Cary Grant

englantilaissyntyinen näyttelijä

Cary Grant (syntyään Archibald Alexander Leach; 18. tammikuuta 1904 Bristol, Englanti, Iso-Britannia29. marraskuuta 1986 Davenport, Iowa, Yhdysvallat) oli englantilaissyntyinen näyttelijä. Hänestä tuli Yhdysvaltain kansalainen vuonna 1942. Grant kuului 1930-luvulta lähtien Hollywoodin kirkkaimpiin tähtiin. Hänet tunnettiin komediatähtenä sekä Alfred Hitchcockin luottonäyttelijänä.

Cary Grant
Cary Grant elokuvan Vaarallisia valheita promokuvassa, 1941.
Cary Grant elokuvan Vaarallisia valheita promokuvassa, 1941.
Henkilötiedot
Syntynyt 18. tammikuuta 1904
Bristol, Englanti, Iso-Britannia
Kuollut 29. marraskuuta 1986 (82 vuotta)
Davenport, Iowa, Yhdysvallat
Ammatti näyttelijä
Puoliso Virginia Cherrill (1934–1935)
Barbara Hutton (1942–1945)
Betsy Drake (1949–1962)
Dyan Cannon (1965–1967)
Barbara Harris (1981–1986)
Näyttelijä
Aktiivisena 19321966
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Varhainen elämäMuokkaa

Cary Grant syntyi 18. tammikuuta 1904 Bristolin satamakaupungissa Englannissa. Hän sai nimekseen Archibald Leach, ja häntä kutsuttiin Archieksi. Hänen isoveljensä kuoli nuorena. Hänen äitinsä Elsie suljettiin mielisairaalaan kun Grant oli 10-vuotias, ja poika asui sen jälkeen yhdessä isänsä Eliasin ja isoäitinsä kanssa.[1] Grantin äiti vapautettiin laitoksesta parinkymmenen vuoden jälkeen, minkä jälkeen äiti ja poika pitivät toisiinsa tiiviisti yhteyttä.[2]

Kouluikäisenä Grant oli kiinnostunut sähkötekniikasta. Hän pääsi 13 vuoden ikäisenä sähköteknikon apulaisena vaudevilleteatterin näyttämön taakse ja alkoi haluta näyttelijäksi. Hän pääsikin akrobaattista huumoria ja pantomiimia esittävän Bob Penderin vaudevilleseurueen riveihin, mutta ennen ensimmäistä esiintymistään hänen isänsä haki hänet takaisin kouluun, sillä poika oli lain mukaan liian nuori tekemään työtä.[3]

Ura teatterissaMuokkaa

Näyttelijänurasta haaveillut Grant alkoi laiminlyödä koulunkäyntiään, ja hänet erotettiin koulusta ennen 14-vuotissyntymäpäiväänsä. Hän palasi Penderin kiertävään seurueeseen harjoittelemaan ja esiintymään. Grantin roolina oli naurattaa katsojia tanssimalla, kaatuilemalla ja kävelemällä korkeilla puujaloilla. Vuosina 1919–1920 Grant esiintyi seurueen mukana kiertueilla Euroopassa ja Lähi-idässä, käyden aina Kiinassa asti.[4]

Kesällä 1920 Penderin seurue teki kiertueen Yhdysvalloissa. Elokuussa 1920 Grant esiintyi ensi kertaa New Yorkissa, Good Times -nimisessä vaudevilleshow’ssa maailman suurimmassa teatterissa Hippodromessa. Keväällä 1921 seurue teki kiertueen sisämaassa ja palasi New Yorkiin esiintymään. Kun kiertue päättyi vuonna 1922, Grant päätti jäädä Yhdysvaltoihin ja jäi asumaan Manhattanille New Yorkiin. Hän sai aluksi töitä kävelevänä mainostauluna, joka markkinoi huvipuistoa puujaloilla kävellen. Hän sai myös pieniä lavarooleja, kuten Better Times -revyystä keväästä 1922 huhtikuuhun 1923.[5]

