Avaa päävalikko

Urheiluvuosi 2001

vuoden 2001 urheilutapahtumat

AlppihiihtoMuokkaa

  • Maailmanmestaruuskilpailut 28.1.–10.2. St. Antonissa, Itävallassa. Isäntämaa Itävalta oli kisojen paras maa kolmella kulta-, kuudella hopea- ja kahdella pronssimitalilla; se sai kolmoisvoiton naisten syöksylaskussa sekä kaksoisvoiton miesten syöksylaskussa ja pujottelussa. Kaikkiaan kultamitaleille ylsi seitsemän ja mitaleille yhdeksän maata.[1]
  • Maailmancupkaudella 2000–2001 miesten kokonaiskilpailun voitti ylivoimaisesti Itävallan Hermann Maier ja naisten kokonaiskilpailun Kroatian Janica Kostelić.[2]

Amerikkalainen jalkapalloMuokkaa

AmpumahiihtoMuokkaa

  • Maailmanmestaruuskilpailut 3.–11.2. Pokljukassa, Sloveniassa. Kisaohjelmaan kuului viisi miesten ja viisi naisten lajia. Venäjä oli mitalitilaston ykkönen kolmella kultamitalilla, joista Pavel Rostovtsev voitti kaksi. Ruotsin Magdalena Forsberg voitti kultaa 15 kilometrillä ja 12,5 kilometrin yhteislähtökilpailussa, Ranskan Raphaël Poirée taasen 15 kilometrin yhteislähtökilpailussa ja viestissä. Suomen Paavo Puurunen voitti kultaa 20 kilometrillä.[4]

AutourheiluMuokkaa

BaseballMuokkaa

BiljardiMuokkaa

CurlingMuokkaa

  • Maailmanmestaruuskilpailut 1.–8.4. Lausannessa, Sveitsissä. Miesten loppuottelussa Ruotsi voitti Sveitsin 6–3. Pronssia sai Norja. Naisten loppuottelussa Kanada voitti Ruotsin 5–2, ja pronssi meni Tanskaan.[10]
  • Euroopan-mestaruuskilpailut 8.–16.12. Vierumäellä, Suomessa. Miesten loppuottelussa Ruotsi voitti Sveitsin 5–4 ja pronssiottelussa Suomi Norjan 6–4. Naisten loppuottelussa Ruotsi voitti Tanskan 7–3, ja pronssia sai Sveitsi.[11]

FreestylehiihtoMuokkaa

GolfMuokkaa

JalkapalloMuokkaa

JousiammuntaMuokkaa

JudoMuokkaa

  • Maailmanmestaruuskilpailut 26.–29.7. Münchenissä, Saksassa. Sekä miehillä että naisilla oli ohjelmassa seitsemän eri painoluokkaa sekä avoin luokka. Japani voitti neljä kulta-, kaksi hopea- ja neljä pronssimitalia. Mitaleille ylsi kaikkiaan 26 maata. Venäjän Aleksandr Mihailin voitti kultaa sekä yli 100-kiloisissa että avoimessa luokassa. Ranskan Céline Lebrun voitti kultaa avoimessa luokassa mutta jäi pronssille alle 78 kilogramman luokassa.[18]

JääkiekkoMuokkaa

JääpalloMuokkaa

KeilailuMuokkaa

  • Euroopan-mestaruuskilpailut 10.–24.6. Aalborgissa, Tanskassa. Englanti voitti viisi kultamitalia ja Suomi neljä. Neljän kultamitalin keilaajia olivat Suomen Mika Luoto ja Englannin Kirsten Penny.[23]

KoripalloMuokkaa

KäsipalloMuokkaa

LentopalloMuokkaa

MelontaMuokkaa

MoottoripyöräilyMuokkaa

NyrkkeilyMuokkaa

  • Britti Lennox Lewis hävisi 22.4. Etelä-Afrikan Brakpanissa WBC-, IBF- ja IBO-ammattinyrkkeilyliittojen raskaan sarjan tittelin Yhdysvaltain Hasim Rahmanille, joka tyrmäsi hänet viidennessä erässä. Lewis voitti tittelit takaisin 17.11. Las Vegasissa tyrmäämällä Rahmanin neljännessä erässä.[31]
  • Yhdysvaltalainen Evander Holyfield menetti WBA-ammattinyrkkeilyliiton raskaan sarjan tittelin maanmiehelleen John Ruizille maaliskuussa, ja uusintakohtaamisen päätyttyä joulukuussa ratkaisemattomaan jäi titteli Ruizille.[32]
  • Amatöörinyrkkeilyn miesten maailmanmestaruuskilpailut 2.–11.6. Belfastissa, Pohjois-Irlannissa. Kilpailut käytiin 12 painoluokassa 48-kiloisista yli 91 kilon luokkaan. Kuuba oli menestynein maa seitsemällä mestaruudella, ja kaikkiaan mitaleille ylsi 19 maata. Raskaimman sarjan mestaruuden voitti Uzbekistanin Ruslan Tšagajev. Suomen Joni Turunen sai 57 kilogramman sarjassa pronssia.[33]
  • Amatöörinyrkkeilyn naisten maailmanmestaruuskilpailut 24.11.–2.12. Scrantonissa, Yhdysvalloissa. Naiset ottelivat ensimmäisen kerran maailmanmestaruuksista. Kilpailut käytiin 12 painoluokassa 45-kiloisista yli 81 kilon luokkaan. Venäjä oli menestynein maa neljällä mestaruudella, ja kaikkiaan mitaleille ylsi 16 maata. Raskaimman sarjan mestaruuden voitti Yhdysvaltain Devonne Canady.[34]

PainiMuokkaa

PikaluisteluMuokkaa

Pohjoismaiset hiihtolajitMuokkaa

PyöräilyMuokkaa

SoutuMuokkaa

SuunnistusMuokkaa

TaitoluisteluMuokkaa

TennisMuokkaa

YleisurheiluMuokkaa

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  • Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 22. Kustannus-Notariaatti Oy, 2001. ISBN 952-5106-14-4.
  • Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 23. Kustannus-Notariaatti Oy, 2002. ISBN 952-5106-16-0.

ViitteetMuokkaa

  1. Siukonen 2002, s. 213–214
  2. Siukonen 2002, s. 214
  3. Siukonen 2002, s. 215
  4. Siukonen 2002, s. 216
  5. Siukonen 2002, s. 151, 252
  6. Siukonen 2002, s. 30, 124, 128, 252
  7. Siukonen 2002, s. 220
  8. Siukonen 2002, s. 221
  9. Siukonen 2002, s. 111, 221
  10. Siukonen 2002, s. 221
  11. Siukonen 2002, s. 221–222
  12. Siukonen 2002, s. 214
  13. a b c Siukonen 2002, s. 223
  14. Siukonen 2002, s. 111, 223
  15. a b Siukonen 2002, s. 229
  16. Siukonen 2002, s. 105, 230
  17. Siukonen 2002, s. 231
  18. Siukonen 2002, s. 232
  19. Siukonen 2002, s. 234–235
  20. Siukonen 2002, s. 237
  21. Siukonen 2002, s. 235
  22. Siukonen 2002, s. 238
  23. Siukonen 2002, s. 241
  24. a b c Siukonen 2002, s. 243
  25. a b Siukonen 2002, s. 245
  26. a b Siukonen 2002, s. 246
  27. Siukonen 2002, s. 249
  28. Siukonen 2002, s. 255
  29. a b Siukonen 2002, s. 254
  30. Siukonen 2002, s. 254–255
  31. Siukonen 2002, s. 80, 149
  32. Ruiz säilytti WBA-liiton tittelinsä 16.12.2001. Yle. Viitattu 21.11.2017.
  33. Siukonen 2002, s. 257
  34. Siukonen 2002, s. 257–258
  35. a b Siukonen 2002, s. 259
  36. Siukonen 2002, s. 49, 263
  37. a b Siukonen 2002, s. 263
  38. Siukonen 2002, s. 68–69, 263
  39. Siukonen 2001, s. 190–191, 196–197
  40. Siukonen 2002, s. 223–224
  41. Siukonen 2001, s. 215
  42. a b c Siukonen 2002, s. 268
  43. Siukonen 2013, s. 23
  44. Siukonen 2002, s. 272–273
  45. Siukonen 2002, s. 276
  46. a b Siukonen 2002, s. 277
  47. Siukonen 2002, s. 73, 279
  48. Siukonen 2002, s. 279
  49. Siukonen 2002, s. 279–280
  50. a b c Siukonen 2002, s. 281
  51. Siukonen 2002, s. 130, 281
  52. Siukonen 2002, s. 38, 40–43
  53. Siukonen 2002, s. 294–295
  54. Siukonen 2002, s. 73–74, 295
  55. Siukonen 2002, s. 295