale Craig, DanielDaniel Craig &&&&&&&&&&&&0102.&&&&00102,0 &&&&&&&&&&&&0596.0300000596,3 [54]
2008 007 Quantum of Solace Quantum of Solace &&&&&&&&&&&&0230.&&&&00230,0 &&&&&&&&&&&&0576.0400000576,4 [55]
2012 007 Skyfall Skyfall &&&&&&&&&&&&0200.&&&&00200,0 &&&&&&&&&&&01110.05000001 110,5 [56]
2015 007 Spectre Spectre &&&&&&&&&&&&0300.&&&&00300,0 &&&&&&&&&&&&0879.0600000879,6 [57][58]
2021 007 No Time to Die No Time to Die &&&&&&&&&&&&0250.&&&&00250,0 &&&&&&&&&&&&0760.&&&&00760,0 [59]

Televisio

muokkaa

CBS-televisioyhtiö esitti vuonna 1954 Casino Royalen tunnin mittaisena dramatisointina Climax! Mystery Theatre -sarjassa Yhdysvalloissa. Bondia esitti Barry Nelson.[22] Vuonna 1958 CBS pyysi Flemingiltä Bond-televisiosarjaa. Sarjasta oli tarkoitus tulla 32-osainen, ja Fleming kirjoitti yksityiskohtaisen synopsiksen kolmeentoista jaksoon. Sarjaa ei kuitenkaan koskaan toteutettu. Tuotantoyhtiö Hubbell Robinson hankki oikeudet Bond-televisioelokuvaan vuonna 1959, mutta suunniteltua elokuvaa ei koskaan tehty. Bondia olisi esittänyt elokuvassa James Mason.[60]

James Bond -elokuva nähtiin televisiossa ensimmäisen kerran syyskuussa 1972, kun yhdysvaltalainen ABC esitti Kultasormen sunnuntai-illan elokuvana. Elokuvasta esitettiin voimakkaasti sensuroitu versio. Vuonna 1974 ABC esitti elokuvan 007 Istanbulissa, minkä jälkeen Bond-elokuvista tuli Yhdysvalloissa toistuvaa televisioviihdettä. Britanniassa Bond nähtiin televisiossa ensimmäisen kerran lokakuussa 1975, jolloin ITV esitti elokuvan Tohtori No. Tammikuussa 1980 esitetty Elä ja anna toisten kuolla sai 23,5 miljoonaa katsojaa, ja se on edelleen Britannian televisiohistorian katsotuin elokuva.[61]

VHS- ja Betamax-Bondeja alettiin vuokrata 1980-luvun alussa ja myydä vuosikymmenen lopulla. Nykyisin Bond-elokuvat tulevat maksuttomille televisiokanaville sen jälkeen, kun niitä on ensin myyty videolla ja dvd:llä, maksutelevisiossa sekä suoratoistopalveluissa.[62]

Radio

muokkaa

Etelä-Afrikan radio esitti Kuuraketin dramatisoituna kuunnelmana vuonna 1956. Bondia esitti Bob Holness.[63][22] BBC esitti Elät vain kahdesti -romaanin dramatisoinnin vuonna 1990. Bondia esitti Michael Jayston.[24]

Sarjakuvat

muokkaa

Sanomalehdissä

muokkaa
 
Kirjailija Ian Flemingin teettämä mallipiirros Bondista.

James Bond tuli suurelle yleisölle tutuksi ensi kertaa vuonna 1958, kun englantilainen sanomalehti Daily Express alkoi ensimmäisenä lehtenä julkaista James Bond -sarjakuvaa.[64] Kuutena päivänä viikossa heinäkuusta 1958 alkaen ilmestynyttä sarjakuvaa piirsi tammikuuhun 1966 asti John McLusky. Kirjailija Ian Fleming suhtautui ajatukseen sarjakuvasovituksesta aluksi varauksellisesti, sillä hän pelkäsi sarjakuvan vähentävän Bondin arvoa sekä tarinoidensa lyhentymistä. Kun Fleming oli saatu vakuuttuneeksi sarjakuvan laadusta, hän halusi vielä varmistaa, että sarjakuvan Bondista tulisi oikeannäköinen, joten hän teetti toisella taiteilijalla piirroksen Bondista malliksi lehdelle. McLusky piti Flemingin näkemystä kuitenkin liian 30-lukulaisen sotilaallisena ja teki Bondista nykyaikaisemman näköisen. McLusky yhdisteli Bondiinsa urheilija Henry Cottonia, näyttelijä Robert Tayloria, Gary Cooperia ja Edinburghin herttuaa. McLusky piirsi koko uransa aikana vuosina 1958–1983 yhteensä 18 James Bond -seikkailua ja 2250 strippiä.[65]