Grant alkoi saada puherooleja vuonna 1923. Hän esitti seuraavien vuosien aikana yleensä vakavan tai komean miehen roolia hupinäytelmissä. Hän palasi kahdeksi vuodeksi Englantiin, missä hän kiersi Nightingale Players -teatteriryhmän mukana. Hän otti laulutunteja ja sai pieniä rooleja musikaaleissa. Näihin aikoihin hän kehitti itselleen vähäeleisen ja elegantin lavapersoonan, josta tuli hänen tavaramerkkinsä myöhemmällä elokuvaurallaan.[6]

 
Grant teatteriaikoinaan noin vuonna 1930.

Grant palasi Yhdysvaltoihin vuonna 1927 ja pääsi teatterituottaja Reggie Hammersteinin riveihin. Hän sai ensimmäisen Broadway-roolinsa musiikkidraamassa Golden Dawn. Tässä puoli vuotta pyörineessä näytelmässä hän esitti australialaista sotavankia, ja hänellä oli vain yksi repliikki. Sitä seurasi vuonna 1928 rooli lyhytikäisessä musikaalikomediassa Polly, jossa hän esitti rikasta seurapiiriplayboyta. Hammerstein myi Grantin sopimuksen Lee ja J. J. Shubertille, jotka antoivat hänelle ison roolin Broadwayn musiikkikomediassa Boom Boom tammikuussa 1929. Näytelmässä Wonderful Night Grant sai lauluroolin. Lokakuun 1929 pörssiromahduksen jälkeisinä vuosina teatteritöitä oli vaikea saada, ja vuonna 1931 Grant sai töitä ainoastaan Shubertin musikaalituotannoissa St. Louisissa. Palattuaan New Yorkiin hän pääsi isoon rooliin musikaalinäytelmässä Nikki. Sen esitysten loputtua Grant lähti Hollywoodiin tavoittelemaan uraa elokuvissa.[7]

Ura elokuvissaMuokkaa

Grant sai Paramountilta viisivuotisen elokuvasopimuksen joulukuussa 1931. Samalla hän vaihtoi teatterissa käyttämänsä nimen Archie Leach esiintyjänimeen Cary Grant. Grantille maksettiin alussa 450 dollaria viikossa.[8]

Aluksi Grant sai vain sivurooleja, mutta nopeasti hänestä tuli yksi Hollywoodin kirkkaimmista miestähdistä. Hänen viides elokuvansa oli Vaalea Venus (1932) jossa hän esitti miljonääriä vastanäyttelijänään tähtinäyttelijä Marlene Dietrich. Ensimmäisen pääroolinsa hän sai elokuvassa Hot Saturday (1932).[9] Tähteyteen Grant nousi Mae Westin vastanäyttelijänä elokuvissa Vaarallinen kaunotar (1933) ja En ole enkeli (1933).[10]

Paramountin-sopimuksensa loputtua vuonna 1935 Grant siirtyi Columbialle ja RKO:lle. Tämä antoi hänelle mahdollisuuden valita roolinsa aiempaa vapaammin. Hän alkoi saada pääosia myös komedioissa kuten Veikeä kulkuri (1935), Rouvani sulhanen (1937), Hätä ei lue lakia (1938), Meidän vastaeronneiden kesken (1940) ja Arsenikkia ja vanhoja pitsejä (1941, julkaistu 1944). Hänen vakavampia roolejaan olivat esimerkiksi elokuvissa Vain enkeleillä on siivet (1939), Tavoitteena Tokio (1943) ja Yksinäinen sydän (1944).[10]

Grant sai Yhdysvaltain kansalaisuuden kesäkuussa 1942 ja otti samalla esiintyjänimensä viralliseksi nimekseen.[11]

Grantista tuli 1940- ja 1950-luvuilla jännityselokuvaohjaaja Alfred Hitchcockin luottonäyttelijä, ja hän tähditti peräti neljää Hitchcockin elokuvaa: Vaarallisia valheita (1941), Kohtalon avain (1946), Varkaitten paratiisi (1955) ja Vaarallinen romanssi (1959).

