Toiseus

oman identiteetin ulkopuolinen

Toiseus on monissa tieteenaloissa käytetty käsite,[1] joka filosofisessa tarkastelussa tarkoittaa oman itsensä (minuuden) tunnistamiseen erillisenä muista (toisista). Toiseuteen kuuluu olennaisesti binaarinen suhde minun ja muun (tai meidän ja muiden) välillä. Käsitteessä oleva “toinen” voidaan ymmärtää henkilöksi tai ryhmäksi, joka on erillinen (tai erilainen) suhteessa omaan itseensä.lähde?

Toiseuden filosofisen käsitteen luojana viitataan usein Hegeliin, jonka mukaan käsitys itsestä (minä-käsitys) edellyttää näkemystä itsestä erillisenä toisista.

Toiseuteen viitataan myös yhteiskunnallisena ja kulttuurisena käsitteenä, jossa oma kansa tai muu sosiaalinen tai yhteiskunnallinen ryhmä nähdään omana ja erillisenä (tai erilaisena) toisista.

Toiseuttaminen muokkaa

Toiseuttaminen on prosessi, jossa havaitaan tai esitetään joku tai jokin pohjimmiltaan erilaisena tai vieraana.[2]

Toiseuttaminen on prosessi, jossa yksilöitä ja ryhmiä kohdellaan ja merkitään erilaisiksi ja huonommiksi kuin hallitseva sosiaalinen ryhmä.[3]

Toiseuttaminen on sitä, että jotain kohdellaan ikään kuin hän ei kuuluisi ryhmään ja olisi jollain tavalla erilainen. Esimerkiksi stereotypioista ja toiseudesta on kirjoitettu paljon.[4]

Toiseuttamisen prosessi voidaan jakaa kahteen vaiheeseen:

1. Ihmisryhmän luokitteluun havaittujen erojen, kuten etnisen taustan, ihonvärin, uskonnon, poliittisen ja yhteiskunnallisen näkemyksen, sukupuolen tai seksuaalisen suuntautumisen, mukaan.

2. Ryhmän tunnistamiseen ala-arvoiseksi ja "me vs. he" -ajattelun käyttämiseen ryhmän vieraannuttamiseksi.

Toiseuttaminen luo pohjan syrjinnälle tai vainolle vähentämällä empatiaa ja estämällä aitoa dialogia. Äärimmäisyyksiin viety toisuttaminen voi johtaa siihen, että yksi ihmisryhmä kieltää toisen ryhmän olevan jopa ihminen.[5]

Ryhmät, jotka nähdään poikkeuksellisina ja normeihin kuulumattomina toiseutetaan. Tämä tapahtuu määrittelemisen, nimeämisen, luokittelemisen, identifioimisen, kategorioimisen ja ulossulkemisen kautta, sekä ryhmän ominaispiirteinä nähtyjen ominaisuuksien jatkuvana toistelemisena. Toiseus ilmenee aina suhteessa omaan itseensä, sillä erot ovat eroja vain keskustaan asettautuneen ryhmään nähden. Samalla kun etsitään toisen ryhmän eroja, omaa identiteettiä luodaan suhteessa toiseen ryhmään.lähde?

Toiseuttamisen käsitteen muodostumiseen on vaikuttanut suuresti Edward Said kirjallaan Orientalismi (1978). Kirjassaan Said esitti, että länsi oli tutkimuksissaan luonut orientin ja muodostanut binaarisen suhteen idän ja lännen, meidän ja muun välille. Länsi esitti orientin homogeenisena ja yhtenäisenä kulttuuris-maantieteellisenä alueena, yleistäen alueelle perustavanlaatuiset ominaispiirteet. Länsi loi omaa identiteettiään ja sittemmin oikeutti kolonialistiset toimensa toiseuttamalla orientin ja korostamalla sen erilaisuutta.

Viime vuosikymmeninä monissa tieteenaloissa toiseuteen on viitattu sosiaaliteorian epistemologisena käsitteenä. Toiseuden tematiikkaa käsitellään esimerkiksi maantieteen, naistutkimuksen, antropologian ja sosiologian tutkimuksessa. Esimerkiksi maantieteessä toiseuttaminen tarkoittaa prosessia, jossa ryhmä sijoitetaan reuna-alueille eli marginalisoidaan suhteessa keskustaan. Filosofi Simone de Beauvoir käytti toiseutta sukupuoleen liitettynä ja kuvaa naisen ruumiinsa kautta miehen toisena.

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. Kulttuuria kaikille - Toiseus www.kulttuuriakaikille.fi. Viitattu 10.1.2023.
  2. Redfox Sanakirja redfoxsanakirja.fi. Viitattu 10.1.2023.
  3. Gabriele Griffin: othering. Oxford University Press, 2017-07-20. ISBN 978-0-19-183483-7. Teoksen verkkoversio (viitattu 10.1.2023). en
  4. othering Campbridge Dictionary. Cambridge University Press.
  5. Us vs. Them: The process of othering CMHR. Viitattu 10.1.2023. (englanniksi)

Kirjallisuutta muokkaa

  • Mountz, A. (n.d.). The Other. Key Concepts in Political Geography.

Aiheesta muualla muokkaa