Wikipedia

Ryōyū Kobayashi

japanilainen mäkihyppääjä

Ryōyū Kobayashi (jap. 小林陵侑, Kobayashi Ryōyū, s. 8. marraskuuta 1996 Hachimantai[1]) on japanilainen mäkihyppääjä, kaksinkertainen maailmancupin kokonaiskilpailuvoittaja, Keski-Euroopan mäkiviikon kaksinkertainen voittaja, olympiavoittaja ja MM-mitalisti.[2]

Ryōyū Kobayashi
小林陵侑
Ryōyū Kobayashi 2.jpg
Henkilötiedot
Syntynyt8. marraskuuta 1996 (ikä 26)
Hachimantai,  Japani
Mäkihyppääjä
Seura Morioka Chuo High School
Maailmancup
Kaudet 2016–
Voitot 27
Palkintokorokkeella 45

Tietolaatikko päivitetty 3. maaliskuuta 2022

Mitalit
Maa:  Japani
Mäkihyppy
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Peking 2022 normaalimäki
Hopeaa Hopeaa Peking 2022 suurmäki
MM-kilpailut
Pronssia Pronssia Seefeld 2019 joukkuemăki

Hän muutti 19-vuotiaana Sapporoon ja sai paikan Tsushiya Home Ski Team -mäkihyppytallista, jossa häntä valmensi Suomen mäkihyppymaajoukkueen entinen valmentaja Janne Väätäinen. Kobayashi ei puhu englantia, vaan käyttää lehdistötilaisuuksissa tulkkia.[3]

ArvokilpailutMuokkaa

Kobayashi sijoittui Pyeongchangin olympialaisissa 2018 normaalimäessä seitsemänneksi ja suurmäessä kymmenenneksi. Seefeldin MM-kilpailuissa 2019 hän voitti joukkuemäessä pronssia sekä sijoittui suurmäessä neljänneksi ja normaalimäessä 14:nneksi. Oberstdorfin MM-kilpailuissa 2021 hän sijoittui normaalimäessä 12:nneksi. Pekingin olympialaisissa 2022 Kobayashi voitti kultaa normaalimäessä ja saavutti hopeaa suurmäessä. Vikersundin lentomäen MM-kilpailuissa 2022 hän sijoittui 13:nneksi.[2]

MaailmancupMuokkaa

Kobayashi debytoi maailmancupissa tammikuussa 2016 Zakopanessa sijoittuen heti seitsemänneksi. Ensimmäisen palkintosijansa hän saavutti marraskuussa 2018 Wisłassa oltuaan kolmas. Viikkoa myöhemmin Rukalla hän saavutti ensimmäiset kaksi osakilpailuvoittoaan. Seuraavana viikonloppuna hän saavutti Nižni Tagilssa kolmossijan ja voiton. Engelbergissä hän voitti jälkimmäisen kilpailun. Keski-Euroopan mäkiviikolla 2018–2019 hän voitti kaikki neljä osakilpailua, kolmantena hyppääjänä Sven Hannawaldin ja Kamil Stochin jälkeen. Mäkiviikon jälkeen hän voitti Val di Fiemmen ensimmäisen kilpailun, ja oli seitsemäs Val di Fiemmen toisessa kilpailussa ja Zakopanen kilpailussa. Sapporon kilpailuissa hän oli kuudes ja kolmas. Helmikuussa hän voitti Oberstdorfin lentomäen toisen osakilpailun ja oli toinen Lahden kilpailussa. Willingenissä hän saavutti kolmossijan ja voiton. MM-kilpailujen jälkeen hän voitti Trondheimissa ja oli toinen Lillehammerissa. Hän varmisti maailmancupin voiton jo ennen viittä viimeistä osakilpailua. Hän sijoittui toiseksi Vikersundissa ja voitti Raw Airin kokonaiskilpailun. Planicassa hän saavutti kakkossijan ja voiton. Hän voitti maailmancupin kokonaiskilpailun lisäksi lentomäkicupin.[2]

Kaudella 2019–2020 Kobayashi voitti Klingenthalissa, Engelbergissä sekä mäkiviikolla Oberstdorfissa, sijoittui Titisee-Neustadtissa sekä Kulmissa toiseksi ja Nižni Tagilissa, Titisee-Neustadtissa sekä Sapporossa kolmanneksi. Maailmancupin kokonaispisteissä hän oli toinen, lentomäkicupissa neljäs, Raw Airilla kolmas ja mäkiviikon kokonaiskilpailussa neljäs. Kaudella 2020–2021 hän sijoittui Keski-Euroopan mäkiviikon kokonaiskilpailussa kuudenneksi. Hän voitti helmikuussa Zakopanessa ja Râșnovissa sekä maaliskuussa Planicassa. Lisäksi hän sijoittui Planicassa kaksi kertaa toiseksi. Maailmancupin kokonaiskilpailussa hän oli neljäs ja lentomäkicupissa toinen. Kaudella 2021–2022 Kobayashi sijoittui Nižni-Tagilin ensimmäisessä kilpailussa toiseksi ja voitti Rukan ensimmäisen sekä Klingenthalin toisen kilpailun. Engelbergissä hän sijoittui ensimmäisen kilpailun toiseksi ja voitti toisen. Mäkiviikolla hän voitti Oberstdorfissa sekä Garmisch-Partenkirchenissä ja Innsbruckin Bischofshofeniin siirretyn kilpailun voittaen myös mäkiviikon kokonaiskilpailun. Loppukauden aikana hän voitti Willingenissä ja Lahdessa sekä sijoittui toiseksi Lillehammerissa. Hän voitti maailmancupin kokonaiskilpailun ja oli kolmas RawAir-kiertueella.[2]