 
Cary Grant elokuvassa Hätävalhe (1958)

Grantin muita 1950-luvun elokuvia ovat muun muassa Rakas, minä nuorrun (1952), Unohtumaton rakkaus (1957) joka on nimetty yhdeksi kaikkien aikojen romanttisimmista elokuvista ja romanttinen komedia Lemmenlaiva (1958) vastanäyttelijänään Sophia Loren.

Kirjailija Ian Fleming loi agenttihahmo James Bondin Cary Grant mielessään.[12] Grantille tarjottiin Bondin roolia, mutta hän kieltäytyi.[13][14]

Vaarallisen romanssin jälkeen Grant oli uransa huipulla. Hänen elokuvissaan kävi paljon katsojia, ja vuonna 1964 Yhdysvaltain elokuvateatterinomistajat äänestivät hänet jo toisen kerran peräkkäin maan myyvimmäksi mieselokuvatähdeksi.[15] Yksi hänen viimeisistä elokuvistaan oli Charade – vaarallinen peli (1963), jossa hänen vastanäyttelijänään oli Audrey Hepburn.

Viimeisessä elokuvassaan Grant näytteli vuonna 1966. Tultuaan isäksi ensimmäistä kertaa elämässään hän päätti keskittyä vanhemmuuteen.[16] Grant ei lopettamisensa jälkeen näyttäytynyt edes television keskusteluohjelmissa, eikä hän antanut kovinkaan monta haastattelua.[10] Grant sai edelleen paljon tarjouksia, mutta hän kieltäytyi kaikista hänelle ehdotetuista elokuvarooleista. Hän kertoi ohjaaja Warren Beattylle vuonna 1977 ettei enää nauttisi elokuvien tekemisestä.[17]

Elokuvien jälkeinen ura ja kuolemaMuokkaa

Elokuvauransa jälkeen Grant ryhtyi Fabergé-kosmetiikkayhtiön hajuvesien tuotekehittelijäksi ja markkinamieheksi. Hän myös kierteli työnsä puolesta tavarataloissa tapaamassa johtajia ja myyjiä. Yksittäisiä tuotteita hän ei kuitenkaan koskaan mainostanut.[18]

Grant nimitettiin vuonna 1975 Metro-Goldwyn-Mayer-elokuvayhtiön johtokuntaan.[19]

1980-luvulla Grant alkoi tehdä luentokiertueita Yhdysvaltain pikkukaupungeissa.[10]

Grant kuoli aivohalvaukseen 82-vuotiaana vuonna 1986 ollessaan luentokiertueella.[20]

YksityiselämäMuokkaa

Grant oli naimisissa viisi kertaa. Hänen vaimonsa olivat näyttelijä Virginia Cherrill (1934–1935), perijätär Barbara Hutton (1942–1945), näyttelijä Betsy Drake (1949–1962), näyttelijä Dyan Cannon (1965–1968) ja tiedottaja Barbara Harris (1981–1986). Cannonin kanssa hän sai tyttären, Jenniferin.[21]

Grant oli psykedeeliterapian ensimmäisiä kokeilijoita ja puolestapuhujia 1950-luvun lopulla. Hän kertoi kolme vuotta kestäneen LSD-terapian auttaneen häntä pääsemään eroon mielensä sumusta sekä lapsuutensa ja avioliittojensa aiheuttamista traumoista.[22]

TunnustuksetMuokkaa

Grant sai Oscar-ehdokkuudet parhaasta miespääosasta elokuvissa Muistojen sävel (1941) ja Yksinäinen sydän (1944). Hänelle myönnettiin Oscar-kunniapalkinto vuonna 1969.[23] Grant sai vuosina 1959–1964 viisi Golden Globe -ehdokkuutta.[24]

American Film Institute valitsi vuonna 1999 Grantin vuosisadan toiseksi merkittävimmäksi miestähdeksi Humphrey Bogartin jälkeen.

