Avaa päävalikko

Kansainvälinen olympiakomitea

kansainvälinen urheilujärjestö

Kansainvälinen olympiakomitea (KOK) on suurin ja vaikutusvaltaisin urheilun kattojärjestöistä. KOK:n johdolla järjestetään joka neljäs vuosi kesä- ja talviolympialaiset, ja se päättää niiden pitopaikat. KOK:n perusti paroni Pierre de Coubertin vuonna 1894 herättääkseen Antiikin Kreikan olympialaisten perinteen uudelleen henkiin. Nykyinen KOK:n puheenjohtaja on saksalainen Thomas Bach, jonka toimikausi alkoi syyskuussa 2013.

Kansainvälinen olympiakomitea
  • Comité International Olympique
  • International Olympic Committee
olympiarenkaat
olympiarenkaat
Perustettu 1894
Toimiala urheilu
Päämaja Sveitsi Lausanne, Sveitsi
Jäsenet 205 kansallista olympiakomiteaa
Puheenjohtaja Saksan lippu Thomas Bach
Aiheesta muualla
www.olympic.org
KOK:n päämaja Lausannessa Sveitsissä.

OrganisaatioMuokkaa

KOK:n päämaja sijaitsee Lausannessa, Sveitsissä. KOK:n puheenjohtaja valitaan salaisessa äänestyksessä, ja hänen toimikautensa on kahdeksan vuotta, sekä mahdollinen neljän vuoden jatkokausi. KOK:n johtokuntaan kuuluu 15 jäsentä: puheenjohtaja, neljä varapuheenjohtajaa ja 10 jäsentä. Varapuheenjohtajien toimikausi on neljä vuotta. KOK:lla on nykyisin enintään 115 henkilöjäsentä. Vuoden 1999 jälkeen valittujen jäsenten yläikäraja on 70 vuotta.[1]

TehtävätMuokkaa

KOK:n missio ja säännöt määritellään olympialaisessa peruskirjassa.[2] KOK on nimennyt tehtävikseen:[1]

  • Urheilun etiikan, reilun pelin ja väkivallattomuuden edistäminen
  • Nuorison kasvattaminen urheilun kautta
  • Urheilukilpailujen järjestämisen, kehityksen ja koordinoinnin tukeminen
  • Olympiakisojen säännöllinen järjestäminen
  • Urheilun aseman korostaminen rauhan ja ihmisyyden palveluksessa
  • Olympialiikkeen vahvistaminen ja sen itsenäisyyden tukeminen
  • Olympialiikkeeseen vaikuttavan syrjinnän torjuminen
  • Naisten urheilun ja tasa-arvon tukeminen
  • Dopingin vastaisen taistelun johtaminen
  • Urheilijoiden terveyden suojeleminen
  • Urheilun poliittisen tai kaupallisen hyväksikäytön torjuminen
  • Urheilujärjestöjen ja viranomaisten tukeminen urheilijoiden tulevaisuuden turvaamisessa
  • Urheilun tukeminen kaikkien harrastukseksi
  • Ympäristönsuojelun ja urheilun, etenkin olympialaisten, kestävän kehityksen varmistaminen
  • Olympiakisojen järjestäjämaiden ja -kaupunkien olympiaperinnön edistäminen
  • Urheilun ja kulttuurin yhteistyön tukeminen
  • Kansainvälisen olympia-akatemian (IOA) ja muiden olympiakasvatusjärjestöjen tukeminen.

HistoriaMuokkaa

KOK perustettiin ranskalaisen paroni Pierre de Coubertinin johdolla vuonna 1894 Pariisissa amatööriurheilukonferenssin yhteydessä. Perustamiskokoukseen osallistui 79 edustajaa 13 maasta. KOK:n ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin kokouksessa kreikkalainen kirjailija Demetrius Vikelas, ja de Coubertin valittiin pääsihteeriksi. Kaksi vuotta myöhemmin de Coubertin valittiin KOK:n puheenjohtajaksi, missä virassa hän toimi vuoteen 1925 saakka.[3]

Vuonna 1924 KOK alkoi järjestää talviolympiakisoja, ja de Coubertinin väistyttyä myös naisten lajit saivat entistä suuremman jalansijan olympialaisten ohjelmassa. Vielä Avery Brundagen puheenjohtajuuden aikana (1952–1972) KOK piti tiukasti kiinni olympialaisten amatööriaatteesta, ja ammattiurheilijoilta oli kisoihin pääsy kielletty. Vasta Juan Antonio Samaranchin kaudella ja etenkin Los Angelesin olympialaisista 1984 lähtien ovat kaupallisuus ja ammattiurheilu tulleet osaksi olympialiikettä, minkä ansiosta KOK:n talous on nykyisin hyvässä kunnossa.[3]

KritiikkiMuokkaa

KOK:ta on moitittu muun muassa liian vanhanaikaiseksi ja paatuneeksi ”herrakerhoksi”. Viime vuosina KOK on kuitenkin lisännyt osallistumista aktiiviseen järjestötyöhön ja vaativaan dopingin vastaiseen työhön. KOK on myös uudistanut jäsenkuntaansa ja lisännyt urheilijajäsenten määrää.

PuheenjohtajatMuokkaa

KOK:n suomalaiset jäsenetMuokkaa

[5]

Nimi virka-aika Ammatti
Reinhold von Willebrand 19081920 vapaaherra, toimittaja
Ernst Krogius 19201948 konsuli, liikemies
Jukka Rangell 19381967 pankinjohtaja
Erik von Frenckell 19481976 kaupunginjohtaja
Paavo Honkajuuri 19671981 vuorineuvos
Peter Tallberg 19762015 toimitusjohtaja
Pirjo Häggman 19811999 liikunnanopettaja
Sari Essayah 2016 puoluejohtaja, kansanedustaja
Urheilijaliiton edustajat
Jari Kurri 2002–2006 jääkiekkoilija
Saku Koivu 2006–2014 jääkiekkoilija
Emma Terho 2018- jääkiekkoilija

KonferenssitMuokkaa

KokouksetMuokkaa

Järjestys Isäntämaa Vuosi
1.   Pariisi, Ranska 1894
2.   Le Havre, Ranska 1897
3.   Bryssel, Belgia 1905
4.   Pariisi, Ranska 1906
5.   Lausanne, Sveitsi 1913
6.   Pariisi, Ranska 1914
7.   Lausanne, Sveitsi 1921
8.   Praha, Tšekkoslovakia 1925
9.   Berliini, Saksa 1930
10.   Varna, Bulgaria 1973
11.   Baden-Baden, Länsi-Saksa 1981
12.   Pariisi, Ranska 1994
13.   Kööpenhamina, Tanska 2009

Komitean kokouksetMuokkaa

Järjestys Isäntämaa Vuosi Toiminta
1.   Pariisi, Ranska 1894 Ateena, Kreikka valittiin vuoden 1896 kesäolympiakisakaupungiksi. Pariisi, Ranska valittiin vuoden 1900 kesäolympiakisakaupungiksi.
2.   Ateena, Kreikka 1896
3.   Le Havre, Ranska 1897
4.   Pariisi, Ranska 1901

St. Louis, Yhdysvallat valittiin vuoden 1904 kesäolympiakisakaupungiksi.

5.   Pariisi, Ranska 1901
6.   Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta 1904 Lontoo, Iso-Britannia valittiin vuoden 1908 kesäolympiakisakaupungiksi.
7.   Bryssel, Belgia 1905
8.   Ateena, Kreikka 1906
9.   Haag, Alankomaat 1906
10.   Berliini, Saksa 1909 Tukholma, Ruotsi valittiin vuoden 1912 kesäolympiakisakaupungiksi.
11.   Luxemburg, Luxemburg 1910
12.   Budapest, Itävalta-Unkari 1911
13.   Basel, Sveitsi 1912
14.   Tukholma, Ruotsi 1912 Berliini, Saksa sai vuoden 1916 kesäkisat (ei pidetty).
15.   Lausanne, Sveitsi 1913
16.   Pariisi, Ranska 1914
17.   Lausanne, Sveitsi 1919 Antwerpen, Belgia sai vuoden 1920 kesäkisat.
18.   Antwerpen, Belgia 1920
19.   Lausanne, Sveitsi 1921 Chamonix, Ranska sai vuoden 1924 talvikisat. Pariisi, Ranska sai vuoden 1924 kesäkisat. Amsterdam, Alankomaat sai vuoden 1928 kesäkisat.
20.   Pariisi, Ranska 1922
21.   Rooma, Italia 1923 Los Angeles, Yhdysvallat sai vuoden 1932 kesäkisat.
22.   Pariisi, Ranska 1924
23.   Praha, Tšekkoslovakia 1925
24.   Lissabon, Portugali 1926
25.   Monaco 1927
26.   Amsterdam, Alankomaat 1928
27.   Lausanne, Sveitsi 1929 Lake Placid, Yhdysvallat sai vuoden 1932 talvikisat.
28.   Berliini, Saksa 1930
29.   Barcelona, Espanja 1931 Berliini, Saksa sai vuoden 1936 kesäkisat.
30.   Los Angeles, Yhdysvallat 1932
31.   Wien, Itävalta 1933 Garmisch-Partenkirchen, Saksa sai vuoden 1936 talvikisat.
32.   Ateena, Kreikka 1934
33.   Oslo, Norja 1935
34.   Garmisch-Partenkirchen, Saksa 1936
35.   Berliini, Saksa 1936 Tokio, Japani sai vuoden 1940 kesäkisat (ei pidetty).
36.   Varsova, Puola 1937 Sapporo, Japani sai vuoden 1940 kesäkisat mutta luopui niistä. Kisat myönnettiin Helsingille, Suomelle (ei pidetty).
37.   Kairo, Egypti 1938
38.   Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta 1939 Cortina d'Ampezzo, Italia sai vuoden 1944 talvikisat. Lontoo, Iso-Britannia sai vuoden 1944 kesäkisat(ei pidetty).
39.   Lausanne, Sveitsi 1946 St. Moritz, Sveitsi sai vuoden 1948 talvikisat. Lontoo, Iso-Britannia sai vuoden 1948 kesäkisat.
40.   Tukholma, Ruotsi 1947
41.   St. Moritz, Sveitsi 1948
42.   Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta 1948
43.   Rooma, Italia 1949 Cortina d'Ampezzo, Italia sai vuoden 1956 talvikisat. Melbourne, Australia sai vuoden 1956 kesäkisat.
44.   Kööpenhamina, Tanska 1950
45.   Wien, Itävalta 1951
46.   Oslo, Norja 1952 Avery Brundage valittiin KOK:n puheenjohtajaksi.
47.   Helsinki, Suomi 1952
48.   México, Meksiko 1953
49.   Ateena, Kreikka 1954
50.   Pariisi, Ranska 1955 Squaw Valley, Yhdysvallat sai vuoden 1960 talvikisat. Rooma, Italia sai vuoden 1960 kesäkisat.
51.   Cortina d'Ampezzo, Italia 1956
52.   Melbourne, Australia 1957
53.   Varna, Bulgaria 1957
54.   Tokio, Japani 1958
55.   München, Länsi-Saksa 1959 Innsbruck, Itävalta sai vuoden 1964 talvikisat. Tokio, Japani sai vuoden 1964 kesäkisat.
56.   Los Angeles, Yhdysvallat 1960
57.   Rooma, Italia 1960
58.   Ateena, Kreikka 1961
59.   Moskova, Neuvostoliitto 1962
60.   Baden-Baden, Länsi-Saksa 1963 México, Meksiko sai vuoden 1968 kesäkisat.
61.   Innsbruck, Itävalta 1964 Grenoble, Ranska sai vuoden 1968 talvikisat.
62.   Tokio, Japani 1965
63.   Madrid, Espanja 1966
64.   Rooma, Italia 1966
65.   Teheran, Iran 1967
66.   Grenoble, Ranska 1968
67.   México, Meksiko 1968
68.   Varsova, Puola 1969
69.   Amsterdam, Alankomaat 1970 Denver, Yhdysvallat valittiin vuoden 1976 talvikisakaupungiksi, mutta se vetäytyi isännyydestä taloudellisiin syihin vedoten, ja Innsbruck, Itävalta sai kisat. Montréal, Kanada sai vuoden 1976 kesäkisat.
70.   Amsterdam, Alankomaat 1970
71.   Luxemburg, Luxemburg 1971
72.   Tokio, Japani 1972
73.   München, Länsi-Saksa 1972 Lordi Killanin valittiin KOK:n puheenjohtajaksi.
74.   Varna, Bulgaria 1973
75.   Wien, Itävalta 1974
76.   Lausanne, Sveitsi 1975
77.   Innsbruck, Itävalta 1976
78.   Montréal, Kanada 1976
79.   Praha, Tšekkoslovakia 1977
80.   Ateena, Kreikka 1978 Sarajevo, Jugoslavia sai vuoden 1984 talvikisat, Los Angeles, Yhdysvallat sai vuoden 1984 kesäkisat.
81.   Montevideo, Uruguay 1979
82.   Lake Placid, Yhdysvallat 1980
83.   Moskova, Neuvostoliitto 1980 Juan Antonio Samaranch valittiin KOK:n puheenjohtajaksi.
84.   Baden-Baden, Länsi-Saksa 1981 Calgary, Kanada sai vuoden 1988 talvikisat. Soul, Etelä-Korea sai vuoden 1988 kesäkisat.
85.   Rooma, Italia 1982
86.   New Delhi, Intia 1983
87.   Sarajevo, Jugoslavia 1984
88.   Los Angeles, Yhdysvallat 1984
89.   Lausanne, Sveitsi 1984
90.   Länsi-Berliini, Länsi-Saksa 1985
91.   Lausanne, Sveitsi 1986 Barcelona, Espanja sai vuoden 1992 kesäkisat. Albertville, Ranska sai vuoden 1992 talvikisat.
92.   Istanbul, Turkki 1986
93.   Calgary, Kanada 1988
94.   Soul, Etelä-Korea 1988 Lillehammer, Norja sai vuoden 1994 talvikisat.
95.   San Juan, Puerto Rico, Yhdysvallat 1989
96.   Tokio, Japani 1990 Atlanta, Yhdysvallat sai vuoden 1996 kesäkisat.
97.   Birmingham, Yhdistynyt kuningaskunta 1991 Nagano, Japani sai vuoden 1998 talvikisat.
98.   Albertville, Ranska 1992
99.   Barcelona, Espanja 1992
100.   Lausanne, Sveitsi 1993
101.   Monte Carlo, Monaco 1993 Sydney, Australia sai vuoden 2000 kesäkisat.
102.   Lillehammer, Norja 1994
103.   Pariisi, Ranska 1994
104.   Budapest, Unkari 1995 Salt Lake City, Yhdysvallat sai vuoden 2002 talvikisat.
105.   Atlanta, Yhdysvallat 1996
106.   Lausanne, Sveitsi 1997 Ateena, Kreikka sai vuoden 2004 kesäkisat.
107.   Nagano, Japani 1998
108.   Lausanne, Sveitsi 1999
109.   Soul, Etelä-Korea 1999 Torino, Italia sai vuoden 2006 talvikisat.
110.   Lausanne, Sveitsi 1999
111.   Sydney, Australia 2000
112.   Moskova, Venäjä 2001 Peking, Kiina sai vuoden 2008 kesäkisat. Jacques Rogge valittiin KOK:n puheenjohtajaksi.
113.   Salt Lake City, Yhdysvallat 2002
114.   México, Meksiko 2002
115.   Praha, Tšekki 2003 Vancouver, Kanada sai vuoden 2010 talvikisat.
116.   Ateena, Kreikka 2004
117.   Singapore 2005 Lontoo, Iso-Britannia sai vuoden 2012 kesäkisat.
118.   Torino, Italia 2006
119.   Guatemala, Guatemala 2007 Sotši, Venäjä sai vuoden 2014 talvikisat.
120.   Peking, Kiina 2008
121.   Kööpenhamina, Tanska 2009 Rio de Janeiro, Brasilia sai vuoden 2016 kesäkisat.
122.   Vancouver, Kanada 2010 Nanjing, Kiina sai vuoden 2014 nuorten kesäkisat
123.   Durban, Etelä-Afrikka 2011 Pyeongchang, Etelä-Korea sai vuoden 2018 talvikisat.
124.   Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta 2012
125.   Buenos Aires, Argentiina 2013 Tokio, Japani sai vuoden 2020 kesäkisat. Thomas Bach valittiin KOK:n puheenjohtajaksi.
126.   Sotši, Venäjä 2014
127.   Kuala Lumpur, Malesia 2015 Peking, Kiina sai vuoden 2022 talvikisat. Lausanne, Sveitsi sai vuoden 2020 nuorten talvikisat
128.   Rio de Janeiro, Brasilia 2016
129. 2017 Kesäolympialaisten 2024 pitopaikka päätetään.
130.   Pyeongchang, Etelä-Korea 2018
131. 2019 Talviolympialaisten 2026 pitopaikka päätetään.
132.   Tokio, Japani 2020
133. 2021 Kesäolympialaisten 2028 pitopaikka päätetään.
134.   Peking, Kiina 2022

LähteetMuokkaa

  1. a b IOC: The Organisation
  2. Olympic Charters Olympic.org. Viitattu 7.4.2017.
  3. a b Kruse, Britta & Mende, Armin; suom. toim. Siukonen, Martti: Olympiakisat 100 vuotta, s. 8–11. Gummerus, 1995. ISBN 951-20-4825-6.
  4. a b c The Organisation Presidents. International Olympic Committee. Viitattu 13.04.2013.
  5. Suomen olympiakomitea

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • Virallinen sivu
  • Helge Nygrén - Markku Siukonen: Suuri Olympiateos 1, Oy Scandia kirjat Ab, Jyväskylä, 1978, s. 51-81.