Boksarikapina

länsimaalaisten vastainen kapina Kiinassa 1899–1901

Boksarikapina (perint.: 義和團運動; yksink.: 义和团运动; pinyin: Yìhétuán Yùndòng) oli Kiinassa 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa puhjennut kiinalaisten kapina länsimaiden kasvanutta taloudellista ja poliittista vaikutusvaltaa vastaan.

Boksarikapina
Kiinalaisten ja länsimaalaisten joukkojen taistelu
Kiinalaisten ja länsimaalaisten joukkojen taistelu
Päivämäärä:

2. marraskuuta 1899 – 7. syyskuuta 1901

Paikka:

Kiina

Lopputulos:

Länsimaalaisten voitto ja Qing-dynastian heikkeneminen.

Osapuolet

Kahdeksan valtion liittokunta:
 Japani
 Venäjän keisarikunta
 Brittiläinen imperiumi
 Ranska
 Yhdysvallat
 Saksan keisarikunta
 Italia
 Itävalta-Unkari

Kiina Qing-dynastia
Kiina Boksarit

Komentajat

Yhdistynyt kuningaskunta Edward Seymour
Saksan keisarikunta Alfred von Waldersee

Kiina Cixi
Kiina Yuan Shikai

Vahvuudet

aluksi 20 000,
yhteensä 49 000

50 000–100 000 boksaria,
70 000 keisarillista sotilasta

Tappiot

2 500 sotilasta
satoja ulkomaalaisia siviilejä,
tuhansia kristittyjä kiinalaisia

Tuntematon määrä boksareita,
2 000 keisarillisen armeijan sotilasta

Boksarit muokkaa

Nimensä kapina sai liikkeestä Oikeudenmukaisuuden ja harmonian nyrkki (perint.: 義和團; yksink.: 义和团; pinyin: Yìhétuán), joka oli Shandongissa perustettu salaseura. Länsimaalaiset kutsuivat sen jäseniä nyrkkeilijöiksi, boksareiksi, koska seuran jäsenet harjoittivat taistelulajeja ja voimistelua.[1] Boksarit uskoivat, että he saattoivat saada yliluonnollisen lentokyvyn ja että luodit ja miekat eivät vahingoittaisi heitä. Lisäksi he väittivät, että taivaasta saapuisi miljoonia henkisotureita, jotka auttaisivat kiinalaisia karkottamaan länsimaalaiset.

Aluksi boksarit vastustivat länsimaita myötäillyttä keisari Guangxua ja hallitsevaa Qing-dynastiaa. Tämän vuoksi Kiinan keskushallinto koetti ensin tukahduttaa boksariliikkeen. Guangxu yritti uudistaa ja kehittää keskushallintoa, mutta sadan päivän reformi (11. kesäkuuta – 21. syyskuuta 1898) epäonnistui, kun hänen tätinsä leskikeisarinna Cixi esti uudistukset asettamalla Guangxun kotiarestiin ja anastamalla vallan. Cixi vastusti länsimaalaisten vaikutusvallan kasvua, minkä vuoksi keskushallinnosta tuli boksareille myönteinen, ja vastaavasti boksarit tukivat Qing-dynastian uutta politiikkaa.

Kapina muokkaa

Keisarillisen armeijan tukemat boksarit hyökkäsivät kesäkuussa 1900 Pekingissä ja Tianjinissa länsimaalaisten kimppuun. Länsivaltojen lähetystöt sijaitsivat Pekingissä samassa kaupunginosassa, ja alueella asui muitakin länsimaalaisia. Länsimaalaiset muodostivat alueesta linnoituksen, johon kaupungin länsimaalaiset vetäytyivät. Saksan lähetystö sijaitsi toisella puolella kaupunkia, ja sen boksarit saivat vallattua. Boksarit murhasivat 20. kesäkuuta Saksan lähettilään Clemens von Kettelerin, ja länsimaat vaativat tapahtumista hyvitystä. Keisarinna Cixi julisti 21. kesäkuuta sodan kaikille länsimaille, mutta alueelliset kuvernöörit ja Shanghain eliitti kieltäytyivät tukemasta häntä. Monet talonpojat kuitenkin nousivat aseisiin ja tukivat boksareita.

Heinäkuusta 1900 lähtien Kiinassa tapettiin 48 katolista lähetyssaarnaajaa ja 18 000 kiinalaista katolilaista. Lisäksi tapettiin 222 ortodoksista kiinalaista, 182 protestanttista lähetyssaarnaajaa ja 500 kiinalaista protestanttia.