Muut kilpailutMuokkaa

Kesä-GP-sarjassa hän on voittanut viisi kilpailua. Continental Cupissa hän hyppäsi vuonna 2015, ja sijoittui siellä parhaimmillaan 22:nneksi. Nuorten MM-kisoista hänellä on normaalimäen ja joukkuemäen pronssi vuodelta 2016.[2]

MuutaMuokkaa

Ryōyūn isoveli Junshirō ja sisko Yuka Kobayashi ovat myös mäkihyppääjiä.[4]

Maailmancupin osakilpailuvoitotMuokkaa

Päivä Kilpailupaikka Maa Mäki
24. marraskuuta 2018 Ruka Suomi HS 142
25. marraskuuta 2018 Ruka Suomi HS 142
2. joulukuuta 2018 Nižni Tagil Venäjä HS 134
16. joulukuuta 2018 Engelberg Sveitsi HS 140
30. joulukuuta 2018 Oberstdorf Saksa HS 137
1. tammikuuta 2019 Garmisch-Partenkirchen Saksa HS 142
4. tammikuuta 2019 Innsbruck Itävalta HS 130
6. tammikuuta 2019 Bischofshofen Itävalta HS 142
12. tammikuuta 2019 Val di Fiemme Italia HS 135
2. helmikuuta 2019 Oberstdorf Saksa HS 235
17. helmikuuta 2019 Willingen Saksa HS 145
14. maaliskuuta 2019 Trondheim Norja HS 138
24. maaliskuuta 2019 Planica Slovenia HS 240
15. joulukuuta 2019 Klingenthal Saksa HS 140
22. joulukuuta 2019 Engelberg Sveitsi HS 140
29. joulukuuta 2019 Oberstdorf Saksa HS 137
13. helmikuuta 2021 Zakopane Puola HS 140
19. helmikuuta 2021 Râșnov Romania HS 97
25. maaliskuuta 2021 Planica Slovenia HS 240
27. marraskuuta 2021 Ruka Suomi HS 142
12. joulukuuta 2021 Klingenthal Saksa HS 140
19. joulukuuta 2021 Engelberg Sveitsi HS 140
29. joulukuuta 2021 Oberstdorf Saksa HS 137
1. tammikuuta 2022 Garmisch-Partenkirchen Saksa HS 142
5. tammikuuta 2022 Bischofshofen Itävalta HS 142
29. tammikuuta 2022 Willingen Saksa HS 147
27. helmikuuta 2022 Lahti| Suomi HS130

LähteetMuokkaa

  1. ↑ Kobayashi Ryoyu tsuchiya.co.jp. Viitattu 24.1.2016. (japaniksi)
  2. ↑ a b c d e Ryōyū Kobayashi Kansainvälinen hiihtoliitto (FIS). (englanniksi)
  3. ↑ Tuntematon japanilainen nousi täysin puskista mäkihypyn valtiaaksi - mäkiviikon neljän suora on lähellä: ”Olen hieman hullu” www.iltalehti.fi. Viitattu 4.1.2019.
  4. ↑ Peter Prevc per una volta sbaglia, doppietta austriaca a Zakopane neveitalia.it. 24.1.2016. Viitattu 24.1.2016. (italiaksi)
Mäkihypyn normaalimäen olympiavoittajat

1924: Jacob Tullin Thams | 1928: Alf Andersen | 1932: Birger Ruud | 1936: Birger Ruud | 1948: Petter Hugsted | 1952: Arnfinn Bergmann | 1956: Antti Hyvärinen | 1960: Helmut Recknagel | 1964: Veikko Kankkonen | 1968: Jiří Raška | 1972: Yukio Kasaya | 1976: Hans-Georg Aschenbach | 1980: Toni Innauer | 1984: Jens Weißflog | 1988: Matti Nykänen | 1992: Ernst Vettori | 1994: Espen Bredesen | 1998: Jani Soininen | 2002: Simon Ammann | 2006: Lars Bystøl | 2010: Simon Ammann | 2014: Kamil Stoch | 2018: Andreas Wellinger | 2022: Ryōyū Kobayashi

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ryōyū_Kobayashi&oldid=20827576”