Barbara Hutton

Barbara Woolworth Hutton (14. marraskuuta 1912 New York City, Yhdysvallat – 11. toukokuuta 1979, Beverly Wilshire Hotel, Los Angeles, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen perijätär ja seurapiirihenkilö, jonka isoisä oli Woolworths-myymäläketjun perustaja Franklin Winfield Woolworth. Vaikean elämänsä takia Hutton sai julkisuudessa nimityksen ”rikas tyttörukka” (engl. poor little rich girl) sekä "Million Dollar Baby".

Barbara Hutton laivamatkalla Eurooppaan noin 1930

Suku ja koulutus

Barbaran isä, menestyvä pankkiiri ja pörssivälittäjä Franklyn Laws Hutton (1877–1940) oli alkoholisoitunut naistenmies, joka ajoi vaimonsa Edna Woolworthin (1883–1917) toukokuussa 1917 todennäköisesti myrkyllä tehtyyn itsemurhaan, tämän nähtyä kuvia aviomiehestään juorulehdessä rakastajattaren kanssa. Iltapukuun pukeutuneen äitinsä kuolleena Plaza Hotelin huoneesta löysi neljävuotias Barbara. Kuolinsyytutkijan mielestä ruumiinavausta ei tarvittu ja kuolinsyyksi kirjattiin mastoiditis eli korvatulehduksesta aiheutunut tukehtuminen. Isä siirsi tyttärensä tämän isovanhempien valtavaan 60-huoneiseen Winfield Hallin kartanoon sekä äidin sisarten Helenan ja Jessien kasvatettavaksi ja meni uudelleen naimisiin vuonna 1926. Barbara oli läheinen isoisänsä kanssa, joka teki hänestä perijänsä ja kuoli vuonna 1919.

Hutton vietti lapsuutensa suurimmaksi osaksi tyttökouluissa Kaliforniassa ja elitistisessä The Hewitt Schoolin sisäoppilaitoksessa Lenox Hillissä New Yorkissa ilman läheisiä ihmissuhteita, ikätoverit pilkkasivat hänen pullukkaa olemustaan ja ujouttaan. Tämä loi pohjan epävarmuudelle, minkä vuoksi hän haki huomiota keneltä ihmiseltä hyvänsä. Isä ja tämän uusi vaimo eivät halunneet ottaa tyttöä luokseen koululomilla. Barbaran sedän E. F. Huttonin vaimo vuosina 1920–1935, muroperijätär Marjorie Merriweather Post sääli tyttöä ja otti Barbaran luokseen äidin kuoleman jälkeen ja koululomien ajaksi vuonna 1924 juuri valmistuneeseen taloonsa Mar-a-Lagoon.

Jo 12-vuotiaana Hutton peri vuonna 1924 kuolleelta isoäidiltään Jennie Woolworthilta 26 miljoonaa dollaria. 21-vuotiaana hänen perintönsä isältä ja äidiltä oli lisäksi yhteensä 50 miljoonaa dollaria. Myös hänen serkkunsa Jimmy Donahue (1915–1966), joka oli Barbaralle läheinen ja hänen ainoa uskottunsa, vietti huoletonta miljonääri-playboyn elämää ja kuoli huumeiden yliannostukseen jo 51-vuotiaana. Väitetään että Jimmy-serkku tutustutti 11-vuotiaan Barbaran Seconalin eli vahvan rauhoittavan lääkkeen käyttöön, jolla tyttö turrutti sisällään olevaa tyhjyyttä.

Jo 16-vuotiaana Barbara asui yksin omassa Ludvig XIV tyyliin sisustetussa 26 huoneen huoneistossa palveluskunnan kanssa osoitteessa 1020 Fifth Avenue. Hän omisti äitinsä kuolemasta lähtien Woolworth-suvulle kuuluneen seitsemänkerroksisen, uusrenessanssityylisen, vuonna 1916 valmistuneen lähes 1 700 m² suuruisen kaupunkipalatsin Manhattanilla, osoitteessa 4 East 80th Street, Upper East Sidella.

18-vuotiaan Barbaran debytanttitanssiaiset eli esittely seurapiireille järjestettiin Ritz-Carlton hotellissa juuri suuren pörssiromahduksen jälkeen vuonna 1930. Juhlat joissa esiintyi neljä orkesteria, Rudy Vallée, joulupukkina Maurice Chevalier, oli seitsemän ruokalajin keskiyön ateria sekä aamiainen 1 000 vieraalle, joita tarjoili 200 tarjoilijaa, juomina 2 000 pulloa shampanjaa ja lähtiäislahjana annettiin jalokiviä sisältävä pieni rasia, maksoivat 60 000 - 80 000 dollaria (nykyrahassa noin 1 miljoona dollaria), mikä aiheutti päivittäisestä selviämisestään taistelevissa ihmisissä raivoa. Lehtien antama julkisuus oli niin murskaava, että Barbaran piti lähteä pitkäksi ajaksi Eurooppaan.