Toukokuun lopulla Pekingiin lähetettiin kahdeksan maan muodostama sotilasosasto, jonka vahvuus oli 435 miestä. Nämä joukot puolustivat piiritettyä lähetystöaluetta yhdessä lähetystöjen väen kanssa. Puolustajilla oli käytössä vain yksi tykki. Huonosti aseistautuneet boksarit eivät onnistuneet valtaamaan länsimaalaisten improvisoitua linnoitusta, vaikka länsimaalaiset kärsivät suuria tappioita. Boksarit piirittivät länsimaalaisia 55 päivää 20. kesäkuuta – 14. elokuuta.

Länsimaat lähettivät Pekingiin 2 000 sotilaan osaston 10. kesäkuuta 1900, mutta kapinalliset katkaisivat osaston tien, ja se joutui kääntymään takaisin 200 haavoittuneen kanssa. Retkikunta valtasi kiinalaisen asevaraston, johon se asettui puolustukseen. Boksarit ja keisarilliset joukot piirittivät ja yrittivät vallata asevaraston, mutta puolustus kesti. Lopulta 25. kesäkuuta piirityksen lopetti 1 800 sotilaan kansainvälinen osasto, joka vapautti piiritetyt.

 
Liittokunnan joukot valtaavat Tianjinin eteläisen portin.

Länsimaat ja Japani muodostivat kahdeksan valtion liittokunnan lyödäkseen boksarikapinan. Muodostettuun rankaisuretkikuntaan kuului yhteensä 55 000 miestä (20 840 japanilaista, 13 150 venäläistä, 12 020 brittiä, 3 520 ranskalaista, 3 420 yhdysvaltalaista, 900 saksalaista sekä italialaisia ja itävaltaunkarilaisia). Retkikunta valtasi Tianjinin 14. heinäkuuta, jonka jälkeen 20 000 miehen osasto lähetettiin 120 kilometrin matkalle kohti Pekingiä. Matkalla oli vastassa 70 000 keisarillisen armeijan sotilasta ja 50 000–100 000 boksaria. Vastarinta oli kuitenkin vähäistä, ja etenemistä haittasi enemmänkin kuuma ja kostea sää. Retkikunta saapui Pekingiin 14. elokuuta ja vapautti piiritetyn lähetystöalueen sekä valtasi kaupungin.

Länsimaalaiset ja Japani rankaisivat ja teloittivat löytämiään boksareita kapinan jälkeen.

 
Boksarikapinan kukistamiseen osallistuneiden valtioiden sotilaita lippuineen (japanilainen painotyö vuodelta 1900).

Seuraukset muokkaa

Qing-dynastia pysyi vallassa kapinan kukistumisesta huolimatta. Kiinan keskushallinto allekirjoitti 7. syyskuuta 1901 boksaripöytäkirjana tunnetun rauhansopimuksen liittokunnan kanssa.[2] Sopimuksen mukaisesti kapinaan osallistuneet viranomaiset tuli teloittaa, joukossa kymmenen korkea-arvoista virkamiestä. Kiina määrättiin maksamaan 450 miljoonan hopeataelin korvaukset. Summa piti maksaa 39 vuoden kulussa, ja siihen lisättiin neljän prosentin vuotuinen korko.

Länsimaat oppivat boksarikapinasta, että paras tapa hallita Kiinaa oli paikallisen hallitsijasuvun kautta. Cixin annettiin jäädä valtaan, sillä hän sitoutui kukistamaan länsimaalaisia vastustavat liikkeet. Venäjä miehitti kapinan yhteydessä Mantšurian, mutta muut maat eivät tunnustaneet Venäjän valtaa alueella. Venäjä piti alueen hallussaan, kunnes vuonna 1905 hävisi Venäjän–Japanin sodan. Boksarikapinan seurauksena Qing-dynastia, Kiinan keskushallinto ja maan armeija heikentyivät. Qing-dynastia kaatui vuonna 1911 Xinhai-vallankumouksessa.

Boksarikapina kulttuurissa muokkaa

Nicholas Ray ohjasi boksarikapinan tapahtumista vuonna 1963 elokuvan 55 päivää Pekingissä, joka kertoo Pekingin lähetystöalueen piirityksestä.

Lähteet muokkaa

  1. Boxer Rebellion Encyclopedia Britannca. Viitattu 8.7.2015.
  2. Laati, Iisakki: Mitä Missä Milloin 1951, s. 72. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1950.

Aiheesta muualla muokkaa

 
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Boxer Rebellion