Wikipedia

Eeles Landström

suomalainen poliitikko ja seiväshyppääjä

Eeles Enok Landström (3. tammikuuta 1932 Viiala – 29. kesäkuuta 2022) oli suomalainen yleisurheilija, joka saavutti seiväshypyn olympiapronssia vuonna 1960 sekä EM-kultaa 1954 ja 1958.[2] Hän toimi liberaalisen kansanpuolueen kansanedustajana vuosina 1966–1972.[3]

Eeles Landström
Eeles Landström vuonna 1958.
Eeles Landström vuonna 1958.
Henkilötiedot
Koko nimi Eeles Enok Landström
Syntynyt3. tammikuuta 1932
Viiala
Kuollut29. kesäkuuta 2022 (90 vuotta)
Kansalaisuus Suomi
Uran tiedot
Pituus 186 cm
Paino 80 kg
Laji seiväshyppy
Seura Suomessa:
Alavuden Urheilijat (-1954),
Toijalan Vauhti (1955-1957),
Helsingin Kisa-Veikot (1958-59) ja
Rosenlewin Urheilijat -38 (1960-)
Yhdysvalloissa:
Michigan Wolverines (1954-1959)
Kilpauran kesto 1950–1961
Saavutukset
Paras sijoitus maailmanrankingissa [1]Maailmantilastossa
1954: 8. (440)
1955: 7. (450)
1956: 6. (451)
1957: 10. (450)
1958: 4. (457)
Ennätykset Seiväshyppy 457 cm (1958)
Mitalit
Maa:  Suomi
Miesten yleisurheilu
Olympiarenkaat Olympialaiset
Pronssia Pronssia Rooma 1960 seiväshyppy
EM-kilpailut
Kultaa Kultaa Bern 1954 seiväshyppy
Kultaa Kultaa Tukholma 1958 seiväshyppy

Urheilu-ura muokkaa

Menestyksekäs olympiaedustaja muokkaa

Landström osallistui olympialaisiin kolme kertaa; Helsingissä 1952 hän kilpaili kymmenottelussa ja sijoittui 14:nneksi tuloksella 5 694[4]. Melbournessa 1956 hän kilpaili seiväshypyssä ja sijoittui seitsemänneksi. Seuraavissa olympialaisissa Roomassa 1960 Landström sijoittui seiväshypyssä pronssille. Landström toimi Suomen joukkueen lipunkantajana Melbournen ja Rooman olympiakisoissa.[5]

Menestyksekäs Euroopan mestaruuskisailija muokkaa

Euroopan mestaruuskilpailuissa Landström voitti kultaa Bernissä 1954 suomenennätystuloksella 440 ja Tukholmassa 1958 tuloksella 450. Euroopan ennätystä Landström paransi kolme kertaa vuosina 1955–1956 (447–451)[1] ja Suomen ennätystä 13 kertaa vuosina 1954–1958 (432–457).[6]

Ennätysten parantaja ja Suomen mestaruuksia muokkaa

Landströmin ensimmäinen Euroopan ennätys oli 17. heinäkuuta 1955 Kouvolassa hypätty 447. Hän oli kuukautta aiemmin 24. kesäkuuta hypännyt SE:n 441. 24. elokuuta 1955 hän paransi Euroopan ennätystä lukemaan 450.[7]

Landström paransi ennätyksensä lukemiin 420 Helsingin Kalevan kisoissa 1951.[8] Suomen mestaruuden Landström voitti kahdeksan kertaa peräkkäin vuosina 1953–1960. Vielä vuonna 1961 Landström voitti pohjoismaiden mestaruuden terässeipäällä hypäten.[9] Seuraavana vuonna 1962 alkoi lasikuituseipäiden ja muun muassa Pentti Nikulan aikakausi.[10] Urallaan Landström edusti muun muassa seuroja Toijalan Vauhti, Alavuden Urheilijat, Helsingin Kisa-Veikot ja Rosenlewin Urheilijat -38.[11] Landström oli mestaruussarjan pesäpalloilija 1949–1951 Toijalan Pallo-Veikkojen riveissä.lähde?

Amerikan yliopistourheilijana muokkaa

Vuonna 1954 Landström lähti stipendillä Michiganin yliopistoon Ann Arboriin. Palattuaan viiden vuoden jälkeen Suomeen hänellä oli kandidaatin tutkinto, valtavasti kontakteja ja maailman parasta seiväsvalmennusta. Yhdysvalloissa urheillessaan hänestä tuli kaksinkertainen Big Ten -mestari seiväshypyssä vuosina 1956 ja 1959. Michiganin yliopistossa ollessaan hän edusti yliopiston Michigan Wolverines -seuraa.[12]

Työura ja yhteiskunnallinen toiminta muokkaa

Eeles Landström asui vuosina 1954–1959 Yhdysvalloissa, jonne hänen perheensäkin muutti vuonna 1957.[13] Espanjassa hän asui perheineen vuosina 1982–2007. Hän opiskeli Yhdysvalloissa Michiganin yliopistossa ja suoritti Bachelor of Science -loppututkinnon 1959. Hän on ensimmäinen suomalainen, joka on osallistunut Kansainvälisen Olympiakomitean (IOC) järjestämään Olympia-Akatemiaan Ateenassa vuonna 1961.lähde?

