Avaa päävalikko

Sean Connery

skotlantilainen näyttelijä

Sir Thomas Sean Connery (s. 25. elokuuta 1930 Edinburgh, Skotlanti) on skotlantilainen elokuvanäyttelijä. Hänet tunnetaan ennen kaikkea ensimmäisenä James Bondia esittäneenä näyttelijänä James Bond -elokuvasarjassa. Hänelle ovat ominaisia älykkäät, miehekkäät roolit enimmäkseen seikkailu- ja jännityselokuvissa.[1] Connery sai ritarin arvon vuonna 2000.[2]

Sean Connery
Sean Connery vuonna 2008.
Sean Connery vuonna 2008.
Henkilötiedot
Koko nimi Thomas Sean Connery
Syntynyt 25. elokuuta 1930 (ikä 89)
Edinburgh, Skotlanti
Ammatti näyttelijä
Puoliso Diane Cilento (1962–1973)
Micheline Roquebrune (1975–)
Lapset Jason Connery
Näyttelijä
Aktiivisena 1954–2006
2012
Merkittävät roolit
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Palkinnot
Ehdokkuudet
Aiheesta muualla
Viralliset kotisivut
IMDb
Elonet
AllMovie
Svensk Filmdatabas

NuoruusMuokkaa

Sean Connery syntyi Edinburghissa rekkakuskin ja siivojan lapseksi. Hän jätti koulut 15-vuotiaana ja liittyi Britannian merivoimiin.[3] Connery oli kolme vuotta laivastossa, mutta joutui jättämään sen mahahaavan takia.[4] Tämän jälkeen hän työskenteli muurarina, hengenpelastajana, rekkakuskina ja ruumisarkkujen viimeistelijänä.[3]

Connery harrasti kehonrakennusta ja sijoittui vuoden 1953 Mr. Universe -kilpailussa Lontoossa kolmanneksi.[5]

UraMuokkaa

Mr. Universe -kilpailun kautta Connery pääsi tekemään töitä mallina ja edelleen pieniin teatterirooleihin. Hän näytteli kiertelevässä teatteriseurueessa, joka esitti South Pacificia. Manchester United -jalkapalloseuran manageri Matt Busby tarjosi näihin aikoihin Connerylle pelaajasopimusta, mutta Connery valitsi mieluummin näyttelijänuran.[5]

Conneryn ensimmäinen elokuvarooli oli elokuvassa Lilacs in the Spring (1954). Ensimmäinen merkittävämpi rooli oli elokuvassa Sotakirjeenvaihtajan rakkaus (1958), jossa Connery näytteli Lana Turnerin kanssa. Hän näytteli myös esimerkiksi elokuvassa Tarzanin suuri seikkailu, kunnes teki lopullisen läpimurtonsa James Bondin roolissa ensimmäisessä James Bond -elokuvassa Salainen agentti 007 ja tohtori No (1962).[4]

Rooli Bondina teki Conneryn kerralla kuuluisaksi, ja monille hänestä tuli James Bondin synonyymi.[3] Connery jatkoi Bondina elokuvissa Salainen agentti 007 Istanbulissa (1963), 007 ja Kultasormi (1964), Pallosalama (1965) ja Elät vain kahdesti (1967), jonka jälkeen hän jätti roolin, koska oli kyllästynyt toistuviin juoniin ja yleisön vaatimuksiin. Seuraava Bond-elokuva, Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa (1969), missä pääosa esitti George Lazenby, oli kuitenkin paha floppi. United Artists tarjosi Connerylle ennätyspalkkaa, mikä sai hänet palaamaan Bondin rooliin vielä elokuvaan Timantit ovat ikuisia (1971). Seuraavasta tarjouksesta Connery kieltäytyi, ja seuraavassa Bondissa, Elä ja anna toisten kuolla esiintyikin Roger Moore. Connery palasi rooliin kuitenkin vielä kerran elokuvassa Älä kieltäydy kahdesti (1983).[6] Connery käytti hiustupeeta jokaisessa Bond-elokuvassa; hän alkoi menettää hiuksiaan jo 21-vuotiaana.

