Seiväshyppy
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit lisätä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitä ne ohjeen mukaan. |
Seiväshyppy on yleisurheilulaji, jossa urheilija pyrkii pitkää taipuisaa seivästä apunaan käyttäen pääsemään kahden pystysuuntaisen telineen välissään vaakatasossa kannatteleman riman yli pudottamatta sitä. Seipään avulla urheilija suuntaa vauhdinotossa saadun liike-energian ylöspäin tehostamaan ponnistusta.
| Seiväshyppy | |
|---|---|
 Seiväshyppääjä. |
|
| Maailmanennätys |
 Renaud Lavillenie6,16 m (2014) |
| Olympiaennätys |
 Thiago Braz da Silva6,03 m (2016) |
| Maailmanennätys |
 Jelena Isinbajeva5.06 m (2009) |
| Olympiaennätys |
Jelena Isinbajeva 5.05 m (2008) |
Sisällysluettelo
HistoriaMuokkaa
Jo antiikin kreikkalaisten, samoin kuin kelttien, tiedetään kilpailleen seiväshypyssä, lisäksi kautta aikojen seiväshypyn periaatetta on käytetty hyväksi luonnonesteiden, kuten purojen, ojien ja aitojen ylittämiseen. Myös esimerkiksi Englannin rämeisillä seuduilla kerrotaan joka talossa olleen oma hyppyseiväs, jottei jokien ja purojen ylityksessä tarvinnut aina kiertää pitkienkin matkojen päässä olleiden siltojen kautta.
Nykyaikaisen seiväshypyn alkuna voitaneen pitää Johann Christoph Friedrich GutsMuthsin ja Frederich L. Jahnin 1850 vuoden tietämillä Saksassa kehittämiä kuntoiluharjoitteita. Seiväshypyn tekniikka sellaisena kuin se nykyään suurin piirtein tunnetaan kehitettiin Yhdysvalloissa 1800-luvun lopulla.
Seiväshypyn alkuperäisen, luonnollisen periaatteen mukainen pituussuuntainen hyppy ei koskaan saavuttanut suurta suosiota järjestäytyneissä urheilupiireissä, vaan tulosten mittaaminen korkeussuunnassa on aina ollut ainoa virallinen seiväshypyn kilpailumuoto.
Vaikka naisetkin ovat kautta aikain hypänneet seivästä, naisten seiväshyppy otettiin arvokisaohjelmaan vasta 1990-luvun jälkipuoliskolla.
NykyaikaMuokkaa
Seiväshyppysuoritus tapahtuu seuraavasti: hyppääjä ottaa toisella kädellään myötäotteella kiinni seipään toisesta päästä, ja toisella vastaotteen seipäästä itselleen parhaiten sopivalta etäisyydeltä oikeaan käteensä. Keskityttyään ja tuntiessaan itsensä valmiiksi suoritukseen hän ottaa, toisin kuin korkeushypyssä, suoran vauhdin kohti rimaa, työntää seipään pään seiväsmonttuun, ponnistaen lähes samanaikaisesti toisella jalallaan ilmaan ja taivutetun seipään avulla heilauttaa itsensä jalat edellä riman yli, jonka jälkeen putoaa pehmeälle patjalle. Olennaista on hyppääjän seipääseen kohdistama kokonaisenergia, joka koostuu liike-energiasta ja lihastyöstä seipään taivutus- ja oikenemisvaiheessa.
Aikojen saatossa on riman ylitykseen käytetty myös muunlaisia keinoja, mm. seivästä pitkin kiipeämistä. Britanniassa 1800-luvun jälkipuoliskolla eräs Tom Ray Ulverstonista, Lancashiresta kykeni pystysuoraan asetettua seivästä pitkin kiipeämällä ylittämään muutamia metrejä. Nykyisin hyppy hylätään, mikäli hyppääjä siirtää yläkätensä otetta.
Seiväshypyssä hyppääjä saa valita, mille etäisyydelle rima seiväskuopasta asetetaan. Jos hyppääjän käyttämä seiväs pudottaa riman, suoritus hylätään yli 13-vuotiaiden sarjoissa, vaikka hyppääjä itse olisikin päässyt yli. Toisaalta jos seiväs katkeaa kesken hypyn, kilpailija on oikeutettu uuteen yritykseen. Kolmen perättäisen epäonnistuneen hypyn jälkeen kilpailija ei saa enää jatkaa.
Ennen vanhaan hyppääjien laskeutumisalustana käytettiin sahanpuruja, ja hyppääjä joutui tulemaan alas jalat edellä. Nykyaikana käytössä on paksut, pehmeät patjat, joita on sijoiteltu myös seiväskuopan sivuille loukkaantumisten välttämiseksi.
VälineetMuokkaa
Nykyaikana seipäät valmistetaan lasikuidusta ja hiilikuidusta, kun aikaisemmin käytettiin metalliputkia ja bambusta valmistettuja seipäitä. Yleensä seipäät tarkistetaan tehtaalla vääntämällä ne täyteen 90 asteen kulmaan. Tästä huolimatta on mahdollista, että seiväs katkeaa, esim. pitkän tauon jälkeen taivutettaessa tai jos siihen on osunut jokin isku taktisesti väärään paikkaan. Seipäät on suunniteltu katkeamaan kolmeen osaan, mikä mahdollistaa turvallisimman tilanteen urheilijalle osien lentäessä poispäin hänestä. Seipään materiaalia, pituutta tai paksuutta ei ole rajoitettu[1].
Seiväshypyssä käytetään jalkineina yleensä piikkareita, jotta saataisiin mahdollisimman kova vaakasuora vauhti hyppyyn.
Käsiinsä hyppääjät hierovat ennen hyppyä joko käsien hikisyyttä estävää magnesiumjauhetta tai jotain tahmeaa ainetta, kuten pihkaa.
Seiväshyppy arvokilpailuissaMuokkaa
- Pääartikkeli: Seiväshyppy olympialaisissa
Seiväshyppy on yksi nykyaikaisten olympialaisten yleisurheilun alkuperäisiä kilpailutapahtumia. Se on ollut lajivalikoimassa vuodesta 1896. Naisten seiväs tuli kisaohjelmaan vuonna 2000. Yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailuissa seiväshyppy on ollut ensimmäisistä MM-kilpailuista alkaen, vuodesta 1983. Menestynein maa seiväshypyn arvokilpailuissa on ollut Yhdysvallat.[2][3][4][5]
MaailmanennätyksetMuokkaa
Vuoden 1998 jälkeen IAAF ei ole erotellut sisä- ja ulkoratojen maailmanennätyksiä sen jälkeen hypättyjen tulosten kohdalla.[6]
UlkoradatMuokkaa
| Miehet | Serhi Bubka |  UKR |
614 cm | 31. heinäkuuta 1994 | Sestriere |
| Naiset | Jelena Isinbajeva | RUS |
506 cm | 28. elokuuta 2009 | Zürich |
SisäradatMuokkaa
| Miehet | Renaud Lavillenie | FRA |
616 cm | 15. helmikuuta 2014 | Donetsk |
| Naiset | Jennifer Suhr |  USA |
502 cm | 2. maaliskuuta 2013 | Albuquerque |
Katso myösMuokkaa
LähteetMuokkaa
- ↑ Yleisurheilun kansainväliset säännöt, s. 114. Suomen yleisurheiluliitto, 2014. Teoksen verkkoversio (pdf).
- ↑ Athletics Men's Pole Vault Medalists Sports-Reference. Viitattu 18.10.2015. (englanniksi)
- ↑ Athletics Women's Pole Vault Medalists Sports-Reference. Viitattu 18.10.2015. (englanniksi)
- ↑ Pole Vault olympics.sporting99.com. Viitattu 18.10.2015. (englanniksi)
- ↑ Butler, Mark et al.: IAAF Statistics Book Moscow 2013 (pdf) iaaf-ebooks.s3.amazonaws.com. Viitattu 18.10.2015. (englanniksi)
- ↑ World record ratified IAAF. Viitattu 16.3.2014.
