Ilmaantuvuus

esiintyvyyssuure, joka kuvaa tapausten määrää tietyllä väestöllä, alueella ja aikavälillä

Ilmaantuvuus eli insidenssi on epidemiologinen esiintyvyyssuure, jolla kuvataan uusien tautitapausten määrää tietyllä riskissä olevalla väestöllä, alueella ja aikavälillä. Se on kaikkein keskeisimpiä epidemiologisia mittareita.

Yleensä ilmaantuvuudella tarkoitetaan ilmaantuvuusosuutta (engl. incidence proportion tai risk), mutta se voi tarkoittaa myös ilmaantuvuusmäärää tai ilmaantuvuustiheyttä (engl. incidence rate tai incidence density). Kun ollaan kiinnostuneita kaikista tietyssä tilassa jo olevista (esim. sairastavista), eikä kyseiseen tilaan siirtymisestä (esim. sairastumisesta), puhutaan vallitsevuudesta.

On tärkeää huomata, että ilmaantuvuus lasketaan aina vain riskissä olevaa väestöä vasten. Riskissä oleva väestö ei useinkaan ole sama asia kuin koko väestö. Riskissä ovat vain ne, joille tutkittava tauti tai tapahtuma voi sattua.[1] Esimerkiksi kivessyövän ilmaantuvuutta on mielekästä kuvata vain suhteessa miesten määrään. Tarkastelua varten täytyy myös määritellä riittävän tarkasti, mitä uudella tapauksella tarkoitetaan ja mitä riskissä olevaa väestöä, aluetta ja aikaväliä tarkastellaan – muuten luvut voivat olla harhaanjohtavia tai suorastaan virheellisiä. Jotta voitaisiin verrata ilmaantuvuuksia kahdessa eri väestössä, täytyy väestörakenne ottaa huomioon. Esimerkiksi ikä on lähes kaikissa sairauksissa sekoittava tekijä, joka täytyy huomioida jollakin tavalla ennen ilmaantuvuuslukujen vertaamista.[1] Näin ilmaantuvuuksia vertaamalla voidaan selvittää ilmaantuvuuseroja selittäviä tekijöitä eli esim. tautien syitä.

Ilmaantuvuussuureita ovat muun muassa seuraavat:

  • Tapauskertymä tai ilmaantuvuusmäärä: Uusien tapausten yhteenlaskettu lukumäärä tarkastelujakson aikana. Esim. rintasyöpään sairastui vuonna 2015 Suomessa naisia yli 5 000 kappaletta.[2]
  • Ilmaantuvuusosuus: Uusien tapausten lukumäärä ÷ riskissä olleiden lukumäärä. Esim. rintasyövän ilmaantuvuusosuus oli vuosina 2011–2015 Suomessa 85-vuotiailla riskissä olevilla naisilla noin 12 % tai 12/100 henkilöä.[3]
  • Ilmaantuvuustiheys: Uusien tapausten lukumäärä ÷ riskissä oltu väestöaika. Esim. kolorektaalisyöpätapauksia havaittiin eräässä tutkimuksessa noin 20 kappaletta jokaista 10 000 riskissä oltua henkilövuotta kohden eli 20/10 000 henkilövuotta.[4] Ilmaantumistiheys kuvaa siis keskimääräistä muutos- tai tapahtumanopeutta väestössä (esim. sairastumisnopeutta). Se on matemaattisesti miellyttävä suure, koska sillä on suora yhteys todennäköisyyslaskennassa käytettävään hasardifunktioon. Yhteys hasardifunktioon mahdollistaa myös ilmaantumistiheyden käytön sairastumisen riskin arvioimisessa.[5]
  • Vaarafunktio tai hasardifunktio: Ilmaantuvuustiheys jokaisessa aikapisteessä tai kaikilla äärettömän lyhyillä aikaväleillä. Ilmaantuvuustiheys on siis eräänlainen keskiarvo kaikista vastaavan hasardifunktion arvoista. Vaarafunktiota voi pitää kaikista täsmällisimpänä ilmaantuvuuden kuvauksena. Vaarafunktio voidaan arvioida havaintoaineistosta esimerkiksi Kaplanin–Meierin menetelmällä[5].

LähteetMuokkaa

  1. a b M. Uhari & P. Nieminen: Epidemiologia ja biostatistiikka. Duodecim, 2012. ISBN 9789516563971.
  2. Lääkärin käsikirja. Duodecim Kustannus Oy, 2017.
  3. Syöpätilastot - Syöpärekisteri Syöpärekisteri. Viitattu 9.10.2018.
  4. Benjamin Click, Paul F. Pinsky, Tom Hickey, Maryam Doroudi, Robert E. Schoen: Association of Colonoscopy Adenoma Findings With Long-term Colorectal Cancer Incidence. JAMA, 15.5.2018, nro 19, s. 2021. doi:10.1001/jama.2018.5809. ISSN 0098-7484. Artikkelin verkkoversio. en
  5. a b David Clayton & Michael Hills: Statistical Models in Epidemiology. Oxford University Press, 1993. ISBN 978-0-19-967118-2.