McLuskyn lopetettua Daily Expressissä vuonna 1966 Bond-piirtäjänä jatkoi ensin Henry Gammidge ja hänen jälkeensä Yaroslav Horak. McLusky palasi Bondin pariin vuonna 1982 ja teki käsikirjoittaja Jim Lawrencen kanssa neljä uutta Bond-tarinaa.[66]

Daily Express julkaisi Bondia vuoteen 1977 saakka. Sen jälkeen sarjakuvaa julkaistiin lehden sunnuntainumerossa ja arkipäivinä Daily Starissa vuoteen 1984 asti, jolloin se lopetettiin.[67]

Sarjakuvalehtenä

muokkaa

Ensimmäinen James Bond -sarjakuvalehti julkaistiin Yhdysvalloissa tammikuussa 1963 Kuvitettuja klassikkoja -sarjassa. Tarina oli nuorille suunnattu sovitus elokuvasta Salainen agentti 007 ja tohtori No (1962). Julkaisu lisensoitiin eteenpäin sarjakuvayhtiö DC:lle, joka ei kuitenkaan koskaan alkanut julkaista vakituista Bond-sarjakuvaa ennen option raukeamista 1972.[68]

1970-luvulla ja 1980-luvulla Bond-sarjakuvia julkaistiin lähinnä ei-englanninkielisissä maissa. Sarjakuvakustantaja Marvel hankki Bond-sarjakuvien lisenssin 1980-luvulla ja julkaisi yksiosaiset erikoisnumerosovitukset elokuvista Erittäin salainen ja Octopussy. Play Value julkaisi kaksi James Bond 007 Adventure Storybooks -sarjakuvaa hyvin nuorille lukijoille. Seuraavana Eclipse julkaisi sarjakuvasovituksen elokuvasta Lupa tappaa ja vuonna 1989 Mike Grellin kirjoittaman ja kuvittaman Permission to Die, jossa oli uutta materiaalia. Marvel julkaisi vuonna 1992 kaksitoista Bondia. Sarjakuvien oikeudet siirtyivät vuonna 1992 Dark Horselle. Se omisti Bond-lisenssin neljän vuoden ajan ja julkaisi viisitoista Bond-sarjakuvaa. Topps julkaisi vuonna 1996 kolmiosaisen sovituksen elokuvasta 007 ja Kultainen silmä. Bond-sarjakuvia ei juurikaan julkaistu sen jälkeen pitkään aikaan. Vuonna 2014 Bondin sarjakuvalisenssi siirtyi Dynamite Entertainmentille, joka aloitti Bond-sarjansa marraskuussa 2015.[69]

Videopelit

muokkaa

James Bond -videopelejä on tehty vuoteen 2016 mennessä yhteensä 25. Ensimmäinen lisensoitu James Bond -peli oli Parker Brothersin kehittämä James Bond 007, joka julkaistiin heinäkuussa 1983 Atari 2600:lle sekä esimerkiksi Atari 5200:lle ja Commodore 64:lle.[70][71] Edellisenä vuonna oli tosin Britanniassa julkaistu Shaken but Not Stirred -niminen Bond-peli ZX Spectrumille.[72]

007 ja kultainen silmä -elokuvan pohjalta tehty, Nintendo 64:n vuonna 1997 julkaisema ensimmäisen persoonan ammuntapeli GoldenEye 007 oli suuri arvostelu- ja myyntimenestys. Peli sai Academy of Interactive Arts & Sciencesin vuoden pelin palkinnon ja nousi vuoteen 2001 mennessä kaikkien aikojen myydyimmäksi videopeliksi.[73]

Vuosina 1999–2005 Electronic Arts julkaisi kahdeksan Bond-peliä, ja vuosina 2008–2012 Activision julkaisi neljä, jotka ovat Quantum of Solace, GoldenEye 007, James Bond 007: Blood Stone ja 007 Legends.[74]

Hahmot

muokkaa

James Bond

muokkaa
Pääartikkeli: James Bond (hahmo)
 
Kultasormi-elokuvan Aston Martin DB5 ja Sean Connerya James Bondin roolissa esittävä mallinukke.
 
