Vaudeville
Vaudeville on Yhdysvalloissa 1800-luvun lopulta 1930-luvulle kukoistanut viihteellinen teatterin lajityyppi.[1] Vaudeville-show koostui monenlaisista lyhyistä musiikki- ja komediaesityksistä.
Etymologia muokkaa
Vaudeville on luultavasti väännös ranskankielisestä sanasta vaux-de-vire eli satiiriset kupletit, joita laulettiin suosittujen sävelmien säestyksellä 1400-luvulla Val-de-Viressä (Vau-de-Vire), Normandiassa.[2]
Historia muokkaa
Ranskassa syntynyt mutta Yhdysvalloissa omaksi tyylilajikseen kehittynyt vaudeville perustui Yhdysvaltain sisällissodan aattovuosina 1800-luvun puolivälissä yleistyneisiin kapakkanäytäntöihin, joiden rivoja esityksiä miehet ja prostituoidut kävivät katsomassa. 1870- ja 1880-luvun tunnetuin vaudevilleimpressaari oli Tony Pastor, jonka vaudevilleteatteria New Yorkissa pidettiin alan parhaana. Jotta katsomoihin saataisiin parempaa väkeäkin, Pastor kielsi teatterissaan rivot ja loukkaavat esitykset sekä päihdyttävien juomien myynnin yleisölle. Samoihin aikoihin nimitys vaudeville alkoi korvata aiemmin yleisemmän nimityksen varietee.[1]
Yhdysvaltain vaudevillen kulta-aikaa oli 1900-luvun ensimmäinen neljännes. B. F. Keith ja E. F. Albee perustivat laajat kansalliset vaudevillekiertueet, ja muita merkittäviä vaudevillemanagereita olivat Alexander Pantages, S. Z. Poli, F. F. Proctor ja Martin Beck. Yhdysvalloissa toimi tuolloin jopa kymmenestä kahteenkymmeneen tuhatta vaudevilleartistia tai -ryhmää. Vaikka esitykset eivät olleetkaan enää törkeitä, uskonnollinen ja rodullinen stereotypiointi oli yleistä, sillä sitä ei pidetty loukkaavana.[1]
Suosiostaan huolimatta vaudeville ei koskaan saavuttanut vakavasti otettavan teatterin asemaa. Moni nouseva artisti käyttikin vaudevillea vain astinlautana uralle oikeassa teatterissa.[1]
Suuret vaudevilleteatterit alkoivat vähentyä 1920-luvun alussa, kun radio ja mykkäelokuva nousivat vaudevillen kilpailijoiksi ja vetivät siltä sekä yleisöä että tähtiesiintyjiä. Vuosikymmenen lopulla vaudevillen kilpailijaksi nousi myös äänielokuva.[3] Jotkut ovat kutsuneet vuotta 1932 vuodeksi, jolloin vaudeville kuoli. Suurkaupungeissa vaudevillea esitettiin 1930-luvun aikana vielä elokuvien yhteydessä. Vaudevillea yritettiin vielä elvyttää 1950-luvulla New Yorkissa mutta turhaan.[1]
Esiintyjät muokkaa
Vaudeville-show koostui monenlaisista lyhyistä musiikki- ja komediaesityksistä. Vaudevilleteatterin lavalla saatettiin nähdä esimerkiksi laulajia, tanssijoita, koomikkoja, taikureita, ajatustenlukijoita, nuorallakävelijöitä, ratsastajia, jonglööreja, vatsastapuhujia, akrobaatteja, naiseksi pukeutuneita miehiä, koulutettuja eläimiä, yksipyöräisellä ajajia ja tulennielijöitä. Vaudevillessa esiintyi toisinaan myös muiden taiteen ja viihteen lajien edustajia, kuten oopperalaulajia, balettitanssijoita, ammattimaisia muusikoita, sirkustaiteilijoita, mestariurheilijoita, minstrel-esiintyjiä, kääpiöesiintyjiä, villin lännen esiintyjiä ja vakavan teatterin näyttelijöitä.[4]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- Samuels, Charles & Samuels, Louise: Once upon a Stage: The Merry World of Vaudeville. Dodd, Mead & Co., 1974.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c d e Bordman, Gerald & Hischak, Thomas S.: The Oxford Companion to American Theatre, s. 637–638. Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-516986-7.
- ↑ Vaudeville | Definition, History, & Facts | Britannica www.britannica.com. Viitattu 10.2.2023. (englanniksi)
- ↑ Samuels 1974, s. 264–266.
- ↑ Samuels 1974, s. 8.