Aiheesta muuallaMuokkaa
- Gwilym S. Brown: Jump Up, Twist Around, Set Another Record. (juttu Pentti Nikulasta ja lasikuituseipäiden murroksesta) Sports Illustrated, 25.2.1963. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
|
1896: William Hoyt | 1900: Irving Baxter | 1904: Charles Dvorak | 1908: Edward Cooke ja Alfred Gilbert | 1912: Harry Babcock | 1920: Frank Foss | 1924: Lee Barnes | 1928: Sabin Carr | 1932: William Miller | 1936: Earle Meadows | 1948: Guinn Smith | 1952: Bob Richards | 1956: Bob Richards | 1960: Donald Bragg | 1964: Fred Hansen | 1968: Bob Seagren | 1972: Wolfgang Nordwig | 1976: Tadeusz Ślusarski | 1980: Władysław Kozakiewicz | 1984: Pierre Quinon | 1988: Serhi Bubka | 1992: Maksim Tarasov | 1996: Jean Galfione | 2000: Nick Hysong | 2004: Timothy Mack | 2008: Steven Hooker | 2012: Renaud Lavillenie | 2016: Thiago Braz da Silva |
| Ulkoradat: 1983: Serhi Bubka | 1987: Serhi Bubka | 1991: Serhi Bubka | 1993: Serhi Bubka | 1995: Serhi Bubka | 1997: Serhi Bubka | 1999: Maksim Tarasov | 2001: Dmitri Markov | 2003: Giuseppe Gibilisco | 2005: Rens Blom | 2007: Brad Walker | 2009: Steven Hooker | 2011: Paweł Wojciechowski | 2013: Raphael Holzdeppe | 2015: Shawnacy Barber | 2017: Sam Kendricks |
| Sisäradat: 1985: Serhi Bubka | 1987: Serhi Bubka | 1989: Rodion Gataullin | 1991: Serhi Bubka | 1993: Rodion Gataullin | 1995: Serhi Bubka | 1997: Igor Potapovitš | 1999: Jean Galfione | 2001: Lawrence Johnson | 2003: Tim Lobinger | 2004: Igor Pavlov | 2006: Brad Walker | 2008: Jevgeni Lukjanenko | 2010: Steven Hooker | 2012: Renaud Lavillenie | 2014: Konstadínos Filippídis | 2016: Renaud Lavillenie | 2018: Renaud Lavillenie |
|
1999: Stacy Dragila | 2001: Stacy Dragila | 2003: Svetlana Feofanova | 2005: Jelena Isinbajeva | 2007: Jelena Isinbajeva | 2009: Anna Rogowska | 2011: Fabiana Murer | 2013: Jelena Isinbajeva | 2015: Yarisley Silva | 2017: Aikateríni Stefanídi |
- Lähteet
- IAAF Statistics Handbook Helsinki 2005. IAAF, 2005.
- Lähteet
- IAAF Statistics Handbook Helsinki 2005. IAAF, 2005.
- Lähteet
- Hannus, Matti: Yleisurheilu: Tuhat tähteä. WSOY, 1983. ISBN 951-0-11900-8.
- Mitä-Missä-Milloin -kirjat 1984-2009. Otava.
- Jalava, Juhani: Suomen kaikkien aikojen yleisurheilutilastot. Juoksija-lehti, 1983.
- Lähteet
- Mitä-Missä-Milloin -kirjat 1984-2009. Otava.
- Yleisurheilu 2007 - Suomen Urheiluliiton vuosikirja. , 2007. ISSN 0512-8005.
- ↑ Nikkanen uudella Suomen ennätyksellä Berliiniin hs.fi. 8.7.2009. Helsingin Sanomat. Viitattu 8.7.2009.
- ↑ Kaunasista Suomeen kultaa, hopeaa ja pronssia! sul.fi. 18.7.2009. SUL. Viitattu 18.7.2009.
- ↑ Jukka Keskisalo juoksi Suomen ennätyksen ja maailman kärkiajan! sul.fi. 25.7.2009. SUL. Viitattu 25.7.2009.
- ↑ Minna Nikkanen ylitti seiväshypyn Suomen ennätyksen! iltasanomat.fi. 6.8.2013. Iltalehti. Viitattu 6.8.2013.
- ↑ Karttunen, Anu: Nikkanen hyppäsi uuden Suomen ennätyksen! Yle Urheilu. 3.8.2014. Viitattu 3.8.2014.
- ↑ Aaltonen, Henni: SE-Nikkanen kehuu toritunnelmaa ja povaa hyvää ensi kautta Yle Urheilu. 29.8.2014. Viitattu 23.1.2016.
- ↑ Minna Nikkanen hyppäsi SE:n! MTV Sport. 3.6.2015. Viitattu 23.1.2016.
- ↑ Karttunen, Anu: Nikkaselle jälleen Suomen ennätys! Yle Urheilu. 2.8.2015. Viitattu 23.1.2016.
- ↑ Karttunen, Anu: Nikkanen oivassa MM-kunnossa – paranteli jälleen SE:tä Yle Urheilu. 8.8.2015. Viitattu 23.1.2016.
|
Arvokisalajit: 100 m • 200 m • 400 m • 800 m • 1 500 m • 5 000 m • 10 000 m • maraton • 20 km kävely • 50 km kävely • 100 m aidat • 110 m aidat • 400 m aidat • 3 000 m esteet • 4 × 100 m • 4 × 400 m • korkeushyppy • seiväshyppy • pituushyppy • kolmiloikka • kuulantyöntö • kiekonheitto • moukarinheitto • keihäänheitto • seitsenottelu • kymmenottelu Muita lajeja: 50 m • 60 m • 60 m aidat • 300 m • 1 000 m • maili • 3 000 m • puolimaraton • ultrajuoksu • ruotsalaisviesti • 4 × 800 m • 4 × 1 500 m • painonheitto • antiikkinen kiekonheitto • vauhditon korkeushyppy • vauhditon pituushyppy • vauhditon kolmiloikka |