Urheiluvuosi 2002
vuoden 2002 urheilutapahtumat
Urheiluvuosi 2002 käsittelee vuoden 2002 merkittäviä uutisia ja tapahtumia urheilussa.
| Urheiluvuodet |
|---|
| 1992 • 1993 • 1994 • 1995 • 1996 • 1997 • 1998 • 1999 • 2000 • 2001 – 2002 – 2003 • 2004 • 2005 • 2006 • 2007 • 2008 • 2009 • 2010 • 2011 • 2012 |
| Vuodet |
| 1999 • 2000 • 2001 – 2002 – 2003 • 2004 • 2005 |
Vuoden 2002 merkittävimmät urheilutapahtumat olivat talviolympialaiset Salt Lake Cityssä Yhdysvalloissa, sekä jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut Etelä-Koreassa ja Japanissa. Merkittävimmistä palloilulajeista myös koripallon ja lentopallon maailmanmestaruuksista kilpailtiin.
Yleiskilpailut muokkaa
- Talviolympialaiset 8.–24.2. Salt Lake Cityssä, Yhdysvalloissa. Mukana oli 78 maata ja 2 516 akkreditoitua urheilijaa, molemmat talviolympialaisten historian ennätyksiä.[1] Mitalitilaston ykkönen oli Saksa 12 kulta-, 16 hopea- ja 7 pronssimitalilla.[2]
- Talviparalympialaiset 7.–16.3. Salt Lake Cityssä, Yhdysvalloissa. Mukana oli 36 maata ja 416 urheilijaa. Mitalitilaston ykkönen oli Saksa, joka keräsi 17 kultaa, yhden hopean ja 15 pronssia.[3]
Alppihiihto muokkaa
- Salt Lake Cityn olympialaisissa sekä miehet että naiset kilpailivat viidessä eri alppihiihtolajissa. Kroatialainen Janica Kostelić voitti kolme kultaa ja yhden hopean. Menestynein mies oli kaksi kultaa voittanut norjalainen Kjetil André Aamodt. Maista kahteen kultaan ylsivät myös Itävalta ja Ranska.[4].
- Maailmancupin 2001–2002 kokonaiskilpailun voittajat olivat itävaltalaiset Stephan Eberharter ja Michaela Dorfmeister[5].
Amerikkalainen jalkapallo muokkaa
- 36. Super Bowl 3.2. New Orleansissa. New England Patriots voitti St. Louis Ramsin 20–17.[6]
Ampumahiihto muokkaa
- Salt Lake Cityn olympialaisissa sekä miehet että naiset kilpailivat neljässä eri ampumahiihtolajissa. Menestynein urheilija oli Norjan Ole Einar Bjørndalen, joka voitti kultaa jokaisessa neljässä lajissa. Saksan naisista Kati Wilhelm ja Andrea Henkel voittivat kultaa yhdellä henkilökohtaisella matkalla ja viestissä.[7]
Autourheilu muokkaa
- Rallin maailmanmestaruuskausi alkoi tammikuussa Monte Carlo -rallilla ja päättyi marraskuussa ajettuun Walesin ralliin. Osakilpailuja oli neljätoista. Suomalainen Peugeot-kuljettaja Marcus Grönholm voitti kartanlukijansa Timo Rautiaisen kanssa uransa toisen maailmanmestaruuden selvällä 40 pisteen erolla norjalaiseen Subaru-kuljettajaan Petter Solbergiin, joka nousi Walesin rallin voitolla toiseksi. Kolmanneksi ajoi Fordilla espanjalainen Carlos Sainz. Grönholm voitti Ruotsin, Kyproksen, Suomen, Uuden-Seelannin ja Australian rallit. Argentiinan rallin voiton hän menetti tultuaan hylätyksi huoltosääntörikkeen vuoksi. Tallimestaruuden voitti Peugeot.[8]
- Formula 1:n maailmanmestaruuskausi alkoi maaliskuussa Australian GP:llä Melbournessa ja päättyi 13.10. Suzukassa ajettuun Japanin GP:hen. Osakilpailuja oli seitsemäntoista. Maailmanmestaruuden voitti Ferrari-kuljettaja Michael Schumacher ylivoimaisella 67 pisteen erolla tallikaveriinsa Rubens Barrichelloon. Kolmanneksi sijoittui Williamsin Juan Pablo Montoya. Schumacher voitti 11 osakilpailua ja oli kaikissa kolmen parhaan joukossa. Tallimestaruuden Ferrari voitti 129 pisteen erolla Williamsiin.[9]
