Keski-Euroopan mäkiviikko
Keski-Euroopan mäkiviikko (saks. Vierschanzentournee) on mäkihypyn seuratuimpia tapahtumia. Se koostuu neljästä Saksan ja Itävallan maaperällä käytävästä mäkihyppykilpailusta. Mäkiviikko kilpaillaan vuodenvaihteessa ja se päättyy loppiaisena.
Ensimmäinen Keski-Euroopan mäkiviikko kilpailtiin jo vuosien 1952 ja 1953 vaihteessa, jolloin kokonaiskisan voiton vei Josef Bradl. Mäkiviikko on sittemmin kuulunut mäkihypyn maailmancupin ohjelmaan heti sen ensimmäisestä kaudesta 1979–1980 lähtien. Useimmat mäkihyppääjät pitävät mäkiviikkoa koko lajin kovimpana mahdollisena sarjamuotoisena kilpailuna eli kovempana kuin esimerkiksi maailmancupia. Vain kaikkein tasaisin kilpailija pystyy voittamaan sen. Useiden mielestä mäkiviikon voitto on heti olympiakullan jälkeen kovin saavutus mäkihyppääjältä.[1] Yhteensä yhdeksän mäkihyppääjää on saavuttanut mäkiviikon voiton lisäksi henkilökohtaisen olympiakullan ja maailmanmestaruuden: Helmut Recknagel, Toralf Engan, Hans-Georg Aschenbach, Matti Nykänen, Jens Weißflog, Espen Bredesen, Kazuyoshi Funaki, Thomas Morgenstern ja Kamil Stoch. Näistä kolmella eli Aschenbachilla, Nykäsellä ja Funakilla on edellä mainittujen lisäksi myös lentomäen maailmanmestaruus.
Kilpailusysteemi muokkaa
Mäkiviikolle ominaista on muista mäkihyppykilpailuista poikkeava käytäntö, jossa hyppääjistä muodostetaan kilpailun ensimmäiselle kierrokselle kamppailupareja, ja pudotuspelityyliin voittaja parista, samoin kuin viisi parasta häviäjää (ns. ”lucky losers”), pääsevät mukaan kilpailun toiselle kierrokselle. Tämä järjestelmä otettiin käyttöön mäkiviikolla 1996–1997.
Mäkiviikon kokonaiskilpailun sijoitus määräytyy neljän kilpailun yhteispistemäärän perusteella.
Jos karsinta joudutaan olosuhteiden vuoksi siirtämään kilpailupäivälle tai perumaan kokonaan, kilpailussa hypätään normaaleilla säännöillä pudotuspelin sijaan. Tästä syystä mäkiviikolla 2007–2008 vain Oberstdorfin kilpailussa käytettiin pudotuspelisysteemiä. Mäkiviikon kisoista jaetaan myös normaaliin tapaan mäkihypyn maailmancupin pisteitä.
Suomen Hiihtoliiton entinen mäkihypyn lajipäällikkö Matti Pulli on luonnehtinut Keski-Euroopan mäkiviikkoa:
» Se on kova koulu hyppääjille. Mäet ovat erilaisia, ja olosuhteet saattavat olla vaikeat. Kaikki ovat ns. rinnemäkiä, joten tuulet tuppaavat muuttamaan suuntaa arvaamattomasti. Jos hyppy ei ole kohdallaan ennen mäkiviikkoa, se ei yleensä siellä parannu, koska aikaa harjoitteluun ei ole.[2]»
Osakilpailut muokkaa
| Mäki | Paikkakunta | Maa | Päivämäärä | Mäkiennätys |
|---|---|---|---|---|
| Schattenbergschanze | Oberstdorf |  Saksa |
29. tai 30. joulukuuta | Sigurd Pettersen: 143,5 m (2003) |
| Große Olympiaschanze | Garmisch-Partenkirchen | 1. tammikuuta | Dawid Kubacki: 144 m (2021) | |
| Bergiselschanze | Innsbruck |  Itävalta |
3. tai 4. tammikuuta | Michael Hayböck: 138 m (2015) |
| Paul-Ausserleitner-Schanze | Bischofshofen | 6. tammikuuta | Gregor Schlierenzauer ja Dawid Kubacki: 145 m (2008, 2019) |
Menestyneimmät hyppääjät muokkaa
Eniten mäkiviikon voittoja on ottanut Suomen Janne Ahonen, viisi kertaa. Saksaa ja Itä-Saksaa edustanut Jens Weißflog on voittanut neljä kertaa sekä Norjan Bjørn Wirkola, Itä-Saksan Helmut Recknagel ja Puolan Kamil Stoch kolme kertaa. Suomalaisista mäkiviikon on voittanut kahdesti Veikko Kankkonen ja Matti Nykänen.
