Urheiluvuosi 2002

vuoden 2002 urheilutapahtumat

Urheiluvuosi 2002 käsittelee vuoden 2002 merkittäviä uutisia ja tapahtumia urheilussa.

Urheiluvuodet
1992199319941995199619971998 •   
199920002001 2002 200320042005
   2006200720082009201020112012
Vuodet
1999200020012002200320042005

Vuoden 2002 merkittävimmät urheilutapahtumat olivat talviolympialaiset Salt Lake Cityssä Yhdysvalloissa, sekä jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut Etelä-Koreassa ja Japanissa. Merkittävimmistä palloilulajeista myös koripallon ja lentopallon maailmanmestaruuksista kilpailtiin.

YleiskilpailutMuokkaa

  • Talviolympialaiset 8.–24.2. Salt Lake Cityssä, Yhdysvalloissa. Mukana oli 78 maata ja 2 516 akkreditoitua urheilijaa, molemmat talviolympialaisten historian ennätyksiä.[1] Mitalitilaston ykkönen oli Saksa 12 kulta-, 16 hopea- ja 7 pronssimitalilla.[2]
  • Talviparalympialaiset 7.–16.3. Salt Lake Cityssä, Yhdysvalloissa. Mukana oli 36 maata ja 416 urheilijaa. Mitalitilaston ykkönen oli Saksa, joka keräsi 17 kultaa, yhden hopean ja 15 pronssia.[3]

AlppihiihtoMuokkaa

Amerikkalainen jalkapalloMuokkaa

AmpumahiihtoMuokkaa

AutourheiluMuokkaa

BaseballMuokkaa

BiljardiMuokkaa

CurlingMuokkaa

  • Salt Lake Cityn olympialaisissa Norja voitti miesten loppuottelussa Kanadan 6–5. Pronssiottelussa Sveitsi voitti Ruotsin 7–3. Naisten olympiakultaa voitti Iso-Britannia oltuaan loppuottelussa Sveitsiä parempi pistein 4–3. Naisten pronssiottelussa Kanada voitti Yhdysvallat 9–5.[12]
  • Maailmanmestaruuskilpailut 6.–14.4. Bismarckissa, Yhdysvalloissa. Miesten loppuottelussa Kanada voitti Norjan 10–5, ja pronssille sijoittui Skotlanti. Naisten loppuottelussa Skotlanti voitti Ruotsin 6–5, ja pronssia sai Norja.[13]

FreestylehiihtoMuokkaa

GolfMuokkaa

JalkapalloMuokkaa

JudoMuokkaa

  • Euroopan-mestaruuskilpailut 16.–19.5. Mariborissa, Sloveniassa. Sekä miehet että naiset kilpailivat seitsemässä painoluokassa, avoimessa luokassa ja joukkuekilpailussa. Ranska voitti viisi kultamitalia sekä Alankomaat ja Saksa kaksi. Kaikkiaan mitaleille pääsi 22 maata.[21]

JääkiekkoMuokkaa

  • Salt Lake Cityn olympialaisissa miesten jääkiekkoturnaukseen osallistui neljätoista maata, joista kuusi parhaaksi rankattua pääsivät suoraan kahdeksan joukkueen kaksilohkoiseen jatkosarjaan. Naisten turnauksessa oli mukana kahdeksan maata. Miesten turnauksen voitti Kanada, jolle Yhdysvallat hävisi loppuottelun 5–2. Pronssiottelussa Venäjä voitti Valko-Venäjän, joka puolivälierissä pudotti Ruotsin. Kanada voitti myös naisten kultamitalin voittamalla loppuottelussa Yhdysvallat 3–2. Pronssiottelussa Ruotsi voitti Suomen 2–1.[22]
  • Maailmanmestaruuskilpailut 26.4.–11.5. Ruotsissa. Slovakia nappasi ensimmäisen maailmanmestaruutensa voittamalla loppuottelussa Venäjän 4–3. Pronssiottelussa Ruotsi voitti Suomen 5–3. Kuudestatoista joukkueesta viimeiseksi sijoittui Japani. Slovakian tähtipelaajista Miroslav Šatan voitti pistepörssin 13 tehopisteellä (5+8) ja Peter Bondra maalintekijätilaston seitsemällä maalilla. Tähdistöjoukkueeseen slovakeista valittiin myös puolustaja Richard Lintner.[23]
  • NHL:n loppuotteluissa Detroit Red Wings voitti ensi kertaa finaaleihin yltäneen Carolina Hurricanesin otteluvoitoin 4–1.[24]

KelkkailuMuokkaa

KoripalloMuokkaa

KäsipalloMuokkaa

LentopalloMuokkaa

LumilautailuMuokkaa

MaahockeyMuokkaa

MelontaMuokkaa

  • Ratamelonnan maailmanmestaruuskilpailut 29.8.–1.9. Sevillassa, Espanjassa. Miehillä oli ohjelmassa yhdeksän kajakki- ja yhdeksän kanadalaiskanoottilajia, naisilla yhdeksän kajakkilajia. Kisojen menestynein maa oli Unkari, joka voitti kuusi kultamitalia ja kaikki niistä naisten lajeissa. Szilvia Szabó ja Kinga Bóta voittivat kumpikin neljä kultaa, ja Katalin Kovács voitti kolme kultaa, joista kaksi henkilökohtaisissa lajeissa. Myös venäläinen kanadalaismeloja Maksim Opalev voitti kolme kultaa, joista kaksi yksiköissä.[33]

PikaluisteluMuokkaa

Pohjoismaiset hiihtolajitMuokkaa

RaviurheiluMuokkaa

SalibandyMuokkaa

SoutuMuokkaa

  • Maailmanmestaruuskilpailut 15.–21.9. Sevillassa, Espanjassa. Miehillä oli ohjelmassa neljätoista ja naisilla kymmenen lajia. Saksa voitti viisi kultamitalia. Kaikkiaan mitaleille ylsi 23 maata.[44]

SuunnistusMuokkaa

TaitoluisteluMuokkaa

TennisMuokkaa

UintiMuokkaa

VoimisteluMuokkaa

YleisurheiluMuokkaa

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  • Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 23. Kustannus-Notariaatti Oy, 2002. ISBN 952-5106-16-0.
  • Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 24. Kopijyvä Kustannus Oy, 2003. ISBN 952-5092-92-5.
  • Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 25. Kopijyvä Kustannus Oy, 2004. ISBN 952-5478-47-5.

ViitteetMuokkaa

  1. Siukonen 2002, s. 196
  2. Siukonen 2002, s. 212
  3. Siukonen 2003, s. 74–76
  4. Siukonen 2002, s. 201–202
  5. Siukonen 2003, s. 174
  6. Siukonen 2003, s. 64, 175
  7. Siukonen 2002, s. 203–204
  8. Siukonen 2003, s. 133, 212–213
  9. Siukonen 2003, s. 134, 212
  10. Siukonen 2003, s. 137, 181
  11. Siukonen 2003, s. 88, 182
  12. Siukonen 2002, s. 209–210
  13. Siukonen 2003, s. 83–84, 183
  14. Siukonen 2002, s. 202–203
  15. Siukonen 2003, s. 84, 184
  16. Siukonen 2003, s. 98, 184
  17. Siukonen 2003, s. 111, 184
  18. Siukonen 2003, s. 122, 184
  19. a b Siukonen 2003, s. 189
  20. Siukonen 2003, s. 33–38
  21. Siukonen 2003, s. 192–193
  22. Siukonen 2002, s. 210–212
  23. Siukonen 2003, s. 88, 194–195
  24. Siukonen 2003, s. 94, 195
  25. Siukonen 2002, s. 208–209
  26. Siukonen 2003, s. 126, 203
  27. Siukonen 2003, s. 203
  28. Siukonen 2003, s. 202–203
  29. a b Siukonen 2003, s. 205
  30. a b Siukonen 2003, s. 206
  31. Siukonen 2002, s. 203
  32. Siukonen 2003, s. 208–209
  33. Siukonen 2003, s. 209–210
  34. Siukonen 2002, s. 205–207
  35. Siukonen 2003, s. 61, 226
  36. a b Siukonen 2003, s. 226
  37. Siukonen 2002, s. 198–200
  38. Siukonen 2003, s. 70–71
  39. Siukonen 2004, s. 164–165
  40. Siukonen 2003, s. 185
  41. Siukonen 2003, s. 58, 185
  42. Siukonen 2003, s. 62, 234
  43. Siukonen 2003, s. 92, 235
  44. Siukonen 2003, s. 237–238
  45. Siukonen 2003, s. 241
  46. Siukonen 2003, s. 86, 242
  47. Siukonen 2003, s. 98, 242
  48. Siukonen 2002, s. 192, 207–208
  49. Siukonen 2003, s. 66
  50. a b Siukonen 2003, s. 244
  51. Siukonen 2003, s. 245
  52. Siukonen 2003, s. 246
  53. Siukonen 2003, s. 95, 246–247
  54. Siukonen 2003, s. 247
  55. Siukonen 2003, s. 127, 247
  56. Siukonen 2003, s. 248
  57. Siukonen 2003, s. 249
  58. Siukonen 2003, s. 249–250
  59. Siukonen 2003, s. 144, 258
  60. Siukonen 2003, s. 85–86, 258
  61. Siukonen 2003, s. 260
  62. Siukonen 2003, s. 260–261
  63. Siukonen 2003, s. 49–54
  64. Siukonen 2003, s. 261
  65. Siukonen 2003, s. 83
  66. Siukonen 2003, s. 134, 270

Aiheesta muuallaMuokkaa