Kivessyöpä on syöpä, joka kehittyy kivekseen.

Kivessyöpä
Kiveksen seminooma.
Kiveksen seminooma.
5-vuotisennuste 84 %
Ensioireet kiveksen suureneminen, veri spermassa, muhkura kiveksessä
Tärkein hoitomuoto leikkaus
Uusia tapauksia Suomessa vuosittain alle 100
Alkuvaiheen tutkimuksia kivesten tunnustelu
Kivessyövän alkava vaihe

Esiintyvyys muokkaa

Kivessyöpä on 20–34-vuotiaiden miesten yleisin syöpä. Kivessyöpään sairastuneiden määrä on viisinkertaistunut Suomessa vuodesta 1980, jolloin uusia kivessyöpiä todettiin vain 33 potilaalla.[1] Kivessyövän yleistyminen on kiihtynyt etenkin 2010-luvun aikana, sillä syöpälöydökset olivat lisääntyneet vain alle 70 prosenttia vuoteen 2009 mennessä[2]. Kivessyövän yleistymisen syyt eivät ole selvillä.

Kivessyövän esiintyvyys on suurin Tanskassa, jossa se on noin neljä kertaa yleisempää kuin Suomessa. Kivessyöpää esiintyy enemmän valkoisessa väestössä; Aasiassa ja Afrikassa se on harvinaista.

Kivessyöpä voi ilmetä seminoomana tai muuna sukusolukasvaimena, ”ei-seminoomana”. Ei-seminoomaiseen kivessyöpään sairastuneet ovat keskimäärin jonkin verran nuorempia kuin seminoomiin sairastuneet.

Kiveksessä voi olla myös muun syövän etäpesäke, mutta tällaisia tapauksia on kuvattu äärimmäisen harvoja. Noin joka kolmannessa tällaisessa tapauksessa alkuperäinen syöpäkasvain on ollut eturauhasen adenokarsinooma.[3]

Riskitekijät muokkaa

Kivessyöpään sairastumisen riskiä kasvattaa piilokiveksisyys. Myös raskaana olevan äidin tupakoinnilla on yhteyttä sairastumisriskiin. Miehellä, jonka isä tai veli on sairastanut kivessyövän, on huomattavasti muita korkeampi riski sairastua itsekin kivessyöpään. Myös murrosiän tavallista aiemman alkamisen on arveltu nostavan riskiä. Vuonna 2004 ruotsalainen Petterssonin tutkijaryhmä osoitti, että äidin tupakointi ja pojan kivessyöpä kytkeytyvät tiukasti yhteen.

Yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan ei-seminoomaan sairastumisen vaara on lähes kaksinkertainen niillä, jotka polttavat kannabista viikoittain tai ovat käyttäneet sitä säännöllisesti murrosiästä.[4]

Oireet ja kivesten tutkiminen muokkaa

Kivessyövän yleisin ensioire on toisen kiveksen suureneminen (ilmenee myös kiveskohjussa). Kiveksessä voi olla kyhmy, tai kives voi kovettua. Usein kivessyöpään liittyy myös veren esiintyminen siemennesteessä. Yksi kivessyövän oireista on kiveskipu, vaikka kivessyöpä voi usein olla myös kivuton.

Koska varhain havaitun kivessyövän hoitoennuste on erinomainen, on erityisen tärkeää kivesten säännöllinen tutkiminen omatoimisesti, jolloin muutokset on helppo havaita. Kivekset olisi syytä tutkia kuukausittain murrosiän jälkeen. Terve kives on kimmoisa, symmetrinen ja pinnaltaan sileä, mutta kiveksen päällä ja takana sijaitseva lisäkives on syytä tunnistaa normaaliksi rakenteeksi.

Hoito ja ennuste muokkaa

Sairastunut kives poistetaan (orkiektomia tai orkidektomia). Jos toinen kives on terve, mies useimmiten säilyttää hedelmällisyytensä. Tarvittaessa annetaan joko kemoterapiaa tai sädehoitoa tai molempia etäpesäkkeiden tuhoamiseksi tai niiden ehkäisemiseksi.

Jos kivessyöpä on levinnyt, viiden vuoden kuluttua toteamisesta elossa on noin 80 % potilaista. Jos kivessyöpä ei ole levinnyt, on ennuste lähes 100 %. Kivessyöpä tosin lisää miehen riskiä sairastua elämänsä aikana johonkin muuhun syöpätautiin. Riski on entistä suurempi, jos tauti on sairastettu kovin nuorena. Alle viidellä prosentilla kivessyöpäpotilaista syöpä kehittyy myös toiseen kivekseen. Ennuste on aina yksilöllinen, mutta arvioidusti keskimäärin peräti yli 95 %:ssa todetuista tapauksista tauti on vielä hoidettavissa.[5] Myös Suomen Syöpäjärjestöjen mukaan sairauteen liittyvä kuolleisuus menee alle kymmenen prosenttia.[6]

Kivessyöpäkuolleisuus on varsin vähäinen: esimerkiksi vuonna 2003 Suomessa siihen menehtyi vain kahdeksan miestä.[7]

Lähteet muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa