Urheiluvuosi 2000
vuoden 2000 urheilutapahtumat
Urheiluvuosi 2000 käsittelee vuoden 2000 merkittäviä uutisia ja tapahtumia urheilussa.
| Urheiluvuodet |
|---|
| 1990 • 1991 • 1992 • 1993 • 1994 • 1995 • 1996 • 1997 • 1998 • 1999 – 2000 – 2001 • 2002 • 2003 • 2004 • 2005 • 2006 • 2007 • 2008 • 2009 • 2010 |
| Vuodet |
| 1997 • 1998 • 1999 – 2000 – 2001 • 2002 • 2003 |
Yleiskilpailut muokkaa
- Kesäolympialaiset 15.9.–1.10. Sydneyssä, Australiassa. Kisoihin osallistui ennätykselliset 11 744 urheilijaa 199 maasta. Kisojen menestynein maa oli Yhdysvallat. Uusina urheilumuotoina ohjelmassa olivat taekwondo ja triathlon.[1]
- Kesäparalympialaiset 18.–29.10. Sydneyssä. Kisoihin osallistui noin 4 000 urheilijaa 121 maasta. Isäntämaa Australia oli mitalitilaston ykkönen.[2]
Amerikkalainen jalkapallo muokkaa
- 34. Super Bowl 30.1. Atlantassa. St. Louis Rams voitti Tennessee Titansin 23–16.[3]
Autourheilu muokkaa
- Marcus Grönholm voitti rallin maailmanmestaruuden kaudella 2000.[4]
- Michael Schumacher voitti Formula 1 -autoilun maailmanmestaruuden.[4]
Baseball muokkaa
- MLB:n mestaruuden voitti New York Yankees, joka oli World Seriesissä New York Metsiä parempi otteluvoitoin 4–1.[5]
Golf muokkaa
- Masters-turnaus 6.–9.4. Augustassa. Fidžin Vijay Singh voitti kolmen lyönnin erolla Etelä-Afrikan Ernie Elsiin.[6]
- Yhdysvaltain avoin turnaus 15.–18.6. Pebble Beachissä, Kaliforniassa. Yhdysvaltain Tiger Woods voitti yhden lyönnin erolla Espanjan Miguel Ángel Jiméneziin ja Etelä-Afrikan Ernie Elsiin.[6]
- Britannian avoin turnaus 20.–23.7. St. Andrewsissa, Skotlannissa. Yhdysvaltain Tiger Woods voitti kahdeksan lyönnin erolla Etelä-Afrikan Ernie Elsiin ja Tanskan Thomas Bjørniin.[6]
- PGA Championship 17.–20.8. Louisvillessä, Kentuckyssa. Yhdysvaltain Tiger Woods voitti uusinnassa maanmiehensä Bob Mayn.[6]
Jalkapallo muokkaa
- UEFA-cupin loppuottelu 17.5. Kööpenhaminassa, Tanskassa. Galatasaray voitti cupin ensimmäisenä turkkilaisseurana oltuaan englantilaista Arsenalia parempi rangaistuslaukauskilpailussa lukemin 4–1.[7]
- Mestarien liigan loppuottelu 24.5. Pariisissa, Ranskassa. Vastakkain pelasi kaksi espanjalaista seuraa, joista Real Madrid oli Valenciaa parempi maalein 3–0.[8]
- Euroopan-mestaruuskilpailut 10.6.–2.7. Belgiassa ja Alankomaissa. Euroopan-mestaruuden voitti Ranska, hopealle sijoittui loppuottelun jatkoajalla 2–1 hävinnyt Italia ja kolmannen sijan jakoivat välierien häviäjäjoukkueet Alankomaat ja Portugali. Kisojen parhaat maalintekijät olivat viisi maalia tehneet Alankomaiden Patrick Kluivert ja Jugoslavian Savo Milošević.[9]
Judo muokkaa
- Sydneyn olympialaisten judokilpailuissa sekä miehet että naiset ottelivat seitsemässä painoluokassa. Japani oli mitalitilaston ykkönen neljällä kulta-, kahdella hopea- ja kahdella pronssimitalilla. Yhteensä mitalimaita oli 25. Raskaimpien luokkien mestarit olivat Ranskan David Douillet miesten yli 100-kiloisissa ja Kiinan Yuan Hua naisten yli 78-kiloisissa.[10]
Jääkiekko muokkaa
- Miesten maailmanmestaruuskilpailut 29.4.–14.5. Pietarissa, Venäjällä. Tšekki voitti mestaruuden 5–3-loppuotteluvoitolla Slovakiasta. Pronssiottelussa Suomi voitti Kanadan 2–1. Slovakian Miroslav Šatan oli pistepörssin ja maalintekijätilaston ykkönen (10+2=12), ja hänen lisäkseen kisojen tähdistöjoukkueeseen valittiin Tšekin joukkueesta hyökkääjät Jiří Dopita ja Tomáš Vlasák, puolustaja Michal Sýkora ja maalivahti Roman Čechmánek sekä suomalaispuolustaja Petteri Nummelin. Kisojen parhaana pelaajana palkittiin Tšekin Martin Procházka.[11]
- Naisten maailmanmestaruuskilpailut 3.–9.4. Kanadassa. Loppuottelussa Kanada voitti Yhdysvallat jatkoajalla 3–2. Suomi sai pronssia voitettuaan pronssiottelussa Ruotsin 7–1. Pistepörssin kärjessä oli Yhdysvaltain Krissy Wendell (2+11=13), ja paras maalintekijä oli saman maan Karyn Bye (8 maalia). Seitsemän maalia tehnyt Suomen Katja Riipi valittiin kisojen parhaaksi hyökkääjäksi.[12]
- NHL:n loppuotteluissa New Jersey Devils voitti Stanley Cupin oltuaan Dallas Starsia parempi otteluvoitoin 4–2.[13]
Koripallo muokkaa
- Sydneyn olympialaisten miesten turnauksessa kultaa voitti Yhdysvallat, joka kukisti loppuottelussa Ranskan 85–75. Liettua sijoittui pronssille. Naisten turnauksessa Yhdysvallat voitti kultaa, loppuottelun lukemin 76–54 hävinnyt Australia sai hopeaa ja Brasilia sijoittui pronssille.[14]
- NBA:n loppuotteluissa Los Angeles Lakers voitti Indiana Pacersin otteluvoitoin 4–2. Kauden arvokkaimpana pelaajana palkittiin Los Angelesin Shaquille O’Neal.[15]
Käsipallo muokkaa
Lentopallo muokkaa
- Sydneyn olympialaisten miesten loppuottelussa Jugoslavia voitti Venäjän 3–0. Pronssia sai Italia. Naisten turnauksessa Kuuba voitti kultaa, loppuottelun erin 3–2 hävinnyt Venäjä sai hopeaa ja Brasilia sijoittui pronssille.[16]
Melonta muokkaa
- Sydneyn olympialaisissa miesten ohjelmaan kuului yhdeksän ja naisten ohjelmaan kolme ratamelontalajia. Koskimelonnassa miehillä oli kolme lajia ja naisilla yksi. Unkari ja Saksa voittivat neljä kultamitalia. Kaikkiaan mitaleille ylsi 17 maata. Norjan Knut Holmann voitti molemmat miesten kajakkiyksikkökilpailut. Saksan Birgit Fischer nosti uransa olympiakultamitalien määrän seitsemään.[17]
Nyrkkeily muokkaa
- Ukrainalainen Vitali Klytško menetti ammattinyrkkeilyn WBO-liiton raskaan sarjan maailmanmestaruuden yhdysvaltalaiselle Chris Byrdille jouduttuaan luovuttamaan 1.4. Berliinissä käydyn ottelun yhdeksännessä erässä olkapäävamman vuoksi.[18] Kölnissä 14.10. WBO:n mestariksi nousi Vitali Klytškon pikkuveli Volodymyr Klytško ottamalla pistevoiton Byrdistä.[19] Evander Holyfield nousi raskaan sarjan maailmanmestariksi ennätyksellisesti neljännen kerran, kun hän WBA-liiton avoimena olleesta mestaruudesta oteltaessa voitti 12.8. Las Vegasissa John Ruizin. Mestaruus oli otettu pois Lennox Lewisilta, koska hän kieltäytyi ottelemasta Ruizia vastaan.[20]
- Sydneyn olympialaisten nyrkkeilykilpailuissa miehet ottelivat 12 painoluokassa. Kuuba voitti neljä kulta- ja kaksi pronssimitalia. Yhteensä mitalimaita oli 22. Yhdysvallat jäi ilman kultamitalia mukana ollessaan ensi kerran vuoden 1948 jälkeen. Kuuban Félix Savón voitti olympiahistorian kolmantena nyrkkeilijänä kolmannen kultamitalin. Raskaimman, yli 91-kiloisten sarjan voitti Ison-Britannian Audley Harrison.[21]
Paini muokkaa
- Sydneyn olympialaisten painikilpailuissa miehet kilpailivat kahdeksassa painoluokassa niin kreikkalais-roomalaisessa painimuodossa kuin vapaapainissakin. Venäjä oli menestyksekkäin maa kuudella kulta-, kahdella hopea- ja yhdellä pronssimitalilla. Kaikkiaan mitaleja sai 22 maata. Suomalaisista Marko Yli-Hannuksela saavutti pronssia. Miesten kreikkalais-roomalaisen painin raskaimman sarjan (130 kg) loppuottelussa Yhdysvaltain Rulon Gardner voitti yllättäen sarjaa yli vuosikymmenen ylivoimaisesti hallineen Venäjän Aleksandr Karelinin. Vapaapainin raskaimman sarjan voitti Venäjän David Musuľbes.[22]
Painonnosto muokkaa
- Sydneyn olympialaisten painonnostokilpailuissa miehet ottelivat kahdeksassa ja ensimmäistä kertaa mukana olleet naiset seitsemässä painoluokassa. Kiina voitti viisi kultamitalia, joista neljä tuli naisten lajeista. Miesten puolella Iran ja Kreikka voittivat kaksi kultamitalia. Yhteensä mitalimaita oli 23. Kreikan Pirros Dimas ja Kakhi Kakhiašvili voittivat uransa kolmannen kultamitalin. Kolme bulgarialaista mitalistia jäi kiinni dopingtestissä ja maa suljettiin lopulta pois kisojen painonnostokilpailuista. Yhteistuloksen maailmanennätyksen tekivät Turkin Halil Mutlu miesten alle 56-kiloisissa (305,0 kg), Iranin Hossein Rezazadeh miesten yli 105-kiloisissa (472,5 kg), Kiinan Yang Xia naisten alle 53-kiloisissa (225,0 kg), Kiinan Xiaomin Chen naisten alle 63-kiloisissa (242,5 kg) sekä Kiinan Ding Meiyuan naisten yli 75-kiloisissa (300,0 kg).[23]
Pikaluistelu muokkaa
- Yleisluistelun maailmanmestaruuskilpailut 5.–6.2. Milwaukeessa, Yhdysvalloissa. Miesten mestaruuden voitti Alankomaiden Gianni Romme ja naisten ykkönen oli Saksan Claudia Pechstein.[24]
- Sprinttimaailmanmestaruuskilpailut 26.–27.2. Soulissa, Etelä-Koreassa. Miesten mestaruuden voitti Kanadan Jeremy Wotherspoon ja naisten paras oli Saksan Monique Garbrecht.[25]
- Matkakohtaiset maailmanmestaruuskilpailut 3.–5.3. Naganossa, Japanissa. Kahteen mestaruuteen ylsivät Alankomaiden Gianni Romme 5 000 ja 10 000 metrillä, Saksan Monique Garbrecht 500 ja 1 000 metrillä sekä Saksan Claudia Pechstein 1 500 ja 3 000 metrillä.[26]
- Yleisluistelun Euroopan-mestaruuskilpailut 15.–16.1. Hamarissa, Norjassa. Miesten mestariksi luisteli Alankomaiden Rintje Ritsma ja naisten mestariksi Saksan Anni Friesinger. Saksan Gunda Niemann-Stirnemann teki 5 000 metrillä maailmanennätyksen 6.56,84.[26]
Pyöräily muokkaa
- Italian ympäriajo 14.5.–4.6. Kilpailun voitti Italian Stefano Garzelli noin 1,5 minuutin erolla maanmiehiinsä Francesco Casagrandeen ja Gilberto Simoniin.[27]
- Ranskan ympäriajo 1.–23.7. Kilpailun voitti alun perin Yhdysvaltain Lance Armstrong mutta myöhemmin hänen dopingin käyttönsä paljastui ja vuonna 2012 hän menetti voittonsa. Kilpailussa toiseksi ajoi Saksan Jan Ullrich yli kuusi minuuttia Armstrongille hävinneenä ja kolmas oli Espanjan Joseba Beloki.[27][28]
Soutu muokkaa
- Sydneyn olympialaisissa miehet kilpailivat kahdeksassa ja naiset kuudessa eri lajissa. Romania saavutti kolme kultamitalia, jotka kaikki tulivat naisten puolelta. Kaikkiaan mitaleille ylsi 20 maata. Yksikköjen voittajat olivat Uuden-Seelannin Rob Waddell ja Valko-Venäjän Jekaterina Karsten. Ison-Britannian Steve Redgrave voitti viidennen kultamitalinsa viidensissä olympiakisoissaan. Romanian Elisabeta Lipă saavutti mitalin viidensissä peräkkäisissä olympiakisoissaan.[29]
- Maailmanmestaruuskilpailut 1.–6.8. Zagrebissa, Kroatiassa. Kilpailuihin kuului olympiaohjelmaan kuulumattomia luokkia. Suomen Laila Finska-Bezerra voitti kultaa kevyessä yksikössä.[30]
Taitoluistelu muokkaa
- Taitoluistelun maailmanmestaruuskilpailut 26.3.–2.4. Nizzassa, Ranskassa. Maailmanmestaruuden voittivat Venäjän Aleksei Jagudin kolmannen kerran peräkkäin, Yhdysvaltain Michelle Kwan, pariluistelussa Venäjän Maria Petrova / Aleksei Tihonov sekä jäätanssissa Ranskan Marina Anissina / Gwendal Peizerat.[31]
- Taitoluistelun Euroopan-mestaruuskilpailut 7.–13.2. Wienissä, Itävallassa. Mestaruuden voittivat Venäjän 17-vuotias Jevgeni Pljuštšenko, Venäjän Irina Slutskaja,Venäjän Maria Petrova / Aleksei Tihonov sekä Ranskan Marina Anissina / Gwendal Peizerat.[32]
- Muodostelmaluistelun maailmanmestaruuskilpailut 7.–8.4. Minneapolisissa, Yhdysvalloissa. Lajin ensimmäisen maailmanmestaruuden voitti ruotsalainen Team Surprise, toiseksi sijoittui kanadalainen Black Ice, ja seuraavina olivat suomalaisjoukkueet Marigold IceUnity ja Rockettes.[33]
Tennis muokkaa
- Australian avoimessa turnauksessa 17.–30.1. kaksinpelien loppuotteluissa yhdysvaltalainen Andre Agassi voitti venäläisen Jevgeni Kafelnikovin ja yhdysvaltalainen Lindsay Davenport maailmanlistan ykkösen, sveitsiläisen Martina Hingisin. Voitollaan Agassi nousi maailmanlistan ykköseksi.[34]
- Ranskan avoimessa turnauksessa 23.5.–11.6. kaksinpelien loppuotteluissa brasilialainen Gustavo Kuerten voitti ruotsalaisen Magnus Normanin ja ranskalainen Mary Pierce espanjalaisen Conchita Martínezin. Pierce voitti Martina Hingisin parina myös naisten nelinpelin.[35]
- Wimbledonin turnauksessa 19.6.–9.7. Yhdysvaltain Pete Sampras saavutti seitsemännen Wimbledon-mestaruutensa voitettuaan loppuottelussa Australian Patrick Rafterin. Naisten kaksinpelin. loppuottelussa Yhdysvaltain Venus Williams voitti maannaisensa Lindsay Davenportin. Williams voitti siskonsa Serena Williamsin kanssa naisten nelinpelin. Australialaispari Todd Woodbridge / Mark Woodforde voitti miesten nelinpelin kuudennen kerran.[36]
