Adam Małysz

puolalainen mäkihyppääjä

Adam Henryk Małysz [ˈadam ˈmawɨʃ] (s. 3. joulukuuta 1977 Wisła, Puola) on puolalainen uransa lopettanut mäkihyppääjä, sittemmin auto-urheilija. Mäkihyppyuransa jälkeen hän on ajanut erämaarallikilpailuja.[2]

Adam Małysz
Adam Małysz Vancouverin olympialaisissa 2010.
Adam Małysz Vancouverin olympialaisissa 2010.
Henkilötiedot
Syntynyt3. joulukuuta 1977
Wisła, Puola
Kansalaisuus  Puola
Mäkihyppääjä
Lempinimi Wisłan kolibri, Viiksivallu, Lélu Limon (Puolassa)
Seura KS Wisła
Suksimerkki Fischer
Maailmancup
Kaudet 1995–2011
Voitot 39[1]
Palkintokorokkeella 92

Tietolaatikko päivitetty 20. maaliskuuta 2011

Aiheesta muualla
www.malysz.pl
Mitalit
Maa:  Puola
Miesten mäkihyppy
Olympiarenkaat Olympialaiset
Hopeaa Hopeaa Salt Lake City 2002 suurmäki
Hopeaa Hopeaa Vancouver 2010 normaalimäki
Hopeaa Hopeaa Vancouver 2010 suurmäki
Pronssia Pronssia Salt Lake City 2002 normaalimäki
MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Lahti 2001 normaalimäki
Kultaa Kultaa Val Di Fiemme 2003 normaalimäki
Kultaa Kultaa Val di Fiemme 2003 suurmäki
Kultaa Kultaa Sapporo 2007 normaalimäki
Hopeaa Hopeaa Lahti 2001 suurmäki
Pronssia Pronssia Oslo 2011 normaalimäki

Häntä voidaan saavutustensa perusteella pitää yhtenä kaikkien aikojen parhaista mäkihyppääjistä, sillä hän on voittanut neljä maailmanmestaruutta, neljä olympiamitalia ja neljä kertaa maailmancupin kokonaiskilpailun voiton, sekä voittanut kertaalleen Keski-Euroopan mäkiviikon.

Mäkihyppyura

muokkaa

Małysz aloitti uransa 1995, ja kahden kauden ajan hän kilpaili keskitasolla maailmancupissa. Vuosituhannen alussa hän nousi maailman huipulle voittamalla 2000–2001 Keski-Euroopan mäkiviikon, maailmancupin kokonaiskilpailun, normaalimäen maailmanmestaruuden sekä hopeaa suurmäestä.

Vuonna 2002 Małysz uusi maailmancupin kokonaisvoittonsa ja otti Salt Lake Cityn olympialaisissa hopeaa suur- ja pronssia normaalimäestä. Vuotta myöhemmin Małysz voitti kolmannen maailmancupin kokonaiskilpailunsa sekä maailmanmestaruuskilpailuissa molemmat mäkihypyn yksilökilpailut Italian Val di Fiemmessä.

Kaudella 2003–2004 alkoivat vaikeudet, jotka romahduttivat Małyszin maailmancupissa kauden päätteeksi lopulta sijalle 12. Myöskään lentomäen MM-kisoista ei tullut mainittavaa menestystä. Seuraavalla kaudella Małysz hyppäsi tasaisen varmasti, vaikka 2000-luvun alun menestys olikin enää kaukainen muisto. Lopulta puolalainen nousi maailmancupissa neljännelle sijalle. Kaudella 2005–2006 Małysz nappasi yhden maailmancupin osakilpailuvoiton loppukaudesta, mutta juuri muuta mainittavan arvoista kausi ei puolalaiselle tuottanut. Olympialaisten 7. ja 14. sija kuvastivat Małyszin kautta hyvin. Tuloksena maailmancupissa oli yhdeksäs sija. Seuraavalle kaudelle, 2006–2007, Puolan hiihtoliitto palkkasi maajoukkueen uudeksi päävalmentajaksi Hannu Lepistön. Lepistö palautti Małyszin pitkästä aikaa mukaan maailmancupin kärkitaistoon, ja juuri ennen Sapporon MM-kisoja hän voitti kolme maailmancupin osakilpailua. Myös MM-kisat sujuivat Małyszilta hyvin, lopputuloksena suurmäen neljäs sija ja normaalimäen maailmanmestaruus.

