Bergiselschanze

hyppyrimäki Innsbruckissa, Itävallassa

Bergiselschanze on hyppyrimäki Innsbruckissa Itävallassa.

Bergiselschanze
Bergisel-N.jpg
Sijainti
Paikkakunta Itävalta Innsbruck, Itävalta
Katsomopaikat 22 500
Koordinaatit 47°14′55″N, 11°23′58.5″E
Avattu 23.1.1927
Remontoitu 1927, 1932, 1948, 1962, 1974, 1984, 2001, 2012, 2017
Seura SC Bergisel,
SV Innsbruck-Bergisel
Rakenne
K-piste 120 metriä
Mäkikoko 130 metriä
Mäkiennätys 138,0 metriä
Itävalta Michael Hayböck
(4.1.2015)
Kesämäkiennätys 136,0 metriä
Puola Adam Małysz
(11.9.2004)
Muovitus Kyllä
Tornin korkeus 50 m
Vauhtimäen pituus 90,7 m
Vauhtimäen kulma 35°
Keulan pituus 6,5 m
Keulan korkeus 3,08 m
Keulan kulma 10,75°
Alastulorinteen kulma 34,5°

Bergiselschanzesta hypätään yksi Keski-Euroopan mäkiviikon osakilpailuista. Hyppyrimäen on suunnitellut Zaha Hadid ja se toimii myös näkötornina ja ravintolana. Hyppyrimäen alitse menee A13-tien Bergiseltunnel.

Bergiselschanzessa on järjestetty vuosien 1964 ja 1976 talviolympialaisten avajaiset ja suurmäen kilpailut, sekä vuosien 1933, 1985 ja 2019 hiihdon MM-kilpailujen suurmäen kilpailut. Hyppyrimäessä on myös järjestetty talviuniversiadien suurmäen kilpailut vuosina 1968 ja 2005.

HistoriaMuokkaa

Ensimmäiset luonnonmäet Innsbruckiin tehtiin vuonna 1906 ja ensimmäinen hyppyrimäki vuonna 1908 Husslhofiin. Bergiseliin tehtiin ensimmäinen K50-luonnonmäki vuonna 1927, josta alkaen siellä on järjestetty kansainvälisiä mäkihyppykilpailuja. Vuoden 1933 MM-kilpailuja varten rakennettiin uusi puinen K70-hyppyrimäki, joka romahti vuonna 1941 ja vierailulla olleista jalkapallojoukkueista kuoli neljä jäsentä. Toisen maailmansodan jälkeen rakennettiin uusi K80-hyppyrimäki, joka valmistui vuonna 1948. Vuosien 1964 ja 1976 talviolympialaisia varten hyppyrimäkeä, katsomoa ja muita tiloja suurennettiin ja modernisoitiin. Se toimi myös olympialaisten avajaisten pitopaikkana, päättäjäiset järjestettiin Olympiahallessa. Vuoden 1962 remontin jälkeen K-piste sijaitsi 90,5 metrissä ja vuoden 1974 remontin jälkeen 95 metrissä[1] ja myöhemmin 106 metrissä. Hyppyrimäkeä remontoitiin myös vuonna 1984 seuraavan vuoden MM-kilpailuja varten, remontin jälkeen K-piste sijaitsi 110 metrissä ja HS-pisteeksi asetettiin myöhemmin 115 metriä.

Nykyinen Zaha Hadidin suunnittelema 50 metriä korkea hyppytorni on avattu vuonna 2001 ja monet hyppääjät pitävät tätä modernia tornia mukavana suorituspaikkana. Uuden hyppyrimäen rakentamisen yhteydessä rakennettiin myös hiihtohissi ja alastulorinteeseen asennettiin muovitus. Rakennustyöt maksoivat yhteensä noin 12 miljoonaa euroa. Joulukuussa 2012 vauhtimäkeen asennettiin jäähdytysjärjestelmä, joka korvattiin 2017 nykyaikaisella jäädytettävällä latuprofiililla. Keski-Euroopan mäkiviikolla 2021 HS-piste oli 128 metrissä.

ArvokilpailuvoittajatMuokkaa

Talviolympialaisissa 1964 suurmäen kilpailun voitti norjalainen Toralf Engan ja talviolympialaisissa 1976 suurmäen kilpailun voitti itävaltalainen Karl Schnabl.

Mäkihypyn maailmanmestaruuden vuonna 1933 voitti sveitsiläinen Marcel Reymond ja suurmäen maailmanmestaruuden vuonna 1985 voitti norjalainen Per Bergerud ja joukkuekilpailun Suomi joukkueella Tuomo Ylipulli, Pentti Kokkonen, Matti Nykänen ja Jari Puikkonen. Vuonna 2019 suurmäen maailmanmestaruuden voitti saksalainen Markus Eisenbichler ja joukkuekilpailun Saksa joukkueella Karl Geiger, Richard Freitag, Stephan Leyhe ja Markus Eisenbichler.

Talviuniversiadeissa 1968 suurmäen kilpailun voitti japanilainen Hiroshi Itagaki ja talviuniversiadeissa 2005 suurmäen kilpailun voitti itävaltalainen Manuel Fettner.

Mäkiennätyksen kehittyminenMuokkaa

Mäkiennätyksen 138,0 metriä on hypännyt Michael Hayböck.

 
Bergiselschanze vuonna 1962.
 
Bergiselschanze kesällä 2004.
 
Bergiselschanze talvella 2017.
 