- Yhdysvaltain avoimessa turnauksessa 23.8.–10.9. kaksinpelien loppuotteluissa Venäjän Marat Safin voitti isäntämaan Pete Samprasin ja Venus Williams Lindsay Davenportin.[35]
Uinti muokkaa
- Sydneyn olympialaisten tähtiä olivat kolme henkilökohtaista kultamitalia ja yhden viestihopean uinut alankomaalainen Inge de Bruijn, kolme kultaa ja hopean saanut australialainen Ian Thorpe sekä henkilökohtaisissa lajeissa kaksi kultaa voittaneet alankomaalainen Pieter van den Hoogenband, yhdysvaltalainen Lenny Krayzelburg (lisäksi viestikulta), italialainen Domenico Fioravanti, yhdysvaltalainen Brooke Bennett, romanialainen Diana Mocanu ja ukrainalainen sekauimari Jana Klotškova (lisäksi yksi hopea). Miesten 50 vapaauinnissa yhdysvaltalaiset Anthony Ervin ja Gary Hall Jr. jakoivat kultamitalin tasatuloksella. Kisoissa syntyi yhdeksän uutta maailmanennätystä ja yksi sivuaminen. Yhdysvallat sai ratauintilajeista kaikkiaan 14 kultamitalia ja uimahypyistä yhden. Kiina voitti uimahypyissä viisi kultaa kahdeksasta. Venäjä voitti taitouinnin molemmat kultamitalit.[37]
- Lyhyen radan maailmanmestaruuskilpailut 16.–19.3. Ateenassa, Kreikassa. Yhdysvallat voitti yhdeksän kultamitalia ja oli mitalitilaston kärjessä. Suomalaisista Jani Sievinen voitti kaksi kultaa ja yhden hopean. Kisoissa tehtiin yhdeksän maailmanennätystä.[38]
- Pitkän radan Euroopan-mestaruuskilpailut 28.6.–9.7. Helsingissä, Suomessa. Venäjä voitti 15 kultamitalia, joista seitsemän tuli uimahypyistä ja kaksi taitouinnista. Venäjän lisäksi Ruotsi voitti kuusi kultaa ratauintilajeissa. Suomalaisista Jere Hård voitti kultaa 50 metrin perhosuinnissa, Jarno Pihlava hopeaa 100 metrin rintauinnissa ja Joona Puhakka pronssia yhden metrin ponnahduslautahypyissä.[39]
- Lyhyen radan Euroopan-mestaruuskilpailut 14.–17.12. Valenciassa, Espanjassa. Ruotsi oli mitalitilaston ykkönen kymmenellä kultamitalilla. Suomalaisista Jere Hård saavutti hopeaa 50 metrin perhosuinnissa. Ruotsin Anna-Karin Kammerling ui 50 metrin perhosuinnissa maailmanennätyksen 25,60 ja oli uimassa maailmanennätystä myös 4 × 50 metrin vapaauinnissa (1.38,21) ja 4 × 50 metrin sekauinnissa (1.48,31).[40]
Yleisurheilu muokkaa
- Sydneyn olympialaisten yleisurheilutähti oli Yhdysvaltain Marion Jones, joka voitti kolme kultaa ja saavutti kaksi pronssia.[41] Hän kuitenkin menetti vuosia myöhemmin nämä mitalit, kun hänen sekaantumisensa dopingin käyttöön paljastui. Myös Yhdysvaltain miesten 4 × 400 metrin viestijuoksujoukkue hylättiin jälkikäteen mutta Yhdysvallat oli silti yleisurheilun mitalitilastossa paras. Puolan Robert Korzeniowski voitti kultaa sekä 20 kilometrin että 50 kilometrin kävelyssä[42]. Naisten seiväshyppy ja moukarinheitto olivat ensi kertaa olympialaisten ohjelmassa[1].