11. maaliskuuta 2007 Małysz nousi kaikkien aikojen maailmancupin osakilpailujen voittotilastossa toiseksi ohi Janne Ahosen (tuolloin 32 voittoa), nousten tasoihin Jens Weißflogin kanssa (33 voittoa). Kaksi päivää myöhemmin, 13. maaliskuuta, Małysz ohitti myös Weißflogin nousten yksinään voittotilaston kakkoseksi. Keväällä 2012 Gregor Schlierenzauer pudotti Małyszin tilastossa kolmanneksi.

Kauden 2007 kevätpuolella Małysz nousi huippukuntoon voittaen loppukauden 12 viimeisestä kilpailusta yhdeksän. Kovakuntoinen puolalainen ohitti maailmancupin kokonaiskilpailussa lopulta norjalaisen Anders Jacobsenin ja voitti mäkihypyn maailmancupin urallaan neljättä kertaa. Małysz voitti loppukaudesta myös Nordic Tournamentin neljästä kilpailusta kolme ja voitti samalla koko turnauksen.

Kausi 2008–2009 alkoi heikosti, ja Małysz jätti mäkiviikon kesken. Hänen henkilökohtaiseksi valmentajakseen palkattiin Hannu Lepistö. Liberecin MM-kisat menivät heikosti, eikä puolalainen päässyt edes kymmenen parhaan joukkoon kummassakaan kilpailussa. Loppukaudesta Małyszin taso kuitenkin nousi ja hän ylsi pariin otteeseen palkintokorokkeelle kilpailuissa.

Kaudella 2009–2010 Małysz palasi huipputasolle ja saavutti Vancouverin olympialaisissa kaksi henkilökohtaista hopeamitalia. Olympialaisista lähtien Małysz ja kaksi henkilökohtaista olympiakultamitalia voittanut Simon Ammann hallitsivat maailmancupin osakilpailuja. Maailmancupin kokonaistilanteessa hänen loppusijoituksensa oli viides. Lentomäen maailmanmestaruuskilpailuissa Planicassa Małysz sijoittui neljänneksi jääden pronssimitalista 0,4 pisteen päähän.

Kaudella 2010–2011 Małysz, joka yleensä oli parhaassa vireessään vasta kevätpuolella kautta, aloitti kauden tasaisesti ollen lähes koko ajan kärkikymmenikössä. Kaudella Małysz keräsi yhdeksän palkintopallisijaa, joista yksi oli voitto. Oslon MM-kisoissa Małysz sai pronssia normaalimäen kilpailussa. Kisojen jälkeen hän kertoi lopettavansa uransa tähän kauteen. Viimeisessä kilpailussaan maailmancupissa 20. maaliskuuta Małysz otti kolmannen sijan. 26. maaliskuuta hänen kunniakseen pidettiin jäähyväiskilpailu, jonne kutsuttiin maailman hyppyeliitti. Sääolosuhteet vesittivät useimpien kilpailun, mutta Małysz pääsi alas turvallisesti ja hyppäsi kaikkein pisimmän hypyn.

Saavutukset

muokkaa

Arvokisat

muokkaa

Maailmancupin kokonaiskilpailun sijoitukset

muokkaa
 

Autourheilu-ura

muokkaa

Małysz on osallistunut kansainvälisiin erämaarallikilpailuihin, kuten arvostetuimpaan Dakar-ralliin useampana vuotena.[2]

Lähteet

muokkaa
  1. http://www.fis-ski.com/uk/medg/mgjp1/mutlipodiums.html (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. a b Adam Małysz Profile motorsport.com. Viitattu 6.3.2017. (englanniksi)

Aiheesta muualla

muokkaa
  • Adam Małysz Kansainvälinen hiihtoliitto (FIS). (englanniksi)