Syöpärokote
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Syöpärokote tarkoittaa rokotetta, jota voitaisiin käyttää solun immuunipuolustuksen aktivoimiseksi syöpäkasvaimia vastaan.
Historia muokkaa
Rokotteet on tunnettu jo pitkään infektiotautien estossa. Myös muiden tautien, kuten syövän, hoito rokotteilla on tullut mahdolliseksi, kun on opittu paremmin ymmärtämään syövän molekyylibiologiaa ja immunologiaa. Jo 100 vuotta sitten William Coley ehdotti, että rokotteita voitaisiin käyttää syövän hoidossa.
Biologia muokkaa
Syöpäsolut ilmentävät niille erityisiä antigeenejä, joita ei ole normaaleissa soluissa. Tarkempi tutkiminen osoitti, että monet antigeeneistä, jotka aiheuttivat kasvaimen torjunnan, olivat myös normaalien solujen tuottamia antigeenejä. Immuunijärjestelmä voi tunnistaa nämä antigeenit monista syistä: antigeenissä on voinut tapahtua mutaatio, antigeenillä voi olla erilainen glykosylaatio kuin normaalisti tai antigeeniä voi olla epätavallisen suuria määriä.
Tieto siitä, että T-solut ovat erityisen tärkeitä syöpäsolujen torjunnassa, on aiheuttanut sen, että tutkimus on keskittynyt lähinnä antigeeneihin, jotka T-solut tunnistavat. T-solut tunnistavat antigeenit pienemmistä proteiinifragmenteista, epitoopeista. Antigeenit siis pilkotaan ensin pienemmiksi fragmenteiksi, epitoopeiksi. Epitoopit liitetään sitten MHC-molekyyleihin, joita on kahta tyyppiä: MHC I - ja MHC II – molekyylejä.
MHC I –molekyylejä on kaikissa tumallisissa soluissa, siis myös syöpäsoluissa. Epitoopin sitouduttua MHC I –molekyyliin tämä kompleksi sitoutuu CD8 T-solun CD8-reseptoriin. CD8 T-solut ovat sytotoksisia ja ne tuhoavat antigeeniä ilmentävän solun erittämillään perforiineilla tai aiheuttavat niissä apoptoosin Fas/FasL – reseptorin kautta.
MHC II –molekyylejä on pääasiassa vain antigeenejä esittelevissä soluissa, APCsoluissa. Näihin kuuluvat mm. dendriittisolut, makrofaagit ja B-solut. APC-solut nielaisevat eritetyn tai kuolleista syöpäsoluista peräisin olevan kasvainantigeenin ja pilkkovat sen epitoopeiksi. MHC-antigeeni –kompleksi sitoutuu CD4 T-solun CD4- reseptoriin. Nämä auttaja-T-solut erittävät aktivoiduttuaan muita immuunijärjestelmän soluja stimuloivia aineita: sytokiineja, interleukiineja, interferoneita. Molemmat T solutyypit tarvitsevat aktivoituakseen toisenkin signaalin MHC-kompleksin sitoutumisen lisäksi. Tämä signaali syntyy, kun APC-solujen erittämä B7 kostimulanttimolekyyli sitoutuu T-soluun.
Erityisen kiinnostavaksi kasvainantigeeniksi on osoittautunut CEA, karsinoembryonaalinen antigeeni, jota useat eri kasvaimet ilmentävät. Se oli yksi ensimmäisistä löydetyistä kasvainantigeeneistä.