Saksan Sven Hannawald (2001–2002), Puolan Kamil Stoch (2017–2018) ja Japanin Ryōyū Kobayashi (2018–2019) ovat ainoina voittaneet kaikki neljä mäkiviikon osakilpailua samalla kaudella. Suurimmalla voittomarginaalilla mäkiviikon on voittanut Puolan Adam Małysz.
Osakilpailujen ja kokonaiskilpailun voittajat kausittain muokkaa
* Kilpailu hypättiin poikkeuksellisesti Bischofshofenin mäestä, koska Innsbruckin kilpailu peruttiin voimakkaan tuulen takia.
Tilastoja muokkaa
Menestyneimmät hyppääjät muokkaa
| Sija | Hyppääjä | Voitot | Kakkossijat | Kolmossijat | Palkintopallisijat |
|---|---|---|---|---|---|
| 1. |  Janne Ahonen
|
5 | 3 | 2 | 10 |
| 2. |  Jens Weißflog
|
4 | 4 | 1 | 9 |
| 3. |  Bjørn Wirkola
|
3 | 2 | 1 | 6 |
| 4. | Helmut Recknagel
|
3 | 0 | 0 | 3 |
 Kamil Stoch
|
3 | 0 | 0 | 3 | |
 Ryōyū Kobayashi
|
3 | 0 | 0 | 3 | |
| 7. | Matti Nykänen
|
2 | 2 | 1 | 5 |
| 8. | Gregor Schlierenzauer
|
2 | 1 | 1 | 4 |
| Andreas Goldberger
|
2 | 1 | 1 | 4 | |
| 10. | Jochen Danneberg
|
2 | 0 | 1 | 3 |
Mäkiviikon voittajien osakilpailuvoitot samalla mäkiviikolla muokkaa
4 voittoa
- Sven Hannawald 2001–2002
- Kamil Stoch 2017–2018
- Ryōyū Kobayashi 2018–2019
3 voittoa
- Olaf Björnstad 1953–1954
- Helmut Recknagel 1958–1959
- Max Bolkart 1959–1960
- Toralf Engan 1962–1963
- Björn Wirkola 1966–1967, 1968–1969
- Jens Weißflog 1983–1984
- Matti Nykänen 1987–1988
- Toni Nieminen 1991–1992
- Kazuyoshi Funaki 1997–1998
- Andreas Widhölzl 1999–2000
- Sigurd Pettersen 2003–2004
- Janne Ahonen 2004–2005
- Wolfgang Loitzl 2008–2009
- Peter Prevc 2015–2016
- Ryōyū Kobayashi 2021–2022
- Halvor Egner Granerud 2022–2023
Ei osakilpailuvoittoa
- Hemmo Silvennoinen 1954–1955
- Nikolai Kamenski 1955–1956
- Horst Queck 1969–1970
- Jiří Raška 1970–1971
- Ingolf Mork 1971–1972
- Ernst Vettori 1986–1987
- Risto Laakkonen 1988–1989
- Janne Ahonen 1998–1999
- Ryōyū Kobayashi 2023–2024
Kolme osakilpailuvoittoa, mutta ei kokonaiskilpailun voittoa samalla mäkiviikolla muokkaa
- Ingolf Mork 1970–1971
- Yukio Kasaya 1971–1972
- Karl Schnabl 1974–1975
- Toni Innauer 1975–1976
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ Toni Nieminen: Mäkiviikon voitto lähes olympiakullan veroinen
- ↑ Virolainen, Antti: Mäkiviikolle 1986–1987 piti lähteä aivan ylivoimainen Matti Nykänen – sitten alkoi varsin raskas ja värikäs tapahtumasarja 28.2.2019/. Ilta-Sanomat Urheilu.
- ↑ Garmisch-Partenkirchen toimi vuoden 1953 mäkiviikon ensimmäisenä osakilpailuna, toisin kun nykyään ensimmäisenä on Oberstdorf.
- ↑ Innsbruck toimi poikkeuksellisesti vuoden 1972 mäkiviikon avauskilpailuna
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Keski-Euroopan mäkiviikko Wikimedia Commonsissa