- Maastojuoksun maailmanmestaruuskilpailut 18.–19.3. Vilamourassa, Portugalissa. Miesten henkilökohtaisen maailmanmestaruuden voittivat Kenian John Kibowen 4 kilometrillä ja Belgian Mohammed Mourhit 12 kilometrillä, ja naisten mestarit olivat Etiopian Kutre Dulecha 4 kilometrillä sekä saman maan Derartu Tulu 8 kilometrillä. Kenia voitti miesten joukkuemestaruudet, ja naisten joukkuemestareita olivat Portugali ja Etiopia.[43]
- Puolimaratonin maailmanmestaruuskilpailut 12.11. Veracruzissa, Meksikossa. Miesten henkilökohtaisen mestaruuden voitti Kenian Paul Tergat ja naisten Ison-Britannian Paula Radcliffe. Joukkuemestaruudet menivät Keniaan ja Romaniaan.[43]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 22. Kustannus-Notariaatti Oy, 2001. ISBN 952-5106-14-4.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b Siukonen 2001, s. 67
- ↑ Siukonen 2001, s. 169, 172
- ↑ Siukonen 2001, s. 208
- ↑ a b Siukonen 2001, s. 238
- ↑ Siukonen 2001, s. 212
- ↑ a b c d Siukonen 2001, s. 214
- ↑ Siukonen 2001, s. 126, 219
- ↑ Siukonen 2001, s. 127, 219
- ↑ Siukonen 2001, s. 218–219
- ↑ Siukonen 2001, s. 78–79
- ↑ Siukonen 2001, s. 222–223
- ↑ Siukonen 2001, s. 226
- ↑ Siukonen 2001, s. 223
- ↑ Siukonen 2001, s. 90–91
- ↑ Siukonen 2001, s. 231
- ↑ a b Siukonen 2001, s. 91
- ↑ Siukonen 2001, s. 61, 85–86
- ↑ Slater, James: 20 Years Ago Today – When Vitali Klitschko “Quit” Against Chris Byrd Boxing News 24/7. 1.4.2020. Viitattu 2.2.2024. (englanniksi)
- ↑ Klitschko pounds out one-sided decision against Byrd to claim WBO title Kyiv Post. 16.10.2000. Viitattu 2.2.2024. (englanniksi)
- ↑ On this day: Evander Holyfield gifted record fourth heavyweight title, John Ruiz cries foul The Ring. Viitattu 2.2.2024. (englanniksi)
- ↑ Siukonen 2001, s. 57, 77–78
- ↑ Siukonen 2001, 56, 76–77
- ↑ Siukonen 2001, s. 58, 79–81, 159
- ↑ Siukonen 2001, s. 103, 246
- ↑ Siukonen 2001, s. 107, 246
- ↑ a b Siukonen 2001, s. 246
- ↑ a b Siukonen 2001, s. 249
- ↑ Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 34, s. 23. Minerva Kustannus Oy, 2013. ISBN 978-952-492-735-2.
- ↑ Siukonen 2001, s. 60, 83–84
- ↑ Siukonen 2001, s. 252
- ↑ Siukonen 2001, s. 117, 256
- ↑ Siukonen 2001, s. 104, 256
- ↑ Siukonen 2001, s. 119, 256
- ↑ Siukonen 2001, s. 100–101, 257–258
- ↑ a b Siukonen 2001, s. 258
- ↑ Siukonen 2001, s. 138–139, 258
- ↑ Siukonen 2001, s. 72–76
- ↑ Siukonen 2001, s. 259–260
- ↑ Siukonen 2001, s. 260–261
- ↑ Siukonen 2001, s. 261–262
- ↑ Siukonen 2001, s. 71–72
- ↑ Siukonen 2001, s. 69
- ↑ a b Siukonen 2001, s. 271
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Urheiluvuosi 2000 Wikimedia Commonsissa