Bondin ohella muita 1960-luvun rooleja muun muassa elokuvissa Olkinainen (1964), Alfred Hitchcockin Marnie, vaarallisella tiellä (1964) ja Sidney Lumetin Kukkula (1965).[7] Bond-uran jälkeen Connery pystyi siirtymään menestyksellisesti muihin rooleihin. Hän esiintyi seuraavaksi muun muassa elokuvissa Painostus, Idän pikajunan arvoitus ja Man Who Would Be King – Seikkailujen sankarit.[6]

Elokuvasta Tuuli ja leijona (1975), jossa Connery esitti berberipäällikköä, hän vakuutti kriitikot näyttelijäntaidoillaan. Parhaan miespääosan Bafta-palkinnon Connery sai vuoden 1986 elokuvasta Ruusun nimi. Samana vuonna hän esiintyi myös fantasiaelokuvassa Highlander – kuolematon, jossa hän esitti Juan Sánchez Villa-Lobos Ramírezia, joka opetti elokuvan päähenkilön tappamaan kuolemattoman. Elokuvassa Lahjomattomat (1987) Connery näytteli poliisi Jim Malonea, joka auttoi Kevin Costnerin esittämän Eliot Nessin nappaamaan Al Capone. Connery sai roolistaan parhaan miessivuosan Oscar-palkinnon. Elokuvassa Indiana Jones ja viimeinen ristiretki Connery esitti Indiana Jonesin isää ja sai roolista Bafta-ehdokkuuden.[6]

Connery jatkoi uraansa vielä 1990-luvulla ja sai Bafta-ehdokkuuden myös elokuvasta Punaisen lokakuun metsästys (1990). Hänen seuraavia elokuviaan olivat Sankari vai vakooja, The Rock – paluu helvettiin ja Ansa viritetty. Vuonna 2003 ensi-iltansa saanut elokuva Herrasmiesliiga floppasi pahasti, ja Connery ilmoitti seuraavana vuonna pitävänsä taukoa näyttelemisestä. Vuonna 2006 Connery kertoi jäävänsä kokonaan eläkkeelle. Hän teki kuitenkin vielä samana vuonna ääniroolin animaatioon Sir Billi the Vet ja myöhemmin vuonna 2011 ääniroolin sen jatko-osassa Sir Billi. Conneryn tiedottaja ilmoitti huhtikuussa 2011, että Connery vetäytyy kokonaan julkisista esiintymisistä.[6]

YksityiselämäMuokkaa

Sean Connery oli naimisissa näyttelijä Diane Cilenton kanssa vuosina 1962–1973 ja heillä on yksi poika, näyttelijä Jason Connery. Connery meni naimisiin vuonna 1975 taiteilija Micheline Roquebrune Conneryn kanssa (s. 1929). Sean Conneryllä on yksi lapsenlapsi Dashiell Quinn Connery (s. 1997). Connerylla diagnosoitiin munuaissyöpä vuonna 2005, mutta se leikattiin onnistuneesti.

Connery ryhtyi harrastamaan golfia vakavasti 1960-luvun puolivälissä, ja pelistä tuli hänelle elinikäinen intohimo.[8] Oleskeltuaan Japanissa varsinkin Elät vain kahdesti -elokuvan kuvausten aikana hän innostui opiskelemaan Kyokushin tyylisuunnan karatea.

Connery on julkisesti kannattanut Skotlannin riippumattomuus- ja itsenäistymispyrkimyksiä jo 1960-luvun lopulta alkaen. Hän on puhunut separatistien kuten Skotlannin kansallispuolueen puolesta ja toiminut 1990-luvulla myös puolueen televisio-ohjelman kertojanäänenä. Connery puhui Skotlannin autonomian puolesta vuonna 1997 vaalikampanjassa ennen kansanäänestystä Skotlannin oman parlamentin perustamisesta. Vuonna 1998 hän vaati ensimmäisessä puoluepoliittisessa puheessaan Skotlannille täyttä itsenäisyyttä.[9]

TunnustuksiaMuokkaa

Connerylle myönnettiin 1996 Golden Globe -elämäntyöpalkinto. Hän vastaanotti ritarinarvon vuonna 2000. Connerylle myönnettiin Yhdysvaltain elokuvainstituutin elämäntyöpalkinto vuonna 2006.[5]

Vuonna 1989 People -lehti nimesi Conneryn maailman seksikkäimmäksi elossa olevaksi mieheksi.[10]

