Xinhai-vallankumous
Xinhai-vallankumous tai Hsin-hai-vallankumous, tunnettu myös vuoden 1911 vallankumouksena tai Kiinan vallankumouksena, oli vallankumous, joka syrjäytti Kiinan viimeisen keisarillisen dynastian, Qing-dynastian, ja perusti Kiinan tasavallan. Vallankumous nimettiin Xinhaiksi, koska se tapahtui vuonna 1911, Xinhain-haaran vuonna Kiinan kalenterissa.
| Xinhai-vallankumous | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 | |||||||||
| |||||||||
| Osapuolet | |||||||||
| Komentajat | |||||||||
|
|
|||||||||
| Vahvuudet | |||||||||
|
200 000 |
100 000 | ||||||||
| Tappiot | |||||||||
|
~170 000 |
~50 000 | ||||||||
.svg){kind=small}
.svg){kind=small}
Vallankumous käsitti monia kapinoita ja kansannousuja. Kääntymäpiste oli Wuchangin kansannousu 10. lokakuuta 1911, joka oli seurausta Rautateiden suojaliikkeen huonosta käsittelystä. Vallankumous päättyi viimeisen keisarin Pu Yin vallastaluopumiseen 12. helmikuuta 1912.[1] Se merkitsi yli 2000-vuotisen keisarillisen vallan päättymistä ja Kiinan tasavallan ajan alkua.
Vallankumouksen alkuvaiheissa etelä-Kiinan provinssit julistautuivat itsenäisiksi Wuchangin kansannousun yhteydessä ja lähes koko Etelä-Kiinan kattava Kiinan tasavalta perustettiin. Tasavalta perusti senaatin Nanjingiin ja nimesi presidentiksi Tongmenghui-puolueen johtajan Sun Zhongshanin (Sun Yat-sen). Saadakseen pohjois-Kiinan mukaan tasavaltaan Sun Zhongshan kuitenkin lupasi presidentin viran Yuan Shikaille, joka johti kapinaa kukistavia Qing-dynastian joukkoja. Yuan Shikai suostui, vaati tasavallan pääkaupungin siirtämistä Nanjingista Pekingiin ja laati Qing-dynastian hovin kanssa niin sanotun hyväntahtoisen asiakirjan. Hyväntahtoinen asiakirja takasi Qing-dynastian viimeiselle keisarille Aisin Gioro Pu Yille oikeuden asua Kielletyssä kaupungissa ja saada myös "palkkaa" Kiinan tasavallalta.
LähteetMuokkaa
- ↑ Rauman Lehti, 18.08.1914, nro 91, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 28.07.2017.