Baseball muokkaa
- MLB:n mestaruuden voitti Anaheim Angels, joka oli 16.–27.10. pelatussa World Seriesissä San Francisco Giantsia parempi otteluvoitoin 4–3.[10]
Biljardi muokkaa
- Snookerin maailmanmestaruusturnaus 21.4.–6.5. Sheffieldissä, Englannissa. Englantilainen Peter Ebdon voitti loppuottelussa skotlantilaisen Stephen Hendryn 18–17.[11]
Curling muokkaa
- Salt Lake Cityn olympialaisissa Norja voitti miesten loppuottelussa Kanadan 6–5. Pronssiottelussa Sveitsi voitti Ruotsin 7–3. Naisten olympiakultaa voitti Iso-Britannia oltuaan loppuottelussa Sveitsiä parempi pistein 4–3. Naisten pronssiottelussa Kanada voitti Yhdysvallat 9–5.[12]
- Maailmanmestaruuskilpailut 6.–14.4. Bismarckissa, Yhdysvalloissa. Miesten loppuottelussa Kanada voitti Norjan 10–5, ja pronssille sijoittui Skotlanti. Naisten loppuottelussa Skotlanti voitti Ruotsin 6–5, ja pronssia sai Norja.[13]
Freestylehiihto muokkaa
- Salt Lake Cityn olympialaisissa kumparelaskun kultamitalin voittivat Suomen Janne Lahtela ja Norjan Kari Traa sekä hyppyjen kultamitalin Tšekin Aleš Valenta ja Australian Alisa Camplin.[14]
Golf muokkaa
- Masters-turnaus 11.–14.4. Augustassa. Yhdysvaltain Tiger Woods voitti kolmen lyönnin erolla eteläafrikkalaiseen Retief Gooseniin.[15]
- Yhdysvaltain avoin turnaus 13.–16.6. Farmingdalessa. Tiger Woods voitti kolmen lyönnin erolla maanmieheensä Phil Mickelsoniin ja saavutti uransa kahdeksannen major-voiton.[16]
- Britannian avoin turnaus 18.–21.7. Muirfieldissä, Skotlannissa. Eteläafrikkalainen Ernie Els voitti uusinnassa australialaiset Steve Elkingtonin ja Stuart Applebyn sekä ranskalaisen Thomas Levet'n.[17]
- PGA Championship 15.–18.8. Chaskassa. Yhdysvaltalainen Rich Beem voitti yhden lyönnin erolla Tiger Woodsiin.[18]
Jalkapallo muokkaa
- UEFA-cupin loppuottelu 8.5. Rotterdamissa. Kotikaupungissaan pelannut Feyenoord voitti saksalaisen Borussia Dortmundin 3–2.[19]
- Mestarien liigan loppuottelu 15.5. Glasgow'ssa. Espanjalainen Real Madrid voitti saksalaisen Bayer Leverkusenin 2–1.[19]
- Maailmanmestaruuskilpailut 31.5.–30.6. Etelä-Koreassa ja Japanissa. MM-kilpailut oli ensimmäistä kertaa jaettu kahden maan kesken, ja ensimmäistä kertaa pelattiin Aasiassa. Maailmanmestaruuden voitti Brasilia, hopealle sijoittui loppuottelun maalein 2–0 hävinnyt Saksa, ja pronssia sai Turkki. Brasilialle maailmanmestaruus oli sen historian viides. Saksalaismaalivahti Oliver Kahn valittiin median äänestyksessä kisojen parhaaksi pelaajaksi. Brasilialainen Ronaldo oli kisojen paras maalintekijä kahdeksalla maalilla, joista kaksi syntyi loppuottelussa.[20]
Judo muokkaa
- Euroopan-mestaruuskilpailut 16.–19.5. Mariborissa, Sloveniassa. Sekä miehet että naiset kilpailivat seitsemässä painoluokassa, avoimessa luokassa ja joukkuekilpailussa. Ranska voitti viisi kultamitalia sekä Alankomaat ja Saksa kaksi. Kaikkiaan mitaleille pääsi 22 maata.[21]
Jääkiekko muokkaa