Valikoitu filmografiaMuokkaa

 
1964
 
1988
 
Connery kuvaamassa elokuvaa Timantit ovat ikuisia vuonna 1971.
Vuosi Elokuva Rooli
1957 Tiikerin hyökkäys Mike
1958 Sotakirjeenvaihtajan rakkaus Mark Trevor
Titanicin kohtalonyö RMS Titanicin miehistön jäsen
1959 McBride ja Haltijat Michael McBride
Tarzanin suuri seikkailu O’Bannion
1962 Atlantin valli murtuu sotamies Flanagan
Salainen agentti 007 ja tohtori No James Bond
1963 Salainen agentti 007 Istanbulissa
1964 Olkinainen Anthony ”Tony” Richmond
Marnie – vaarallisella tiellä Mark Rutland
007 ja Kultasormi James Bond
1965 Kukkula Joe Roberts
Pallosalama James Bond
1967 Elät vain kahdesti
1968 Shalako Moses Zebulon "Shalako" Carlin
1971 Suuri kaappaus John ”Duke” Anderson
Timantit ovat ikuisia James Bond
1972 Painostus rikosylikonstaapeli Johnson
1974 Zardoz Zed
Viimeiset sekunnit eversti Nils Tahlvik
Idän pikajunan arvoitus eversti Arbuthnot
1975 Tuuli ja leijona Mulai Ahmed el-Raisuli
Seikkailujen sankarit Daniel Dravot
1976 Robin ja Marian Robin Hood
Seuraava saalis Khalil Abdul-Muhsen
1977 Yksi silta liikaa kenraalimajuri Robert Urquhart
1978 Kultajuna Edward Pierce
1979 Meteori tohtori Paul Bradley
Kuuba 1959 majuri Robert Dapes
1981 Operaatio Outland marsalkka William T. O’Niel
Rosvoja, rosvoja kuningas Agamemnon
1982 Kamera käy – tapa Patrick Hale
Viisi päivää vuorilla Douglas Meredith
1983 Älä kieltäydy kahdesti James Bond
1984 Rohkea ritari vihreä ritari
1986 Highlander – kuolematon Juan Sánchez Villa-Lobos Ramírez
Ruusun nimi William Baskerville
1987 Lahjomattomat Jim ”Jimmy” Malone
1988 Rikospaikkana Presidio everstiluutnantti Alan Caldwell
1989 Indiana Jones ja viimeinen ristiretki professori Henry Jones, Sr.
Perheyritys Jessie McMullen
1990 Punaisen lokakuun metsästys kapteeni Marko Ramius
Sankari vai vakooja Bartholomew "Barley" Scott Blair
1991 Highlander 2 – Paluu Juan Sánchez Villa-Lobos Ramírez
Robin Hood – varkaiden ruhtinas Rikhard I Leijonamieli
1992 Medicine Man tohtori Robert Campbell
1993 Nouseva aurinko kapteeni John Connor
1994 Kelpo mies Afrikassa tohtori Alex Murray
1995 Oikeuden puolustaja Paul Armstrong
Lancelot – ensimmäinen ritari kuningas Arthur
1996 The Rock – paluu helvettiin entinen SAS-agentti John Patrick Mason
1998 Me kostajat Sir August de Wynter
Rakkauden 6 oppituntia Paul
1999 Ansa viritetty Robert ”Mac” MacDougal
2000 Elämän edessä William Forrester
2003 Herrasmiesliiga Allan Quartermain

LähteetMuokkaa

  • Browne, Ray B. & Browne, Pat: The Guide to United States Popular Culture. Popular Press, 2001. ISBN 9780879728212. Google-kirjat (viitattu 6.5.2013). (englanniksi)
  • Callan, Michael Feeney: Sean Connery: elämä ja elokuvat. (alkuteos Sean Connery, 2002). Suomentanut Matti Rosvall. Art House, 2006. ISBN 951-884-420-8.
  • Cork, John & Stutz, Collin: James Bond -ensyklopedia. Suomentanut Raija Becks & Henrik Laine. Helsinki: Readme, 2008. ISBN 978-952-220-022-8.

ViitteetMuokkaa

  1. ”C”, WSOY:n Iso Tietosanakirja, osa 2, s. 86. Porvoo: WSOY, 1995. ISBN 951-0-20155-3.
  2. BBC News | SCOTLAND | Sir Sean's pride at knighthood news.bbc.co.uk. Viitattu 20.10.2019.
  3. a b c Browne, s. 198–199.
  4. a b Profile: Sir Sean Connery BBC News. 12.3.2006. BBC. Viitattu 6.5.2013. (englanniksi)
  5. a b c Cork & Stutz 2008, s. 24–25.
  6. a b c d Sir Sean Connery Biography The Biography Channel. Viitattu 6.5.2013. (englanniksi)
  7. Connery, Sean (1930–) BFI Screenonline. Viitattu 6.5.2013. (englanniksi)
  8. Oliver Brown: Goldfinger inspired Sean Connery’s lifelong love affair with golf The Telegraph. 25.8.2008. Viitattu 11.8.2018. (englanniksi)
  9. Callan 2006, s. 261–262, 282–288.
  10. Schindehette, Susan et al.: A Man Called Connery People. 18.12.1989. Time Warner Inc. Viitattu 28.12.2016. (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa