Poliorokote
Poliorokote on polion torjumiseen tarkoitettu rokote. Poliorokotetta on käytössä kahta eri tyyppiä, heikennettyjä eläviä viruksia sisältävää suun kautta otettavaa Sabin-rokotetta ja inaktivoituja viruksia sisältävää, pistoksena annettavaa Salk-rokotetta. Suomessa käytetään nykyisin pelkästään pistoksena annettavaa rokotetta, mutta monissa maissa lapselle annetaan ensin pistoksena Salk-rokote ja tehosteena Sabin-rokote[1]. Sabin-rokotteen saaneella on noin yhden miljoonasosan riski sairastua polioon.
Suomessa poliorokote on ollut osa kansallista rokoteohjelmaa vuodesta 1957, ja se annetaan yleensä osana monilta taudelta suojaavaa rokotussarjaa. Yksittäistä poliorokotetta annetaan esimerkiksi tehosterokotteena henkilöille, jotka matkustavat maahan, jossa esiintyy poliota.[2]
Maailman terveysjärjestön vuonna 1988 alkaneen polionhävitysohjelman ansiosta villi poliovirus on hävinnyt jo melkein koko maailmasta.[2] WHO ylläpitää listaa maista, joihin matkustaville suositellaan poliorokotusta, jos maassa on tarkoitus oleskella yli neljä viikkoa ja edellisestä rokotuksesta on yli vuosi.[3]
Salk-rokote muokkaa
Pistoksena annettavan poliorokotteen kehitti Jonas Salk vuonna 1955. Se sisältää inaktivoituja polioviruksia ja annetaan pistoksena lihakseen. Rokotteen kliininen teho on erinomainen, mutta suojan saavuttaminen vaatii 3–4 rokoteannosta. Suomen rokoteohjelmassa nämä annetaan lapselle viitosrokotteen osana 3, 5 ja 12 kuukauden iässä. Myöhempiä tehosteita ei normaalisti tarvita. Rokotteen kliininen teho kahden rokotuskerran jälkeen on 95 % ja suoja kestää useita vuosia.[1]
Jo muutama vuosi Salkin rokotteen käyttöönoton jälkeen polion ilmaantuvuus Yhdysvalloissa putosi 18 tapauksesta 100 000 asukasta kohti alle kahteen.[4]
Salkin rokote antaa ainoastaan vasta-ainevälitteisen immuniteetin, eikä estä viruksen kantajuutta, jos rokotettu joskus polioviruksen suolistoonsa saa. Itse rokotteesta ei kuitenkaan ole mahdollista saada tartuntaa.[1]
Salkin rokotteen antamiseen ei liity vasta-aiheita. Rokote voidaan antaa myös raskaana oleville ja immuunipuutteisille. Se on myös erittäin hyvin siedetty. Pistoksen jälkeisiä paikallisoireita on Suomessa raportoitu 4 %:lla lapsista, yleisoireita kuten levottomuutta, kuumetta tai ripulia hieman enemmän.[1]
Sabin-rokote muokkaa
Sabin-rokotteen kehitti Albert Sabin. Se rekisteröitiin käyttöön Yhdysvalloissa vuonna 1963, mutta rokote oli ollut käytössä jo aiemmin Neuvostoliitossa, missä sen tehokkuuteen ja turvallisuuteen liittyvä kenttätutkimus pääasiallisesti tehtiinkin. Sabinin rokote muodostuu elävistä polioviruksista, joiden taudinaiheuttamiskykyä on kemiallisesti heikennetty ja rokoteaine nautitaan suun kautta. Sabinin rokote käynnistää vasta-ainetuotannon suolen limakalvolla samaan tapaan kuin luonnollinen polioinfektio. Tuntemattomista syistä Sabinin rokotteen kliininen teho ei ole aivan yhtä hyvä kuin Salkin rokotteella, mutta jos ensimmäisen annoksen antaminen onnistuu, syntyvä immuniteetti lienee elinikäinen.[1]
Sabinin eläviä viruksia sisältävän rokotteen ongelmana on, ettei sitä voida käyttää immuunipuutteisille henkilöille. Lisäksi rokotteeseen liittyy pieni, mutta olemassaoleva riski oireisen polioinfektion saamisesta. Sairastumisriskiksi on arvioitu 0,8–2 tapausta miljoonaa rokotettua kohti. Rokotettu myös erittää poliovirusta ulosteisiinsa jonkin aikaa ja jos rokotuskattavuus on matala, on vaarana syntyä rokoteperäinen epidemia, jollaisia onkin puhjennut paikoitellen mm. Filippiineillä ja Madagaskarilla. Tartuntariskin vuoksi immuunipuutteiset henkilöt eivät saisi olla tekemisissä Sabin-rokotetun henkilön kanssa noin kuukauteen.[1]
Vuonna 2020 rokoteperäisiä tyypin 2 polioviruksen aiheuttamia sairastumisia raportoitiin yhteensä 959 tapausta 27 eri maassa.[5]
Juuri tartuntariskin vuoksi Sabin-rokotteen käytöstä on pitkälti luovuttu niissä maissa, joilla on varaa maksaa selvästi kalliimmasta Salk-rokotteesta. Yhdysvalloissa tavattiin vuosittain vajaat kymmenen rokoteperäistä poliotapausta, kunnes Sabin-rokotteen käytöstä luovuttiin vuonna 1997.[1]
Polion hävittämisessä maailmasta Sabin-rokotteella on kuitenkin ensisijainen rooli. Sen merkittävä etu on hinta, sillä vuonna 2020 yksi rokoteannos maksoi valmistajasta riippuen vain 0,12–0,98 Yhdysvaltain dollaria[6]. Myös rokotteen antaminen on helppoa eikä tehosteita välttämättä tarvita.[1]
Suomen vuoden 1985 rokotukset muokkaa
Syksyllä 1984 Suomessa esiintyi poliotapauksia. Lääkintöhallitus käynnisti tammikuussa 1985 valtakunnallisen poliorokotusohjelman koko väestön rokottamiseksi poliota vastaan Polio-Sabin-rokotteella polioepidemian pysäyttämiseksi. Rokotekampanja toteutettiin sokeripalan avulla annetulla elävää virusta sisältävällä rokotteella 10.2. – 15.3.1985 välisenä aikana ja sen sai noin 95 prosenttia suomalaisista. Tällöin annettiin ensin perusimmuunius Salk-rokotteella. Kansalaisten keskuudessa oli tällöin jonkin verran epätietoisuutta, voiko sokeripalarokotteesta (Sabin-rokote) tauti levitä perheenjäseniin, jotka eivät ole saaneet Salk-rokotusta. Sabin-rokotusta seuraa nimittäin oireeton virusinfektio, joka voi levitä ympäristöön. Rokotteen haittoja todettiin Suomessakin sokeripalapoliokampanjan seurauksena ja rokotteen aiheuttamasta haitasta maksettiin korvauksia korkeimman oikeuden ennakkopäätökseen johtaneessa oikeusjutussa.[7]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g h Klaus Hedman, Terho Heikkinen, Pentti Huovinen, Asko Järvinen, Seppo Meri, Martti Vaara (toim.): Infektiosairaudet. Duodecim. ISBN 9789516566330.
- ↑ a b Poliorokote THL. Viitattu 21.3.2021.
- ↑ Carita Savolainen-Kopra, Hanna Nohynek ja Soile Blomqvist: Matkailijan terveysopas: Polio (Myös linkki päivittyvään listaan suositelluista maista) Terveyskirjasto. 2021. Viitattu 21.3.2021.
- ↑ Encyclopaedia Britannica: polio vaccine (englanniksi)
- ↑ WHO Disease Outbreak News: Circulating vaccine-derived poliovirus type 2 – Global update (englanniksi) (viitattu 16.6.2021)
- ↑ UNICEF: Oral polio vaccine price data (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Korkeimman oikeuden päätös vahingonkorvauksesta ja syy-yhteydestä (KKO:1995:53)
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Poliorokote Wikimedia Commonsissa
