Tieteilijä valmistelemassa karsinoembryonaalista antigeenia rokotteeseen, jolla yritetään ehkäistä syöpää.

Rokote on biologinen valmiste, jota käyttäen potilaalle annetaan rokotus. Sen tavoite on tarjota toimivan immuniteetin tiettyä sairautta tai tautia vastaan aktiivisella immunisoinnilla. Rokote yleensä sisältää taudinaiheuttajan tai vaikuttavan aineen, joka muistuttaa sairautta tai taudin aiheuttaneen mikro-organismin ja se on usein valmistettu heikennetystä tai mikrobin kuolleista osista, sen toksiinista tai sen yhdestä pinnallisesta proteiineista. Rokotteita valmistavat lääketeollisuuden yritykset. Rokotteet myydään tyypillisesti eri maiden julkisille tahoille, jotka toteuttavat rokotusohjelmia.lähde?

Eri rokotteitaMuokkaa

Rokotteen rakenne ja ainesosatMuokkaa

Rokotteiden sisältämät aineet voidaan jakaa vaikuttaviin aineisiin ja apuaineisiin. [1][2] Rokotteiden vaikuttavat aineet ovat taudinaiheuttajia tai niiden osia, jotka ovat välttämättömiä elimistön puolustusreaktion herättämiseksi. Taudinaiheuttajat ovat joko inaktivoituja eli tapettuja tai eläviä, joita on heikennetty niin, että ne eivät aiheuta tautia. Rokotteiden apuaineita käytetään usein rokotteiden tehon, säilyvyyden ja käyttöominaisuuksien parantamiseksi. Apuaineisiin kuuluvat täyteaineet, säilöntä- ja stabilointiaineet ja tehosteaineet. Tehosteaineet eli adjuvantit ovat yleensä alumiiniyhdisteitä. Niitä käytetään taudinaiheuttajien aikaansaaman puolustautumisreaktion tehostamiseksi. Säilöntäaineita tarvitaan haitallisten mikrobien kasvun ja rokotteen pilaantumisen estämiseksi. Stabilointiaineet suojaavat rokotetta lämpötilan, valon, happamuuden tai kosteuden vaikutukselta.[3]

TutkimusMuokkaa

Keskimääräisen rokotteen kehittäminen kestää yli 10 vuotta[4]. Esimerkiksi SARS- ja Zika-epidemiat ehtivät päättyä ennen kuin niihin tehoava rokote tuli valmiiksi[5]. Toisaalta esimerkiksi erään ebolarokotteen kliiniset tutkimukset onnistuttiin viemään läpi alle vuodessa[6].

Rokotteen kehittäminen maksaa noin miljardi dollaria[7]. Rokoteprojekteista etenee myyntiin asti vain 6 %[4].

Jotta rokotetta voi käyttää, valtiot edellyttävät yleensä, että rokotteella on myyntilupa. Myyntiluvan myöntämiseksi rokotevalmistajan tulee esittää lääkevalvontaviranomaiselle tutkimustuloksia, joiden tarkoitus on osoittaa, että rokotteella on riittävä teho ja turvallisuus. Rokotteiden hyväksyntävaatimuksen noudattavat yleensä lääketutkimusten muotovaatimuksia.[8]

Rokotteilla tehdään myös myyntiluvan myöntämisen jälkeisiä tutkimuksia. Nämä ovat tarpeen esimerkiksi passiivisessa haittaseurannassa esille tulleiden haittaepäilyjen todentamiseksi ja haittojen edelleen pienentämiseksi.lähde?

Myös rokotevalmistajat kantavat vastuunsa rokotusten turvallisuudesta ja tutkimuksesta. Tästä hyvänä esimerkkinä toimii esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen GlaxoSmithKlineltä vuonna 2009 saama arviolta kuuden miljoonan euron rokotetutkimusrahoitus. Tutkimus koskee GlaxoSmithKlinen valmistamaa pneumokokkirokotetta ja yhteistutkimuksesta oli tehty esisopimus vuonna 2008.[9]

ValmistusMuokkaa

Suomella oli omaa rokotetuotantoa yli sadan vuoden ajan[10][11]. Sitä kuitenkin pidettiin liian kalliina[11]. Suomalainen rokotetuotanto loppui samalla, kun Kansanterveyslaitos lopetti jäykkäkouristus-, hinkuyskä- ja kurkkumätärokotteiden valmistuksen vuoden 2004 alussa[10].

Muutama vuosi oman rokotetuotantonsa lopettamisen jälkeen Suomi joutui kamppailemaan saadakseen maailmalta riittävästi rokotetta vuoden 2009 sikainfluenssapandemiaa vastaan[11].

Oman rokotetuotannon aloittaminen uudelleen olisi mahdollista[11]. Suomessa on esimerkiksi noin 5 yritystä, joilla on rokotteiden valmistukseen tarvittavaa osaamista[11].

Kuitenkin, myös sikainfluenssapandemian aikana rokotteiden tuottamista Suomessa pidettiin liian kalliina[12]. Kansanterveyslaitoksen rokoteosastolla ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella johtajana toiminut Juhani Eskola Eskola arvioi, että uuden rokotteen kehittäminen maksaisi jopa miljardi euroa, kun Suomen vuotuinen rokotusbudjetti on noin 16 miljoonaa euroa[12].

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Ulpu Elonsalo: Rokotteiden koostumus 1.8.2013. Lääkärikirja Duodecim. Viitattu 11.2.2015.
  2. Evira: Rokotteiden koostumus evira.fi. 6.10.2011. Viitattu 11.2.2015.
  3. CDC: Ingredients of Vaccines Fact Sheet cdc.gov. Viitattu 11.2.2015.
  4. a b Esther S. Pronker, Tamar C. Weenen, Harry Commandeur, Eric H. J. H. M. Claassen, Albertus D. M. E. Osterhaus: Risk in Vaccine Research and Development Quantified. PLOS ONE, 20.3.2013, nro 3, s. e57755. PubMed:23526951. doi:10.1371/journal.pone.0057755. ISSN 1932-6203. Artikkelin verkkoversio. en
  5. Nicole Lurie, Melanie Saville, Richard Hatchett, Jane Halton: Developing Covid-19 Vaccines at Pandemic Speed. New England Journal of Medicine, 30.3.2020, nro 0, s. null. doi:10.1056/NEJMp2005630. ISSN 0028-4793. Artikkelin verkkoversio.
  6. The inside story of how scientists produced an Ebola vaccine STAT. 7.1.2020. Viitattu 16.5.2020. (englanniksi)
  7. The inside story of how scientists produced an Ebola vaccine STAT. 7.1.2020. Viitattu 16.5.2020. (englanniksi)
  8. Liisa Turakka, Lääkelaitos: EU ja uusi rokotteiden myyntilupajärjestelmä 10.1.2004. THL. Viitattu 9.11.2009.
  9. Apteekkari.fi 10.09.2008 Suomeen suunnitteilla laaja lasten pneumokokkirokotetutkimus
  10. a b Rokotteiden valmistus loppuu Suomessa Helsingin Sanomat. 19.9.2003. Viitattu 16.5.2020.
  11. a b c d e Suomalaisprofessorit ovat kehittäneet lähes valmiin koronarokotteen – työ uhkaa valua hukkaan, koska Suomi on ajanut alas rokotteiden valmistuksen Yle Uutiset. Viitattu 16.5.2020.
  12. a b Kotimainen rokotetuotanto liian kallista Yle Uutiset. Viitattu 16.5.2020.

Aiheesta muuallaMuokkaa