FilmografiaMuokkaa

 
Grant vuonna 1973 lopetettuaan jo näyttelemisen.
Elokuvat
Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Rooli
1932 Yö on meidän This Is the Night Stephen Mathewson
Sinners in the Sun Ridgeway
Merrily We Go to Hell Charlie Baxter
Tunisin yö Devil and the Deep luutnantti Jaeckel
Vaalea Venus Blonde Venus Nick Townsend
Hot Saturday Romer Sheffield
Madame Butterfly Madame Butterfly luutnantti B. F. Pinkerton
1933 Vaarallinen kaunotar She Done Him Wrong kapteeni Cummings
The Woman Accused Jeffrey Baxter
Kunnian kentillä The Eagle and the Hawk Henry Crocker
Gambling Ship Ace Corbin
En ole enkeli I’m No Angel Jack Clayton
Liisa Ihmemaassa Alice in Wonderland The Mock Turtle
1934 Thirty-Day Princess Porter Madison III
Born to Be Bad Malcolm Trevor
Kiss and Make-Up tohtori Maurice Lamar
Ladies Should Listen Julian De Lussac
1935 Laulava rouvani Enter Madame Gerald Fitzgerald
Siivet pimeydessä Wings in the Dark Ken Gordon
Uloin etuvartio The Last Outpost Michael Andrews
Veikeä kulkuri Sylvia Scarlett Jimmy "Monk" Monkley
1936 Big Brown Eyes Rikosetsivä Danny Barr
Lentäjän viimeinen urotyö Suzy kapteeni Andre Charville
Liian paljon rahaa The Amazing Quest of Ernest Bliss Ernest Bliss
Wedding Present Charlie Mason
1937 Rakastuessa When You’re in Love Jimmy Hudson
Kaupungissa kummittelee Topper George Kerby
New Yorkin valtias The Toast of New York Nicholas "Nick" Boyd
Rouvani sulhanen The Awful Truth Jerry Warriner
1938 Hätä ei lue lakia Bringing Up Baby tohtori David Huxley
Vakka kantensa valitsee Holiday John "Johnny" Case
1939 Gunga Din Gunga Din Kersantti Archibald Cutter
Vain enkeleillä on siivet Only Angels Have Wings Geoff Carter
Sydämen voitto In Name Only Alec Walker
1940 Meidän vastaeronneiden kesken His Girl Friday Walter Burns
Lempivaimoni My Favorite Wife Nicholas "Nick" Arden
Virginialaisia The Howards of Virginia Matt Howard
Skandaalihäät The Philadelphia Story C. K. Dexter Haven
1941 Muistojen sävel Penny Serenade Roger Adams
Vaarallisia valheita Suspicion John "Johnnie" Aysgarth
1942 Hän tuli yöllä The Talk of the Town Leopold Dilg / Joseph
Paronitar painuu maan alle Once Upon a Honeymoon Patrick "Pat" O’Toole
1943 Onnettaren suosikki Mr. Lucky Joe Adams / "Joe Bascopolous"
Tavoitteena Tokio Destination Tokyo kapteeni Cassidy
1944 Suurkaupungin pauloissa Once Upon a Time Jerry Flynn
Arsenikkia ja vanhoja pitsejä Arsenic and Old Lace Mortimer Brewster
Yksinäinen sydän None but the Lonely Heart Ernie Mott
1946 Häväistysjuttu yöpikajunassa Without Reservations Oma itsensä (cameorooli)
Yö ja päivä Night and Day Cole Porter
Notorious – kohtalon avain Notorious T. R. Devlin
1947 Minä näin hänet ensin The Bachelor and the Bobby-Soxer Richard "Dick" Nugent
Piispan vaimo The Bishop’s Wife Dudley
1948 Sekamelskahuvila Mr. Blandings Builds His Dream House James "Jim" Blandings
Menkää naimisiin, tytöt! Every Girl Should Be Married tohtori Madison W. Brown
1949 Olin mies-sotamorsian I Was a Male War Bride kapteeni Henri Rochard
1950 Lavastettu "paratiisi" Crisis tohtori Eugene Norland Ferguson
1951 Meistä juorutaan People Will Talk tohtori Noah Praetorius
1952 Tilaa vielä yhdelle Room for One More George "Poppy" Rose
Rakas, minä nuorrun Monkey Business tohtori Barnaby Fulton
1953 Ihannevaimo Dream Wife Clemson Reade
1955 Varkaitten paratiisi To Catch a Thief John "Cat" Robie
1957 Unohtumaton rakkaus An Affair to Remember Nicolò "Nickie" Ferrante
Ylpeys ja intohimo The Pride and the Passion kapteeni Anthony Trumbull
Laivasto riemulomalla Kiss Them for Me komentajakapteeni Andy Crewson
1958 Hätävalhe Indiscreet Philip Adams
Lemmenlaiva Houseboat Tom Winters
1959 Vaarallinen romanssi North by Northwest Roger O. Thornhill
Operaatio Alushame Operation Petticoat komentajakapteeni Matthew T. "Matt" Sherman
1960 Ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella The Grass Is Greener jaarli Victor Rhyall
1962 Minkin kosketus That Touch of Mink Philip Shayne
1963 Charade – vaarallinen peli Charade Brian Cruikshank (aka Peter Joshua / Alexander "Alex" Dyle / Adam Canfield)
1964 Iso susi kutsuu Father Goose Walter Christopher Eckland
1966 Kävele, älä juokse Walk, Don’t Run Sir William Rutland
Lyhytelokuvat
Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Rooli
1932 Singapore Sue merimies
1936 Fashions in Love
1944 The Shining Future Cary Grant
Road to Victory