Daniel Craigia James Bondin roolissa esittävä vahanukke Madame Tussaudsin vahakabinetissa Lontoossa.

Päähahmo James Bond, koodinimeltään agentti 007, on Britannian tiedustelupalvelu MI6:n salainen agentti.[5] Kirjailija Ian Fleming antoi Bondille nimen yhdysvaltalaisen lintutieteilijän James Bondin mukaan.[75]

Fleming tarkoitti Bondin moderniksi hahmoksi, joka on aina kolmekymppinen. Elokuvasarjassa Bondin ikä on muuttunut, kun sarja on edennyt.[76] Alussa Bond toimi kylmän sodan aikana, mutta vuodesta 2006 julkaistuissa elokuvissa hänen kerrotaan syntyneen vuonna 1968.[5]

Bond on hyvin monitaitoinen.[77] Hän on käynyt tiedustelupalvelun ja erikoisjoukkojen koulutuksen. Hän käyttää apunaan uudenaikaisia laitteita ja toimittaa kansainvälisiä rikollisia oikeuden eteen.[5]

Bond arvostaa klassista hienostuneisuutta ja laatua. Hän kertoo kiinnittävänsä paljon huomiota yksityiskohtiin.[78] Bond on naistenmies, innokas rahapelaaja, ja hän suosii vodkamartineja. Karismastaan huolimatta hänellä ei ole juurikaan läheisiä ystäviä.[5]

Muita toistuvia hahmoja

muokkaa

M on Bondin esimies, Britannian Salaisen palvelun MI6:n tai MI7:n johtaja. Hänellä ja Bondilla on hyvin kiinteä suhde, vaikka M usein tuskastuukin Bondin sääntöjen vastaisiin menetelmiin ja hedonistiseen elämäntyyliin.[79] Miss Moneypenny on Bondin esimiehen M:n pitkäaikainen sihteeri. Moneypenny ja Bond flirttailevat jatkuvasti, mutta heillä ei ole suhdetta.[80] Q on MI6:n varusteiden kehittelystä ja valmistamisesta vastaavan osaston päällikkö. Bond varustautuu Q:n valmistamilla teknisillä apuvälineillä.[81] CIA:n agentti Felix Leiter on Bondin hyvä ystävä, joka auttaa usein Bondia tämän työssä.[82]

Bondin viholliset ovat usein miljardöörejä, joilla on suuret haaveet ja valtavat hankkeet, jotka uhkaavat maailmaa. Apunaan heillä on kätyreitä.[83]

Bondin seikkailuihin kuuluu aina kauniita ja eteviä naisia. He voivat olla määrätietoisia salaisia agentteja, jotka pystyvät haastamaan Bondin, tai Bondin rakastajattaria eli ”Bond-tyttöjä”.[84]

Vaikutus

muokkaa

James Bondista tuli 1950- ja 1960-lukujen komean ja nokkelan playboysankarin perikuva. Hän oli lännessä silloin versoneen kulutusaikakauden symboli suosiessaan vain parhaita merkkejä ja saadessaan käytettävikseen uusinta huutoa olevia elektronisia laitteita.[85]

Bondin innoittamana on syntynyt useita jäljitelmiä ja parodioita, kuten Salainen agentti 86 -televisio- ja elokuvasarja, Austin Powers -elokuvasarja sekä Johnny English -elokuvat.[86]

Arvostelua

muokkaa

Jotkut älymystöön kuuluvat kriitikot ja kirjailijat arvostelivat Flemingin Bond-romaaneja. Paul Johnson kirjoitti Bond-ilmiöstä kuuluisan kriittisen esseensä ”Seksi, snobismi ja sadismi”. Vakoilukirjailija John le Carré arvosteli Bondin moraalittomuutta, ja feministit ovat usein vastustaneet Bondin sovinistisuutta. Neuvostoliitto arvosteli Flemingiä siitä, että hän loi maailman, jossa ”lait kirjoitetaan pyssynpiipulla”. Moni lukija on arvostellut Bondeissa yleistä tuotemerkkien mainitsemista, jota Fleming harjoitti tuodakseen romaaneihinsa realismia.[85]

Lähteet

muokkaa
  • Cork, John & Stutz, Collin: James Bond -ensyklopedia. ((James Bond Encyclopedia, 2007, 2014.) Suomentaneet Raija Becks & Henrik Laine. Uusi laajennettu painos) Helsinki: Readme, 2015. ISBN 978-952-321-031-8
  • Egan, Sean: Kuolematon James Bond. Salaisen agentin koko tarina. ((James Bond. The Secret History, 2016.) Suomentanut Laura Vesanto) Helsinki: Minerva, 2016. ISBN 978-952-312-348-9
  • Moore, Roger & Owen, Gareth: Bond on Bond. 50 vuotta Bond-elokuvia. ((Bond on Bond. The Ultimate Book on Over 50 Years of 007, 2012.) Suomentanut Petri Stenman) Helsinki: Like, 2012. ISBN 978-952-01-0793-2

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ Egan 2016, s. 8–16.
  2. ↑ Egan 2016, s. 39, 49.
  3. ↑ a b c Egan 2016, s. 29–34.
  4. ↑ Cork & Stutz 2015, s. 11.
  5. ↑ a b c d e James Bond Encyclopædia Britannica. Viitattu 3.10.2016. (englanniksi)
  6. ↑ a b McKay, Sinclair: James Bond: the Genius of Ian Fleming’s Literary Creation The Daily Telegraph. 18.10.2008. Viitattu 11.1.2017. (englanniksi)
  7. ↑ ’007 in New York’ Commander Bond. Viitattu 12.1.2017. (englanniksi)
  8. ↑ Literary 007: James Bond novels and spin-offs Mi6 Hq. Viitattu 4.10.2016. (englanniksi)
  9. ↑ Williams, Owen: The Post-Fleming James Bond Novels Empire. 23.1.2016. Viitattu 4.10.2016. (englanniksi)
  10. ↑ Young Bond Series Goodreads. Viitattu 1.10.2016. (englanniksi)
  11. ↑ New Young Bond series Curtis Brown. Viitattu 1.10.2016. (englanniksi)
  12. ↑ Masters, Tim: Higson plots new Young Bond books BBC News. 24.4.2008. Viitattu 1.10.2016. (englanniksi)
  13. ↑ Egan 2016, s. 295–296.
  14. ↑ Egan 2016, s. 108–113.
  15. ↑ Egan 2016, s. 124.
  16. ↑ Craig, Justin: Battle of the Bonds: Sean Connery’s Tumultuous History with Bond Franchise Recounted in ’The Untold Story of 007’ Fox News. 5.10.2012. Viitattu 3.10.2016. (englanniksi)
  17. ↑ a b James Bond, Meet Jeff Bezos: Amazon Makes $8.45 Billion Deal for MGM (Published 2021) nytimes.com. 26.5.2021. Arkistoitu 20.12.2024. Viitattu 25.12.2024. (englanniksi)
  18. ↑ Brent Lang,Brian Steinberg: Why Amazon Spent $8.5 Billion to Land MGM, and What’s Next for the Studio Behind James Bond Variety. 17.3.2022. Viitattu 25.12.2024. (englanti)
  19. ↑ A Family Team Looks for James Bond’s Next Assignment (Published 2015) nytimes.com. 6.11.2015. Arkistoitu 20.9.2021. Viitattu 25.12.2024. (englanniksi)
  20. ↑ a b 007 Pattitilanteessa: Bond-elokuvien tulevaisuus on vaakalaudalla, koska Amazon ja tuottajamoguli ajautuivat ilmiriitaan Yle Uutiset. 24.12.2024. Viitattu 25.12.2024.
  21. ↑ Egan 2016, s. 116–119.
  22. ↑ a b c Who Played James Bond: A Complete History 007 James. (englanniksi)
  23. ↑ a b Who Played James Bond: A Complete History, Part 2 007 James. Viitattu 2.1.2017. (englanniksi)
  24. ↑ a b Who Played James Bond: A Complete History, Part 3 007 James. Viitattu 2.1.2017. (englanniksi)
  25. ↑ Higson, Charlie: James Bond: Nobody Does It Better The Daily Telegraph. 19.10.2012. Viitattu 3.1.2017. (englanniksi)
  26. ↑ Burlingame, Jon: The Music of James Bond, s. 2–4. Oxford: Oxford University Press, 2012. ISBN 978-0-19-986330-3 (englanniksi)
  27. ↑ Movie Franchises The Numbers. Nash Information Services. Viitattu 10.1.2017. (englanniksi)
  28. ↑ Brennan, Alex: James Bond Academy Award History Eye on Bond. 2016. Viitattu 29.6.2017. (englanniksi)
  29. ↑ James Bond at the Oscars 007 Museum. Viitattu 27.6.2017. (englanniksi)
  30. ↑ James Bond at the Golden Globes *Spectre update* 007 Under the Mango Tree. 24.1.2016. Viitattu 29.6.2017. (englanniksi)
  31. ↑ Moore & Owen 2012, s. 198–220.
  32. ↑ Dr. No (1963) - Financial Information The Numbers. Viitattu 15.1.2020. (englanniksi)
  33. ↑ From Russia with Love (1963) - Financial Information The Numbers. Viitattu 15.1.2020. (englanniksi)
  34. ↑ Goldfinger (1963) - Financial Information The Numbers. Viitattu 15.1.2020. (englanniksi)
  35. ↑ Thunderball (1965) - Financial Information The Numbers. Viitattu 15.1.2020. (englanniksi)
  36. ↑ You Only Live Twice (1967) - Financial Information The Numbers. Viitattu 15.1.2020. (englanniksi)
  37. ↑ Casino Royale (1967) - Financial Information The Numbers. Viitattu 15.1.2020. (englanniksi)
  38. ↑ On Her Majesty’s Secret Service (1969) - Financial Information The Numbers. Viitattu 15.1.2020. (englanniksi)
  39. ↑ Diamonds Are Forever (1971) - Financial Information The Numbers. Viitattu 15.1.2020. (englanniksi)
  40. ↑ Live and Let Die (1973) - Financial Information The Numbers. Viitattu 15.1.2020. (englanniksi)
  41. ↑ The Man with the Golden Gun (1974) - Financial Information The Numbers. Viitattu 15.1.2020. (englanniksi)
  42. ↑ The Spy Who Loved Me (1977) - Financial Information The Numbers. Viitattu 15.1.2020. (englanniksi)
  43. ↑ Moonraker (1979) - Financial Information The Numbers. Viitattu 15.1.2020. (englanniksi)
  44. ↑ For Your Eyes Only (1981) - Financial Information The Numbers. Viitattu 15.1.2020. (englanniksi)
  45. ↑ Octopussy (1983) - Financial Information The Numbers. Viitattu 15.1.2020. (englanniksi)
  46. ↑ Never Say Never Again (1983) - Financial Information The Numbers. Viitattu 15.1.2020. (englanniksi)
  47. ↑ A View to a Kill (1985) - Financial Information The Numbers. Viitattu 15.1.2020. (englanniksi)
  48. ↑ The Living Daylights (1987) - Financial Information The Numbers. Viitattu 15.1.2020. (englanniksi)
  49. ↑ Licence to Kill (1989) - Financial Information The Numbers. Viitattu 15.1.2020. (englanniksi)
  50. ↑ GoldenEye (1995) - Financial Information The Numbers. Viitattu 15.1.2020. (englanniksi)
  51. ↑ Tomorrow Never Dies (1997) - Financial Information The Numbers. Viitattu 15.1.2020. (englanniksi)
  52. ↑ The World Is Not Enough (1999) - Financial Information The Numbers. Viitattu 15.1.2020. (englanniksi)
  53. ↑ Die Another Day (2002) - Financial Information The Numbers. Viitattu 15.1.2020. (englanniksi)
  54. ↑ Casino Royale (2006) - Financial Information The Numbers. Viitattu 15.1.2020. (englanniksi)
  55. ↑ Quantum of Solace (2008) - Financial Information The Numbers. Viitattu 15.1.2020. (englanniksi)
  56. ↑ Skyfall (2012) The Numbers. Beverly Hills: Nash Information Services. Viitattu 10.8.2016. (englanniksi)
  57. ↑ Spectre (2015) The Numbers. Beverly Hills: Nash Information Services. Viitattu 10.8.2016. (englanniksi)
  58. ↑ Spectre Elonet. Helsinki: Kansallinen audiovisuaalinen instituutti. Viitattu 2.1.2016.
  59. ↑ No Time to Die (2021) The Numbers. Viitattu 8.9.2023. (englanniksi)
  60. ↑ Egan 2016, s. 82.
  61. ↑ Egan 2016, s. 214–215.
  62. ↑ Egan 2016, s. 215–216.
  63. ↑ Bob Holness, former Blockbusters host, dies aged 83 BBC News. 6.1.2012. Viitattu 2.1.2017. (englanniksi)
  64. ↑ Egan 2016, s. 74.
  65. ↑ Midgley, Dominic: The Original 007: James Bond’s First Appearance Featured in a New Exhibition Express. 28.10.2015. Viitattu 30.9.2016. (englanniksi)
  66. ↑ Mr Geo Neo: John McLusky (1923–2006) Illustrator’s Lounge. 27.10.2015. Viitattu 30.9.2016. (englanniksi)
  67. ↑ Egan 2016, s. 136.
  68. ↑ Egan 2016, s. 136–139.
  69. ↑ Egan 2016, s. 266–269.
  70. ↑ List of All James Bond Video Games 007 James. Viitattu 1.10.2016. (englanniksi)
  71. ↑ James Bond Licensees Moby Games. Viitattu 1.10.2016. (englanniksi)
  72. ↑ New Spectrum Software ZX Computing Magazine. 10/1982. Viitattu 1.10.2016. (englanniksi)
  73. ↑ Egan 2016, s. 282.
  74. ↑ List of All James Bond Video Games – Part 2 007 James. Viitattu 1.10.2016. (englanniksi)
  75. ↑ James Bond, Ornithologist, 89; Fleming Adopted Name for 007 The New York Times. 17.2.1989. Viitattu 12.1.2016. (englanniksi)
  76. ↑ Cork & Stutz, s. 14.
  77. ↑ Cork & Stutz, s. 16.
  78. ↑ Cork & Stutz, s. 20.
  79. ↑ Cork & Stutz, s. 170.
  80. ↑ Cork & Stutz, s. 176.
  81. ↑ Cork & Stutz, s. 182–183.
  82. ↑ Cork & Stutz, s. 168.
  83. ↑ Cork & Stutz, s. 36.
  84. ↑ Cork & Stutz, s. 109.
  85. ↑ a b Ian Fleming Encyclopædia Britannica. 25.1.2016. Viitattu 11.1.2017. (englanniksi)
  86. ↑ James Bond Imitations, Parodies and References This Is a Featured Page James Bond Wiki. Arkistoitu 16.7.2018. Viitattu 31.7.2018. (englanniksi)

Kirjallisuutta

muokkaa
  • Eltonen, Tuuli: 007 ja tähtäimessä sukupuoli. Helsinki: Multikustannus, 2009. ISBN 978-952-468-218-3
  • Gresh, Lois H. & Weinberg, Robert: James Bondin pelit ja vehkeet. Toimivia laitteita vai mahdottomia keksintöjä? ((The Science of James Bond. From Bullets to Bowler Hats to Boat Jumps, the Real Technology Behind 007’s Fabulous Films, 2006.) Suomentanut Mari Hyypiä) Helsinki: Edita, 2008. ISBN 978-951-37-5280-4
  • O’Neill, Terry: Kaikki Bondista. ((All About Bond, 2012.) Suomentanut Lauri Niskanen) Helsinki: Nemo, 2013. ISBN 978-952-240-213-4

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=James_Bond&oldid=22915827”