Avioliitot

Cary Grantin ja Barbara Huttonin hääkuva, 1942.

Barbara Hutton oli naimisissa yhteensä seitsemän kertaa vuosina 1933–1966. Kaikki liitot päättyivät eroon alle viidessä vuodessa. Lyhin liitto vuonna joulukuusta 1953 helmikuuhun 1954 dominikaanilaisen diplomaatin ja tunnetun playboyn Porfirio Rubirosan (1909–1965) kanssa päättyi vain 53 päivän jälkeen, aviomiehellä oli samanaikaisesti suhde naimisissa olevan näyttelijä Zsa Zsa Gáborin kanssa. Rubirosa oli lisäksi Huttonin ikätoverin ja pahimman kilpailijan, tupakkaperijätär Doris Duken entinen aviomies. Useimmissa liitoissaan Hutton joutui taloudellisesti hyväksikäytetyksi. Lisäksi avioerossa miehet saivat miljoonia dollareita, kahviplantaaseja, jalokiviä, kallita kelloja, urheiluautoja, pooloponeja, lentokoneita sekä muuta omaisuutta. Viimeiselle aviomiehelleen hän hankki jopa oman ruhtinaskunnan Laosista.

Hänen aviomiehiinsä kuului ruhtinaita ja prinssejä: georgialaistaustainen ruhtinas Alexis Mdivani vuosina 1933-1935, kuoli auto-onnettomuudessa heti avioeron jälkeen; liettualaistaustainen ruhtinas Igor Trubetzkoi vuosina 1947-1951; öljy-yhtiön kemisti, ranskalais-vietnamilainen prinssi Pierre Raymond Doan Vinh na Champassak, joka oli adoptoitu laosilaiseen kuningassukuun, vuosina 1964-1966; preussilais-tanskalainen kreivi Kurt Haugwitz-Hardenburg-Reventlow vuosina 1935-1938/1941, nai Margaret "Peggy" Astor Draytonin vuonna 1942 ja saksalainen paroni, tennistähti Gottfried von Cramm vuosina 1955-1959.

Barbara Hutton alkoi kärsiä huumeiden väärinkäytöstä ja anoreksiasta, toisessa väkivaltaisessa avioliitossaan vuosina 1935–1938/1941 tanskalaisen kreivi Kurt Haugtwitz-Hardenburg-Reventlowin (1895–1969) kanssa. Anoreksian puhkeaminen sai otollisen maaperän huomiota ja hyväksyntää janoavasta Barbarassa, joka oli pitänyt itseään aina rumana ja lihavana. Lisäksi hänen ensimmäinen aviomiehensä ruhtinas Alexis Mdivani (joka oli juuri hylännyt edellisen miljoonaperijätärvaimonsa Louise Astor Van Alenin) oli sanonut vaimoaan lihavaksi jo hääyönä.

Kurt Haugwitz-Reventlow yritti saada vaimonsa toimintakyvyttömäksi ja sijoittaa hänet psykiatriseen parantolaan hallitakseen tämän omaisuutta. Hän jopa vakuutti vaimonsa vuonna 1937 luopumaan Yhdysvaltain kansalaisuudesta, ​​jotta hän Tanskan kansalaisena maksaisi vähemmän veroja ja otti lapsen huoltajuuden itselleen. Saadakseen poikansa takaisin Barbara joutui maksamaan miehelleen miljoona dollaria (jonka eräiden lähteiden mukaan ex-mies käytti natsien rahoittamiseen), ja avioeron jälkeen vuonna 1938 Hutton ja hänen poikansa palasivat Yhdysvaltoihin.

Avioliitto kreivi Kurt Hardenburg-Reventlowin kanssa loppui raakaan pahoinpitelyyn, jonka seurauksena Hutton joutui sairaalaan ja aviomies passitettiin vankilaan. Hänen ainoa lapsensa oli vuonna 1936 Lontoossa syntynyt Lance Reventlow Kurt Hardenburg-Reventlowin kanssa. Pojan kasvattivat lapsenhoitajat ja kotiopettajat ja hänet lähetettiin yksityisiin sisäoppilaitoksiin, kuten äitinsäkin aikoinaan. Poika oli aikuistuessaan katkera äidilleen siitä, että hänet kasvattivat vieraat ihmiset eikä hän oppinut tuntemaan äitiään kunnolla. Tämä johti yhteenottoon ja välien rikkoutumiseen vuonna 1959.