- Salt Lake Cityn olympialaisissa miesten jääkiekkoturnaukseen osallistui neljätoista maata, joista kuusi parhaaksi rankattua pääsivät suoraan kahdeksan joukkueen kaksilohkoiseen jatkosarjaan. Naisten turnauksessa oli mukana kahdeksan maata. Miesten turnauksen voitti Kanada, jolle Yhdysvallat hävisi loppuottelun 5–2. Pronssiottelussa Venäjä voitti Valko-Venäjän, joka puolivälierissä pudotti Ruotsin. Kanada voitti myös naisten kultamitalin voittamalla loppuottelussa Yhdysvallat 3–2. Pronssiottelussa Ruotsi voitti Suomen 2–1.[22]
- Maailmanmestaruuskilpailut 26.4.–11.5. Ruotsissa. Slovakia nappasi ensimmäisen maailmanmestaruutensa voittamalla loppuottelussa Venäjän 4–3. Pronssiottelussa Ruotsi voitti Suomen 5–3. Kuudestatoista joukkueesta viimeiseksi sijoittui Japani. Slovakian tähtipelaajista Miroslav Šatan voitti pistepörssin 13 tehopisteellä (5+8) ja Peter Bondra maalintekijätilaston seitsemällä maalilla. Tähdistöjoukkueeseen slovakeista valittiin myös puolustaja Richard Lintner.[23]
- NHL:n loppuotteluissa Detroit Red Wings voitti ensi kertaa finaaleihin yltäneen Carolina Hurricanesin otteluvoitoin 4–1.[24]
Kelkkailu muokkaa
- Salt Lake Cityn olympialaisten ohjelmaan kuului kolme rattikelkkailu-, kolme ohjaskelkkailu- ja kaksi skeletonlajia. Saksa voitti neljä kultaa, Yhdysvallat kolme ja Italia yhden.[25]
Koripallo muokkaa
- Miesten maailmanmestaruuskilpailut 29.8.–8.9. Yhdysvalloissa. Maailmanmestaruuden voitti Jugoslavia, ja muut mitalistit olivat Argentiina ja Saksa. Kotijoukkue Yhdysvallat hävisi yllättäen Argentiinalle ja putosi ulos mitalipeleistä hävittyään seuraavana päivänä puolivälierissä Jugoslavialle.[26]
- Naisten maailmanmestaruuskilpailut 14.–25.9. Kiinassa. Maailmanmestaruuden voitti Yhdysvallat, hopeaa sai Venäjä ja pronssille sijoittui Australia.[27]
- Los Angeles Lakers voitti NBA:n mestaruuden kukistettuaan New Jersey Netsin loppuotteluissa otteluvoitoin 4–0. Loppuotteluiden arvokkaimmaksi pelaajaksi valittiin Shaquille O’Neal.[28]
Käsipallo muokkaa
- Miesten Euroopan-mestaruuskilpailut 25.1.–3.2. Ruotsissa. Loppuottelussa Ruotsi voitti Saksan jatkoajalla 33–31. Pronssille sijoittui Tanska.[29]
- Naisten Euroopan-mestaruuskilpailut 6.–15.12. Tanskassa. Loppuottelussa Tanska voitti Norjan 25–22. Pronssille sijoittui Ranska.[29]
Lentopallo muokkaa
- Naisten maailmanmestaruuskilpailut 30.8.–15.9. Saksassa. Maailmanmestaruuden voitti Italia, hopealle sijoittui Yhdysvallat ja pronssia sai Venäjä.[30]
- Miesten maailmanmestaruuskilpailut 28.9.–13.10. Argentiinassa. Maailmanmestaruuden voitti Brasilia, ja muut mitalistit olivat Venäjä ja Ranska.[30]
Lumilautailu muokkaa
- Salt Lake Cityn olympialaisissa lumikourun kultamitalin voittivat yhdysvaltalaiset Ross Powers ja Kelly Clark sekä parisuurpujottelun kultamitalin Sveitsin Philipp Schoch ja Ranskan Isabelle Blanc.[31]
Maahockey muokkaa
- Miesten maailmanmestaruuskilpailut 24.2.–9.3. Kuala Lumpurissa, Malesiassa. Loppuottelussa Saksa voitti Australian 2–1. Pronssiottelussa Alankomaat voitti Etelä-Korean jatkoajalla 2–1.[32]
Melonta muokkaa
