Pierre de Coubertin

ranskalainen historioitsija ja urheiluvaikuttaja

Charles Pierre de Frédy, paroni de Coubertin (1. tammikuuta 1863 Pariisi2. syyskuuta 1937 Geneve)[2] oli ranskalainen pedagogi ja historioitsija, mutta parhaiten hänet tunnetaan nykyaikaisten olympialaisten perustajana.

Pierre de Coubertin
Kansainvälisen olympiakomitean 2. puheenjohtaja
1896–1925
Edeltäjä Demetrius Vikelas
Seuraaja Henri de Baillet-Latour
Henkilötiedot
Syntynyt1. tammikuuta 1863
Ranska Pariisi, Ranska
Kuollut2. syyskuuta 1937 (74 vuotta)
Sveitsi Geneve, Sveitsi
Ammatti pedagogi, historioitsija
Arvonimiparoni
Tiedot
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Mitalit
Maa:  Saksan keisarikunta[a]
 Ranska
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Tukholma 1912 kirjallisuus

Elämä muokkaa

De Coubertin syntyi paroni Charles de Coubertinin ja Marie-Marcelle Gigault de Crisenoyn neljäntenä lapsena.[2] Hän vietti lapsuutensa usein neljänä eri vuodenaikana perheen omistamissa erilaisissa kartanoissa sekä hienostoasunnoissa, mutta koki myös nuoruutensa aikana Preussin–Ranskan sodan aiheuttamat materiaaliset vauriot ja niistä koituneet psyykkiset traumat.[2] Opiskellessaan Saint–Ignacen jesuiittakoulussa hän kiinnostui antiikin Kreikasta ja Roomasta, jota lisäsi myös saksalaisten samoihin aikoihin suorittamat arkeologiset kaivaukset Olympian alueella.[2] Vastoin vanhempiensa näkemystä De Coubertin siirtyi opiskelemaan Englantiin tavoitteenaan saada vaikutteita, joilla voisi uudistaa Ranskan liikuntapedagogiikkaa myös koulun ulkopuolisille urheilukentille soveltuvammaksi.[2]

De Coubertin organisoi 23. kesäkuuta 1894 kansainvälisen konferenssin Sorbonnessa, Pariisissa.[2] Hän ehdotti antiikin ajan Olympian kisojen uudelleen järjestämistä. Tämä johti Kansainvälisen Olympiakomitean perustamiseen. De Coubertinista tuli sen pääsihteeri. Päätettiin myös, että ensimmäiset nykyaikaiset olympiakisat pidetään vuonna 1896 Ateenassa, Kreikassa ja että ne järjestetään joka neljäs vuosi. Näistä kisoista tuli menestys ja de Coubertinista tuli KOK:n puheenjohtaja kreikkalaisen Demetrius Vikelasin väistyttyä syrjään kotimaassaan järjestettyjen kisojen jälkeen.

Vaikka ensimmäiset kisat menestyivät, seuraavat kisat vuonna 1900 Pariisissa (de Coubertinin kotikaupungissa) ja vuonna 1904 St. Louisissa järjestettiin maailmannäyttelyiden yhteydessä eivätkä ne muun ohjelman seassa herättäneet juurikaan kiinnostusta.[2] Coubertin kommentoi ylipäätään maailmannäyttelyinstituutiota sangen kriittisesti: hän syytti sitä viihteellistymisestä ja katsoi, että olympialaisten tapainen urheilullinen kilvoittelu ajaisi rauhanaatetta paremmin kuin teollinen kilpailu ja vertailu näyttelyissä. Sen lisäksi hän piti näyttelyissä pidettyjen tiedekonferenssien arvoa keskinkertaisina, koska tiedemiehet olivat näyttelyissä liiaksi lomatunnelmissa keskittyäkseen tieteen tekemiseen. Coubertin kuitenkin myönsi konferenssien olevan hyviä kontaktienluomispaikkoja, ja lisäksi hän kiitteli vuoden 1893 Chicagon maailmannäyttelyä siitä, että vaikka sielläkin oli viihteellistyminen voimakasta, oli viihde erillisellä Midwayn alueella, kun taas vakavampi puoli oli White Cityssä.[3]

De Coubertin osallistui itse vuoden 1912 olympialaisiin taidelajeissa. Hänen runonsa Oodi urheilulle voitti kultamitalin.[4] De Coubertin käytti kuitenkin salanimeä, ja teoksen kirjoittajiksi mainittiin saksalaiset Georges Hohrod ja Martin Eschbach.[5]

Pierre de Coubertin väistyi KOK:n johdosta ja olympiakomitean jäsenyydestä Pariisin 1924 kisojen jälkeen vuonna 1925[6] mutta toimi järjestön kunniapuheenjohtajana kuolemaansa asti. De Coubertin on haudattu Lausanneen, mutta hänen sydämensä on haudattu erilleen monumenttiin vanhan Olympian raunioiden lähelle.[7]

Huomioita muokkaa

  1. Saksalaisilla salanimillä Georges Hohrod ja Martin Eschbach.[1]

Lähteet muokkaa

  1. STOCKHOLM 1912 Did you know? Past Olympic Games. British Olympic Committee. Arkistoitu 8.4.2008. Viitattu 18.2.2020. (englanniksi)
  2. a b c d e f g Hirthler, George: CELEBRATING PIERRE DE COUBERTIN: THE FRENCH GENIUS OF SPORT WHO FOUNDED THE MODERN OLYMPIC GAMES News. 2.9.2019. The International Olympic Committee (IOC). Viitattu 17.2.2020. (englanniksi)
  3. Syrjämaa, Taina: Edistyksen luvattu maailma : edistysusko maailmannäyttelyissä 1851-1915. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-942-5.
  4. Patrick, Neil: From 1912 to 1948 the Olympic Games gave out medals to Writers, Painters, Musicians The Vintage News. 18.8.2016. Timera Media. Viitattu 17.2.2020. (englanniksi)
  5. Pierre, Baron de Coubertin Bio, Stats, and Results Olympics at Sports-Reference.com. 2000–2016. Sports Reference LLC. Arkistoitu 17.4.2020. Viitattu 22.6.2018.
  6. Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 117. Otava, 1970.
  7. Lucas, John: The Death and Burial of Coubertin: A Retrospective By John Lucas, Prof. Emiritus. Journal of Olympic History, 2001, nro 3. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 22.06.2018. (Arkistoitu – Internet Archive)
 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pierre de Coubertin.