Vanhemmat taistelivat avioeron jälkeen pojan huoltajuudesta aina vuoteen 1945 asti. Menestyksekkään ralliautotallin perustanut kilpa-ajaja Lance oli naimisissa mm. näyttelijä Jill St. Johnin kanssa ja kuoli 36-vuotiaana lento-onnettomuudessa vuonna 1972, mikä pahensi entisestään Huttonin alkoholismia ja depressiota. Hutton esiintyi julkisesti usein juopuneena, käytti morfiinia ja oli erittäin hankala lentomatkustajana. Kuudes aviomies Gottfried von Cramm kuoli vastaavasti auto-onnettomuudessa vuonna 1976.

Winfield House, Regent's Park Lontoo

Vuonna 1936 Hutton rakennutti Winfield Housen Lontoon Regent's Parkiin lähes viiden hehtaarin tontille, jonka hän lahjoitti vuonna 1955 Yhdysvaltain hallitukselle ja joka nykyään toimii suurlähettilään residenssinä. Vuonna 1939 Hutton muutti sotaa pakoon Kaliforniaan. Erottuaan Gary Grantista vuonna 1945 Hutton muutti Pariisin ja hankki Villa Sidi Hosni palatsin Tangerin vanhastakaupungista vuonna 1953. Vuonna 1959 Hutton rakennutti ylellisen japanilaistyylisen Sumiya palatsin 120 000 m² tiluksille Cuernavacaan, Meksikoon.

Viimeiset vuodet

Perijättären viimeiset vuodet olivat epäedullisten liiketoimien, päihteiden käytön ja runsaskätisen anteliaisuuden seurauksena taloudellisesti melko niukat. Erään elämäkerturin mukaan hänellä oli kuollessaan vain 3 500 dollaria sekkitilillään. Hän saattoi antaa lahjoja täysin tuntemattomille ihmisille, jotka antoivat hänelle huomiotaan. Rahapulassaan hän joutui myymään kiinteistöjään ja satumaisen kalliita jalokiviään alihintaan.

Woolworth-suvun hautamausoleumi Woodlawn Cemetery hautausmaalla New Yorkin Bronxissa.

Barbara Hutton kuoli vuonna 1979 juuri sairastetun keuhkokuumeen jälkeiseen sydäninfarktiin 66-vuotiaana Beverly Wilshire -hotellissa Los Angelesissa. Hän kärsi viimeisten vuosiensa aikana osittaisesta sokeudesta, hoitamattomasta lantionmurtumasta johtuvasta liikuntakyvyttömyydestä vuodesta 1971 alkaen, anoreksiasta, alkoholismista ja riippuvuudesta Valiumista ja amfetamiinista. Hänet on haudattu Woolworth-suvun hautakappeliin Woodlawn Cemetery hautausmaalle New Yorkin Bronxissa.

Perintö

Barbara Hutton omisti muun muassa suuriruhtinatar Maria Pavlovna Vladimirovalle aikoinaan kuuluneita valtavia 100 karaatin kokoisia smaragdeja ja kuningas Farukille kuuluneen jättimäisen 38 karaatin Pasha-timantin sekä ennätyksellisen suurista jadehelmistä tehdyn kuuluisan Hutton-Mdivani -kaulakorun, joka myytiin vuonna 2014 ennennäkemättömään 27,4 miljoonan Yhdysvaltain dollarin hintaan. Kaulakoru oli Huttonin isän häälahja tyttärelleen tämän ensimmäiseen avioliittoon vuonna 1933 ruhtinas Alexis Mdivanin kanssa, jonka georgialaiselle suvulle se vuoden 1935 avioeron jälkeen päätyi.

Barbara Hutton kirjoitti runoja, joista on julkaistu omakustanteena kaksi teosta: The Enchanted (1934) ja The Wayfarer (1957). Hän kirjoitti elämästään muistikirjoihin, joita David Heymann käytti tärkeänä lähteenä vuonna 1983 julkaistuun elämäkertaan. Vuonna 1938 Noël Coward sävelsi laulun nimeltä Poor Little Rich Girl, jonka levytti Judy Garland.

Onnettoman perijättären elämästä on kirjoitettu useita kirjoja. Charles Jarrottin ohjaamassa elämäkertaelokuvassa Rikas tyttörukka (Poor Little Rich Girl: The Barbara Hutton Story, 1987) Farrah Fawcett esittää nimiroolin.

Kirjallisuutta

• Heymann, David C.: Poor Little Rich Girl: The Life and Legend of Barbara Hutton. Random House, New York 1983. Secaucus, New Jersey: Lyle Stuart, 1984.

• Jennings, Dean: Barbara Hutton: A Candid Biography. New York: Frederick Fell, 1968.

• Van Rensselaer, Philip: Million Dollar Baby: An Intimate Portrait of Barbara Hutton, Putnam, 1979. The University of Michigan. ISBN 9780399123665.
• Eldridge, Mona: In Search of a Prince: My Life with Barbara Hutton, Sidgwick & Jackson, 1988.

Aiheesta muualla

• Kenneth Lisenbee: ”Barbara Woolworth Hutton”. PaulBowles.org (Arkistoitu – Internet Archive).