Serhi Bubka
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Serhi Nazarovytš Bubka (ukr. Сергі́й Наза́рович Бу́бка, ven. Серге́й Наза́рович Бу́бка, Sergei Nazarovitš Bubka, s. 4. joulukuuta 1963 Vorošilovgrad, nyk. Luhansk, Ukrainan SNT, Neuvostoliitto) on ukrainalainen entinen seiväshyppääjä ja uransa jälkeen kansainvälinen urheiluvaikuttaja. Hänellä oli hallussaan lajin maailmanennätys lähes katkeamattomasti vuosien 1984–2014 välillä, ja häntä pidetään yleisesti kaikkien aikojen parhaana seiväshyppääjänä. Vuonna 1985 hänestä tuli ensimmäinen saavuttamattomana pidetyn kuuden metrin rajan ylittänyt hyppääjä.
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Serhi Bubka vuonna 2013. | |||
Maa: Neuvostoliitto | |||
Miesten yleisurheilu | |||
Olympialaiset | |||
Kultaa | Soul 1988 | seiväshyppy | |
MM-kilpailut | |||
Kultaa | Helsinki 1983 | seiväs | |
Kultaa | Rooma 1987 | seiväs | |
Kultaa | Tokio 1991 | seiväs | |
EM-kilpailut | |||
Kultaa | Stuttgart 1986 | seiväs | |
Maa: Ukraina | |||
MM-kilpailut | |||
Kultaa | Stuttgart 1993 | seiväs | |
Kultaa | Göteborg 1995 | seiväs | |
Kultaa | Ateena 1997 | seiväs |
Uransa aikana Bubka edusti ensin Neuvostoliittoa ja sittemmin Ukrainaa.
Urheilu-ura
muokkaaBubka aloitti seiväshypyn jo yhdeksänvuotiaana. Vuonna 1978 Bubka muutti 15-vuotiaana valmentajansa Vitali Petrovin kanssa Donetskiin. Neuvostoliiton järjestelmä mahdollisti Bubkan täyspainoisen seiväshyppyharjoittelun jo nuoresta pojasta lähtien. Harjoittelu keskittyikin perusasioiden hiomiseen ja turvalliseen hyppäämiseen tulosten ja ennätyksiin tuijottamisen sijaan.
Vuonna 1983 Bubka voitti 19-vuotiaana Helsingissä järjestetyissä yleisurheilun ensimmäisissä MM-kisoissa kultaa tuloksella 570 cm. Hänen tekniikkaansa pidettiin jo tuolloin täydellisenä, eikä hänen tarvinnut enää harjoitella kuin voimaominaisuuksia, joiden myötä voisi käyttää jäykempiä seipäitä ja suurempia otekorkeuksia, ja tämän kautta saavuttaa parempia tuloksia. Bubka voittikin maailmanmestaruuden myös viisissä seuraavissa MM-kisoissa:
- 1987 Roomassa tuloksella 5,85 m
- 1991 Tokiossa tuloksella 5,95 m
- 1993 Stuttgartissa tuloksella 6,00 m
- 1995 Göteborgissa tuloksella 5,92 m
- 1997 Ateenassa tuloksella 6,01 m
Olympiakultaa Bubka voitti vuoden 1988 Soulin kisoissa tuloksella 5,90 m ja Euroopan mestaruuden vuonna 1986 Stuttgartissa.
Seiväshypyn maailmanennätystä Bubka paransi uransa aikana yhteensä 35 kertaa: Ulkoradoilla 18 ja hallissa 17 kertaa. Ulkoratojen ennätyksen 614 cm Bubka hyppäsi 31. heinäkuuta 1994 Sestrieressä, Italiassa. Hallissa hän on hypännyt vielä senttimetrin korkeammalta: 615 cm.
Urheilu-uran jälkeen poliitikko ja kansainvälinen urheilujohtaja
muokkaaLopetettuaan aktiiviuransa Bubka on toiminut aktiivisesti politiikassa. Hän on sekä Ukrainan parlamentin, Kansainvälisen olympiakomitean (KOK) että Kansainvälisen yleisurheiluliiton IAAF:n hallituksen jäsen.
Politiikassa Bubka toimi Ukrainan parlamentissa ja sen nuorisosta, kulttuurista, urheilusta ja turismista vastaavassa komiteassa vuosina 2002–2006. Hän kuului Ukrainan hallitukseen ministerinä ja urheilusta vastaavana neuvonantajana vuosina 2002–2005 Viktor Janukovytšin hallituksissa. Edelleen hän toimi presidenttineuvostossa vuosina 2005–2010. Hän on toiminut myös Unescon hyvän tahdon lähettiläänä.[1]
Urheilu-uran jälkeen hänet valittiin KOK:n urheilijakomission jäseneksi 1996 ja suomalaisen Peter Tallbergin jälkeen urheilijakomission puheenjohtajaksi vuodesta 2002 alkaen aina vuoteen 2008. KOK:n toimeenpanevassa komiteassa Bubka on toiminut 2000–2008 ja uudelleen vuodesta 2012 alkaen.
Hän toimi vuoden 2008 Pekingin kesäolympialaisten arviointi- ja koordinointikomiteassa sekä vuoden 2016 kisojen arviointikomiteassa. Bubka oli vuonna 2015 käydyn puheenjohtajaäänestyksen yhtenä kuudesta ehdokkaasta. Valituksi tuli saksalainen Thomas Bach. Bubka sai ensimmäisellä kierroksella kahdeksan ääntä ja toisella neljä ääntä, kun valituksi tullut Bach sai 49 ääntä. Ukrainan kansallisen olympiakomitean puheenjohtajaksi Bubka valittiin 2005.[1]
Bubka valittiin IAAF:n jäseneksi 2001 ja järjestön hallitukseen sen vanhemmaksi varapuheenjohtajaksi vuonna 2007. Hän toimi IAAF:n urheilukomission jäsenenä 2001–2011. Bubka vastasi IAAF:n puolesta Daegun vuoden 2011 ja Moskovan vuoden 2013 yleisurheilun MM-kisoista koordinointikomitean puheenjohtajana. [1] Elokuussa 2015 käydyssä IAAF:n puheenjohtajavaalissa Bubka hävisi Sebastian Coelle äänin 92–115.[2]
Venäjän hyökättyä Ukrainaan vuonna 2022 Bubka poistui Ukrainasta maaliskuussa 2022 erikoisluvalla ja on asunut Monacossa. Hän vieraili Ukrainassa viimeisen kerran heinäkuussa 2022. Bubkan perheyritys Mont Blanc rekisteröitiin Venäjälle hyökkäyksen alettua. Se omistaa kuusi polttoaineasemaa Venäjän miehittämällä Donetskin alueella, ja se on myynyt miehittäjille polttoainetta. Yhtiön venäläisten kanssa solmimissa sopimuksissa on yhtiön johtajaksi merkitty Serhi Bubkan veli Vasili Bubka, joka on Venäjän kansalainen. Ukrainan turvallisuuspalvelu SBU epäilee Vasili Bubkaa yhteistyöstä venäläisten ja terroristisen järjestön kanssa. Serhi Bubka ei ole tuominnut Venäjän hyökkäystä Ukrainaan, eikä hän ole suostunut vastaamaan toimittajien kysymyksiin sodasta tai politiikasta.[3]
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- http://www.sergeybubka.com/biography/#awards-and-public-service (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
Viitteet
muokkaa- ↑ a b c Mr Serey Bubka IOC. Viitattu 26.12.2015. (englanniksi)
- ↑ Pihlakoski hallitukseen, Sebastian Coe nousi IAAF:n johtoon 19.8.2015. yleisurheilu.fi. Viitattu 29.12.2015.
- ↑ Uusitupa, Ismo: Näin Sergei Bubkan maine romahti – Ukrainan entinen kansallissankari viettää nyt makeaa elämää Monacossa Helsingin Sanomat. 10.4.2024. Arkistoitu 10.4.2024. Viitattu 10.4.2024.
Aiheesta muualla
muokkaa- Holopainen, Pekka: Seiväslegendan tuulenhaistelu kävi kalliiksi – Sergei Bubka on häpeäpaaluun sidottu mies. Yle urheilu 28.8.2023.
1896: William Hoyt | 1900: Irving Baxter | 1904: Charles Dvorak | 1908: Edward Cook ja Alfred Gilbert | 1912: Harry Babcock | 1920: Frank Foss | 1924: Lee Barnes | 1928: Sabin Carr | 1932: William Miller | 1936: Earle Meadows | 1948: Guinn Smith | 1952: Bob Richards | 1956: Bob Richards | 1960: Donald Bragg | 1964: Fred Hansen | 1968: Bob Seagren | 1972: Wolfgang Nordwig | 1976: Tadeusz Ślusarski | 1980: Władysław Kozakiewicz | 1984: Pierre Quinon | 1988: Serhi Bubka | 1992: Maksim Tarasov | 1996: Jean Galfione | 2000: Nick Hysong | 2004: Timothy Mack | 2008: Steven Hooker | 2012: Renaud Lavillenie | 2016: Thiago Braz da Silva | 2020: Armand Duplantis | 2024: Armand Duplantis |
Ulkoradat: 1983: Serhi Bubka | 1987: Serhi Bubka | 1991: Serhi Bubka | 1993: Serhi Bubka | 1995: Serhi Bubka | 1997: Serhi Bubka | 1999: Maksim Tarasov | 2001: Dmitri Markov | 2003: Giuseppe Gibilisco | 2005: Rens Blom | 2007: Brad Walker | 2009: Steven Hooker | 2011: Paweł Wojciechowski | 2013: Raphael Holzdeppe | 2015: Shawnacy Barber | 2017: Sam Kendricks | 2019: Sam Kendricks | 2022: Armand Duplantis | 2023: Armand Duplantis |
Sisäradat: 1985: Serhi Bubka | 1987: Serhi Bubka | 1989: Rodion Gataullin | 1991: Serhi Bubka | 1993: Rodion Gataullin | 1995: Serhi Bubka | 1997: Igor Potapovitš | 1999: Jean Galfione | 2001: Lawrence Johnson | 2003: Tim Lobinger | 2004: Igor Pavlov | 2006: Brad Walker | 2008: Jevgeni Lukjanenko | 2010: Steven Hooker | 2012: Renaud Lavillenie | 2014: Konstantínos Filippídis | 2016: Renaud Lavillenie | 2018: Renaud Lavillenie | 2022: Armand Duplantis | 2024: Armand Duplantis |