LähteetMuokkaa

  • Harris, Warren G.: Cary Grant: A Touch of Elegance. Doubleday, 1987. ISBN 0-385-2485-9.

ViitteetMuokkaa

  1. Harris 1987, s. 5–15.
  2. Mother's Day, Hollywood-style: 20 movie icons with their mums The Telegraph. 26.3.2017. Viitattu 3.5.2020.
  3. Harris 1987, s. 16–19.
  4. Harris 1987, s. 19–23.
  5. Harris 1987, s. 24–31.
  6. Harris 1987, s. 32–36.
  7. Harris 1987, s. 36–47.
  8. Harris 1987, s. 47–48.
  9. Harris 1987, s. 48–53.
  10. a b c d Hal Erickson: Cary Grant biography AllMovie. Viitattu 30.4.2020.
  11. Harris 1987, s. 113.
  12. Cary Grant Was The Real James Bond
  13. Guardian: How Cary Grant nearly made Global James Bond Day an American affair
  14. James Bond Facts Trivia
  15. Harris 1987, s. 210.
  16. Harris 1987, s. 217–218.
  17. Harris 1987, s. 249.
  18. Harris 1987, s. 239–241.
  19. Harris 1987, s. 247.
  20. New York Times: CARY GRANT, MOVIES' EPITOME OF ELEGANCE, DIES OF A STROKE
  21. Shelly Schwartz: Biography of Cary Grant, Famous Leading Man 23.1.2020. ThoughtCo.. Viitattu 3.5.2020.
  22. Olivia Goldhill: Before LSD was a party drug, it was used for medical research Quartz. 11.6.2017. Viitattu 3.5.2020.
  23. Cary Grant Academ Awards Database. Viitattu 3.5.2020.
  24. Cary Grant Golden Globes. Viitattu 3.5.2020.

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Cary Grant.