- Ratamelonnan maailmanmestaruuskilpailut 29.8.–1.9. Sevillassa, Espanjassa. Miehillä oli ohjelmassa yhdeksän kajakki- ja yhdeksän kanadalaiskanoottilajia, naisilla yhdeksän kajakkilajia. Kisojen menestynein maa oli Unkari, joka voitti kuusi kultamitalia ja kaikki niistä naisten lajeissa. Szilvia Szabó ja Kinga Bóta voittivat kumpikin neljä kultaa, ja Katalin Kovács voitti kolme kultaa, joista kaksi henkilökohtaisissa lajeissa. Myös venäläinen kanadalaismeloja Maksim Opalev voitti kolme kultaa, joista kaksi yksiköissä.[33]
Nyrkkeily muokkaa
- Britti Lennox Lewis piti hallussaan ammattinyrkkeilyn WBC- ja IBF-liittojen raskaan sarjan maailmanmestaruuksia ja voitti 8.6. Memphisissä Mike Tysonin tyrmäyksellä 8. erässä.[34] Lewis luopui tämän jälkeen IBF:n mestaruudesta, koska hän ei halunnut otella Chris Byrdiä vastaan. Byrd vei avoimena olleen mestaruuden voittamalla joulukuussa Atlantic Cityssä Evander Holyfieldin.[35]
- Naisten amatöörinyrkkeilyn maailmanmestaruuskilpailut 21.–27.10. Antalyassa, Turkissa. Ohjelmassa oli 12 sarjaa. Ukraina ja Pohjois-Korea voittivat kaksi kultamitalia. Raskaimman sarjan, yli 81-kiloiset, voitti Unkarin Maria Kovács.[36][37]
Pikaluistelu muokkaa
- Salt Lake Cityn olympialaisissa sekä miehet että naiset kilpailivat viidessä eri lajissa. Alankomaiden Jochem Uytdehaage ja Saksan Claudia Pechstein voittivat kaksi kultamitalia ja Uytdehaage lisäksi yhden hopean. Sekä miehet että naiset luistelivat uuden maailmanennätyksen kaikilla muilla matkoilla paitsi 500 metrillä. Mitalitilaston kärkimaat olivat kolme kultamitalia voittaneet Alankomaat, Saksa ja Yhdysvallat.[38]
- Sprinttimaailmanmestaruuskilpailut 19.–20.1. Hamarissa, Norjassa. Miesten maailmanmestaruuden voitti Kanadan Jeremy Wotherspoon ja naisten saman maan Catriona Le May Doan.[39]
- Yleisluistelun maailmanmestaruuskilpailut 15.–17.3. Heerenveenissa, Alankomaissa. Miesten maailmanmestaruuden voitti Alankomaiden Jochem Uytdehaage ja naisten Saksan Anni Friesinger.[40]
- Yleisluistelun Euroopan-mestaruuskilpailut 4.–6.1. Erfurtissa, Saksassa. Miesten mestaruuden voitti Jochem Uytdehaage ja naisten Anni Friesinger.[40]
Pohjoismaiset hiihtolajit muokkaa
- Salt Lake Cityn olympialaisissa sekä miehet että naiset kilpailivat kuudessa eri maastohiihtolajissa. Mäkihyppyyn ja yhdistettyyn kuului kaksi henkilökohtaista kilpailua ja joukkuekilpailu. Kisojen tähdeksi oli hiihtämässä Espanjaa edustava Johann Mühlegg, joka oli nopein kolmessa henkilökohtaisessa kilpailussa, mutta hän jäi dopingtestissä kiinni darbepoetiinin käytöstä, ja joulukuussa 2003 hänet tuomittiin menettämään myös ennen dopingkäryään saavuttamansa mitalit. Venäläisnaisista dopingin takia olympiavoittonsa ja muut mitalinsa menettivät Olga Danilova ja Larisa Lazutina. Menestynein maastohiihtomaa oli lopulta Norja, ja heidän hiihtäjistään Frode Estil ja Thomas Alsgaard nousivat molemmat miesten takaa-ajohiihdon kultamitalille samalla ajalla. Mäkihypyssä Sveitsin Simon Ammann voitti molemmat henkilökohtaiset kilpailut. Yhdistetyn ykköstähti oli Suomen Samppa Lajunen, joka voitti kaikki kolme mahdollista kultamitalia.[41][42][43]
- Lentomäen maailmanmestaruuskilpailut 9.–10.3. Harrachovissa, Tšekissä. Mitaleille hyppäsivät saksalaiset Sven Hannawald ja Martin Schmitt sekä Suomen Matti Hautamäki.[44]
- Keski-Euroopan mäkiviikko 29.12.2001–6.1.2002 Saksassa ja Itävallassa. Saksan Sven Hannawald voitti kaikkien aikojen ensimmäisenä hyppääjänä yhden mäkiviikon kaikki neljä osakilpailua. Kokonaiskilpailun hän voitti 56,6 pisteen erolla Suomen Matti Hautamäkeen. Itävallan Martin Höllwarth sijoittui kolmanneksi.[45]
Raviurheilu muokkaa
- Prix d’Amérique 27.1. Pariisissa. Voittoon ravasi toistamiseen italialainen, Giampaolo Minnuccin ohjastama Varenne, jota valmensi suomalainen Jori Turja.[46]
Salibandy muokkaa
Soutu muokkaa
- Maailmanmestaruuskilpailut 15.–21.9. Sevillassa, Espanjassa. Miehillä oli ohjelmassa neljätoista ja naisilla kymmenen lajia. Saksa voitti viisi kultamitalia. Kaikkiaan mitaleille ylsi 23 maata.[48]
Suunnistus muokkaa
- Euroopan-mestaruuskilpailut 23.–30.9. Sümegissä, Unkarissa. Sveitsi voitti kolme kultamitalia ja Ruotsi kaksi.[49]
- Tiomila-viesti 27.–28.4. Surahammarissa, Ruotsissa. Norjalainen Halden SK voitti sekä miesten että naisten viestin.[50]
- Jukolan viesti 15.–16.6. Asikkalassa, Suomessa. Norjalainen Bækkelagets SK voitti miesten Jukolan ja suomalainen Turun Suunnistajat Venlojen viestin.[51]
Taitoluistelu muokkaa
- Salt Lake Cityn olympialaisissa kilpailtiin neljässä eri lajissa. Venäjän Aleksei Jagudin voitti miesten ja Yhdysvaltain Sarah Hughes naisten kilpailun. Jäätanssin voitti ranskalaispari Marina Anisina / Gwendal Peizerat. Pariluistelun voitti alun perin venäläispari Jelena Berežnaja / Anton Siharulidze, mutta tuomarointiin liittyneiden epäselvyyksien seurauksena kanadalaispari Jamie Salé / David Pelletier nostettiin jakamaan kultamitali venäläisten kanssa.[52][53]
- Taitoluistelun maailmanmestaruuskilpailut 18.–24.3. Naganossa, Japanissa. Maailmanmestaruuden voittivat Venäjän Aleksei Jagudin, Venäjän Irina Slutskaja, Kiinan Shen Xue / Zhao Hongbo sekä Venäjän Irina Lobatševa / Ilja Averbuh.[54]
- Taitoluistelun Euroopan-mestaruuskilpailut 14.–20.1. Lausannessa, Sveitsissä. Mestaruuden voittivat venäläiset Aleksei Jagudin, Marija Butyrskaja ja Tatjana Totmjanina / Maksim Marinin sekä ranskalainen jäätanssipari Marina Anissina / Gwendal Peizerat.[54]
- Muodostelmaluistelun maailmanmestaruuskilpailut 11.–13.4. Rouenissa, Ranskassa. Suomalaisjoukkue Marigold IceUnity voitti kultaa ennen ruotsalaista Surprisea ja kanadalaista Black Icea.[55]
Tennis muokkaa
- Australian avointen kaksinpelien loppuotteluissa ruotsalainen Thomas Johansson voitti venäläisen Marat Safinin ja yhdysvaltalainen Jennifer Capriati sveitsiläisen Martina Hingisin. Hingis voitti naisten nelinpelin parinaan venäläinen Anna Kurnikova.[56]
- Ranskan avointen kaksinpelien loppuotteluissa espanjalainen Albert Costa voitti maanmiehensä Juan Carlos Ferreron ja yhdysvaltalainen Serena Williams isosiskonsa Venus Williamsin.[57]
- Wimbledonin kaksinpelien loppuotteluissa australialainen Lleyton Hewitt voitti argentiinalaisen David Nalbandianin ja Serena Williams Venus Williamsin. Williamsit voittivat naisten nelinpelin.[58]
- Yhdysvaltain avointen kaksinpelien loppuotteluissa Yhdysvaltain Pete Sampras voitti maanmiehensä Andre Agassiin ja Serena Williams jälleen Venus-siskonsa. Sampras saavutti ennätyksellisesti uransa 14. Grand Slam -turnausvoiton.[59]
Uinti muokkaa
- Lyhyen radan maailmanmestaruuskilpailut 3.–7.4. Moskovassa, Venäjällä. Ukrainan Jana Klotškova voitti kolme henkilökohtaista kultamitalia. Menestynein maa oli kymmenellä kultamitalillaan Australia.[60]
- Euroopan-mestaruuskilpailut 25.7.–4.8. Berliinissä, Saksassa. Ukrainan Jana Klotškova voitti kolme henkilökohtaista kultamitalia. Menestynein maa oli Saksa, joka voitti kymmenen kultaa ratauintimatkoilla ja viisi kultaa uimahypyissä.[61]
- Lyhyen radan Euroopan-mestaruuskilpailut 12.–15.12. Riesassa, Saksassa. Isäntämaa voitti seitsemän kultamitalia.[62]
Voimistelu muokkaa
- Telinevoimistelun maailmanmestaruuskilpailut 21.–24.11. Debrecenissa, Unkarissa. Miehet kilpailivat kuudella ja naiset neljällä telineellä. Kiina, Romania ja Yhdysvallat voittivat kukin kaksi kultamitalia. Kiinan Li Xiaopeng voitti kultaa hypyssä ja nojapuilla.[63]
- Telinevoimistelun Euroopan-mestaruuskilpailut 19.–28.4. Patraksessa, Kreikassa. Venäjän Svetlana Horkina voitti naisten neliottelun ja kaikkiaan kolme kultamitalia. Miesten kuusiottelun voitti Romanian Dan Potra, joka kuului myös joukkuekilpailun kultamitalisteihin.[64]
Yleisurheilu muokkaa
- Maastojuoksun maailmanmestaruuskilpailut 23.–24.3. Dublinissa, Irlannissa. Aikuisten sarjoissa Etiopia voitti neljä kultamitalia, Kenia kolme ja Iso-Britannia yhden, kun Paula Radcliffe voitti naisten pidemmän matkan, 8 kilometriä. Etiopian Kenenisa Bekele voitti miesten sarjassa sekä lyhyen (4 km) että pitkän matkan (12 km). Naisten lyhyen matkan (4 km) nopein oli Kenian Edith Masai.[65]
- Puolimaratonin maailmanmestaruuskilpailut 5.5. Brysselissä, Belgiassa. Miesten kilpailun voitti Kenian Paul Kosgei ja naisten Etiopian Berhane Adere. Paras eurooppalainen oli naisten kilpailussa pronssia saavuttanut Latvian Jelena Prokoptšuka. Kenia voitti molemmat joukkuekilpailut.[66]
- Euroopan-mestaruuskilpailut 6.–11.8. Münchenissä, Saksassa. Pikajuoksijat Dwain Chambers (Iso-Britannia) ja Muriel Hurtis (Ranska) voittivat kaksi kultamitalia, joista toinen tuli viestistä. Britannian pika-aitajuoksija Colin Jackson ja keihäänheittäjä Steve Backley voittivat kultaa jo neljänsissä EM-kisoissaan. Robert Korzeniowski käveli 50 kilometrillä epävirallisen maailmanennätyksen 3.36.39 ja Paula Radcliffe juoksi 10 000 metrillä Euroopan-ennätyksen 30.01,09. Kisojen menestyneimmät maat olivat seitsemän kultamitalia saavuttaneet Venäjä ja Iso-Britannia.[67]
- Maailmancup 20.–21.9. Madridissa, Espanjassa. Yhdeksästä joukkueesta miesten kilpailun parhaat olivat Afrikka, Yhdysvallat ja Eurooppa sekä naisten kärkitriossa Venäjä, Eurooppa ja Amerikka.[68]
- Lontoon maratonilla 14.4. Yhdysvaltain Khalid Khannouchi juoksi miesten epävirallisen maailmanennätyksen 2.05.38 ja Ison-Britannian Paula Radcliffe naisten epävirallisen maailmanennätyksen 2.18.56.[69]
- Chicagon maratonilla 13.10. Paula Radcliffe paransi naisten epävirallisen maailmanennätyksen aikaan 2.17.18. Khalid Khannouchi voitti miesten kilpailun ja juoksi huippuajan 2.05.56.[70]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 23. Kustannus-Notariaatti Oy, 2002. ISBN 952-5106-16-0.
- Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 24. Kopijyvä Kustannus Oy, 2003. ISBN 952-5092-92-5.
- Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 25. Kopijyvä Kustannus Oy, 2004. ISBN 952-5478-47-5.
Viitteet muokkaa
- ↑ Siukonen 2002, s. 196
- ↑ Siukonen 2002, s. 212
- ↑ Siukonen 2003, s. 74–76
- ↑ Siukonen 2002, s. 201–202
- ↑ Siukonen 2003, s. 174
- ↑ Siukonen 2003, s. 64, 175
- ↑ Siukonen 2002, s. 203–204
- ↑ Siukonen 2003, s. 133, 212–213
- ↑ Siukonen 2003, s. 134, 212
- ↑ Siukonen 2003, s. 137, 181
- ↑ Siukonen 2003, s. 88, 182
- ↑ Siukonen 2002, s. 209–210
- ↑ Siukonen 2003, s. 83–84, 183
- ↑ Siukonen 2002, s. 202–203
- ↑ Siukonen 2003, s. 84, 184
- ↑ Siukonen 2003, s. 98, 184
- ↑ Siukonen 2003, s. 111, 184
- ↑ Siukonen 2003, s. 122, 184
- ↑ a b Siukonen 2003, s. 189
- ↑ Siukonen 2003, s. 33–38
- ↑ Siukonen 2003, s. 192–193
- ↑ Siukonen 2002, s. 210–212
- ↑ Siukonen 2003, s. 88, 194–195
- ↑ Siukonen 2003, s. 94, 195
- ↑ Siukonen 2002, s. 208–209
- ↑ Siukonen 2003, s. 126, 203
- ↑ Siukonen 2003, s. 203
- ↑ Siukonen 2003, s. 202–203
- ↑ a b Siukonen 2003, s. 205
- ↑ a b Siukonen 2003, s. 206
- ↑ Siukonen 2002, s. 203
- ↑ Siukonen 2003, s. 208–209
- ↑ Siukonen 2003, s. 209–210
- ↑ Siukonen 2003, s. 98
- ↑ Pollack, Micah: Byrd Wins Decision Over Holyfield for IBF Crown The Washington Post. 15.12.2002. Viitattu 2.2.2024. (englanniksi)
- ↑ Siukonen 2003, s. 219
- ↑ 2nd AIBA Women’s World Boxing Championships (pdf) AIBA. Viitattu 2.2.2024. (englanniksi)
- ↑ Siukonen 2002, s. 205–207
- ↑ Siukonen 2003, s. 61, 226
- ↑ a b Siukonen 2003, s. 226
- ↑ Siukonen 2002, s. 198–200
- ↑ Siukonen 2003, s. 70–71
- ↑ Siukonen 2004, s. 164–165
- ↑ Siukonen 2003, s. 185
- ↑ Siukonen 2003, s. 58, 185
- ↑ Siukonen 2003, s. 62, 234
- ↑ Siukonen 2003, s. 92, 235
- ↑ Siukonen 2003, s. 237–238
- ↑ Siukonen 2003, s. 241
- ↑ Siukonen 2003, s. 86, 242
- ↑ Siukonen 2003, s. 98, 242
- ↑ Siukonen 2002, s. 192, 207–208
- ↑ Siukonen 2003, s. 66
- ↑ a b Siukonen 2003, s. 244
- ↑ Siukonen 2003, s. 245
- ↑ Siukonen 2003, s. 246
- ↑ Siukonen 2003, s. 95, 246–247
- ↑ Siukonen 2003, s. 247
- ↑ Siukonen 2003, s. 127, 247
- ↑ Siukonen 2003, s. 248
- ↑ Siukonen 2003, s. 249
- ↑ Siukonen 2003, s. 249–250
- ↑ Siukonen 2003, s. 144, 258
- ↑ Siukonen 2003, s. 85–86, 258
- ↑ Siukonen 2003, s. 260
- ↑ Siukonen 2003, s. 260–261
- ↑ Siukonen 2003, s. 49–54
- ↑ Siukonen 2003, s. 261
- ↑ Siukonen 2003, s. 83
- ↑ Siukonen 2003, s. 134, 270
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Urheiluvuosi 2002 Wikimedia Commonsissa