Landström työskenteli Porissa Rosenlewin sosiaalipäällikkönä 1962–1970, Veikkauksen projektipäällikkönä 1973–1976 ja Yleisradion talousasioiden apulaisjohtajana 1976–1981. Vuosina 1966–1972 hän oli LKP:n kansanedustajana Turun läänin pohjoisesta vaalipiiristä. Landström oli Porin kaupunginvaltuuston jäsen sekä Yleisradion hallintoneuvoston jäsen 1967–1976. Hän toimi Kansainvälisen Parlamenttien välisen liiton (IPU) johtokunnan jäsenenä sekä Euroopan Yleisradioliitto EBU:ssa Yleisradion nimeämänä edustajana taloustoimikunnassa. Landström osallistui muun muassa presidentti Urho Kekkosen valtuuskunnan jäsenenä YK:n 25-vuotisjuhlaistuntoon 1970.[14]

Tunnustuksia muokkaa

Eeles Landströmille myönnettiin vuonna 2008 sosiaalineuvoksen arvo. Hänelle myönnettiin vuonna 2008 opetusministeriön Pro Urheilu -tunnustuspalkinto.[15]

Elokuussa 2015 hänelle pystytettiin patsas Toijalaan Akaan keskusurheilukentälle.[16]

Landströmin elämästä kertoo Ville-Veikko Salmisen vuonna 2007 ohjaama TV-dokumentti sekä Jorma Kairimon käsikirjoittama ja ohjaama näytelmä Eeles – kohti päämäärää vuodelta 2008. Näytelmän kantaesitys oli Toijalan Kellariteatterissa syyskuussa 2008.lähde?

Landström oli 2000-luvulla aktiivisesti edistämässä nuorten seiväskoulua kymmenellä paikkakunnalla.[17] Suomalaisen seiväshypyn Hall of Fame -kunniakerhon ensimmäiseksi jäseneksi Landström nimitettiin vuonna 2013.[10]

Saavutukset muokkaa

 
Vuoden 1960 Rooman olympialaisten seiväshypyn mitalikolmikko: keskellä Yhdysvaltain Don Bragg, vasemmalla Yhdysvaltain Ron Morris ja oikealla pronssimitalisti Eeles Landström.

Kirjallinen tuotanto muokkaa

  • Kohti päämäärää: Romaani. (Otava 1966.) Teos palkittiin Otavan vuoden nuorisokirjana 1966.
  • Tavoitteena kultamitali: Romaani. (Otava 1974.)
  • Elämäni otekorkeuksia. (Muistelmateos. GA Editorial 2002.)

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b Track and Field Statistics - Eeles Landström brinkster.net. Viitattu 16.7.2023. (englanniksi)
  2. ↑ Seiväshypyn olympiamitalisti Eeles Landström on kuollut Keskisuomalainen. 29.6.2022. Viitattu 12.12.2022.
  3. ↑ Eeles Landström Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  4. ↑ Pirhonen, Pentti: Mitä Missä Milloin 1953, s. 365. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1952.
  5. ↑ Nygren, Helge;Siukonen, Markku: Suuri Olympiateos 1, s. 309, 329. Oy Scandia Kirjat Ab, 1978. ISBN 951-9466-05-3.
  6. ↑ Keijo Virtamo et al.: ”Yleisurheilu / SE:n kehitys”, Fokus Urheilu 2, s. 432. Helsinki: Otava, 1970.
  7. ↑ Pirhonen, Pentti: Mitä Missä Milloin 1956, s. 355–356. Otava, 1955.
  8. ↑ Mannerla, Einari & Pirhonen, Pentti: Mitä Missä Milloin 1952, s. 352. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1951.
  9. ↑ Suomella hurja alku Bisletillä - 5 PM-titteliä. Helsingin Sanomat, 1.8.1961, s. 14, 15. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 15.7.2023.
  10. ↑ a b Seiväshypyn Hall of Fame -kunniakerho Seivästalli.fi. Arkistoitu 2.3.2016. Viitattu 11.8.2015.
  11. ↑ Eeles Landström Tilastopaja (vaatii kirjautumisen, maksullinen palvelu).
  12. ↑ Michigan in the Olympics - 1956 University of Michigan Athletics umich.edu. Viitattu 15.7.2023. (englanniksi)
  13. ↑ Landström, Eeles: Elämäni otekorkeuksia. GA Editorial, 2002.
  14. ↑ Leskinen lensi YK-kokoukseen. Helsingin Sanomat, 20.9.1970, s. 27. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 12.3.2023.
  15. ↑ Seiväshypyn olympiamitalisti Eeles Landströmille urheilu antoi paljon:”Ilman tavoitteita ja unelmia ei ole täyttä elämää” hs.fi. 3.1.2022. Viitattu 15.7.2023.
  16. ↑ Eeles Landströmin patsas paljastettiin Akaassa Yle Urheilu. 10.8.2015. Viitattu 10.8.2015.
  17. ↑ Lehtola, Jorma: Terässeipään maestro. Apu 34/2011, s. 31.

Kirjallisuutta muokkaa

  • Soukola, Timo: ”Landström, Eeles (1932–)”, Suomen kansallisbiografia, osa 5, s. 718–719. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-446-0. Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muualla muokkaa

Liberaalisen Kansanpuolueen kansanedustajat
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Eeles_Landström&oldid=21686286”