Seiväshyppy
Seiväshyppy on yleisurheilulaji, jossa urheilija pyrkii pitkää taipuisaa seivästä apunaan käyttäen pääsemään kahden pystysuuntaisen telineen välissään vaakatasossa kannatteleman riman yli pudottamatta sitä. Seipään avulla urheilija suuntaa vauhdinotossa saavuttamansa liike-energian ylöspäin tehostamaan ponnistusta.
| Seiväshyppy | |
|---|---|
 |
|
Miesten ennätykset |
|
| Maailmanennätys |
 Armand Duplantis623 cm (2023) |
| Olympiaennätys |
 Thiago Braz da Silva603 cm (2016) |
Naisten ennätykset |
|
| Maailmanennätys |
 Jelena Isinbajeva506 cm (2009) |
| Olympiaennätys |
Jelena Isinbajeva 505 cm (2008) |
Historia Muokkaa
Jo antiikin kreikkalaisten, samoin kuin kelttien, tiedetään kilpailleen seiväshypyssä. Lisäksi kautta aikojen seiväshypyn periaatetta on käytetty hyväksi luonnonesteiden kuten purojen, ojien ja aitojen ylittämiseen. Myös esimerkiksi Englannin rämeisillä seuduilla kerrotaan joka talossa olleen oma hyppyseiväs, jottei jokien ja purojen ylityksessä tarvinnut aina kiertää pitkienkin matkojen päässä olleiden siltojen kautta.
Nykyaikaisen seiväshypyn alkuna voitaneen pitää Johann Christoph Friedrich GutsMuthsin ja Frederich L. Jahnin 1850 vuoden tietämillä Saksassa kehittämiä kuntoiluharjoitteita. Seiväshypyn tekniikka, sellaisena kuin se nykyään suurin piirtein tunnetaan, kehitettiin Yhdysvalloissa 1800-luvun lopulla.
Seiväshypyn alkuperäisen, luonnollisen periaatteen mukainen pituussuuntainen hyppy ei koskaan saavuttanut suurta suosiota järjestäytyneissä urheilupiireissä, vaan tulosten mittaaminen korkeussuunnassa on aina ollut ainoa virallinen seiväshypyn kilpailumuoto.
Seiväshyppy on yksi nykyaikaisten olympialaisten yleisurheilun alkuperäisistä kilpailutapahtumista. Se on ollut lajivalikoimassa vuodesta Ateenasta 1896 lähtien. Naisten seiväs tuli kisaohjelmaan vuonna 2000. Yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailuissa seiväshyppy on ollut ensimmäisistä MM-kilpailuista alkaen. Menestynein maa seiväshypyn arvokilpailuissa on ollut Yhdysvallat.[1][2][3][4] Lisäksi seiväs on yksi miesten kymmenottelun lajeista.[5]
Hyppypaikka ja välineet Muokkaa
Seiväshypyn vauhdinottoradan on oltava pituudeltaan vähintään 40 metriä, mutta 45 metriä suositellaan. Vauhdinottoradan päässä, juuri ennen patjaa, oleva seiväskuoppalaatikko on yhden metrin pituinen ja viettää 0,20 metrin syvyyteen.[6]
Rima on levossa täysin suora, poikkileikkaukseltaan ympyränmuotoinen ja 30 millimetriä paksu, materiaaliltaan lasikuitua tai muuta sopivaa materiaalia, ei kuitenkaan metallia. Riman päässä on päätykappaleet, jotka pitävät sen telineillä. Kilpailija voi siirrättää telineitä valintansa mukaan niin, että rima on 0–80 senttimetriä seiväskuopan päätyseinän takana.[6]
Seiväs voi olla mitä tahansa materiaalia, ja se voi olla minkä pituinen tai paksuinen tahansa. Siinä saa myös käyttää tasapaksua teippausta.[6] Lajin alkuaikoina seipäät olivat taipumattomia, ja ne valmistettiin puusta tai alumiinista. Alastulo tehtiin ruoholle, hiekalle tai sahanpurulle. Nykyisin seipäät valmistetaan taipuisasta lasikuidusta ja hiilikuidusta, ja hyppääjät laskeutuvat patjalle. Seipään muuttuminen helpommin pideltäväksi ja energiaa varastoivaksi nopeutti lajin tuloskehitystä 1960-luvulla.[5]
Hyppääjä saa käyttää käsineitä tai haluamaansa ainetta käsissään tai seipäänsä pinnassa.[6]
Hyppysuoritus Muokkaa
Hyppääjä tarttuu seipääseen vauhdinottoradan päässä. Hän lähtee juoksuun vauhdinottorataa pitkin pidellen seipään päätä kahdella kädellä ilmassa kehonsa etupuolella. Etummaisen käden kämmen on alaspäin, takimmaisen kämmen eteenpäin.[5]
Hyppääjä saavuttaa maksiminopeutensa vauhdinottoradan lopussa. Hän alkaa laskea seivästä kohti seiväskuoppaa yleensä kolmanneksi viimeisellä askeleellaan. Kun seiväs osuu kuoppaan, hyppääjä työntää seivästä etummaisella kädellään ja vetää alaspäin takimmaisella kädellään. Sen seurauksena seiväs taipuu kaarelle.[5]
Hyppääjä nousee ilmaan, ja seiväs linkoaa hänet ylöspäin kohti rimaa. Hyppääjä roikkuu seipäässä käsillään, taivuttaa jalkansa ylös, sitten vetää käsillään ja oikaisee itsensä pää alaspäin seipään pään jatkoksi. Hän tekee puolikkaan kierroksen pituusakselinsa ympäri niin, että hänen vatsapuolensa on riman kohdalla alaspäin. Tässä vaiheessa seiväs on jo suoristunut ja hyppääjä saavuttanut maksimikorkeutensa. Hyppääjä taivuttaa selkänsä päästäkseen riman yli ja työntää itsensä irti seipäästä. Sen jälkeen hän laskeutuu patjalle.[5]
Kilpailusäännöt Muokkaa
Seiväshyppykilpailussa rimaa korotetaan kierros kierrokselta vähintään viisi senttimetriä kerrallaan. Jokaisella kilpailijalla on kolme yritystä jokaisesta korkeudesta. Kolmella peräkkäisellä pudotuksella putoaa kilpailusta. Kilpailija voi jättää korkeuksia väliin tai siirtää yrityksiään ylempiin korkeuksiin. Kilpailun voittaa se hyppääjä, joka jää jäljelle, kun kaikki muut ovat pudonneet pois. Voittaja voi jatkaa hyppäämistä, jos haluaa. Tasatilanteessa sijoitukset ratkaistaan vertailemalla pudotusten määrää ensisijaisesti ylimmästä ylitetystä korkeudesta, sen jälkeen tarvittaessa kaikista alemmista korkeuksista yhteensä ja, jos nämäkin ovat tasan, uusinnalla. Uusinta järjestetään vain ensimmäisestä sijasta. Voitosta uusittaessa mahdollisesti syntyvät ennätykset hyväksytään aivan kuten varsinaisessa kilpailussakin. Uusinnan sijasta voitto voidaan myös jakaa, jos kilpailun järjestäjä niin päättää, tai kaikki tasatilanteessa olevat kilpailijat keskenään niin sopivat.[6]
Hyppy hylätään, jos rima putoaa, jos hyppääjä estää riman putoamisen kädellään tai jos hyppääjä vaihtaa käsiensä otejärjestystä seipäässä ponnistuksen jälkeen. Jos seiväs katkeaa, hyppääjä saa uuden yrityksen.[6]
Maailmanennätykset Muokkaa
Vuoden 1998 jälkeen kansainvälisen yleisurheiluliiton säännöissä ei ole ollut erillistä ulkoratojen maailmanennätystä, vaan lajin maailmanennätys on paras ulko- tai sisäradalla tehty tulos.[7]
Maailmanennätykset Muokkaa
| Miehet | Armand Duplantis | SWE |
623 cm | 17. syyskuuta 2023 | Eugene |
| Naiset | Jelena Isinbajeva | RUS |
506 cm | 28. elokuuta 2009 | Zürich |
Sisäratojen maailmanennätys Muokkaa
| Miehet | Armand Duplantis | SWE |
622 cm | 25. helmikuuta 2023 | Clermont-Ferrand |
| Naiset | Jennifer Suhr |  USA |
502 cm | 2. maaliskuuta 2013 | Albuquerque |
Katso myös Muokkaa
Lähteet Muokkaa
- ↑ Athletics Men’s Pole Vault Medalists Sports-Reference. Arkistoitu 6.1.2009. Viitattu 18.10.2015. (englanniksi)
- ↑ Athletics Women’s Pole Vault Medalists Sports-Reference. Arkistoitu 6.1.2009. Viitattu 18.10.2015. (englanniksi)
- ↑ Pole Vault olympics.sporting99.com. Viitattu 18.10.2015. (englanniksi)
- ↑ Butler, Mark et al.: IAAF Statistics Book Moscow 2013 (PDF) iaaf-ebooks.s3.amazonaws.com. Viitattu 18.10.2015. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Carr, Gerry: Fundamentals of Track and Field, s. 170–174. Human Kinetics, 1999. ISBN 978-0-7360-0008-9. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Yleisurheilun kansainväliset säännöt 2022, s. 167–186. Suomen Urheiluliitto. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 5.12.2022).
- ↑ World record ratified 9.3.2014. WA. Viitattu 17.9.2020. (englanniksi)
Aiheesta muualla Muokkaa
- Gwilym S. Brown: Jump Up, Twist Around, Set Another Record. (juttu Pentti Nikulasta ja lasikuituseipäiden murroksesta) Sports Illustrated, 25.2.1963. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
|
1896: William Hoyt | 1900: Irving Baxter | 1904: Charles Dvorak | 1908: Edward Cook ja Alfred Gilbert | 1912: Harry Babcock | 1920: Frank Foss | 1924: Lee Barnes | 1928: Sabin Carr | 1932: William Miller | 1936: Earle Meadows | 1948: Guinn Smith | 1952: Bob Richards | 1956: Bob Richards | 1960: Donald Bragg | 1964: Fred Hansen | 1968: Bob Seagren | 1972: Wolfgang Nordwig | 1976: Tadeusz Ślusarski | 1980: Władysław Kozakiewicz | 1984: Pierre Quinon | 1988: Serhi Bubka | 1992: Maksim Tarasov | 1996: Jean Galfione | 2000: Nick Hysong | 2004: Timothy Mack | 2008: Steven Hooker | 2012: Renaud Lavillenie | 2016: Thiago Braz da Silva | 2020: Armand Duplantis |
| Ulkoradat: 1983: Serhi Bubka | 1987: Serhi Bubka | 1991: Serhi Bubka | 1993: Serhi Bubka | 1995: Serhi Bubka | 1997: Serhi Bubka | 1999: Maksim Tarasov | 2001: Dmitri Markov | 2003: Giuseppe Gibilisco | 2005: Rens Blom | 2007: Brad Walker | 2009: Steven Hooker | 2011: Paweł Wojciechowski | 2013: Raphael Holzdeppe | 2015: Shawnacy Barber | 2017: Sam Kendricks | 2019: Sam Kendricks | 2022: Armand Duplantis | 2023: Armand Duplantis |
| Sisäradat: 1985: Serhi Bubka | 1987: Serhi Bubka | 1989: Rodion Gataullin | 1991: Serhi Bubka | 1993: Rodion Gataullin | 1995: Serhi Bubka | 1997: Igor Potapovitš | 1999: Jean Galfione | 2001: Lawrence Johnson | 2003: Tim Lobinger | 2004: Igor Pavlov | 2006: Brad Walker | 2008: Jevgeni Lukjanenko | 2010: Steven Hooker | 2012: Renaud Lavillenie | 2014: Konstantínos Filippídis | 2016: Renaud Lavillenie | 2018: Renaud Lavillenie | 2022: Armand Duplantis |
|
1999: Stacy Dragila | 2001: Stacy Dragila | 2003: Svetlana Feofanova | 2005: Jelena Isinbajeva | 2007: Jelena Isinbajeva | 2009: Anna Rogowska | 2011: Fabiana Murer | 2013: Jelena Isinbajeva | 2015: Yarisley Silva | 2017: Aikateríni Stefanídi | 2019: Anželika Sidorova | 2022: Katie Nageotte | 2023: Nina Kennedy & Katie Moon |
- Lähteet
- Progression of IAAF World Records – 2015 edition (pdf) IAAF. Viitattu 23.5.2020. (englanniksi)
- World Record Progression of Pole Vault worldathletics.org. Viitattu 21.8.2023. (englanniksi)
- Lähteet
- IAAF Statistics Handbook Helsinki 2005. IAAF, 2005.
- Lähteet
- Hannus, Matti: Yleisurheilu: Tuhat tähteä. WSOY, 1983. ISBN 951-0-11900-8.
- Mitä-Missä-Milloin -kirjat 1984-2009. Otava.
- Jalava, Juhani: Suomen kaikkien aikojen yleisurheilutilastot. Juoksija-lehti, 1983.
Lähteet Muokkaa
- Mitä-Missä-Milloin -kirjat 1984-2009. Otava.
- Yleisurheilu 2007 - Suomen Urheiluliiton vuosikirja. , 2007. ISSN 0512-8005.
Viitteet Muokkaa
- ↑ Niemi, Päivi: ”Hartioihin sais jytyä maatöistä”. Helsingin Sanomat, 10.7.1994, s. C3. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 16.8.2020.
- ↑ Urheilutuloksia. Helsingin Sanomat, 3.8.1994, s. C4. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 16.8.2020.
- ↑ Sundell, Kaarlo: Heli Laitinen korjaili seiväshypyn SE-numeroita (vain tilaajille) 31.5.1995. Helsingin Sanomat. Viitattu 16.8.2020.
- ↑ Nikkanen uudella Suomen ennätyksellä Berliiniin hs.fi. 8.7.2009. Helsingin Sanomat. Viitattu 8.7.2009.
- ↑ Kaunasista Suomeen kultaa, hopeaa ja pronssia! sul.fi. 18.7.2009. SUL. Viitattu 18.7.2009.
- ↑ Jukka Keskisalo juoksi Suomen ennätyksen ja maailman kärkiajan! sul.fi. 25.7.2009. SUL. Viitattu 25.7.2009.
- ↑ Minna Nikkanen ylitti seiväshypyn Suomen ennätyksen! iltasanomat.fi. 6.8.2013. Iltalehti. Viitattu 6.8.2013.
- ↑ Karttunen, Anu: Nikkanen hyppäsi uuden Suomen ennätyksen! Yle Urheilu. 3.8.2014. Viitattu 3.8.2014.
- ↑ Aaltonen, Henni: SE-Nikkanen kehuu toritunnelmaa ja povaa hyvää ensi kautta Yle Urheilu. 29.8.2014. Viitattu 23.1.2016.
- ↑ Minna Nikkanen hyppäsi SE:n! MTV Sport. 3.6.2015. Viitattu 23.1.2016.
- ↑ Karttunen, Anu: Nikkaselle jälleen Suomen ennätys! Yle Urheilu. 2.8.2015. Viitattu 23.1.2016.
- ↑ Karttunen, Anu: Nikkanen oivassa MM-kunnossa – paranteli jälleen SE:tä Yle Urheilu. 8.8.2015. Viitattu 23.1.2016.
|
Arvokisalajit: 100 m • 200 m • 400 m • 800 m • 1 500 m • 5 000 m • 10 000 m • maraton • 20 km kävely • 35 km kävely • 100 m aidat • 110 m aidat • 400 m aidat • 3 000 m esteet • 4 × 100 m • 4 × 400 m • korkeushyppy • seiväshyppy • pituushyppy • kolmiloikka • kuulantyöntö • kiekonheitto • moukarinheitto • keihäänheitto • seitsenottelu • kymmenottelu Muita lajeja: 50 m • 60 m • 60 m aidat • 300 m • 1 000 m • maili • 3 000 m • puolimaraton • tunnin juoksu • ultrajuoksu • ruotsalaisviesti • 4 × 800 m • 4 × 1 500 m • 50 km kävely • painonheitto • antiikkinen kiekonheitto • vauhditon korkeushyppy • vauhditon pituushyppy • vauhditon kolmiloikka |