Bergiselschanzen vauhtimäkitorni.
 
Bergiselschanzen vauhtimäki ja alastulorinteen kumpu.
Päivämäärä Hyppääjä Pituus Kilpailu Kommentti
23.1.1927   Heinrich Mayerl 47,5 m Avajaiset Luonnonmäen mäkiennätys
1.1.1928   Gustav Lantschner 53,5 m
17.2.1929   Alf Andersen 62,0 m Tri-State-kilpailu K60-mäen mäkiennätys
  Walter Glaß 65,0 m Kaatunut
11.3.1932   Rudolf Hrabic 62,0 m K60-mäen mäkiennätys
15.1.1933   Randmod Sørensen 66,0 m
11.2.1933   Gregor Höll 72,5 m MM-kilpailut 1933
12.2.1933   Birger Ruud 74,5 m
  Sigmund Ruud 75,0 m
  Randmod Sørensen 81,0 m Kaatunut
  Birger Ruud 82,0 m Kaatunut
13.1.1935   Josef Bradl 75,0 m
2.1.1938 76,5 m
  Toni Eisgruber 79,0 m Kaatunut
  Reidar Andersen 79,5 m K70-mäen mäkiennätys
  Josef Bradl 80,5 m Kaatunut
6.1.1955   Torbjørn Ruste 79,5 m Keski-Euroopan mäkiviikko
5.1.1956   Koba Zakadze 82,5 m
6.1.1956 79,5 m
6.1.1961   Kalevi Kärkinen 84,5 m
30.12.1961   Willi Egger 89,5 m K80-mäen mäkiennätys
30.12.1962   Toralf Engan 91,5 m
5.1.1964   Józef Przybyła 95,5 m
9.2.1964   Veikko Kankkonen Talviolympialaiset 1964 [2]
4.1.1970   Bjørn Wirkola 98,0 m Keski-Euroopan mäkiviikko
  Horst Queck 99,0 m K90,5-mäen mäkiennätys
4.1.1975   Karl Schnabl
  Hans Millonig 101,0 m Kaatunut
  Karl Schnabl 100,0 m
3.1.1976   Peter Leitner 103,0 m K95-mäen mäkiennätys
3.1.1978   Falko Weißpflog 106,0 m
2.1.1980   Hubert Neuper 107,0 m Maailmancup
4.1.1984   Klaus Ostwald 107,5 m Maailmancup K106-mäen mäkiennätys
  Jens Weißflog
4.1.1985   Pavel Ploc 112,0 m Maailmancup
4.1.1987   Ernst Vettori Maailmancup
4.1.1994   Andreas Goldberger 114,5 m Maailmancup
3.1.1995   Kazuyoshi Funaki 117,0 m Maailmancup
4.1.1995 117,5 m
4.1.1997   Dieter Thoma 120,0 m Maailmancup
3.1.1999   Martin Schmitt 121,0 m Maailmancup Kaatunut
3.1.2001   Adam Małysz 120,5 m Maailmancup HS115-mäen mäkiennätys
2.1.2002   Clint Jones 127,5 m Continental Cup
  Michael Neumayer
  Dirk Else 128,5 m
3.1.2002   Igor Medved 130,0 m Maailmancup
  Michael Uhrmann
  Martin Schmitt 131,0 m
  Andreas Widhölzl 132,0 m
  Sven Hannawald  
132,5 m
  Balthasar Schneider 125,0 m
  Primož Peterka
  Ildar Fatšullin 127,0 m
  Valery Kobelev 130,5 m
4.1.2002   Sven Hannawald 134,5 m
4.1.2015   Stefan Kraft 137,0 m Maailmancup
  Michael Hayböck 138,0 m Toinen käsi osui lumeen.

Kesämäkiennätyksen kehittyminenMuokkaa

Kesämäkiennätyksen 136,0 metriä on hypännyt Adam Małysz.[3]

Päivämäärä Hyppääjä Pituus Kilpailu Kommentti
13.9.2002   Gerhard Hofer 109,0 m Kesä-GP
  Mathias Hafele 110,5 m
  Manuel Fettner 112,5 m
  Florian Liegl 114,0 m
  Reinhard Schwarzenberger 118,5 m
  Valery Kobelev 126,0 m
  Matti Hautamäki 126,5 m
  Martin Koch
  Martin Höllwarth 132,0 m
135,0 m  
  Gerhard Hofer 105,5 m
  Markus Eigentler 111,5 m
  Stefan Kaiser
  Manuel Fettner 115,0 m
  Christian Nagiller 123,0 m
  Reinhard Schwarzenberger 127,0 m
  Christof Duffner 131,5 m
14.9.2002   Martin Koch
31.8.2003   Maximilian Mechler
  Reinhard Schwarzenberger
  Rok Benkovič 132,0 m
  Veli-Matti Lindström 135,0 m
11.9.2004   Adam Małysz 136,0 m
18.11.2019   Jan Hörl 144,0 m Kaatunut

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Official Report of the 1976 Olympic Winter Games (s. 83) digital.la84.org. 1976. LA84 Foundation (internetversio). Viitattu 4.1.2019. (saksaksi, ranskaksi, englanniksi)
  2. Official Report of the 1964 Olympic Winter Games (s. 119) digital.la84.org. 1964. LA84 Foundation (internetversio). Viitattu 4.1.2019. (saksaksi)
  3. Grand Prix Results – Innsbruck fis-ski.com. Viitattu 4.1.2016. (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa